Tyyne Martikainen - naissotakirjailija ja tietokirjailija

Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.
Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa.

Terveydenhuollon asiantuntija

Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella hän toimi terveyssisarena. Naimisiin mentyään Viljo Martikaisen kanssa perhe muutti Helsinkiin. Martikainen valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja terveystieteiden lisensiaatiksi vuonna 1991 Kuopion yliopistosta.  Hän toimi terveydenhuollon asiantuntijatehtävissä sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajana 1990-luvulla. Työtehtävään kuului mm. kirjoittamista terveydenhuollon eri alueilta, artikkeleita, mietintöjä, kirjoja ja perehtymistä veteraaniasioihin.  Tyyne Martikainen osallistui työpaikkansa edustajana Euroopan neuvoston ihmisoikeusneuvoston toimintaan.

Partisaanisodan siviiliuhrien puolesta puhuja

Kuoskun kylä tuhottiin sotien aikana kolme kertaa vuosina 1941 – 1944. Eläkkeelle jäätyään vuonna 1995 Tyyne Martikainen alkoi kerätä tietoja kotikylänsä historiasta ja Itä-Lapin partisaanisodasta.
Martikainen oli kymmenvuotias, kun neuvostopartisaanit hyökkäsivät hänen kotikyläänsä Kuoskuun.  Lapista oli väestö evakoitu, mutta ei kuitenkaan kaikkia ihmisiä. Rajan lähelle oli jätetty pieniä kyliä ja erillisiä taloryhmiä asukkaineen. Venäläiset partisaanit tuhosivat yksittäisiä taloja, karja poltettiin elävänä, hyökkäykset kohdistuivat siis siviiliväestöön. Miksi lapsia, naisia ja vanhuksia asui rajan lähettyvillä? Martikaisella on vastaus.

MOT Itärajan ihmiskilvet -ohjelmassa vuodelta 2017 Martikainen hämmästelee ja harmittelee tapaa, jolla Suomen poliittinen, sotilaallinen ja hallinnollinen eliitti jätti turvattomat ja puutteellisesti suojatut siviilit vihollisen hyökkäyksille alttiiksi.
Martikainen: ”Ihmiskilpiähän me olimme siellä. Tulee semmonen ajatus, että jätettiinkö niitä siviilejä sinne rajan päälle, että ne toimivat tämmösinä ilmiantajina, että missä vihollinen liikkuu.”
Tyyne Martikaisen aloitteesta perustettiin partisaanisodan uhrien yhdistys Jatkosodan siviiliveteraanit ry vuonna 1999, jonka puheenjohtajana Martikainen toimi 11 vuoden ajan. Hän on myös yhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Yhdistyksen ansiosta Suomeen tuli partisaanien uhrien kertakorvauslaki, uhrien ja karjan evakuointiin osallistuneiden veteraanikuntoutuslaki. Yhdistys järjesti kansainvälisiä konferensseja, joissa luennoitsijat olivat sotahistorian ja ihmisoikeuksien asiantuntijoita. Sodankylän sovitusseminaarissa vuonna 2002 tarkasteltiin partisaanisodan tapahtumia nähtynä molemmin puolin rajaa.  Martikainen on osallistunut mm. Petroskoin yliopiston  historiaseminaareihin.

Inkerinsuomalaisten martylogia

Tyyne Martikainen tutustui inkerinsuomalaisten kärsimyshistoriaan kirjoittaessaan Toivo ja Sanna Jääskeläisestä. He olivat inkerinsuomalaisia Stalinin vainojen uhreja ja muuttaneet monien vaiheiden jälkeen Ruotsiin. Näin tuli tutuksi inkerinsuomalaisten historia, Inkerin kirkko ja Inkerin Liittojen toiminta samoin Pietarin lähistöllä sijaitseva Levashovan joukkohautausmaa. Tästä sai alkunsa monivuotinen inkerinsuomalaisten haastattelujen sarja.
Vuoden 2012 elokuussa julkaistiin Että ketään heistä ei unohdettaisi Inkerinsuomalaisten Martyrologia Siirtolaisuusinstituutin kotisivuilla sähköisenä versiona. Tiedosto käsittää yli kuuden tuhannen vainoissa menehtyneen inkerinsuomalaisen tiedot.

Partisaanisodan siviiliuhrien lisäksi Martikainen on kirjoittanut useita sotiin, vainoihin ja lappilaiseen kulttuuriin liittyviä teoksia omakustanteina mm. talvisodan evakoista ja sotavangeiksi joutuneista suomalaissiviileistä ja Lapin sodan tuhoista. Hänen toimestaan on Kansallisarkiston verkossa julkaistu partisaanisodassa menehtyneiden siviiliuhrien tiedosto sekä Siirtolaisuusintituutin verkossa Inkerinsuomalaisten Martyrologia.

