Ullan biologinen äiti oli päättänyt antaa tyttärensä adoptoitavaksi ja tuonut itse huonokuntoisen 1 ½-vuotiaan uuteen perheeseen korvaamaan menetettyä lasta. Isästä hän suostui paljastamaan: ”Korkea sotaherra, muuta en sano.” Biologista äitiään Ulla ei sen jälkeen koskaan tavannut, vaikka sai hänet myöhemmin selville ja jotain tietojakin hänestä. Isästään hän ei tiedä tämän enempää.

Perhe, johon Ulla adoptoitiin, piti hänestä hyvää huolta, kasvatti ja koulutti. Isä oli töissä rautateillä, eteni urallaan ja työpaikat kuljettivat perhettä Lahdesta Muurolaan Rovaniemen lähelle ja sieltä Hankoon. Hangossa Ulla muistaa ihmetelleensä ruotsin kieltä kaupassa ja kysyneensä äidiltä: ”Ollaanko me muutettu ulkomaille?”

Helsingin yliopiston opetus menneestä maailmasta

Lukion jälkeen oli siihen aikaan tie auki yliopistoon. Ulla oli aina pitänyt kielistä, joten saksa ja englanti olivat itsestään selviä valintoja opiskeluohjelmassa, mutta mukana oli myös psykologiaa, sosiologiaa ja estetiikkaa ja nykyiskansan kirjallisuutta. Ne kiinnostivat, mutta matematiikka vieroksutti.

Helsingin yliopiston germaanisen filologian opetus oli kuitenkin kuin menneestä maailmasta, hyvin vanhanaikaista, kuin hämähäkin seitit olisivat liehuneet luennoitsijoiden ympärillä. Ulla lopetti ensimmäisen vuoden jälkeen saksan opinnot.

Onneksi pääaineen englantilaisen filologian puolella lehtorina oli englantilainen Diana Coleman, sittemmin Webster, joka toi uutta tuulahdusta opetukseen. Psykologian opiskelujen jatkaminen pidemmälle olisi kiinnostanut, mutta siihen kuuluva tilastotieteen kurssi muistutti liikaa matematiikasta, jota Ulla kiersi kaukaa.

Pohjoismaisen filologian opintoihin kuului vuonna 1905 painettu kirja Svenska ortnamn, niin historiallinen opus, että Ulla turhautuneena päätti lopettaa opinnot – ainakin toistaiseksi. Humanististen tieteiden kandidaatin paperit saivat tässä vaiheessa riittää. Tämä päätös oli kauhistus äidille, joka toivoi tyttärestään filosofian maisteria.

Perheen perustaminen ja työelämään

Opiskelujensa alkuvaiheessa Ulla meni naimisiin kauppatieteitä opiskelevan Martin Liliuksen kanssa, tutustui ruotsinkieliseen sivistyneistöön ja syntyi poika Christian. Ruotsin kielestä tuli Ullallekin käyttökieli, jota suvussa puhuttiin.

Ulla vaihtoi yliopistossa pääaineekseen pohjoismaisen filologian. Pidettyään tauon opiskeluissa hän valmistui filosofian maisteriksi, auskultoi ja meni töihin. Hän opetti englantia Helsingin yhteislyseossa ja Teknillisessä koulussa, ruotsia Ranskalaisessa koulussa ja Alppilan yhteislyseossa.

Helsingistä tuli muutto miehen työn mukana Nastolaan. Oma työpaikka löytyi Hollolan lukiosta, jossa Ulla toimi ruotsin kielen lehtorina pitkälti toistakymmentä vuotta. Sieltä hän siirtyi Lahden yhteiskoulun aikuislukioon, entiseltä nimeltään iltalinjalle, jossa hän toimi apulaisrehtorina ja ruotsinopettajana.

Ulla oli mukana kieltenopettajien valtakunnallisissa järjestöissä, mm. Suomen ruotsinopettajien puheenjohtajana kaksi vuotta sekä SUKOLin hallituksessa. Pari vuosikymmentä hän teki Kustannusosakeyhtiö Otavalle lukion ruotsin oppikirjoja. Todellisia elämän ruuhkavuosia!

