Virpi Honkala haluaa oikeasti tehdä hyvää

Virpi Honkala (o.s. Salminen) syntyi Nokialla vuonna 1951. Hänen isänsä työskenteli moottoriasentajana Nokian paperitehtaalla. Äidillä oli prokuristin paikka tamperelaisessa yrityksessä. Virpin vanhemmat olivat tavanneet sota-aikana ja aloittaneet yhteisen elämänsä lähes tyhjästä. He halusivat kouluttaa lapsensa hyvin.

Virpi oppi lukemaan 6-vuotiaana isonveljen mukana. Perheen opettaja-ystävä suositteli, että tyttö aloittaisi koulun jo tuolloin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän aloitti kansakoulun 7-vuotiaana mutta suoraan toiselta luokalta, koska hän osasi tuolloin lukea, kirjoittaa ja laskea. Vanhemmille oli itsestään selvää, että molemmat lapset pyrkivät oppikouluun ja hankkivat hyvän koulutuksen ja ammatin.

Virpille valikoitui oppikoulussa pitkäksi kieleksi saksa veljen perintönä, sillä näin vanhempien ei tarvinnut hankkia kalliita oppikirjoja, vaan ne siirtyivät lapselta toiselle. Virpi kertoo, että hän on Beatles-fani ja oppi englantia kuuntelemalla yhtyeen tuotantoa.

Hän oli innokas partiolainen keskikouluikäisenä ja muistelee, että eräälle leirille osallistui kaksi sokeaa lasta. – Voisinko tehdä jotakin auttaakseni sokeita ihmisiä, hän kertoo miettineensä tuolloin. Hän haaveili lääkärin urasta ja valitsi sen vuoksi lukiossa pitkän matematiikan. Lukion fysiikanopettaja oli sitä mieltä, ettei fysiikan opiskelu kuulunut tytöille. Virpistä tuntui, ettei hän ymmärtänyt fysiikasta höykäsen pöläystä.

Vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin

Kun Virpin paras koulukaveri lähti Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, hän vaati Virpiä mukaansa. – Se oli taloudellisesti iso satsaus vanhemmiltani, että he päästivät minut matkaan. Vaihto-oppilasvuodella on ollut korvaamattoman hyviä seurauksia, hän sanoo. Hän oli Virginiassa vaihto-oppilaana vuosina 1968-1969 ja oppi siellä ollessaan englannin kielen. Vaihto-oppilasvuonna hän kävi koulua opiskellen englantia ja fysiikkaa. Erinomainen opettaja teki fysiikasta mielenkiintoisen aineen, jossa hän pärjäsi hyvin.

Amerikan-äiti oli kotirouva, joka osallistui kodin ulkopuolella moniin aktiviteetteihin. Isä oli välittävä ja rakastava. Perheen kolmesta lapsesta tuli Virpille hyviä ystäviä. Hän kertoo, että sunnuntaisin käytiin kirkossa, jossa meni lähes koko päivä, koska jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokansalla oli yhteisiä harrastuksia.

Vaihto-oppilasvuosi opetti hänelle selviytymistä ja sopeutumista. Suomeen palattuaan hän vaihtoi pitkän saksan lyhyeen ja lyhyen englannin pitkään. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1970. Yliopisto-opiskelun lomassa hän oli kesätöissä Ruotsissa. Näin myös ruotsin kieli alkoi sujua.

Oulun yliopistoon lääketieteelliseen

Kesä oli kauneimmillaan, kun Virpi matkusti valintakokeisiin Oulun yliopistoon. Kaupunki tuli vähitellen tutuksi ja hän sanoo, että Oulu oli hyvä opiskelupaikka. Hänen vuosikurssinsa lääketieteellisessä oli ensimmäinen, joka suoritti kaikki opinnot Oulussa.

