Ulla Aurio – Painomustetta suonissa

”Oikiat raahelaiset asuvat aina muualla.

Muualta muuttaneet raahelaiset eivät ole raahelaisia

muuallakaan.

Oikioille raahelaisille Raahe on maailman paras paikka.

Eivät he silti muuta Raaheen muualta kirveelläkään,

kun ’akka ei lähe’”.

Tämä yllä oleva Risto Sassalin tunnettu runopala istuu Ulla Aurion mielestä kovasti hyvin häneen, kuten moneen muuhunkin vanhaan raahelaiseen.

”Riston teksti on niin kovin osuva. Se huvittaa minua. Samalla muisto Ristosta vähän myös surettaa. Surettaa siksi, että aikanaan, kiivaana ja kiukkuisena nuorena toimittajana heitin runoilijan usein Raahen Seudun toimituksesta ulos. Heitin, koska hän häiritsi juopuneena ja kaiken aikaa äänessä olevana tietenkin työtään tekeviä toimittajiamme. Silti palaan usein miettimään, olisiko pitänyt osata olla vähän lempeämpi?”

Ulla Aurio julistaa raahelaisuuttaan aina tilaisuuden tullen. Ystäväpiirissä sille kuulemma aika ajoin jopa naureskellaan. Hän sanoo, että raahelaisuus on hänen identiteettinsä perusta. Samoin on meri, jota hän kertoo kaipaavansa kaiken aikaa.

Ulla asuu Nokialla, jossa asuu myös hänen tyttärensä Hanna perheineen. ”Usein minulta kysytään, miksi ihmeessä en muuta Raaheen. Toistaiseksi se ei ole ajankohtaista. Elämässäni on juuri nyt kaikki oikein hyvin Nokialla, jossa kuitenkin Raahe ja monet läheiset raahelaiset kulkevat aina mukanani, tavalla taikka toisella.”

Kesäisin Ulla tuo myös mielellään muualla Suomessa asuvia ystäviään tutustumaan hänelle rakkaaseen Raaheen. Niin nytkin, kun teemme tätä haastattelua Raahen Meripäivillä vuonna 2024.

Raahe-lähettiläänä tunnettu Ulla sai kaupungilta Pro Raahe -mitalin nro 25 vuonna 1997.

Pikkukaupungin tyttö

Raahe oli pieni merenrantakaupunki vuonna 1948, kun Ulla Aurio (ent. Roihu) syntyi. Semiskat kiiruhtivat seminaariin, ja saman aikaisesti lehmät löntystelivät hiljaisilla kaduilla. Elämänmeno kaupungissa hiljeni entisestään merkittävän työllistäjän, Ruona Oy:n konkurssin jälkeen, vuonna 1952.

Paikallinen lehti, Raahen Seutu, kirjapaino Raahen Kirjatyö ja paperi-/lelukauppa, ne olivat Aurion suvun omistuksessa. Lehti toimitti hyvät ja huonot uutiset kaupungin sekä maaseudun asukkaille. Ullan uravalinnalle antoi luonnollisesti vahvat suuntaviivat se, että hän on lehtitalon perustajien Martta ja August Aurion lapsenlapsi, tarkemmin heidän poikansa Urhon ja tämän puolison Maijan (o.s. Karvonen) tytär.

Martta ja August Auriolla oli neljä poikaa, Urho, Veikko, Pentti ja Esko. Ullan isä, Raahen Seudun toimittajana sotien jälkeen toiminut Urho, kävi keskikoulun ja kauppaopiston. Sota vei hänet Uhtualle. Lapin sodassa Urho Aurio toimi JR 11:n komentajan Wolf H. Halstin adjutanttina. Ullan äiti oli ammatiltaan farmaseutti.

”Vasta nyt vanhempana olen kyennyt katsomaan lapsuuttani avoimemmin ja rohkeammin. Myös tunnustamaan sen, että sota jätti todella kovat jäljet isääni. Hän oli verraton ja verbaali toimittajana, mutta vakavasti sekä alkoholista että huumaavista lääkkeistä riippuvainen.”

