Vuoden Lotta 2023 Alli Korvan vierailu Raahessa 13.8.2024

Vuoden Lotta 2023 Alli Korvan vierailu Raahessa 13.8.2024

Raahen rotaryklubien vierailulla elokuussa Alli muisteli pitkän elämänsä vaiheita ja kertoi lottavuosistaan. Täysi lotta Allista tuli hänen oltuaan 10 vuotta pikkulottana.

101-vuotias Alli Korva syntyi Rovaniemellä Patokosken kylässä v. 1922. Alli kertoi, että täytettyään 17 vuotta Stalin tuli Suomen rajan yli. Vanhin veli oli harjoituttanut tuttua poikaporukkaa koko syksyn ampumahiihtoon, joten pojat olivat valmiina, kun sota syttyi.

Allin isä oli ollut suojeluskuntalainen, joka oli mukana vapaussodassa ja Viipurin piirityksessä. Isän nuoruudessa Suomen ja Venäjän välinen raja oli olematon ja ihmiset liikkuivat esteettä rajan yli. Allin isä ihaili Annikki Tähden laulua Monrepos’n puistosta, oli kiinnostunut maailman asioista ja tilasi lehtiä.

Allin nuoruudessa työtä tehtiin kovasti. Metsistä, maasta ja karjasta piti elanto saada.

Sotavuosilta Alli muistaa kovat, lumiset pakkaset. Talvisodan päättymisen jälkeen tuli tyhjä tunne, että mitä nyt. Alli halusi opiskella lisää Sodankylän kansanopiston jälkeen, jonka johtajana toimi Einari Lilja. Opiston jälkeen Lilja ehdotti Allille Raahen viisivuotista seminaaria, joka oli Suomen paras oppilaitos opettajaksi aikovalle.

Koitti kevät ja Patokoskella järjestettiin ilmavalvontakurssi. Siellä Alli oli loppukesän ilmavalvonnassa. Syksyllä tuli ilmoitus, että Raahen seminaariin etsitään opiskelijoita. Alli sai kutsun pääsykokeisiin ja pyysi ilmavalvonnan johtajalta viikon lomaa. Alli lähti lottapuvussa Raaheen.

Allin ensivaikutelma Raahesta oli rauhallinen, kodikas kaupunki. 300 tyttöä, joista puolet olivat lottapuvuissa, kokoontuivat Raahen kirkkoon seminaarin karsimiskokeeseen. Väinö Helle oli tuolloin viimeistä vuotta seminaarin johtajana. Karsimiskokeeseen tulleille annettiin aiheeksi kirjoittaa aine ”Miten sota on vaikuttanut kotini elämään?”.

Johtaja ilmoitti kokeiden jälkeen, että koulu alkaa huomenna klo 8. Alli kertoi lähteneensä pääsykokeeseen ajatuksella, että Raahen seminaariin on vaikea päästä eikä ollut valmistautunut opiskelupaikan saamiseen. Alli sai kahden päivän loman, jotta voisi hakea kotoa tavarat mitä seminaarissa tarvitsisi. Raaheen palattuaan Alli haki asuntoa Pitkäkadulta, Rosbergin perheen luota, jossa oli vapaana apulaisen huone.

Iivari Reinilän Alli muistaa mukavana, jämeränä, toiminnan ja käytännön miehenä. Alli muistaa tapauksen, kun seminaarille tuli pyyntö Raahen kaupungin sähkölaitokselta, että pitäisi motittaa kaadettuja puita. Kaupunki oli hommannut sahoja ja semiskat käyttivät liikuntatunnin puita sahatessa. Kirvestä ei annettu!

Iivarilla oli lampaita saaressa ja hän pyysi syksyllä semiskoja avuksi hakemaan lampaat mantereelle. Seminaarilaiset ottivat lampaat kiinni ja veivät veneeseen. Semiskat lauloivat ”mereltä kuuluu airon loiske, ken siellä silloin soutaa, semiskat ne syksyn tullen tohtorin lampaita noutaa”. Saarireissun jälkeen Iivarin Ruut-rouva keitteli yrttiteetä tarjottavaksi suolaisen leivän kanssa, ulkomailta ei enää teetä ja kahvia saatu.

Sodan jälkeen vaadittiin, että Suomen pitää luovuttaa inkeriläisiä Venäjälle. Seminaarin luonnontieteen opettaja Lyydia Miettinen suojeli luonaan Ruottalon mökillä inkeriläisiä. Muista opettajista Alli muistaa Nöpön, joka oli äidinkielen opettaja. Seminaarin voimistelunopettajat olivat tiukkoja, piti osata kiivetä köyttä pitkin kattoon.

Kesäaikaan seminaarilaiset olivat työvelvollisia. Loma alkoi 10.6. ja kolme viikkoa piti tehdä ilmaista maataloustyötä. Työtä sai tehdä kotona tai heinä- ja puutarhatöissä muualla. Kouluun piti kesän aikana kerätä 20 kasvia kasvioon ja opetella niiden latinankieliset nimet. Neljässä kesässä piti kerätä yhteensä 80 kasvia. Kesällä piti opetella myös 20 virttä. Kesälomat olivat seminaarilaisille työntäyteistä aikaa. ​

Kun jatkosota loppui, Alli oli käynyt kolme vuotta seminaaria. Silloin ilmoitettiin, ettei Raahen seminaari pysty alkamaan normaaliin aikaan, koska se oli otettu sotilaskäyttöön sairaalaksi v. 1944. Sitten Venäjä antoi Suomelle ukaasin tulla ”auttamaan” saksalaisten häätämisessä. Siitä alkoi Lapin sota.

Kun Lappia alettiin evakuoida, piti pelastaa myös lehmät. Ruotsalaiset sotilaat olivat vastassa rajajoen toisella puolella proomuilla, joilla tulivat hakemaan suomalaisia ja lehmiä. Alli näki omin silmin, kuinka Sodankylästä ja Lapin järvikylistä tuli yli 300 lehmää kohti Tornionjokivartta. Lehmät yövytettiin ulkona, oli kylmää ja märkää. Kaikki suomalaiset lehmät onnistuttiin pelastamaan Ruotsiin. Myöhemmin valtakunnan hallitus sanoi, että lehmät pelastivat Pohjois-Suomen nälänhädältä.

Allin piti palata Raaheen Seminaarin vielä neljännelle ja viidennelle luokalle. Hän pääsi silloin Saariaholle asumaan. Alli kysyi lottatoimistosta johtaja Irene Möykkystä ja tarvitaanko toimistolla työväkeä. Toimistolla oli työpaikka, pastorin kanslisti, joten Alli alkoi pastorskaksi. Esimiehenä Allilla oli pastori Uriel Nokkala, sorea luutnantti.

23.11.1944 lottajärjestö lopetettiin Stalinin vaadittua lopetusta. Stalin piti lottajärjestöä sotaisana järjestönä, joka oli ollut Suomen armeijan selkäranka. Arkistot ja puvut määrättiin hävitettäviksi.

Sen jälkeen Alli jatkoi seminaarin loppuun ja valmistui yläkansakoulun opettajattareksi vuonna 1946.

Kaksi säettä Allin Raahessa lausumasta L. Onervan runosta: ”Ihminen”

”Mikä olen? Tähdenlento

Luojan ikuisessa yössä,

tomujyvä aavan aineen

lakkaamattomassa työssä.

 Mutta sentään! Tahdon antaa

hehkun hetkelleni tälle,

tahdon loistaa, tahdon laulaa

kiitoslaulun elämälle.”