Tyyne Luoma - Suomen ensimmäinen terveydenhuoltoneuvos

Yksilöön kohdistuva terveydenhuoltotyön kehittäminen alkoi Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Uranuurtaja Tyyne Luoma oli avainasemassa, kun Suomeen suunniteltiin terveyssisarten koulutusta, terveyssisar- ja neuvolalain aikaansaamista ja terveyssisartyön jatkuvaa kehittämistä.
Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, järjestötyöntekijä, opistonjohtaja ja lääkintöhallituksen asiantuntija Tyyne Luoma sai ensimmäisenä Suomessa terveydenhuoltoneuvoksen arvonimen vuonna 1961. Tyyne Luoma osallistui moniin komiteoihin ja muihin valtion, kuntien ja järjestöjen työryhmiin sekä kansainvälisiin konferensseihin. Hän oli perustamassa vuonna 1938 Suomen Sairaanhoitajatarliiton terveydenhoitajatarjaostoa.

Tyyne Maria Luoma syntyi 30.1.1893 Kauvatsalla.  Hänen isänsä oli rakennusurakoitsija Johan Jaakko Luoma, ent. Lähdeluoma, kotoisin Jalasjärveltä. Äiti Liisa Sofia o.s. Rimmi oli kotoisin Kälviältä. Perheessä oli neljä lasta, joista vanhin Johan Valdemar kuoli jo pienenä. Lapsista toiseksi vanhimmalla, Hilda Sofia Palonen o.s. Luomalla, oli kolme poikaa. Nämä pojat olivat Tyyne Luomalla erittäin rakkaita. Terveydenhuoltoneuvos Tyyne Luoma kuoli Kivelän sairaalassa 26.1.1970. Hänet on haudattu Kaartin hautausmaalle vanhempiensa sukuhautaan.

Opiskelua kotimaassa

Vuonna 1914 Tyyne Luoma suoritti ylioppilastutkinnon, mikä oli harvinaista nuorille naisille 1900-luvun alkupuolella. Jatko-opiskelu kuitenkin kiinnosti. Hän kirjoittautui Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan vielä samana vuonna, mutta päätti yliopistovuotensa vain syyslukuvuoden opiskeltuaan.
Tohtori K. Eskelinin yksityissairaalaan Tyyne Luoma meni vuoden 1915 alussa sairaanhoitoaloittelijaksi kuudeksi kuukaudeksi. Syksyllä 1915 hänet hyväksyttiin opiskelijaksi Helsingin Yleisen Sairaalan sairaanhoitajatarkurssille. Tyyne Luoma valmistui sairaanhoitajattareksi 24-vuotiaana marraskuussa 1917. Heti valmistuttuaan odotti työpaikka samassa sairaalassa gynekologisen osaston apulaishoitajana. Puolen vuoden kuluttua tuli nimitys osastonhoitajaksi ja kahden vuoden päästä leikkaussalin hoitajaksi puoleksi vuodeksi. Tyyne Luoman hallinnolliset kyvyt huomattiin. Hän toimi kolmena kesänä gynekologisen osaston v.t. ylihoitajattarena. Helsingin Yleisen Sairaalan jälkeen Tyyne Luoma muutti Kuopioon, jossa hän vajaan vuoden ajan työskenteli Kuopion lääninsairaalassa leikkaussalin hoitajana 31.9.1921 saakka. Neljän vuoden työskentely sairaaloissa päättyi. Tulevan terveydenhuoltoneuvoksen opinnot Yhdysvalloissa oli seuraava etappi suomalaisen kotisairaanhoidon kehittämisessä.

Opiskelua Yhdysvalloissa 1921-1924, 1929-1930, 1932

28-vuotiaana Tyyne Luoma lähti ensimmäiselle opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Luoma oli kuullut, että ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, oli alettu kiinnittää huomiota sairauksia ennalta ehkäisevään toimintaan ja kotisairaanhoitoon. Tämä kiinnosti suunnattomasti Tyyne Luomaa. Vuonna 1921 hän lähti omilla varoillaan kolmen vuoden mittaiselle työ- ja opintomatkalle. New Yorkissa hän työskenteli apulaishoitajana Neurological Institutissa ja sen jälkeen Fordhom Hospitalissa. Työ oli raskasta ja kielivaikeuksiakin ilmaantui.