”Kotimme ilmapiiri ei todellakaan ollut paras mahdollinen. Koska siellä ei puhuttu eikä ongelmia selvitelty, menin kouluun ja purin siellä pahan oloni. Protestoin vaatimuksia vastaan. Laiminlöin velvollisuudet. Opettajien näkökulmasta olin varmasti todella toivoton ja mahdoton tapaus. Jäin sittemmin oppikoulussa kahdesti luokalle ja sain potkut koulusta.” 

Ullan isä Urho Aurio kuoli tyttären ollessa 12-vuotias.

Pelastus

Ulla kertoo, että hänen nuoren elämänsä pelasti lopulta Oulussa asunut körttimummi, äidinäiti Kerttu Loviisa Karvonen. Hän löysi Ullalle oppikoulupaikan, jossa tyttö sai jatkaa koulunkäyntiä. Oulun Karjasillan yhteiskoulun silloinen rehtori Laila Lakkala oli sen hetken suuri apu ja vastaus. Eli, Ulla muutti siis Ouluun kouluun.

Uudessa koulussa Raahesta tulleen tytön äidinkielen opettajana oli kirjailija Anu Kaipainen. ”Hänelle olenkin ikuisesti kiitollinen. Anu sanoi nimittäin heti ensimmäisen aineeni luettuaan, että hänestä näyttää, että luokkaan on saatu tuleva kirjailija. Sain näistä sanoista suunnatonta voimaa. Koko koulunkäyntikin alkoi sujua aivan uudella tavalla”, Ulla sanoo. 

Oulun kouluvuosien aikana kuoli Ullan äiti, Maija Aurio, varsin nuorena hänkin. Äidin kuollessa Ulla oli 17-vuotias. ”Sisaruksia minulla ei ollut eikä ole, mutta todella vankan tuen sain suvuiltani, lähimmiltäni ja isolta sekä ihanalta ystäväjoukoltani. Siitä tuesta kiitän aina. En jäänyt yksin.”

Raaheen palattuaan Ulla jatkoi osittain työtä ja toimintaansa Raahen Seudussa, kävi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun opistolinjan ja valmistui merkonomiksi vuonna 1968. ”Kirjanpito oli ja on edelleenkin minulle kauhistus, mutta paljon muuta tärkeää tietoa ja taitoa jäi kauppaopistosta elämän evääksi. Vähin oppi ei ole konekirjoitusnopeus. Siitä on totisesti ollut iso hyöty tuhansissa haastattelutilanteissa”, iloitsee Ulla Aurio.

Raahen Seudun kautta toimittajaksi

Nuoresta alkaen Ulla työskenteli Raahen Seudussa, ensin kesäisin ja vapaa-aikoina. Työtehtävät vaihtelivat iän ja taidon mukaan. Hän muistelee muun muassa monia myöhäisiltoja painomusteen tuoksussa ja oikoluettavien korrehtuurien (=tekstien vedoksia) parissa. Koko lehti piti käydä läpi ja virheet merkitä korjattaviksi. Vähitellen hän pääsi myös itse kirjoittamaan juttuja.

Raahen Seutu, ukki ja sedät, he tarjosivat nuorelle toimittajalle myös mahdollisuuden jatkuvaan ammatilliseen kouluttautumiseen, muun muassa silloisen Suomen Sanomalehtimiesliiton, ja monien muidenkin tahojen järjestämillä kursseilla. ”Siitäkin sukuni avusta ja asenteesta olen kovasti kiitollinen.”

”Parina nuoruuteni vuotena olin kesätoimittajana myös siihen aikaan ilmestyneessä Uusi Suomi -nimisessä lehdessä, ensin Helsingissä ja sitten Oulussa pohjoisen Suomen aluetoimittajan sijaisena. Opettavaisia kesiä, sitä olivat nuo ajat.”

Ja sitten tuli Rautaruukki

Rautaruukin tulo Raaheen oli iso asia. Ulla muistelee nauraen erästäkin kutsua, joka tuli Raahen Seudun toimitukseen Rautaruukilta. Lehdistöä ja toimittajia kutsuttiin tehtaan ATK-osaston avajaisiin.

