Maalin Bergström - luonnonparantaja ja liikenainen

Maalin Bergström (alun perin Amalia Maria Fredriikka Buchert) syntyi elokuussa 1870 Kirvun Sairalassa. Isä Theodor Buchertin suku oli urkujen rakentajia ja kotoisin Saksasta. Äiti oli Mikkelin pitäjästä maanviljelijäperheestä lähtöisin ollut Katri Muinonen, pappisveljen perheen taloudenhoitajana nimi ruotsinnettiin Katharina Moliniksi. 

Lapsuus Torakosken rannalla 

Amalia Buchert syntyi onnelliseen perheeseen esikoisena, ja sai neljä vuotta myöhemmin pikkuveljen Reinholdin. Elämän alussa oli kuitenkin raju koettelemus: Amalia-tyttönen putosi parivuotiaana kiehuvaan kylpyveteen, mutta selvisi neuvokkaan isän ansiosta ruisjauhokääreessä lähimpään lääkäriin Käkisalmeen ja elämään. Monien kuukausien kärsimyksen jälkeen Amalia alkoi voimistua, palaneisiin paikkoihin kasvoi uusi iho melkein täydellisesti.

Mahtoiko kovasta kokemuksesta johtua kehitys jo pienestä tytöstä eläinrakkaaksi ja taivaan isän kanssa keskustelevaksi naiseksi? Vaikka perheessä ei ollut erityistä uskonnollisuutta, Maalin alkoi varsin pienestä kääntyä henkisten ja uskonnollisten asioiden suuntaan. Näkyväisen maailman lisäksi hänellä oli myös yhtä todellinen näkymätön satujen maailma. Keijukaiset, metsänhaltijat, vedenneidot ja tontut olivat hänelle tuttuja. 

Nuorena 

Kansakoulun jälkeen Maalin pääsi Viipurin Suomalaiseen Tyttökouluun. Hänet varustettiin hienoin muotileningein, ja isä vei hänet täysihoitoon konttoristi Mansikan perheeseen. Maalin oli pidetty koulutoveri ja hän piti kouluyhteisöstä, mutta hän kaipasi koko ajan maalle kotiin. Keväällä 1888 koulu oli käyty ja Maalin palasi Kirvuun.

Kirvussa seuraa pidettiin kirkonkylän nuorison kanssa, kirkkoherra Siegbergin ja pastori Malisen lapset sekä kansakoulunopettajat kuuluivat Buchertin lähipiiriin. Osallistuttiin herrasväen juhliin, tanssittiin ja iloittiin, niin kuin nuorilla on tapana.

Samaan aikaan Maalin Buchertin sisällä kasvoi kuitenkin muun muassa alkoholin vastustus. Hän ei ymmärtänyt, miksi viinan kiroista saarnattiin, mutta kuitenkin pikku naukut otettiin juhlissa. Hän paheksui moista menoa, ja omaan tulevaan luonnonparantamisen malliinsa hän sitten liitti kiinteästi alkoholin, tupakan ja kahvin käytön kiellon. 

Ammatista toiseen 

Maalin Buchert palasi opintojen jälkeen Kirvuun vanhempien kotiin. Liian leveä elämä oli kuitenkin johtanut perheen vararikkoon. Torakosken rannalla oleva koti oli menetetty. Nyt asuttiin Pirilänniemessä. Buchertin täytyi keksiä työ itselleen auttaakseen perhettään. Hän tienasi rahaa kotiopettajana ja saavutti hyviä tuloksia. Hänen valmentamansa lapset ja nuoret pääsivät helposti ja hyvin arvosanoihin kouluihin, joihin olivat pyrkimässä.

Antrean postinhoitaja, nimismiehen leski Iida Brander huomasi tarmokkaan nuoren naisen ja kutsui hänet vuonna 1892 luokseen asumaan ja postineidin oppiin. Maalin Buchert osoittautui vastuuntuntoiseksi ja ahkeraksi postinhoitajaksi; hän teki tarvittaessa ympäripyöreitä päiviä. Häntä käytettiin viransijaisena ja sotkuisten postiasemien asioiden selvittämisessä muun muassa Räisälässä ja Muolaassa. Vuonna 1894 hän sai nimityksen Kivennavan postinhoitajaksi ja hän työskenteli siellä menestyksellisesti aina vuoteen 1904 saakka.