Vuonna 1922 löytyi elämäntehtävän alkulähde, nimittäin terveyssisarkoulutus. Tyyne Luoma pääsi töihin Henry Street Settlementiin Manhattanille terveys- ja sosiaalipalvelukeskukseen ja opiskeli samalla terveyssisareksi. Keskuksessa työskenteli 300 hoitajatarta, joista jokaisella oli oma piiri. He pitivät huolta sairaista, järjestivät erilaisia kursseja lapsille ja äideille. Tuolloin oli aliravitsemus, imeväisyys- ja äitiyskuolleisuus jne. jokapäiväisiä ilmiöitä. Tyyne Luoma oli mukana kiertävien sairaanhoitajien osastossa. Kirjeissä kotiin Suomeen käy ilmi hänen uupumaton kiinnostus Settlementin tapaan tehdä ennalta ehkäisevää toimintaa. Settlementin ideana oli auttaa ihmistä auttamaan itse itseään, piti elää täyteläistä ja rikasta elämää. Tähän kaikkeen oli edellytyksenä hyvä terveys, työn ja levon oikea vaihtelu.

Työn ohessa Luoma osallistui Columbian yliopiston Teachers Collegen luennoille ja suoritti hyvin arvosanoin oppiaineet:  johdatus terveystieteisiin, psykiatrinen huoltotyö, yleinen terveydenhuoltotyö ja lasten terveydenhuoltotyö. New Yorkin yliopiston koulutettujen sairaanhoitajien pätevyys oli nyt saavutettu. Toisen opintomatkan Tyyne Luoma teki Yhdysvaltoihin vuosina 1929-1930 saadakseen lisäoppia kotisairaanhoidon järjestämisestä ja jälleen omalla kustannuksella. Kolmannen opintomatkan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan vuonna 1932 mahdollisti Rockefeller-stipendi. Tuolloin Luoma opiskeli yhden lukukauden Columbian Yliopiston Teacher Collegessa New Yorkissa, suoritti kesäyliopistokurssin Clevelandissa Ohiossa ja laajalla matkallaan tutustui kanadalaiseen ja amerikkalaiseen terveyssisarkoulutukseen ja terveyssisartyön organisointiin. Näitä hyödyllisiä tietoja tarvittiin terveydenhuolto-opiston johtajattarena myöhempinä vuosina.

Toiminta Suomen Sairaanhoitajatarliitossa 1925-1929

Syksyllä 1925 Tyyne Luoma tuli takaisin kotimaahansa. Sairaanhoitajataryhdistys oli kriisissä samoihin aikoihin, kun Luoma palasi Suomeen. Yli 25-vuotias kaksikielinen mutta ruotsinkielivoittoinen Suomen Sairaanhoitajataryhdistys – Sjuksköterskeföreningen i Finlandin suomenkieliset jäsenet perustivat oman järjestönsä Suomen Sairaanhoitajatarliiton Säätytalolla 7.1.1925 Sophie Mannerheimin ja Venny Snellmannin yllätykseksi. Seuraavana vuonna oli Suomeen tulossa kansainvälinen sairaanhoitajatarkonferenssi. Uuden etujärjestön puheenjohtajaksi valittiin Lyyli Hagan ja sihteeriksi Tyyne Luoma. Luoman aikana liittoon kerättiin varoja toiminnan pyörittämiseen, Sairaanhoitajatarlehti perustettiin sekä osallistuttiin kansainväliseen sairaanhoitajatarkonferenssiin puoli vuotta liiton perustamisen jälkeen. Tyyne Luoman aloitteesta Liisankatu 21 B:hen Helsingissä vuonna 1925 perustettiin Kotisairaanhoidon ja terveydenhuollon keskus ja yksityishoitajatarkoti.

Terveydenhuolto-opiston johtajatar 1933-1943

Ehkäisevä terveydenhuoltotyö alkoi muotoutua vähitellen 1900-luvun alkupuolella. Kiinnostus huoltotyöhön lisääntyi kiitos Mannerheimin Lastensuojeluliiton tehokkaasta mainoskampanjasta. Vuonna 1923 asetti liitto toimikunnan suunnittelemaan terveyssisarkoulutusta. Toimikuntaan kuuluivat mm. vapaaherratar Sophie Mannerheim, terveyshuollon tarkastaja Venny Snellman ja lääkäri Arvo Ylppö. Ensimmäiset kurssit pidettiin Venny Snellmanin johtamana vuonna 1924. Tavoitteena oli, että valtio ottaisi koulutuksen ohjelmaansa yksityisen järjestön sijasta. Vuoden 1929 asetuksella lääkintöhallituksen oli järjestettävä terveyssisarkursseja.
Suomeen perustettiin vuonna 1932 valtion terveydenhuolto-opisto, jonka johtajattareksi nimitettiin Tyyne Luoma. Opisto toimi vaatimattomassa huoneistossa Hallituskatu 17. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tekemän opintomatkansa jälkeen vuoden1933 alussa alkoi synnynnäisen pedagogin uraauurtava työ. Luoma rakensi kurssiohjelman osittain Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen kursseihin lisäten tietysti opetusohjelmaan Yhdysvalloista saadut vaikutteet erityisesti kotisairaanhoito.
Ensimmäinen terveyssisarkurssi alkoi 3.1.1933. Luoman opetustapaa ovat entiset oppilaat kuvailleet intensiiviseksi, voimakkaaksi ja innoittavaksi. Vuoden 1930-luvun terveyssisaret joutuivat mitä erilaisimpiin oloihin pitkin ja poikin valtakuntaa. Kaikki eivät suinkaan arvostaneet terveydenhoitajan työtä. Tyyne Luoma sai kirjeitse kentältä tietoa entisiltä oppilailtaan. Osa kirjeistä on sidottu kirjaksi. Seuraavassa otteita kirjeestä Vuoksenniskalta kesällä 1935:
”Tätä 15 kg:n painoista vaakaa terveydenhoitajatar kuljettaa polkupyörällä koululta toiselle. Ei ole koululääkäriä. (Toiminta lopetettiin kunnassa tarpeettomana. Terveydenhoitajatar on täällä lääkärin korvike.)…ei mittanauhaa lasten pituuden mittaamiseksi. Ostin sellaisen itselleni. Ei mitään demonstraatiovälinettä, ei hammas- tai kynsiharjaa, ei ainoatakaan kuvaa…koululaiset siivoavat koulut ja lämmittävät ne.”
Tyyne Luoman sanoin: ”Kaikki viisaus tulee kentältä.”  Yhteiskunnan arvostus lasten hyvinvoinnin tärkeydestä 1930-luvulla paljastuu konkreettisesti tässä kirjeessä.