”Kukaan toimituksessamme ei tiennyt, mitä tai mikä on ATK. Näin ollen paikalle päätettiin lähettää nuorin, jotta konkarien tietämättömyys ei paljastu. Ja minähän menin. Täysin ummikkona. Paljon en ymmärtänyt tiedotustilaisuuden selityksistäkään, mutta perusidea avautui ainakin himpun verran. Juttu syntyi ja mieleen ovat jääneet uuden osaston valtavat kaapit ja kummalliset kelat.”

Rautaruukin vaiheista Ulla sai sittemmin raportoida monta kertaa. Hän muistelee lämmöllä useita tapaamisia muun muassa silloisen toimitusjohtajan, vuorineuvos Helge Haaviston kanssa.

Raahesta Nokialle vuonna 1979

Ulla Auriosta tuli Ulla Roihu, kun hän solmi avioliiton saman korttelin pojan eli Veijo Roihun kanssa. Perhe muutti Raahesta Nokialle vuonna 1979. Pariskunnalla on yksi lapsi. Avioliitto päättyi eroon 1995.

Nokialla Ulla valittiin kohta kaupunkiin muuton jälkeen paikallisen Nokian Uutisten päätoimittajaksi. Muutaman vuoden kuluttua hän perusti puolisonsa kanssa ilmaisjakelulehden Nokian Sanomat 1980-luvulla. Sittemmin Ulla on päätoimittanut myös muita paikallisia lehtiä, yrityslehtiä ja järjestöjen julkaisuja.

Teeveestä tutuksi

Totta kai Raahessa huomattiin, että oman kylän tyttö on päässyt televisioon.

”Laulaja Laila Halme oli nokialainen tuttavani. Hän kertoi kuulleensa joskus 1980-luvun loppupuolella, että TV2:n viihdetoimitus kaipaisi hyviä ohjelmakäsikirjoituksia. Enpäs arvannut, että siitä jutustelusta se ura television puolella lähti alkuun”, Ulla muistelee.

Helmenkalastajat-sarjaa Ulla teki yhdessä Laila Halmeen ja Saara Karhun kanssa, ohjaajana toimi Taavi Vartia. Ulla leikki ohjelmassa Rouva Ylipääjohtajaa ja sai vieraikseen, itselleenkin yllätykseksi, useita valtionlaitosten silloisia pääjohtajia.

Hyvin tärkeä sarja raahelaistoimittajan televisiouralla oli Takki naulaan!. Sarjaa tehtiin ensimmäisenä kesänä pikkuruisessa saaressa Pyhäjärvellä ja toisena kesänä purjeveneessä merellä. Ulla toimi muiden töittensä ohella pitkään myös taustatoimittajana Tuttu juttu -ohjelmassa. ”Ja Matti Heinivahon kanssa pääsimme tekemään aikanaan myös ohjelman Raahesta. Se oli minulle todella mieluisa keikka.”

Isoista sarjoistaan eli 11-osaisesta 10 käskyä.Nyt! samoin kuin sarjasta Aikamme Ambomaat Ulla kertoo, että niiden käsikirjoitus ei syntynyt yksin, vaan enemmänkin yhdessä Jumalan kanssa. ”Tunnen edelleenkin suurta iloa ja ylpeyttä näistä sarjoista”, toimittaja sanoo.  

Käskysarjassa oli jokaisessa jaksossa mukana maallikko ja kirkonmies. Ullan MTV3:lle tekemä sarja Aikamme Ambomaat puolestaan vei Ullan kuvausryhmineen lähetyskentille muun muassa Namibiaan ja Etiopiaan sekä Marin maahan, syvälle Venäjälle.  Näistä ”ambo”-matkoistaan Ulla on kirjoittanut myös kirjan.

Tämän raahelaissyntyisen toimittajan ura jatkui sittemmin Helsingissä, kristillisellä TV7-kanavalla. Siellä Ulla toimi muun muassa päätoimittajana ja teki ohjelmia, esimerkiksi henkilöhaastatteluihin perustuvaa ROIHU-sarjaa. ”Sitten tuli vastaan mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Minä jäin. Ja sen jälkeen olen aloittanut erilaisia projekteja uudelleen, jäänyt taas eläkkeelle, ja taas aloittanut, ja, ja, ja.” Näin hän kertoo, nauraa itselleen ja pilkkaa sanojensa mukaan iki-innostuvaa tuuliviiri-luonnettaan.  