Eläkkeelle ja Lahden kartanon ystävien vetäjäksi 

Museon aloitteesta herätettiin ajatus museonystäväyhdistyksen perustamisesta Lahden historialliselle museolle. Vuoden 2010 loppupuolella ideasta keskustelemaan kutsuttiin Kiinteistöalan ammattilainen ja Lahti-opas Eeva Kärki ja liike-elämän edustaja DI Jari Pajala sekä Ulla. Heitä innosti historia ja museonystävyys.

Keväällä 2011 he perustivat museonystäväyhdistyksen, jakoivat tehtävät ja rekisteröivät sen. Ullasta tuli puheenjohtaja Eevasta sihteeri ja rahastonhoitaja ja Jarista varapuheenjohtaja. Lahden kartanon ystävät ry oli syntynyt. Ensimmäisen toimintavuoden lopussa oli reilut 20 jäsentä. Mainittakoon, että Viipuri-asiantuntija, Lappeenrannan museon Viipurin pienoismallin suunnitellut ja toteuttanut arkkitehti Juha Lankinen liittyi yhdistyksen jäseneksi puolisonsa kanssa jo ensimmäisenä toimintavuotena. Hänen opastuksellaan yhdistyksen jäsenet pääsivät tutustumaan Viipurin. Hänen luentonsa olivat hyvin suosittuja. Lahden kartanon ystävät ry:n jäsenmäärä alkoi kasvaa ja toiminta monipuolistua.

Uinuvaan museoon uutta eloa

Yhdistyksen perustamista seuraavana vuotena Historiallisessa museossa järjestettiin upea Kuusenoksa ja lukinlanka – sata vuotta jugend-tunnelmaa -näyttely ja vuoden päästä Viipuri mon amour –näyttely. Molemmat vetivät väkeä eri puolilta Suomea. Lahden kartanon ystävät ry alkoi vapaaehtoisvoimin pitää viikonloppukahvilaa näyttelyvieraille entisen Fellmanin kartanon kauniissa salissa. Kahvila sai nimekseen Kafé Kartano.

Kahvilan vapaaehtoisille yhdistyksen jäsen, pukusuunnittelija Kaija Parkkonen suunnitteli ensin ns. jugend-esiliinat ja myöhemmin Viipurin pyöreän tornin tarjoilijoiden esiliinojen innoittamana valkoiset röyhelökauluksiset essut. Kahvilaan tilattiin Pulla-Pojat Oy:ltä, perinteiseltä lahtelaiselta, nykyään Hollolan puolella toimivalta leipomolta oma erikseen suunniteltu Kartano-leivos. Kirppareilta hankittiin kartanomiljööseen sopivia kauniita vanhoja kahvikuppeja ja muutkin suunnitelmat tehtiin viimeisen päälle. Syntyi kaupungin kaunein tapahtumakahvila. Siellä alettiin järjestää kuukauden toivottuja, mm. konsertteja, runoiltoja ja esitelmiä.

Yhdistyksen jäsenistön ammatillinen kirjo ja osaaminen on laajaa. Hallitukseen saatiin taitavaa väkeä eri aloilta, ja toiminta sai hyvin pian uusia vakiintuneita muotoja. Jäseniltä ja museon taholta sateli ehdotuksia. Ulla sanoo suhtautuneensa niihin avoimesti. Kaiken oli edistettävä museon tunnettuutta ja positiivista mielikuvaa sekä museosta että yhdistyksestä.

Monet tapahtumat saivat paljon vastakaikua, innostusta – ja myös tuloksia. Museosta tuli mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa tapahtui asioita. Teot puhuivat! Yhdistyksen toiminta laajeni ja vakiintui. Museon järjestämissä vuotuisissa tapahtumissa, joita ovat Taidelauantai, Adventti alkaa Kartanosta ja Suvi alkaa Kartanosta – teemat vaihtelevat. Kartanon ystävät ovat mukana ja tarjoavat kahvin lisäksi omaa ohjelmaansa Kafé Kartanossa. Kaikki tehdään yhteistyössä museon kanssa, uskomattomalla pieteetillä. ”Jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla”, sanoo Ulla.

Sillanrakentamista 

Ulla kokee yhteistyön sekä ihmisten että eri organisaatioiden kanssa hyvin tärkeäksi ja herkäksi asiaksi. Vapaaehtoistyötä tekevän, museon puolesta toimivan yhdistyksen on osattava toimia sillanrakentajana, diplomaattisesti, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Kaikkeen ei voi mennä mukaan, koska resurssit ovat rajalliset.