Terveydenhuolto-opiston samoin kuin Sairaanhoitajataropiston tilat eivät olleet tarkoituksenmukaisia. Suunnitelmissa oli yhteisen toimitalon rakentaminen ja se sai silloiselta sisäasiainministeri Urho Kekkoselta hyväksynnän. Tyyne Luoma, Aino Durchman ja Irja Pohjola keksivät oivan idean kerätä rahaa opistoa varten. Rahoitus oli suunniteltu siten, että tilat voitaisiin ensin käyttää vuoden 1940 olympialaisten majoituspaikkana. Tukholmankadulle rakennettu sairaanhoito-opisto valmistui 1940. Suomi joutui kuitenkin toiseen maailmansotaan ja valmis opisto, invalidisairaalaksi nimetty, otettiin sodassa haavoittuvien hoitopaikaksi aina vuoteen 1946 saakka.
Vuonna 1937 Tyyne Luoma kartoitti tulevien terveydenhoitajattarien koulutustarpeet koko valtakuntaa ajatellen. Avoimia virkoja oli noin sata ja tätä aukkoa piti kuroa kiinni. Kymmenen vuotta Luoma ehti toimia terveydenhuolto-opiston johtajattarena ja kouluttaa noin tuhat terveyssisarta. Ensi luokan organisaattorina pidetty Tyyne Luoma siirtyi vuonna 1944 lääkintöhallituksen tarkastajan virkaan.
Sigrid Larsson piti vuonna 1953 puheen Tyyne Luoman 60-vuotispäivänä ja mainitsi mm.
”Aika, jonka Tyyne Luoma toimi terveyssisarkoulun johtajattarena, oli koululle elävää kehityksen ja kypsymisen aikaa. Se oli ajanjakso koulun historiassa, mikä ei milloinkaan voi jäädä unohduksiin.”

Rockefeller-säätiön apu Helsingin maalaiskunnalle

1930-luvun loppupuolella valtion terveydenhuolto-opiston johtajatar Tyyne Luoma, lääketieteen tohtori Severi Savonen ja sairaanhoitajakoulutuksen tarkastaja Venny Snellman keksivät hyödyntää Rockefellerin-säätiön avustuksia mallityömaan järjestämiseksi terveydenhoitotyötä varten. Terveyssisar- ja kätilöoppilaat suorittaisivat harjoittelutyönsä sellaisissa maalaiskunnissa, jotka olivat halukkaita ja joissa terveydenhuoltotyö oli hyvin järjestetty. Ensimmäiseksi mallialueeksi valittiin 33 000 asukkaan Helsingin maalaiskunta. Rockefellerin-säätiön avustuksella rakennettiin Malmille kaksikerroksinen terveystalo, alakerrassa oli mallineuvolat ja yläkerrassa Helsingin maalaiskunnan terveydenhuoltotoimisto. Kuntaan palkattiin terveydenhuollon erikoiskoulutuksen saanut johtaja, lastenlääkäreitä, sosiaalisen huoltotyön ohjaaja, psykiatrisen huoltohoitajan toimi, kotitalousopettaja ja kymmenen terveyssisarta. Vuodesta 1940 lähtien Tyyne Luoman oppilaat saivat opetusta tässä malliterveyspiirissä. Ulkomaalaisen avun turvin rakennettu terveydenhuollonkokeilutyö vaati paljon aikaa mm. raportointiin.