Postinhoitajan työn lisäksi Maalin Buchert piti edelleen yksityisoppilaita ja teki puhtaaksikirjoitustöitä. Kaiken muun lisäksi pitäjän ihmiset tottuivat vähitellen siihen, että postiin saattoi tulla aina, yöllä tai päivällä.

Kun Maalin Buchert meni sitten kihloihin Jaakko Bergströmin kanssa, hänen oli jätettävä työnsä postilaitoksen palveluksessa, koska naimisissa oleva nainen ei voinut tehdä ansiotyötä valtiolla. 

Luonto ja Jumala auttavat 

Vuonna 1895 Maalin Buchert sairastui vakavasti keuhkotautiin. Hän oli jo aivan varma, että kuolema korjaa hänet, vaikka hän niin rakasti maailmaa, elämää ja ihmisiä. Hän oli menettänyt toivonsa, kun viipurilainenkin lääkäri oli sanonut, ettei muuta mahdollisuutta ole kuin virkaero ja hidas hiipuminen.

Maalin Buchert koki kuitenkin pian ihmeparantumisen rukouksen voimalla. Hän sanoi ymmärtäneensä, ettei sairaus ole Jumalasta vaan pahasta. Hän pyysi anteeksi sairauttaan ja parani. Usko Jumalaan vahvistui ja sydämen täytti riemu ja kiitollisuus.

Maalin Buchert tuli tämän jälkeen kuuluksi siitä, että hänen luonaan köyhät saivat avun. Hän oli kaikille, hyville ja pahoille, ystävällinen ja hyvä. Hän pisti pystyyn keräyksiä köyhien perheiden hyväksi ja antoi omastaan kaiken minkä voi. 

Enneunet voittavat tunteen äänen 

Maalin Buchert näki paljon enneunia ja uskoi niihin. Hän ei koskaan voinut mennä naimisiin suuren rakkautensa ”Leon” kanssa, koska oli nähnyt unen, jossa hän oli rakastettunsa kanssa veneessä ja vene oli yhtäkkiä mennyt poikki ja rakastavaiset joutuivat erilleen toisistaan. Kaiken muun lisäksi Buchert epäili miehen raittiutta. Buchert oli sitä mieltä, että avioliitosta ei voisi tulla onnellinen.

Myöhemmin hän näki jälleen vahvan enneunen, jossa oli harmaapukuinen mies. Ja kun tämä ruotsalainen mies, Jaakko Bergström sitten saapui Maalin Buchertin postiin, tiesi nainen heti, että tässä on tuleva puoliso. Mies kiinnostuikin Buchertista, mutta tämä ei koskaan tuntenut erityistä rakkautta miestä kohtaan. Naimisiin kuitenkin mentiin vuonna 1904, koska enneuni niin määräsi. Ja Maalinista tuli Bergström. Pariskunnalle syntyi tyttö Aili Mirjami vuonna 1906. 

Bergström löytää Kuhnen opit 

Myöhemmin Maalin Bergström sairastui kohtutulehdukseen ja vatsakatarriin. Hän kiersi lääkäriltä lääkärille etsien apua sairauksiinsa. Sitten kerran vuonna 1907 lääkärin vastaanotolla Tampereella muuan rouva Pohto kysyi häneltä, tunsiko hän saksalaisen Louis Kuhnen kirjan Uusi lääketiede. Bergström kiinnostui kirjasta niin, että hankki sen lainaksi. Hän alkoi hoitaa itseään Kuhnen oppien mukaan vesikylvyillä ja kasvisruokavaliolla ja – parantui. Myös tyttärensä kurkkumädän, ja omansa, hän onnistui parantamaan Kuhnen ohjeilla höyryttämisestä.

Kun ihmiset kuulivat hänen onnistumisistaan, väkeä alkoi pyrkiä saamaan neuvoja. Sairaita saattoi käydä kuulemassa parannusohjeita kymmenittäin päivässä. Avun tarvitsijoita majoitettiin Kirvussa Bergströmien naapuritaloissa. Kesästä 1908 Bergströmit asettuivat Kirvun Saarenmaalle. Ja hoidettavien virta yltyi. 