Vaikuttaa siltä, että Ulla on varustettu joillakin duracell-pattereilla, sillä virtaa on vielä eläkeikäisenäkin todella moneen. Muun muassa maalaamiseen. Ja ehkäpä vielä luemme hänen uutta kirjaansakin.

Värien ilotulitusta kankaalla

Kun Ulla täytti 75 vuotta vuonna 2023, hän ajatteli, että elämää ei ole ehkä enää kovin paljon jäljellä – että mitäs tässä enää pidättelemään. Hänellä oli mielessä ajatus, että nyt täytyy ottaa käyttöön kaikki sisälle rakentunut rohkeus.

Rohkeus tulee esille värikkäissä maalauksissa. Vähemmän värikästä hän ei sanojensa mukaan osaa tehdä. Maalausinnostus hänessä puhkesi nimenomaisesti ”kukkaan” vasta 50-vuotiaana. 

Christina-lehden haastattelussa Ulla arvelee, että tausta tälle taideväylälle taitaa olla niissä geeneissä, jotka virtaavat hänen äidinisän eli oululaisen Juho Karvosen kautta. Karvosella oli Oulussa aikanaan arvostettu piirustus- ja suunnittelutoimisto.

”Juho-ukkini työpöydällä ovat hahmottuneet muun muassa Alavieskan ja Saloisten kirkot, sadat kunnantalot, pohjoisen Suomen koulut ja lukuisat julkiset rakennukset. Raahessa hänen piirtämiään ovat Saloisten kirkon lisäksi muiden muassa vanha kunnalliskoti ja Nylanderin talo Koulu- ja Rantakadun kulmassa.”

”Sanomalehtityö on siis isän perua ja maalaaminen äidin perua”, summaa Ulla kesällä 2024. ”Yritän joskus olla hiukan vähemmän värikäs, mutta en osaa”, hän sanoi muun muassa Nokian Uutisen haastattelussa vuonna 2023.

Kesällä 2024 Ullalla oli näyttely Nokialla. Kyseisen vuoden syyskuussa hänen töitään nähdään Helsingin Kaapelitehtaalla. Ja tämän saman vuoden marraskuussa on tulossa myös vallan erikoinen näyttely. ”Huilutaiteilija Heliä Mailiis Viirakivi otti minuun yhteyden ja ilmaisi halunsa improvisoida musiikkia tauluilleni ja tauluistani. No, eipä ollut minulla syytä kieltäytyä”, toteaa Ulla ja kertoo, että Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevassa taidegalleriassa todellakin hänen maalaamansa MoniMuu-kukkaset ”syttyvät” soimaan marraskuussa.

 Kiitollinen elämästä

”Ilman Oulun-mummin pakottomasti istuttamaa luottamusta siihen, että Jumala on, en pärjäisi”, Ulla pohtii Raahessa käydessään kesäkuussa 2024.

Palaamme haastattelun lopuksi vielä raahelaisuuteen, joka on Ullalle suurta rakkautta kotikaupunkia kohtaan. Hänelle tuottaa valtavaa iloa, kun hän kohtaa Raahessa koulukavereita, ystäviä, sukulaisia ja tuttavia vuosien varrelta.

Eilen illalla hän lähti Helena -ystävänsä kanssa majapaikastaan Langin Kauppahuoneelta käveleskelemään kaupungille. Kadut olivat autiot. Ei yhtä ainoaa ihmistä ollut liikkeellä, kunnes vastaan tuli mies kahden pitsalaatikon kanssa.

”Ulla Aurio!” mies huudahti. ”Eero Meskus!” Ulla vastasi. Lapsuus- ja nuoruusajan kaverusten edellisestä tapaamisesta oli ainakin 40 vuotta ellei 50 vuotta. Ilo oli iso.