Laki kunnallisista terveyssisarista 1944

Tyyne Luomalla oli täysin tietoinen siitä, että kuntien terveyssisartoiminta ja neuvolatoiminta ilman asianmukaista lainsäädäntöä ei toteutuisi parhaalla tavalla. Hänen esityksestään asia otettiin esille terveydenhoitajajaostossa, joka oli perustettu vuonna 1938. Terveydenhoitosäännösten uusimisen tarpeellisuudesta oli 1930-luvulla ollut useita eri esityksiä. Terveyssisartyö palveli lähinnä kaupunkien ja tiheästi asuttujen asutuskeskuksien väestöä, maaseutu oli jäänyt palvelujen ulkopuolelle.
Valtioneuvosto asetti 1.7.1937 komitean pohtimaan maaseudun terveydenhoito-olojen parantamista. Terveydenhoitajajaoston työryhmä laati ehdotuksen laiksi kunnallisista terveydenhoitajattarista perusteluineen. Lakiehdotuksen sisällön ja sanamuodon laatijoina pidetään tri Severi Savosta ja lääkintöhallituksen tarkastajaa Tyyne Luomaa. Heidän tekemä ehdotus jätettiin valtion komitealle. Tyyne Luoman elämän ehkä tärkein saavutus oli juuri osallistuminen lain aikaansaamiseen. Hän oli asiantuntija jos kukaan. Kansanterveyslait hyväksyttiin eduskunnassa 10.3.1944. Lait kunnallisista terveyssisarista, kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista  sekä kunnan kätilöistä takasivat sodanjälkeiselle kansakunnalle terveemmän tulevaisuuden.

Lääkintöhallituksen tarkastajana 1944-1960

Kun vuoden 1944 kansanterveyslait astuivat voimaan, tarkoitti tämä koko maata käsittävän yhteisen johdon alaisen neuvola- ja terveyssisartoimen toteuttamisen. Terveyssisarlaitoksen ylin johto siirtyi lääkintöhallituksen kansanterveysosastolle. Sinne perustettiin terveyssisartoimen tarkastajan virka vuonna 1944. Viran sai Tyyne Luoma.
Keskusvirasto sai pätevän tarkastajan, jolla oli alan koulutus, joka oli ollut mukana lain valmistelussa, kouluttanut terveyssisaria ja ollut terveydenhuolto-opiston johtajatar ja jolla oli kansainvälinen verkoston suomat edut. Ja vielä ehkä tärkein ominaisuus, Tyyne Luoma oli synnynnäinen ja määrätietoinen organisaattori.
Tyyne Luoman johtamistapa kulki neljän peruslinjan turvin: tehtäväjaon selvyys, työnohjaus, työpaikkakoulutuksen järjestelmällisyys, työn suunnittelu ja arviointi sekä tutkimustyö.
Tarkastajan ominaisuudessa Luoma pystyi valvomaan lääninterveyssisarten työkenttää. Kerran vuodessa hän piti lääninterveyssisarille neuvottelupäiviä, joissa hallintoa, työn ohjausta ja kansanterveystyötä käsiteltiin. Jokaisen läänin lääninterveyssisar omalta osaltaan vei alueensa terveyssisarille ajankohtaiset tiedot toimipaikkakoulutuksessa.
Tyyne Luoma siirtyi eläkkeelle lääkintöhallituksen terveyssisartoimen tarkastajan virasta 31.7.1960.

Terveydenhuoltoneuvos Tyyne Luoma kuoli Kivelän sairaalassa 26.1.1970. Hänen muistotilaisuus pidettiin Helsingin sairaanhoitajaopistossa 4.2.1970. Tyyne Luoma on haudattu Helsinkiin Kaartin hautausmaalle. Haudalle on pystytetty terveyssisaryhdistyksen toimesta hautakivi, jossa on kuvanveistäjä Terho Sakin reliefi.

Ensimmäistä kansallista terveydenhoitajapäivää vietettiin Seinäjoella 18.9.2020 Tyynen nimipäivänä. Terveydenhoitajaliitto haluaa kunnioittaa terveydenhoitajia heidän tekemästään työstä myös jatkossakin valtakunnallisesti ja tietysti Tyynen-päivänä ensimmäisen terveydenhuoltoneuvoksen Tyyne Luoman kunniaksi.

Terveydenhoitajaliitto julistaa vuosittain Tyyne Luoman stipendirahastosta stipendit haettavaksi Terveydenhoitaja-lehdessä ja liiton verkkosivuilla sekä myöntää stipendit.

Ansiomerkit
Talvisodan muistomitali, 1940
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansiomerkki, 1943
Florence Nightigale-mitali, 1951
Sairaanhoitajien koulutussäätiön ansiomerkki, 1955
Mannerheimin Lastensuojelu Liitto, kultainen ansiomerkki, 1961
Terveydenhuoltoneuvoksen arvonimi, 25.2.1961