Käräjätuvan penkillä 

Kateelliset lääkärit koti- ja naapuripitäjissä alkoivat tehdä ilmiantoja laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Maalin Bergström haastettiin oikeuteen neljästi. Arvellaan, että hänet otettiin silmätikuksi erityisesti hänen sukupuolensa ja kansansuosionsa takia.

Maalin Bergström puolustautui ankarasti. Hän ei ollut koskaan määrännyt lääkkeitä kenellekään, ne olivat hänen mielestään myrkkyä jo entisestään myrkyttyneeseen sairaaseen ruumiiseen. Hän määräsi vain vesi-, ilma- ja valohoitoja, vegetaristista ruokavaliota ja pidättäytymistä kahvista ja alkoholista. Lääkärin välineitä hän ei käyttänyt. Kuumemittari oli ainoa ”instrumentti”.

Maksaminen oli aina vapaaehtoista. Vain varakkaimmilta hän oli ottanut vastaan 50 penniä maksaakseen apulaisilleen palkat. Samalla maksulla sai käydä hoidossa monta kertaa. Köyhätkin jättivät joskus väkisin rahaa palkkioksi.

Sekä syyttäjän että puolustuksen todistajat sanoivat kaikki samaa: Kyllä, taudin kanssa sinne menin, kuuntelin neuvot ja ohjeet, noudatin niitä ja paranin.

Maalin Bergström tuomittiin silti sakkoihin, mutta syynä ei suinkaan ollut sairauksien hoitaminen vaan palkkion ottaminen. Tuomiot vain lisäsivät Bergströmin suosiota kansan keskuudessa. 

Luonnonparantolan perustaminen 

Kesällä 1909 Maalin Bergström ajatteli, että vastaanotolle tulee niin paljon ihmisiä joka puolelta maata, että tarvitaan paremmat tilat. Hän keskusteli aiheesta ystävänsä kanttori Huoposen kanssa. Myös Huoponen oli saanut avun erinäisiin vaivoihinsa Bergströmin hoidoista ja neuvoista.

Kaunis paikka parantolalle keksittiin Herajärven rannalta. Pantiin pystyyn kunnankokous ja keräys alkupääoman saamiseksi, koska rakentaminen vaati kuitenkin runsaasti rahaa. Keräys ei kuitenkaan sillä kertaa tuottanut toivottua tulosta.

Samoihin aikoihin oli perustettu Viipurin Luonnonparantola Oy. Se keräsi alkupääomaa ja houkutteli Maalin Bergströmiä johtajakseen. Parantolan sijoittaminen johonkin viipurilaiseen saunaan ei kuitenkaan vastannut Bergströmin suunnitelmia. Kirvuun se parantola oli saatava.

Huoponen ja muut Kirvun johtohenkilöt panivat toimeksi ja maaliskuussa 1910 pidettiin Luonnonparantola Oy:n perustava kokous, osakkeita merkittiin tarpeeksi, tontti saatiin lahjaksi ja rakentaminen saattoi alkaa. 

Ensimmäiset kuhnijat 

Huhtikuussa 1911 parantola oli niin valmis, että sinne päästiin muuttamaan. Palkattiin lisää hoitajia, kaikenlaista kalustoa hankittiin, pestattiin keittiöhenkilökuntaa, kylvettäjiä, puutarhureita…

Parantolan valvojalääkäriksi, mikä oli edellytys toimiluvan saamiselle, oli saatu tohtori Edvard Lybeck, joka oli Maalin Bergströmin suuren ihailun kohde. Bergström oli kyllä itsekin käynyt opintomatkalla Saksassa perehtymässä Kuhne-hoitoihin ja kasvisruokavalioihin.

Toukokuun 15. päivä 1911 ensimmäiset sairaat satojen ihmisten jonosta otettiin vastaan ja hoidot alkoivat. Alkoi myös muodostua käsite Rouva. Hän oli tietenkin Maalin Bergström, joka väsymättä kulki ohjaamassa, neuvomassa ja hoitamassa asiakkaita. Hänen lempeä käytöksensä teki lähtemättömän vaikutuksen. 