Virpi sanoo, että lääketiede oli kiehtovaa. Hän toimi anatomian laitoksella puoliassistenttina 1970-luvulla. Opettaminen on ollut hänelle aina mieluista. – Silmälääkärin ura oli ajatuksissani aika pitkään, hän kertoo. Oulun yliopistosairaalan silmäklinikalla työskennellessään Virpi sai olla mukana ensimmäisessä kaihileikkauksessa, jossa vioittunut linssi korvattiin silmän sisäisellä linssillä. Se oli mullistava kokemus!

Hänelle oli luvattu työpaikka Boråsin silmäklinikalta, mutta Amor puuttui peliin. Teoreettisten laitosten pikkujoulussa anatomian laitoksen palmun alla hän tapasi Matti Honkalan. Matti jäi hänen elämäänsä pysyvästi. Virpi sanoi hyvästit Boråsille ja silmäklinikalle.

Kirurgia kiinnosti Virpiä

Kirurgia oli miesvaltainen ala vielä 1970-luvulla: 40 miehen joukossa oli 2 tai 3 naista. Kun Virpi osallistui ensimmäisen kerran erikoislääkäri Risto Pokelan suorittamaan toimenpiteeseen Oulun yliopistosairaalassa, hän havaitsi, että kirurgia on mielenkiintoista. Pokelan myönteinen suhtautuminen auttoi häntä kirurgian pariin. Hän tiesi, että tämä on juuri hänelle sopiva erikoisala. Pariskunnan esikoinen syntyi vuonna 1997. Elokuussa 1998 Virpi ja Matti kumpikin valmistuivat lääkäreiksi.

Elokuussa 1978, kun Virpi ja Matti olivat kumpikin juuri valmistuneet lääkäreiksi, syntyi pariskunnan esikoinen. Honkalat etsivät työpaikkaa ja huomasivat Lääketieteellisen killan ilmoitustaululla ylilääkäri Eero Korhosen allekirjoittaman ilmoituksen, jolla etsittiin lääkäreitä Raahen sairaalaan.

Raahessa perhe sai työsuhdeasunnon ja tyttärelle järjestyi päivähoitopaikka Gellmanin päiväkodista. Raahen sairaalassa Virpi aloitti uransa sisätautien puolella siirtyen tammikuussa 1979 kirurgialle, joka häntä erityisesti kiinnosti. Honkalat ostivat oman talon Ollinsaaresta. Kudonta ja posliininmaalaus antoivat henkireikää aikasidonnaiseen työntekoon, johon nuori pari keskittyi tarmokkaasti.

Työ oli palkitsevaa, koska pystyi työskentelemään osaamisensa äärirajoilla. Raahen sairaala oli hyvä työpaikka. Hoitohenkilökunta oli osaavaa ja auttavaista. Pariskunnalle syntyi toinen lapsi vuonna 1981. – Meillä oli ihana kotiapulainen, joka hoiti kodin ja lapset, kun me lähdimme Ouluun erikoistumaan, minä kirurgiaan ja Matti sisätauteihin, Virpi muistelee. Sittemmin perhe muutti Raahesta Ouluun. Oulun yliopistollisesta sairaalasta olisi löytynyt töitä kummallekin, mutta he päättivät toisin. Vuonna 1986 Virpi sai erikoislääkärin paperit.

Paluumuutto Raaheen pysyvästi

Honkalat palasivat Raaheen vuoden 1987 alussa valmiina erikoislääkäreinä. Virpille oli tarjolla osa-aikatyötä, joka sillä hetkellä tuntui ihanteelliselta vaihtoehdolta. Raahelainen ystävä soitti ja kertoi, että on löytänyt heille talon. – Tultiin taloa katsomaan ja jäätiin tähän lopullisesti. Tässä ovat kaikki palvelut lähellä. Työpaikka oli lyhyen kävelymatkan päässä. Virpi työskenteli Raahen sairaalan johtavana lääkärinä vuosina 1989-2010. Hän sanoo, että Raahen sairaalassa sai tehdä paljon töitä, sai kehittää toimintoja eikä muutosvastarintaa juuri ollut. Hankittiin uusia laitteita, otettiin käyttöön uusia tapoja hoitaa ihmisiä. Sairaalaan saatiin eri alojen osaajia, parhaimmillaan oli 6 sisätautilääkäriä yhtä aikaa työsuhteessa. Raahessa tehtiin uraauurtavaa työtä. Hoitohenkilökunta oli mukana kehitystyössä. Tämä oli pienen joustavan talon etu.

