Toimittaja Rita Dahl: Rakkaudesta journalismiin

Nuorena Rita Dahlin unelma-ammatteja olivat oopperalaulaja, kirjailija ja professori. Hän päätyi toteuttamaan suuren osan haaveistaan. Nykyään Rita on laaja-alaisesti työskennellyt vapaa toimittaja, kirjailija, kääntäjä, runoilija, viestinnän ammattilainen, opettaja ja sopraano.

– Nyt opetan suomen kieltä Helsingin aikuislukiossa, vedän kirjoituskursseja viestinnän ammattilaisille ja käännän galicialaisen nuoren runon antologiaa.

Rita myös markkinoi kirjojaan podcastien avulla ja tekee toisinaan ohjelmia Ylen Moniääniseen Eurooppaan.

– Kirjoitan myös juttuja Kanavaan ja STT:lle sekä muille tilaaville tahoille.

Itsetunto kohdilleen

Viikonloppuaamuisin Rita herää kotonaan Vantaalla, keittää kupin kahvia, laittaa radion päälle ja asettuu työpöytänsä ääreen aloittaakseen hitaasti päivän työt. 

Rita kertoo olevansa intohimoinen kirjoittaja, joka on tottunut tekemään töitä yksin, mutta myös tiimissä.

– Kotona minulla saattaa olla televisiosta Yle auki, politiikkaradio päällä ja kirjoitustyö täydessä vauhdissa.

Aloittelevaa toimittajaa Ritaa kehottaa perehtymään muutamaan erikoisalaan.

– Se tekee toimittajabrändin luomisesta helpompaa. Suosittelen myös hankkimaan päivätyön free-töiden ohelle. Minä opetan arkisin suomea ja teen muita töitä viikonloppuisin. Omien projektien toteuttamisesta voi nauttia enemmän, kun elintaso on turvattu.

Usean ammatin ja aihealueen parissa työskenteleminen vaatii hyvää itsetuntoa. Rita kertoo saaneensa voimaa moniammatilliseen tekemiseen omasta itsestään.

– Itsenäisyys ja omavaraisuus ovat määrittäviä piirteitäni. Minua ei juuri lapsuudenkodissani kannustettu, mutta olen saanut voimaa omista haaveistani ja niiden päämäärätietoisesta ja pitkäjänteisestä toteuttamisesta. En ole koskaan jaksanut kuunnella muiden lannistavia mielipiteitä.

Suuri humanisti

Ritan äiti teki uransa Ilmatieteen laitoksen puhelinvaihteessa ja isä toimi rakennusalan yrittäjänä. Rita oli luokkansa priimus viidenneltä luokalta lukion viimeiselle luokalle asti. Vaikka Ritaa ei kotona osattu tukea, hänen äitinsä ymmärsi tytön lahjakkuuden, ja toivoi hänestä suurlähettilästä. Rita halusi kuitenkin käyttää yhteiskuntatieteellisiä opintojaan aivan muihin tarkoituksiin.

– Halusin tehdä syväsuuntaisia tietokirjoja hyvin laajalla aiheskaalalla. 

Opettajilla olikin valtava rooli lahjakkaan ihmisen kannustamisessa.

– Kirjoitin esseen Andrei Saharovista. Historianopettajani Reino Nousiainen huomautti myöhemmin äidilleni, että teidän Rita on suuri humanisti! 

Ritalle kirjoittaminen ja lukeminen oli vakavaa ja päämäärätietoista jo 11-vuotiaasta lähtien. 

– Perustin oman yliopistoni ja luin paljon yli pakollisen oppimäärän. 

Lisäksi hän kävi Radion lapsikuorossa, soitti viulua ja pelasi jalkapalloa. Musiikinopettaja Leena Sinisalo uskoi, että Ritasta tulisi ammattimuusikko.

Erityisesti 9. luokan äidinkielenopettaja Eva Havo (entinen Rentola) rohkaisi Ritaa tekemään kokeiluja kielellä.  Yläasteen lopussa ja lukioikäisenä Rita menestyi jo useissa valtakunnallisissa ja maakunnallisissa kirjoituskilpailuissa. Rita sijoittui muun muassa Kadettikunnan Naiset ja maanpuolustus -aiheisessa kirjoituskilpailussa toiseksi ja Keski-Uusimaan kirjoituskilpailussa palkintosijoille runoilija Pentti Saaritsan haastattelulla.

Ei mikään urahirviö

Koska Rita oli kiinnostunut kaikesta, hän opiskeli Helsingin yliopistossa sekä valtiotieteitä että kirjallisuustiedettä ja musiikkia. Sivuaineiden kirjo oli laaja: opintoihin kuuluivat naistutkimus ja viestintä laajoina sivuaineina, lisäksi EU-ranskan perusopinnot, sosiologiaa, teoreettista filosofiaa, johtamista ja kansantaloustiedettä. Harjoittelunsa Rita teki ulkoministeriön kulttuuriyksikössä, jossa hän vastasi ulkomaisten vieraiden vierailujen suunnittelusta ja toteutuksesta.

– En ole kuitenkaan mikään urahirviö, en ole juuri tehnyt suuria ja tavoitteellisia suunnitelmia. Olen vain mennyt omien lahjakkuuksieni perässä. 

Tutkivana toimittajana ja seitsemän kielen kielitaidoilla Rita on perehtynyt todella moniin eri aihealueisiin. 