Lahden historiallinen museo on tilanomistaja ja hovineuvos August Fellmanin itselleen 1897-98 rakennuttama kartano, joka on ollut monenlaisessa käytössä. Siihen kuuluneet pihapiirin rakennukset on purettu, mutta puisto on vielä jäljellä. Lahden kartanon ystävät on ajanut sen siistimistä ja kunnostamista. Yhdistys on järjestänyt useampia keskustelutilaisuuksia, joihin se on kutsunut Lahden kaupungin vihertoimen, tilakeskuksen, sivistystoimen ja museon edustajia. Puisto on siistiytynyt.

Pisteenä i:n päälle syntyi Ainopuiston teatteri, joka esittää Lahden kartanoon ja alueen menneisyyteen liittyviä näytelmiä. Puistoon on tuotu katsomo ja näyttämönä on toiminut kaunis kartanomiljöö. Esitykset ovat olleet suosittuja. Kartanon ystävät ry on alusta asti ollut mukana tukemassa ja kannustamassa uuden historiallisiin näytelmiin keskittyvän teatterin toimintaa.

Lapset museoon

Museo suuntaa toimintaansa myös päiväkotilapsille ja koululaisille. Lahden kartanon ystävät on ollut mukana lukemassa satuja lapsille ja rakentamassa museon lapsikävijöille käsintehtyjen käsinukkejen avulla satua, joka mukaili löyhästi Shakespearen Kesäyön unelmaa. Keijujen kuningas Oberon oli kadottanut seitsemän kaveriaan ympäri museota. Lahden historialliselle museolle luokkaretken tehneet I-luokkalaiset etsivät Kartanon ystävien piilottamia käsinukkeja. Samalla pienet koululaiset tutustuivat museon näyttelyihin vapaaehtoisten Kartanon ystävien kanssa. Perinteisenä Sadun päivänä lokakuussa vapaaehtoiset yhdistyksen jäsenet ovat käyneet lukemassa museossa vieraileville päiväkodin lapsille satuja.

Kartanon historiaa kirjaksi

Toisena toimintavuotenaan v. 2012 Lahden kartanon ystävät paljasti Historiallisen museon seinään kiinnitetyn toimintahistorialaatan rakennuksen erilaisista käyttötarkoituksista vuosien aikana. Jo paljastustilaisuudessa moni paikalle tullut halusi kertoa omia kokemuksiaan kellarikerroksen lastentarhasta, Kartanon alakoulusta, Kauppakoulusta ja -opistosta, Punaisen ristin veripalveluyksiköstä, puistossa toimineesta kesäteatterista ym. Kartanon ystävissä heräsi ajatus koota nämä tiedot kirjaksi.

Kolme Lahden kartanon ystävää, Ulla, Eeva Kärki ja Maisa Lappi alkoivat kerätä muistoja ja tarinoita talteen, ja niin syntyi kirja Kartanon kertomaa. Yhdistys lahjoitti kirjan museolle museokauppaan myytäväksi. Myynnistä saadut tulot yhdistys käyttää mm. modernin vuorovaikutteisen näyttelytoiminnan kehittämiseen.

Retkiä ja matkoja ja paljon muuta… 

Yhdistys tekee vuosittain yhden kotimaan ja yhden ulkomaanmatkan vuodessa. Matkat on järjestetty asiantuntevasti. Vuodesta 2011 lähtien on käyty Viipurissa parikin kertaa, Riiassa, Tallinnassa, Ahvenanmaalla ja Tartossa tutustumassa Viron Kansallismuseoon. Kotimaassa on käyty mielenkiintoisissa näyttelyissä Mänttää, Verlaa ja pääkaupunkia myöten, unohtamatta omaa lähiympäristöä.

Lahden kartanon ystävien muusta toiminnasta mainittakoon yhdistyksen helmikuun 14. päivänä valitsema ja julkistama Vuoden ystävä. Vuoden ystäviksi on valittu arkkitehti Juha Lankinen, musiikkineuvos Anneli Kuparinen ja kotiseutuneuvos Teuvo Kuparinen, pukusuunnittelija Kaija Parkkonen, pianonsoiton opettaja Maarit Liimatainen, emeritus kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen sekä arkkitehti Risto Halme.