Tyyne Martikaisen terveydenhuoltoon liittyvät julkaisut:
Byrokratia ja terveydenhuollon hoitoprosessi, tutkimus kahden alueen välisestä ristiriidasta. SHKS, Helsinki 1981.
Hoitotyö ja koulutus, toim. Tyyne Martikainen ja Kaija Manninen. SHKS, Helsinki 1986.
Hoitotyön kehityksen suunta. Sairaanhoitajien koulutussäätiö, Helsinki 1989.
Terveydenhuollon täydennyskoulutustoimikunnan mietintö, Terveydenhuollon täydennyskoulutustoimikunta. Helsinki, 1978.
Vanhusten palveluiden kehittäminen, Vanhusten huoltotoimikunnan mietintö. Vanhusten huoltotoimikunta, STM, Helsinki, 1985.
Nursing 2000: The Finnish national report on nursing for the European Regional Office of WHO. Ministry of Social Affairs and Health. STM, 1988.
Hoitotyö 2000: Hoitotyön kansallinen raportti Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimistolle. STM, 1988.
Sairaanhoitajien rooli ja koulutus = The role and education of nurses. Euroopan Neuvosto = Council of Europe, suomeksi kääntänyt Tyyne Martikainen, Council of Europe. Opetushallitus, 1996.
Veteraanikuntoutuksen kehittämistyön muistio, Veteraanikuntoutuksen työryhmä STM, 1993.

Tyyne Martikaisen sotakirjojen luettelo:
Neuvostoliiton partisaanien tuhoiskut suomalaisiin siviilikyliin 1941-44. Savukosken ja Sodankylän kunta, Värisuora, Kemi, 1998.
Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. Fenix-Kustannus oy, Helsinki 2000.
Lapin naiset elämäntaitajina. Kirja on kunnianosoitus pohjoisen äideille. Kirja sisältää lyhyitä naiskuvia pohjoisen äideistä, jotka rankoissa luonnonoloissa ja sodan keskellä hoitivat perheitään, rakensivat sodan jälkeen elämänsä uudelleen ja kasvattivat lapsiaan, jotka sitten joutuivat siirtymään kotipaikoiltaan osa Ruotsiin, osa muualle Suomeen. Kemi, 2001.
Partisaanisodan siviiliuhrit,  kirja on kokonaiskuvaus partisaanien iskujen kohteiksi joutuneista rajaseudun kylistä ja hyökkäyksissä menehtyneistä. Runsaasti kuvia. Värisuora, Kemi 2002.
Shräck och förtvivlan i Finska Lappland. Kääntäjä Sven-Göran Heikka. Edellisen kirjan lyhennetty käännös ruotsinkielelle. Värisuora, Kemi 2002.
Rauha on ainoa mahdollisuutemme. Partisaanisodan kansainvälinen sovitusseminaari, Sodankylässä, 27.-29.9.2002 = (Me¿dunarodnyi Seminar-primirenija v g. Sodankjulja (Finljandija) 27.-29.09.2002). Jatkosodan Siviiliveteraanit ry. Kemi 2004.
 Ei kaikkihin sanohin hoota panna. Esseetyyppinen Itä-Lapin murre- ja muistelukirja, johon sisältyy Itä-Lapin kylien elämäntapaa ja partisaanisodan historiaa. Kemi, Värisuora 2004.
Jatkosodasta Lapin sotaan – Lapin tuho sotarikos, Kuvaus Lapin väestön ja karjan evakuoinnista ja Pohjois-Suomen totaalisesta tuhosta. Värisuora, Kemi, 2005.
Stalinin vainot – Toivo ja Sanna Jääskeläinen inkerinsuomalaiset selviytyjät. Kirjassa kerrotaan kahden inkerinsuomalaisen elämäntarina taustana inkerinsuomalaisten kärsimyshistoria. TM-kirjat, Helsinki 2006.
Stalins terror. Kääntäjä Inkeri Peterson, laajennettu käännösversio Stalinin vainot-kirjasta ruotsinkielelle, TM-kirjat, Espoo 2006.
Talvisodan evakot ja siviilisotavangit, uusintapainos. TM-kirjat, Espoo 2008.
Siviilit jätettiin eläviksi kilviksi, artikkeli kirjassa Sodan haavoittama lapsuus, toim. Anne Kuorsalo ja Iris Saloranta. Ajatuskirja, Gummerus, Helsinki, 2010.
Chimney Forests, Translation Tyyne Martikainen with assistance by Tynan Northrop Peterson. North Star Press, USA, 2011.
ETTÄ KETÄÄN EI UNOHDETTAISI – Inkerinsuomalaisten martyrologia. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. Verkkojulkaisu 2012. Tiedostossa on yli 6000 Levashovaan haudatun uhrin tiedosto.
Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon. ”Että ketään heistä ei unohdettaisi”. Siirtolaisuusinstituutti. Painosalama Oy. Turku 2014.