Johtajana 1911–1916

Parantolan hallinto halusi johtajaksi tietysti Maalin Bergströmin, joka veti puoleensa potilaita läheltä ja kaukaa. Parantolan toiminnan laillisuus saatiin turvatuksi sillä, että sen toimintaa valvoi lääkäri, tohtori Lybeck. Hän kävi kahdesti kuussa tekemässä tutkimukset ja diagnoosit, Bergström hoiti loput eli määräsi diagnoosin perusteella sopivat hoidot.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana (7½ kk) potilaita oli 960. Syksyllä 1911 potilasvirran hiljetessä, Maalin Bergström sai hallinnolta stipendin ja lähti sen turvin opintomatkalle Saksaan. Siellä hän tapasi mm. tohtori Rudolf Steinerin, joka oli jo kuullut Kirvusta. Steiner oli sitä mieltä, että Kirvussa noudatetaan luonnonparantamisessa yhtä hyviä menetelmiä kuin Saksan parantoloissa. Bergström asui myös useita viikkoja tohtori Peipersin perheessä Münchenissä oppilaana. Sieltä tuliaisina tulivat savikäärehoidot Kirvuun.

Palattuaan matkalta Maalin Bergström joutui huomaamaan, että tohtori Lybeck oli määrännyt hänen henkiystävänsä Huoposen paastolle. Huoponen oli niin seonnut hoidosta, että kuvitteli ettei hänen tarvinnut lainkaan syödä eikä nukkua. Huoponen ei koskaan parantunut ”hoidosta” vaan joutui mielenterveyshoitoon loppuiäkseen ja kuoli Lapinlahden sairaalassa Helsingissä vuonna 1916.

Muutakin ikävää alkoi tapahtua. Lybeck hankki itselleen vakinaisen paikan parantolasta ja taivutteli hallinnon nostamaan hintoja. Rikkaita asiakkaita hankittiin Pietarista. Hallinto lähti Lybeckin linjalle rahan hankkimiseksi, mutta Maalin Bergström haaveili edelleen köyhien ihmisten vapaapaikoista. Bergströmille mieluisat työntekijät irtisanottiin. Lybeckin vaimo oli erityisen kateellinen Bergströmin suosiosta potilaiden keskuudessa.

Valtava hoitotyön taakka oli kuitenkin Maalin Bergströmin harteilla. Hän hoiti potilaita päivät ja vastasi kirjeisiin yöt, ellei valvonut jonkun sairaan vierellä. Lybeck oli levoton ja matkusteli milloin ulkomailla, milloin kotimaassa. Ihmiset näkivät hänessä muutoksen, kun hyvä ja paha taistelivat hänen sisällään. Hän halusi ottaa Bergströmin perheeltä pois näiden ylläpitämän parantolan ravintolan ja lopulta myös Bergströmin perheen huoneet. Bergströmin palkkaetuja pienennettiin jatkuvasti.

Syyskuussa 1916 tuli päivä, jolloin Lybeck toteutti salaisen aikeensa ja ilmoitti Maalin Bergströmille: ”Nyt en tarvitse sinua enää, saat mennä!”

Välivuodet Virtasen kanssa

Raskaan rakastetusta parantolasta lähdön jälkeen Maalin Bergström asettui perheen omaan taloon, jossa Bergström ei ollut koskaan viihtynyt. Se oli Kirvun kirkonkylällä, melko lähellä parantolaa, hautausmaan kulmalla. Bergströmin oppilas Kosti Virtanen halusi lähteä nyt yrittämään yhdessä niin, että työt ja tulot jaetaan.

Näin tehtiin ja pian levisi jo tieto, että Maalin Bergström ottaa jälleen vastaan. Potilaita alkoi virrata hautausmaan kulmalle. Jopa parantolan potilaat lähtivät käymään Bergströmin vastaanotolla.

Herra Bergströmille osakeyhtiö Kosti Virtasen kanssa tiesi muutoksia: hän ei saanutkaan enää kaikkia vaimonsa tuloja käyttääkseen ne, miten tahtoi, vaan joutui pyytämään rahaa Virtaselta. Virtanen taas piti opettajansa puolia eikä niin vain luovuttanut rahoja miehen tuhlailuun. Virtasen ja Bergströmin työsuhde aiheutti tietysti ilkeitä juoruja, mutta pystypäin ne torjuttiin.