1990-luvun puolivälissä Raahen sairaalassa mentiin mukaan auditointiin, otettiin käyttöön kokonaisvaltainen laatujärjestelmä. Samaan aikaan oli menossa sairaalan peruskorjaus.

Virpi kertoo, että vuosi 1996 oli käänteentekevä vuosi. Silloin Raahen sairaala sanoutui irti sairaanhoitopiiristä ja liittyi terveyskeskukseen. Päätöksenteko oli ainutlaatuisen nopea kaikissa seutukunnan kunnissa ja tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä sairaanhoitopiirin kanssa. Työntekijät siirtyivät vanhoina työntekijöinä uuden organisaation palvelukseen. Useita määräaikaisia työsuhteita vakinaistettiin. Myös koulutusoikeudet säilyivät entisellään. – Nuoria lääkäreitä pitää olla aina mukana oppimassa, hän painottaa ja jatkaa, että muutoksesta huolimatta pystyttiin jatkamaan palveluiden kehittämistä ja monipuolistamista kustannustehokkaasti.

Virpi työskenteli kirurgian ylilääkärinä vuoteen 2014, jolloin jäi eläkkeelle.

Vuonna 2011 hänet palkittiin Pro Raahe -mitalilla tunnustuksena työstään Raahen sairaalan kehittämiseksi ja ihmisten terveyden edistämiseksi. Tasavallan presidentti myönsi vuonna 2014 hänelle lääkintöneuvoksen arvonimen.

Nainen vaikuttajana

Rotary International on vuonna 1905 perustettu kansainvälinen palvelujärjestö, joka herkästi mielletään herraseuraksi. Naisia on valittu järjestön toimielimiin vasta 30 vuoden ajan. Virpi valittiin kesäkuussa maailman Rotaryjärjestön hallitukseen kaudelle 2020-2022 ensimmäisenä suomalaisena naisena. Järjestön 17 hengen hallituksessa on ollut vuosien saatossa vain muutama nainen. Tällä hetkellä istuvassa hallituksessa on 2 naista. Ensi vuonna hallitukseen tulee ennätykselliset 6 naista. – Valinta kansainväliseen hallitukseen on suuri palvelutehtävä, joka antaa mahdollisuuksia laaja-alaisesti, hän pohtii. Hän pitää tärkeänä, että johtopaikoilla on naisia, koska tämä on ihmisten järjestö.

Rotarien toiminnan perustana ovat paikalliset rotaryklubit. Rotaryjärjestön jäseneksi voidaan kutsua henkilö, joka sitoutuu järjestön arvoihin ja voi antaa panoksensa toiminnalle. Virpin puoliso Matti osallistui alkuvuodesta 2001 USA:ssa järjestettyyn tulevien piirikuvernöörien koulutukseen. Virpi oli mukana puolisona ja kiinnostui järjestöstä. – Siellä näin miten laajaa rotarien toiminta on joka puolella maailmaa ja halusin mukaan edistämään sitä, hän kertoo jäsenyytensä ensi askelista.