Lahden ylpeydenaiheen Muotoiluinstituutin korumuotoilulinjan opiskelija, korumuotoilijaksi sittemmin valmistunut Wiebke Pankikow on suunnitellut Lahden kartanon ystäville Kartano-korusarjan, jonka muodostavat Kartano-riipus, -solmiopidike ja -korupinssi. Materiaalina on käytetty hopeaa ja korukivenä vaaleanpunaista rodoniittia. Aiheen koruihin Wiebke Pandikow on saanut Lahden kartanon kauniista kaarista, ikkunoista ja tukiraudoista.

Keväällä 2016 Kartanon ystävät saivat vihiä Fellmanin kartanon alkuperäisen kaluston olevan myynnissä. Yhdistys sai kuin saikin hankittua Fellmanien omistaman v.1924 puistossa pidetystä huutokaupasta huudetun suuren kertaustyylisen astiakaapin ja ruokapöydän tuoleineen. Nyt kalusto on kahvilassa kaikkien nähtävissä ja kahvinjuojien käytössä, ei varastossa pölyyntymässä.

Ulla on saanut aikaan 

Teot ratkaisevat, on Ullan motto. Sen edellä oleva teksti osoittaa. Lahden kartanon ystävät ry perustettiin 2011 tukemaan historiallisen museon toimintaa ja edistämään museon tunnettuutta, kulttuurimyönteistä ilmapiiriä ja museoharrastusta Lahdessa ja Päijät-Hämeessä. Se on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys, jonka keräämät varat käytetään Historiallisen museon hyväksi ja historiaharrastuksen tueksi.

Ulla on ollut puheenjohtaja koko tämän ajan, ja tulokset ovat todella hienoja. ”En ole yksin toiminut”, Ulla toteaa ja jatkaa: ” Mutta primus motoria aina tarvitaan”. Mukana on tietysti paljon erityisalojen osaajia, mutta asioiden yhteen sovittaminen ja uusien ideoiden käytäntöön paneminen on Ullan uurastuksen tulosta.

Museo ja kaupunki arvostavat tehtyä työtä, eikä syyttä. Ullan luotsaama yhdistys toimii tehokkaasti ja asiantuntevasti. Tiedottaminen on tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Kotisivut ovat monipuoliset, ajan tasalla, Facebookissa yhdistyksen ja museon toiminta näkyy. Jäsenkirjeet tavoittavat yhdistyksen jäsenet ja yhdistyksen verkoston.

”Myös aineettoman perinnön kerääminen on tärkeää,” Ulla muistuttaa. Sitä on myös tämä Naisten Ääni –verkkojulkaisu. Ulla on järjestänyt Kafé Kartanon jo kolme kertaa tämän projektin näyttämöksi. Ensin kaksi kertaa kokoonnuttiin keräämään lahtelaisten vaikuttajanaisten luetteloa ja lukemaan valmiita pienoiselämäkertoja ja sitten vielä Taidelauantaina Ainopuiston teatterin neljä näyttelijätärtä luki lahtelaisten naisten tarinoita. Paikalla oli myös hiihtäjälegenda Siiri Rantanen, jonka tarina esitettiin.

Lahden kartanon ystävät ry:n viime syyskokouksessa Ulla yritti siirtää vetovastuuta harteiltaan uudelle puheenjohtajalle. Hän sanoo haluavansa pikkuhiljaa rivijäseneksi ja tehdä tilaa uusille erilaisille toimintamuodoille. Muutosta tarvitaan. Kuudessa vuodessa saavutettu toiminnan laajuus ja taso ovat nyt suurenmoiset.

Lopuksi Ulla kiteyttää Lahden kartanon ystävät ry:n toiminta-ajatusta todeten: ”Ei repien vaan rakentaen, ei ilkeästi vaan inhimillisesti.”

Ja sitten vielä

Ehtiipä Ulla vielä muutakin. Hänellä on kolme lapsenlasta, joiden kanssa riittää puuhaa. Ulla lukee, kirjoittaa ja opiskelee italiaa ja saksaa. Hän on mukana Maisha Mema –ystäväpiirin avustustoiminnassa Kenian Isiolossa olevan koulun ja kaivoprojektin tukemiseksi, kutoo sukkia ja parantaa ystävien kanssa maailmaa.