Tuomi Elmgren-Heinonen - kirjailija, tapakulttuurin opettaja

Tuomi Elmgren-Heinonen oli laulaja, menestyvä nuorisokirjailija ja Uuden Suomen toimittaja. Tutkijankykynsä hän osoitti vuonna 1938 ilmestyneessä Toivo Kuulan elämäkerrassa. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli maan tunnetuin tapakulttuurin tuntija ja opettaja. Hänen 1954 ilmestynyt laaja, hakuteostyyppinen oppaansa Käytöksen kultainen kirja oli menestys, josta otettiin useita painoksia.

Toimittaja ja kirjailija

Suuren yleisön tapakulttuurin tutkijana ja opettajana tunteman Tuomi Elmgren-Heinosen äiti oli Agathon Meurmannin tytär ja isä Ruoveden kunnanlääkäri, joka soitteli flyygeliä aamulla ennen vastaanotolle lähtöä. Tuomi-tytär sai nimensä paikkakunnan kauniisti kukkivista puista. Kodin musiikkiharrastuksesta innostuneena hän opiskeli yksinlaulua ensin Viipurissa ja Helsingissä ja sitten Berliinissä sekä Pariisissa. Hän sai hyviä arvosteluja konserteistaan ja esiintymisestään muun muassa Aino Acktén nuoriso-oopperassa, mutta hän luopui laulajanurastaan perheen vuoksi.

Avioliitossaan taiteilija Aarre Heinosen kanssa Tuomi Elmgren-Heinonen sai kolme lasta. Perhevelvollisuuksien lomassa hän kirjoitti pakinoita Uuteen Suomeen sekä nuorisoromaaneita. Musiikin maailmassa hän liikkui kirjoittaessaan säveltäjä Toivo Kuulan elämäkerran, joka ilmestyi vuonna 1938 ja josta otettiin kolmas uudistettu painos vielä vuonna 1983. Talvisodan jälkeen Tuomi Elmgren-Heinosen romaani Lottatyttö komennuksella kertoi suomalaisille naisten työstä sodan aikana. Käännöksinä ranskaksi, saksaksi, ruotsiksi ja tanskaksi se levitti maailmalle tietoa Suomen talvisodasta.

Käytöksen kultainen kirja

Lopullisesti suuren yleisön tietoisuuteen Tuomi Elmgren-Heinonen tuli vuonna 1954, jolloin hän julkaisi Käytöksen kultaisen kirjan. Se on laaja tapakulttuuria ja sen historiaa käsittelevä teos, josta tuli seitsemään painokseen yltänyt suurmenestys. Käytöksen kultainen kirja ilmestyi aikana, jolloin talvi- ja jatkosodan jälkeen eristyksissä ollut Suomi oli avautumassa länteen Yhdistyneiden kansakuntien ja Pohjoismaiden neuvoston jäsenmaana. Silloin suomalaisilla oli tarve tutustua länsimaiseen tapakulttuuriin. Tuomi Elmgren-Heinosen sanoma suomalaisille oli, että hyvät tavat perustuvat aina toisen ihmisen kohteliaaseen huomioonottamiseen. Hän tarjosi laajan asiantuntemuksensa yleiseen käyttöön pitämällä lukuisia luentoja ja toimimalla Suomen teatterikorkeakoulun historiallisten tyylitapojen opettajana. Aviopuolison, taidemaalari Aarre Heinosen mukaan perhe eli pitkään Käytöksen kultaisen kirjan tekijänpalkkiolla, ja hän saattoi keskittyä maalaamiseen.

Kersti Bergroth opasti Tuomi Elmgren-Heinosen jo 1930-luvulla Rudolf Steinerin antroposofiseen ajatteluun, johon tämä myös myöhemmässä elämässään nojautui. Elmgren-Heinosen vuonna 1978 ilmestynyt teos Suhteemme vainajiin kertoo hänen ajatuksistaan perimmäisistä kysymyksistä ja on lohduttanut lukijoita näiden surutyössä.

Molemmat tyttäret ovat jatkaneet vanhempiensa taiteellista työtä. Vanhempi tytär Marja Suna on tunnettu muotitaitelija, jonka suunnittelemat vaatteet ovat edistäneet muun muassa Marimekon menestystä. Nuorempi tytär Pilvi Boesen on sellisti.

Tuomi Kaarina Elmgren, vuodesta 1932 Elmgren-Heinonen

Syntyi 5.2.1903 Ruovesi, kuoli 17.6.2000 Helsinki.

Vanhemmat lääketieteen ja kirurgian tohtori Robert Elias Elmgren ja Ines Helena Meurman.

Puoliso vuodesta 1932 taidemaalari Aarre Heinonen, syntyi 1906, kuoli 2003, vanhemmat maalarimestari Huugo Aleksanteri Heinonen ja Sievä Heikkilä.

Lapset: Marja (Suna) syntynyt 1934, muotitaiteilija; Reijo syntynyt 1938, professori; Pilvi (Boesen) syntynyt 1943, sellisti.

URA. Keskikoulu; Helsingin konservatorio; lauluopintoja Berliinissä 1923 – 1924, Pariisissa 1924 – 1927, 1933, Italiassa 1933.

Laulunopettaja Helsingissä 1930 – 1939, Sivistysjärjestöjen kansankonservatoriossa 1936 – 1937, näyttämöopistossa 1936 – 1938; Uuden Suomen pakinoitsija 1936 – 1939; Suomen teatterikorkeakoulun tyylien ja tapojen opettaja 1955 – 1972.

Jäsenyydet: Toivo Kuula -seuran perustajajäsen ja johtokunnan jäsen; Suomen antroposofisen liiton varapuheenjohtaja 1975 – 1978.

TUOTANTO. Luokan arvoitus. 1931; Anna-Mari Italiassa. 1933; Matti muurahaisen kilpajuoksu ja muita satuja. 1935; Toivo Kuula : elämäkerta. 1938 (3. uudistettu painos 1983); Toivo Kuula : a Finnish composer of genius. 1952; Lottatyttö komennuksella : pikkulotan tarina. 1940 (3. painos 1941); Uusi Polku. 1942; Lasten Satu-Kalevala. 1946; Yllätysten kevät. 1949; Wilho Sjöström : muistikuvia taipaleen varrelta. 1943; Käytöksen kultainen kirja. 1954 (7. painos 1969); Laulu Suomen soi… : Fredrik Pacius ja hänen aikansa. 1959; Olavi Turtiainen. 1964, 1974; Ne hyvät tavat. 1970; Suhteemme vainajiin. 1978; (Aarre Heinosen kanssa) Suomen taiteen Euroopan kiertue 1949 – 1950. 1986.