Jälleen parantolassa

Syksyllä 1918 tohtori Lybeckin henkinen tila oli jo kovin huono. Hyvää kertoo se, että hän pohti pyytävänsä anteeksi Maalin Bergströmiltä. Hän ei enää malttanut pysyä paikallaan vaan matkusteli kaiken aikaa. Parantolan hallinto pyysi lopulta Maalin Bergströmiä sijaiseksi parantolan johtoon, kun tohtori Lybeckistä ei ollut enää tehtävän hoitoon.

Bergströmiä suretti parantolan rappio, vaikkei hän taloudellisesti olisi työpaikkaa tarvinnut. Niinpä hän palasi päiviksi parantolaan, ja teki töitä omalla vastaanotolla muina aikoina ja kirjoitti vastauskirjeitä neuvonpyytäjille öisin. Ehtona paluulleen Bergström asetti kuitenkin sen, että parantolassa ei käytetä muita kuin vesi-, savi- ja sähköhoitoja.

Uutta lääkäriä alettiin etsiä. Ja Maalin Bergström näki tietysti enneunen, jossa häntä vastaan käveli mies päässään silinteri ja yllään pitkä takki, jonka alta pisti esiin – häntä! Bergström näki unessa miehen kasvot…

Ja tottahan toki, mies oli juuri se sama lääkäri, joka tehtävään valittiin: professori Lorentz. Hallinto oli pyytänyt, että Bergström jäisi huolehtimaan hoidoista myös uuden lääkärin aikana. Mutta valitettavasti Lorentzin mukana tulivat lääkkeet parantolaan ja Kuhne-hoidoista hän ei tiennyt mitään.

Maalin Bergström kirjelmöi turhaan hallinnon kanssa ja lähti jälleen raskain sydämin parantolasta keväällä 1919. Nyt mukana lähtivät myös hoitajat, kylvettäjät ja liikuntakykyiset potilaat.

Kirvun Luonnonparantolan kohtalo näytti jo sinetöidyltä, mutta sitten tuli Pohjanmaalta Matti Latvalahti -niminen mies, joka tarjoutui ostamaan koko laitoksen. Ehtona oli kuitenkin, että hoitojen määrääjäksi tulee Maalin Bergström, kuuluisa parantaja.

Uusi jakso johtajana oli kuitenkin raskasta taistelua luonnonparannuksen ja alkuperäisten periaatteiden puolesta. Kasvisruoka ja kahvin, tupakan ja alkoholin välttäminen oli hoitajilta jo välillä unohtunut ja periaatteet piti opetella jälleen uudelleen. Lääkärit eivät välttämättä kantaneet samoja arvoja kuin Maalin Bergström.

Bergströmin oppilas, serkun tytär, moneen otteeseen parantolassa työskennellyt Alma Pärnänen oli voittanut sekä Bergströmin että hallinnon luottamuksen ja arvostuksen. Koska Maalin Bergström ei voinut ajatella olevansa johtajana siinä Kirvun Luonnonparantolassa, afäärilaitoksessa, joksi se oli muodostunut, jätti Bergström johtajuuden Alma Pärnäselle vuonna 1922.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana Maalin Bergström työskenteli omalla vastaanotollaan ja matkusteli. Hän vei mm. vaikeasti keuhkotautisen oppilaansa Kosti Virtasen Nizzaan ja Cannesiin, jossa hän paransi viipurilaisen konsuli Otsakorven erilaisista vaivoista. Vuonna 1926 Bergström matkusti myös Brasiliaan suomalaissiirtolaisten Penedoon. Ja samalla hän edelleen haaveili köyhien terveyskodista…

Helsinkiin, Helsingin Kirvuun

Maalin Bergström muutti Kirvusta Helsinkiin joulukuussa 1932. Sinne perustettu ”Helsingin Kirvu” – hoitolaitos – osoitteessa Aleksanterinkatu 48, oli vielä pahasti kesken Bergströmin saapuessa. Mutta jo tammikuussa 1933 päästiin ottamaan vastaan helsinkiläisiä asiakkaita. Ja Bergströmin epäilyistä huolimatta heitä tuli heti paljon. Maaseudun opit eivät siis olleet vieraita kaupunkilaisillekaan.