Raahessa rotarit päättivät rakennuttaa liikennepuiston vuonna 2005 järjestön 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Siihen haettiin ja saatiin EU-rahaa, kaupungin rahaa ja rotareiden keräämää rahaa. Paljon tahoja oli mukana lahjoittamassa rahaa ja työpanosta. Rotarien vaihto-oppilaskin oli työn touhussa, kun liikennepuistoa rakennettiin. Kustannusarvio oli noin 160.000 euroa. Liikennepuisto on nyt Raahen kaupungin hallinnassa ja kesäisin vilkkaasti käytössä. – Vaihto-oppilastoiminta on tärkeä osa myös suomalaisten rotareiden toimintaa, sen kustannukset ovat vuositasolla noin 300.000 euroa, hän taustoittaa ja painottaa, että vaihto-oppilasvuosi voi olla käänteentekevä nuoren elämälle. Tämän hän tietää omasta kokemuksestaan. Honkaloilla on ollut rotariurallaan 5 vaihto-oppilasta. Virpi toimi Suomen Rotaryn puheenjohtajana vuosina 2012-2013.

Sadevesi talteen intialaisessa pikku kylässä

Virpin ensimmäinen kansainvälinen projekti rotarina oli hanke, jolla saatiin noin 80 intialaiseen kylään kaksi kaivoa kuhunkin. Niistä saavat kymmenet tuhannet asukkaat juomavetensä päivittäin. Hankkeessa olivat mukana Pohjois-Suomen rotarypiiri, useat klubit ja yksittäiset rotarit.

Erityisen tyytyväinen hän on hankkeeseen, jolla saatiin hankituksi sadevedenkeruujärjestelmä 16 kuivuudesta kärsivään kylään Intian Punen alueella. Monsuunisateiden tuoma vedenpaljous huuhtoutuu pois ja sitä seuraa kahdeksan kuukauden kuivuusjakso, mikä estää ympärivuotisen viljelyn ja muun muassa kotieläinten pidon. Erityisen kuivana kautena kylissä jouduttiin turvautumaan valtion tankkiautojen kuskaamaan veteen. Kylien nuorukaisten oli pakko hakeutua töihin Punen suurkaupunkiin edes jonkinlaisen elannon turvaamiseksi ja kylien asukkaat elävät köyhyydessä.

Keruujärjestelmä elvytti vanhan tavan nostaa pohjaveden määrää ja siten turvata ympärivuotinen veden saanti. Kyläläiset ja intialaiset rotarit lähialueilta suunnittelivat hankkeen, ja Virpi alkoi kerätä kansainvälisiä partnereita. Yhteistyöhön tulivat mukaan useat rotarypiirit ja klubit Suomesta, Ruotsista, USA:sta ja Japanista.

Vuoden kuluttua projektin valmistumisesta Virpi ja Matti kävivät Pingorin kylässä, joka oli yksi hankkeen kohteista. He näkivät, että kaivoissa oli yhä vettä, vaikka kuivaa kautta oli kestänyt jo kuukausia. Sokeriruoko kasvoi korkeana, granaattiomenapensaat olivat saamassa ensimmäisen satonsa. Puiden ja pensaiden taimia istutettiin innokkaasti.

Neljä vuotta myöhemmin he palasivat Pingorin kylään. – Muutos oli valtava! Virpi kertoo. Vettä oli runsaasti paitsi kaivoissa myös valtavissa keruualtaissa. Kastelujärjestelmiä oli rakennettu ja viljelyalaa laajennettu. – Nyt kyläläiset kasvattivat kaikkia mahdollisia vihanneksia luomuviljelynä 3-4 satoa vuodessa! hän iloitsee. Tuotteet myydään oman markkinointivälityksen kautta erinomaisella hinnalla.

– Alueelle oli rakennettu hyviä asuntoja korvaamaan entisiä maalattiapohjaisia taloja ja navetoita karjasuojiksi. Kylässä toimii koulu, jossa annetaan opetusta sähköisin välinein, Virpi selostaa näkemäänsä. Hän iloitsee siitä, että nyt kyläläisillä on tulevaisuudensuunnitelmia: rakennetaan aurinkoenergiaa, järjestetään lääkärintarkastuksia, täydellisestä köyhyydestä on päästy kohtuulliseen vaurauteen. Monet kaupunkiin työn perässä muuttaneet nuoret ovat palanneet kylään viljelemään maata ja perustaneet perheitä. Kylän elämä on vilkasta. Hän toteaa lopuksi, että yhteistyö jatkuu paikallisten rotareiden kanssa.

