Toini Eklund, Suomen ensimmäinen naispuolinen metsänhoitaja

Helsinkiläinen Toini Suoma Eklund aloitti vuonna 1918 ensimmäisenä naisena Suomessa metsäopinnot. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi edellisenä vuonna Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun jatkoluokilta. Metsänhoitajaksi Toini valmistui vuonna 1921 ja filosofian kandidaatiksi 1930. Pettyneenä  työtehtäviinsä metsähallituksessa hän siirtyi opettajaksi.

Toini

Metsäopinnot Toini Eklund aloitti vuonna 1918 itsenäistyneessä, mutta katkeran vapaus- ja kansalaissodan kuohuttaneessa Suomessa. Toinin luokkatoverit Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa ihmettelivät hänen ammatinvalintaansa; lähteä nyt lukemaan metsänhoitajaksi, täysin miehiselle alalle. Toini piti päänsä. Tähän ammattiin hän oli tutustunut isänsä veljen kautta, joka oli metsänhoitaja. Toinin vanhemmat olivat rautatievirkamies Karl Eklund ja Liisa os. Mäkinen.

Toini suoritti kenttäharjoittelut metsäharjoitteluasemalla Hyytiälässä kesällä 1919 yhdessä 44 miespuolisen kurssitoverinsa kanssa. Vapaa-aikana harrastettiin tanssia ja musisointia. Esiintyjinä olivat pianisti, viisi viuluniekkaa ja kuoro. Heillä oli myös oma säveltäjä. Muusikot esiintyivät paitsi omissa tilaisuuksissa myös lähiseudun iltamissa. Ilonpidon ohella tuli suorittaa myös harjoittelut. Niihin kuului metsällisten töiden kuten kannon noston, istutuksen, ojankaivuun, halonhakkuun, apuharvennuksen, linjavedon, arvioinnin, maanmittauksen, metsätyypityksen, kasvien keräilyn ja tervan polton lisäksi kasvimaan perustaminen ja hoito.

Ei helsinkiläisneideille

Harjoitustöihin liittyvien muistiinpanojen ohella Toinin kurssitoveri Juho Kasurinen on kirjannut päiväkirjaansa tuohon kesään liittyviä tunnelmia ja ajatuksia. Heti kesän alussa tuli voimaan kieltolaki, mikä varmasti kosketti nuorten forstien elämää. ”Nyt me olemme sen maailmankuulun raittiin kansan raittiita jäseniä (1.6.1919). Moni poika istuu murheellisena pää painuksissa huokaillen ’Kuollaan pois jo Herra meidät hylkäs’.” Myös tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin valinnasta löytyy maininta. Rauhattomuuden rajalla kirjoituttivat pariinkin otteeseen. ”Rajalla oli ryssien kanssa mielipiteiden vaihtoa. Ei meillä muuten olisi kellään mitään sitä vastaan, että käytäisiin ryssän nahkaa vähän parkitsemassa, mutta kun kesätyöt ovat jo sotimisen takia siirtyneet kahden kesän yli niin mielellään jo kolmantena tekisin työt loppuun.” Arvelipa kirjoittaja, ettei Hyytiälän väki olisi vähiten haluttua joukkoa tilannetta rauhoittamaan.

Myös Toini herätti sellaisia tuntemuksia, että ne oli kirjoitettava päiväkirjaan. Viisi päivää saapumisen jälkeen forstit lähtivät metsän istutukseen (30.5.1919). Edellinen päivä oli ollut helatorstai. Päivän alku oli huono, sillä kirjoittaja huonetovereineen oli myöhästyä muiden matkasta, ja niin he joutuivat ruuatta kirimään toiset kiinni. Synkästä olostako johtuen tämä nuori mies tallensin seuraavat sanat ensimmäisestä forstitytöstä: ”Toinimme oli saanut Suhosen Sakulta housut lainaksi ja esiintyi puolittain miehen formussa. Meitä vähän kiukuttaa se elätti, sillä hän suvaitsee hieman nokkailla, kun esiinnymme niin kuin häntä ei olisi olemassakaan. Jos hän aikoo kerran forstiksi, niin jättäköön hiiteen turhanpäiväiset vaatimuksensa ja kainoutensa. Kun olemme kerran päättäneet, että olemme kuin helsinkiläisneitejä ei seurassamme olisikaan, niin tottukoon siihen tai muuttakoon majaa. Kuta useamman päivän hän on töissä ollut, sitä selvemmin on tullut näkyviin, etteivät forstien työt oikein sovellu naiselle.”

”Tiukka bakteeri”

”Toinilla oli valtava halu näyttää, että nainenkin halusi opiskella ja pystyisi metsänhoitajaksi”, kertoo Toinin luokkatoveri ja monivuotinen ystävätär Sylvia Kaskinen. Toini valmistui ensimmäisen naisena Suomessa ja kenties koko maailmassa metsänhoitajaksi 1921. Heti valmistuttuaan Toini pääsi metsähallituksen tilikonttoriin töihin. Siihen aikaan A. K. Cajanderin johtama metsähallitus oli suuri työnantaja, muuten metsänhoitajan paikkoja oli vähän.

Toini ei kuitenkaan viihtynyt konttorissa. Hän halusi maastoon. Metsähallituksen arvokkaat metsäkonduktöörit eivät kuitenkaan voineet kuvitella, että nuori, 23-vuotias nainen lähetettäisiin raskaisiin maastotöihin. Toinin kurssitoveri Gustaf Pekuri on kyllä kertonut, että helsinkiläistyttö oli pärjännyt Hyytiälässä ojankaivuussa sekä muissa maastotöissä siinä missä muutkin ’miehet’.

Petyttyään työtehtäviinsä Toini ryhtyi työnsä ohella lukemaan luonnontieteiden opettajaksi. Hän jätti metsähallituksen ja lähti Salmiin luonnonhistorian ja maantieteen lehtoriksi vuonna 1925. Samalla hän jatkoi opintojaan valmistuakseen filosofian kandidaatiksi vuonna 1930.

Ennen sotia Toini oli opettajana Viipurin klassisessa lyseossa. Sodan syttyessä koulu siirrettiin Kuopioon. Toini mieli kuitenkin Länsi-Suomeen. Vuonna 1946 hän saikin siirron Porin lyseoon. ”Olimme biologiassa juuri silloin kohdassa bakteerit”, muisteli Toinin silloinen oppilas Juhani Pälsi. Toini saikin lempinimen ’Bakteeri’, joksi häntä kutsuttiin eläkkeelle lähtöön saakka.

Toini oli tiukka nainen. Pelkällä olemuksellaan hän sai pojat pian kuriin. Kurinpitoa hän lienee oppinut myös kurssittaessaan Niinisalon sisäoppilaitoksessa sodasta palanneita miehiä ylioppilaiksi. Opetusaineestaan biologiasta Toini teki aikoinaan Porin lyseon tärkeimmän aineen. Innostuneet koulun pojat perustivat Kaktus-nimisen kerhon, jonka kuraattoriksi Toinia pyydettiin. Kaktus elää yhä.

Toini teki lukuisia opintomatkoja ulkomaille. Metsäasioita Toini ei myöskään unohtanut, sillä hän osallistui Pohjoismaiseen metsäkongressiin Suomessa vuonna 1954. Matkustamisen ohella Toinin mieliharrastukia olivat vieraat kielet ja lukeminen. Toini kuoli syyskuun 18 päivänä vuonna 1990.