Bergström ei kuitenkaan pitänyt Helsingin hengestä, hinnat olivat kalliita ja hoitoihin pääsivät niin ollen vain varakkaat. Se ei sopinut Maalin Bergströmin ajatusmaailmaan, jossa kyti toivo parantolasta, joka olisi koti kaikille, jossa jokaisen haavat sidottaisiin, olipa hän köyhä tai rikas.

Kesällä 1934 Bergström oli valmis siirtymään eteenpäin – mutta minne…

Luontola

Venäjän vallankumouksen pyörteistä Kirvun parantolaan pelastettu Wolzenburgin sukulaispariskunta oli ollut paitsi hoidettavana Kirvussa, myös tehnyt työtä parantolassa.

Parantola-aatteelle omistautuneina he etsivät sopivaa paikkaa oman hoitolan perustamiselle. 1930-luvulla he olivat ostaneet Nummelasta Hiidenveden rannalta Kopun kartanosta rakennuksia ja aloittaneet luonnonhoitolan.

Kesällä 1934 Luontolassa oli kuitenkin ajauduttu taloudellisiin vaikeuksiin. Kuinka ollakaan, Maalin Bergström oli etsimässä itselleen uutta paikkaa minne asettua auttamaan ihmisiä. Luontolalle koitui pelastukseksi osakeyhtiön perustaminen ja Bergströmin saapuminen johtajattareksi. Uusia tiloja ja taloja piti tosin heti ruveta hankkimaan eikä kaikki sujunut helposti. Mutta Bergströmin usko korkeampiin voimiin ja laajat tuttava- ja ystäväverkostot johtivat riittävien rahavarojen saamiseen ja rakennustöiden alkamiseen. Hänen liikenaisen vaistonsa auttoi jälleen kerran.

Jo pelkkä Bergströmin saapuminen Luontolaan riitti houkuttelemaan kymmenet ja sadat asiakkaat paikalle. Uusien rakennuksien hoitopaikat täyttyivät vilahduksessa. Ihanan juhannuksen 1935 hän vietti potilaiden kanssa: tehtiin veneretki Papinsaareen, avojaloin ja alusvaatteisillaan kalliolla auringossa loikoen, kakkua ja mehua nauttien. Maalin Bergström tunsi itsensä nuoreksi ja iloiseksi taas.

Maisen matkan loppu

Pääsiäisviikon perjantaina, 17.4.1936, Maalin Bergström heräsi Luontolassa sairaana. Hän tunsi vointinsa oikein huonoksi ja halusi olla yksin. Luontolan hoitajat huolestuivat ja vaativat saada kutsua kunnanlääkärin paikalle. Myös tyttärelle ilmoitettiin.

Lääkäriin Bergström ei suostunut, eihän hän elämänsä aikana ollut muutenkaan lääkäreihin myrkkyineen luottanut.

Tytär saapui ja alkoi kova painostus. Sekä hoitajat että tytär tahtoivat viedä Bergströmin sairaalaan. Lopulta Bergström taipui tuskissaan ja hänet kuljetettiin Helsinkiin, Mehiläisen sairaalaan. Bergströmillä todettiin sappirakko- ja haimatulehdus. Häntä hoidettiin ruiskein.

Maalin Bergström olisi halunnut kotiin kuolemaan, ja tytärtäkin jo kadutti, että äiti oli tuotu vastoin tahtoa sairaalaan, joihin Bergström ei ollut koskaan uskonut. Mutta siirtoa ei voitu enää suorittaa Bergströmin heikon tilan vuoksi.

Kymmeniä ihmisiä saapui sairaalan aulaan päivittäin odottamaan tietoja suuresta parantajasta, vaikka Bergströmin sairaalassaolo yritettiinkin salata. Sairaala täyttyi kukkalähetyksistä.

Maalin Bergström kuoli 2.5.1936. Hänet siunattiin Helsingin Vanhassa kirkossa ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.

Tuhansia ihmisiä hoitaneet ja parantaneet kädet olivat päässeet lepoon.