Äiti on hersyvä ja herkkä!

Innostuva ja innostava sekä toisaalta vaativa ja tarkka!

Hattu pois päästä ja käsipäivää,

katso silmiin – yhäkin toivoo –  että olisi tätä päivää!

Moniin yhdistyksiin köyttänyt on aikaa,

ja siellä ihmeitä saanut on aikaan.

On sadat ilon naurut ja itkutkin herättänyt,

runoilla, tarinoilla ja aktivoivilla toimilla säväyttänyt.

Ruuan laiton taito on erinomainen,

kun sille päälle sattuu.

Erityisen maukasta madetta ja muuta kalaa,

reseptiä saa tivata – sillä – se on salaa.

No ei – ’menut’ vain syntyvät ’omasta päästä’,

reseptit ovat ’aikaavievää’ – sitä säästä.

Opetellut on myös leipomisen taidon,

myöntää, NYT – aikaa kun löytyy enemmän.

Syntyy banaanikakut sun muut,

niillä saa monet kahvihetket sokeriseksi suut.

Vohvelit – Ulla-äidin ehdoton juttu on,

ja niitä paistaa mielellään.

Vaikka syöjiä sitten vain on kaksi,

pannaan usein vohveleilla mahat makeaksi.

Ulla-äiti oli yrittäjä toisessa polvessa,

ja yrittäjyyden elimme lapsena jokaisena päivänä, arjessa.

Kauppiaan oli puettava asiakkaat ja hoidettava sisäänostot,

johdettava myyjät – siis henkilökunta, ja Ida-äiti, siinä yrittäjyyden kummut ja notkot.

Äidillä työkaluna – oma vaisto ja tilanneherkkyys,

tärkeintä aina kivijalassa oli palvelu – ja asiakastyytyväisyys.

Vuosikymmenten aikana pukenut on usean vaasalaisleidin.

Tuntenut on A,B,C-kupit, kureliivit,

joilla tehty on leideistä – fiinit.

Mitäpä jos luntiota kapeammaksi tai leningin helmaa pidemmäksi?

Siinä on kauppias käyttänyt maagista taikaa – asiakkaan toiveen täyttämiseksi – suorastaan –  hurmaamiseksi.

YNKL toi usean vuoden puheenjohtajuuden,

ja puheille usein muodon uuden.

Onhan Ulla-äidillä riimittäjän taito,

ensimmäinen runo – todella on aito.

Se runo vuodelta neljäneljä on,

ja ’Pikku Lillan uni’ – nimi runon on.

Runoja on syntynyt kymmeniä vuosien myötä,

nyt ne löytyvät Ulla-mummukan runorasiasta Youtubesta – tämän ajan myötä.

Lapsia – meitä sisaruksia oli neljä.

Yhtä rakas jokainen, yksilö ja erilainen,

näin äiti on todennut sen:

Samalla kaavalla kasvatettu. Paljon rakkautta, vapautta ja velvollisuuksiakin,

kunnon kansalaisia, pohjalaisia – siihen on pyritty kuitenkin.

Yhtä rakkaita lapset, lastenlapset kuin lastenlastenlapsetkin

ja harmitteleekin,

jos kerran jonkun syntymäpäivän unohtaa,

siitä Ulla-äiti mielensä pahoittaa.

Kenen rinnalla näitä vuosia kulkenut on?

Sehän oma Reijo – aviomies on.

Yhdessä on matkustettu, rakennettu, osallistuttu,

jopa Pontus-koira hautajaisreissulla – ja Repaska vene – hankittu.

Kun tilanne hieman on toinen,

kulkee Ulla rinnalla toisen.

Joka tukea ja apua tarvitsee,

siihenkin rakkautta liikenee.

Uuden on Ulla-äiti saanut lempinimen,

Sen antoi Matilda lapsenlapsonen, Ulla on nyt ’Ulla-mummukka’ jokaisen.

Ken juttelee ventovieraille ja roskat kerää,

uskoo, että esimerkillä myös nämä asiat edelleen elää.

Lappiin ja hiihtoladulle on Ulla-äiti matkustanut mielellään,

ystävien ja perheen kanssa on vietetty hiihtolomat, jälkikäteen tuntuu – jopa tykkenään.

Rakas on myös kesäpaikka Norrminne,

jossa vietetty on syntymä- ja nimipäiviä sekä lasten häitä,

monenmoisia juhlia, tapahtumia, näitä.

Tässä päivässä Ulla-äiti elää,

on oma Facebook-tili ja sinne mielellään muistoja kerää.

Myös uusi sukupolvi ja lastenlapset virkeänä pitää,

välillä Mummukan jopa jytäämähän vetää.

Tanssijalkaa usein mummukalla vipattaa,

se kai silloin tällöin harmittaa.

Useammin voisi päästä laittamaan jalalla koreasti,

siitä kun saa virtaa uuteen arkeen asti.

Ulla-äidistä, August – isän tytöstä kypsyi moniosaaja:

kauppias, vaimo, äiti, aktiivinen toimija ja osallistuja.

Elää on saanut isänsä taulujen lailla – värikästä ja runsasta – tarinaa,

iloja, suruja, ylämäkiä, alamäkiä ja tasaistakin, kuten kuuluu jokaiseen elämään.

Kahdella sanalla sanoisin:

monenkirjava ja elämänmakuinen,

sellainen on tarina rakkaan Ulla-äidin, todellinen.