Elämää pelastavia projekteja

Rotarit keräävät kansainvälisten verkostojensa kautta varoja moniin elämää pelastaviin projekteihin. Virpi kertoo muutaman esimerkin:

Rotarit lahjoittivat intialaisen rotaryklubin kanssa yhteistyössä kymmeneen eri puolilla Etiopiaa sijaitsevaan sairaalaan kaihileikkauslaitteet, joiden toiminnan Etiopian terveysministeriö on sitoutunut ylläpitämään. Rotarit järjestivät leikkaustiimien koulutuksen Punen silmäsairaalassa, Ethiopian Airlines kustansi sekä laitteiden että koulutettavien henkilöiden kuljetuksen. Tähän mennessä kymmenet tuhannet ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.

Rotarit ovat kustantaneet köyhien lasten sydänleikkauksia Intiassa ja kehitysmaissa. Pohjois-Suomen piiri on ollut mukana sponsoroimassa toimintaa.

Hyvä esimerkki elämää pelastavista projekteista on äidinmaidon kerääminen Intiassa, jonne rotarit ovat lahjoittaneet äidinmaitokeskuksen. Lahjoituksen vastaanottanut sairaala on sitoutunut antamaan äidinmaitoa kaikille sitä tarvitseville lapsille veloituksetta. – Sain olla paikalla avajaisissa, jotka olivat juhlallinen tapahtuma, kertoo Virpi, joka oli hankkimassa rahoitusta toiminnan aloittamiseen.

Intian maaseudulla monet tytöt keskeyttävät koulunkäynnin murrosikään tultuaan, koska kouluilla ei ole kunnollisia vessoja eikä tytöillä näin ollen ole mahdollisuutta henkilökohtaisen puhtauden hoitoon. Rotarit ovat lahjoittaneet maaseutukouluihin vessojen lisäksi myös pöytiä ja tuoleja. – Lasten riemua on ihana katsoa, Virpi huokaa. Hän on saanut olla mukana monessa hienossa tilaisuudessa näkemässä, miten lahjoituksista on ollut iloa ja apua intialaisten lasten arjessa.

Mittavin, jo pian 40 vuotta kestänyt hanke on polioviruksen hävittäminen maailmasta. Rotarien aloittama projekti on laajentunut maailman terveysjärjestön ja useiden muiden toimijoiden yhteiseksi ponnistukseksi, jonka loppumetreillä ollaan. Kolmesta halvausta aiheuttavasta virustyypistä kaksi on saatu jo nujerrettua. Villiä poliovirusta tavataan enää Afganistanissa ja Pakistanissa. On laskettu, että tähänastisten ponnisteluiden myötä 18 miljoonaa – pääosin lasta – on voitu pelastaa polion aiheuttamalta pysyvältä vammautumiselta.- Ainutlaatuinen tilaisuus tehdä positiivista historiaa, Virpi toteaa.

Rotarytoiminta pitää eläkevuosistaan nauttivan Virpin kiireisenä. Tuleva hallitustyöskentely on vaativaa ja edellyttää osallistumista monenlaisiin tapahtumiin. Tulossa on muun muassa kansainvälinen kokous Oulussa, jonka järjestelyissä hän on tiiviisti mukana.

Rotary Internationalin hallitus pohtii muun muassa järjestön koulutustarjontaa, strategioita ja isoja linjauksia. Se valvoo, että toiminta on sääntöjen mukaista.

Virpille on vuosien saatossa kertynyt laaja kansainvälinen verkosto. Koska hän on hoitanut saamansa tehtävät hyvin, hän on saanut uusia haasteita, joihin hän on tarttunut mielellään. – Olen kiitollinen mahdollisuuksista, joita minulle on tarjottu, hän summaa toimintaansa rotareissa.

Vuonna 2022 Raahe-seura valitsi Virpi Honkalan Raahen Fiiaksi.