Opiskeluaikoina Rita siirtyi kirjoittamaan HYY:n vihreiden lehtiin, Valtiotieteilijään ja Minervan pöllöön. Ensimmäisen rahapalkkionsa hän sai tehtyään laajan ensimmäisen keskiaukeaman lehtijutun Metro-lehteen vuonna 1998. Juttu käsitteli Turun runokoulukuntaa. 

– Aluksi toimituspäällikkö otti yhteyttä jutun lähettämisen jälkeen ja totesi, että juttu oli liian esseemäinen. Viilaamisen jälkeen se julkaistiin suurena keskiaukeaman juttuna.

Ritan kriitikon ura alkoi 20–vuotiaana, kun hän kuuli K. D. Langin keikasta Berliinissä.

– Halusin ehdottomasti päästä sinne. Olin silloin parikymppinen. Otin yhteyttä Rumbaan ja tarjosin heille kritiikkiä keikasta.

Lehti osti jutun, ja Rita pääsi Berliiniin. Siitä alkoi Ritan ura lehden kriitikkona. Hän arvosteli lähinnä levyjä. Palkkioksi levykritiikeistä tarjottiin levyjä ja kirjakritiikeistä kirjoja. Se sopi hyvin nuorelle toimittajanalulle.

Kriitikkona Rita on myöhemmin kirjoittanut elokuvista, klassisesta musiikista, teatterista ja erityisestä rakkaudestaan, runoudesta. Hän kirjoitti parin vuoden ajan pitkiä ja perusteellisia runokritiikkejä muun muassa Bokus-kirjakaupan sivuille.

Kun tietokirjailijan ura viimein alkoi, Rita kirjoitti laajalla aiheskaalalla, esimerkiksi viidestä eri maasta ja kulttuurista, Suomen kaivoksista ja kaivospolitiikasta, maahanmuutosta ja sananvapaudesta.

Kulttuurilehtiä talkootyönä

Kun Rita vuonna 2001 valmistui valtiotieteen maisteriksi, hän matkusti Portugaliin.

– Olin Suomessa hakenut toimittajan ja tiedottajan töihin ja päässyt haastatteluihin, mutta en ollut tarpeeksi motivoitunut. Pelkäsin, ettei kirjallisuustieteen graduni valmistuisi töiden ohella. 

Rita lähti Lissabonin yliopistoon opiskelemaan portugalin kieltä ja kulttuuria vuodeksi, tulevaa runoilija Fernando Pessoaa käsittelevää pro graduaan varten. Hän Palasi Lissaboniin vielä kolmelle kesäkurssille ja suoritti virallisen kielitutkinnon  vuonna 2004.

Portugalissa asuessaan Rita toimi vuosina 2001–2002 Tuli ja Savu -runolehden päätoimittajana yhdessä kirjallisuudentutkija Janna Kantolan kanssa. Työt ja neuvottelut hoidettiin sähköpostitse. Lehti oli juuri perustettu ja päätoimittajat pääsivät suunnittelemaan ulkoasua. Rita aloitti myös oman pakinapalstan Rita Rodriquez -nimimerkillä. Lehdessä julkaistiin kotimaista ja käännösrunoutta sekä poikkitaiteellisia juttuja esimerkiksi sarjakuvista.

– Julkaisin samaan aikaan viisitoista kirjallisuusaiheista artikkelia Suomen Kuvalehdessä. 

Seuraavaksi Ritaa pyydettiin Kerberos-nimisen lehden päätoimittajaksi. Rita kieltäytyi, sillä hän halusi perustaa oman kulttuurialan lehden. Kulttuurilehti Neliön ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 2003. Ulkoasun ja lehden kotisivut suunnitteli sarjakuvataiteilija Terhi Ekebom, joka oli Ritan ystävä jo ensimmäiseltä koululuokalta. 

– Uskoimme Terhin kanssa, että poikkitaiteellisia kulttuurialan lehtiä tarvitaan aina lisää.

Neliön ensimmäinen numero käsitteli elokuvaa, runoilijoita ja sarjakuvataiteilijoita sekä erilaisia underground-liikkeitä. Seuraava numero omistettiin Portugalille, numero sisälsi sarjakuvia, henkilökuvia, elokuva-arvosteluja, kolumneja ja runokäännöksiä. Neliö ilmestyi vain kaksi kertaa. Rita kuvaa pienten kulttuurilehtien luotsaamista talkootyöksi. Neliöön hän sijoitti satoja euroja omia rahojaan. 

– Tärkeintä kuitenkin oli, että sain työskennellä oman intohimoni parissa. 

Nyt hän sanoo laittaneensa kirjallisille talkootöille lopullisesti pisteen. 

– Voin mennä päätoimittajaksi kaupalliseen lehteen tai kunnianhimoiseen yhteiskunnalliseen tai kulttuurilehteen, mutta vain jos työstä maksetaan reilu palkka.

Näinä vuosina hän käynnisti myös tulevia monivuotisia kirjallisia projekteja, kuten Jyrki Pellisen muotokuvan ja portugalilaisen nykyrunouden antologian kääntämisen. Hän teki rinnan toimittajan töitä ja kirjallisia projektejaan.

– Vuosikymmenen lopulla toteutin myös tutkimusraportin intranet-palveluiden käytöstä Helsingin kauppakorkeakoululle ja Soneralle.

Vakava toimittaja

Ritan oma ensimmäinen runokokoelma Kun luulet olevasi yksin julkaistiin vuonna 2004. Rita oli palannut Suomeen ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2008 aiheenaan Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä.

Samaan aikaan hän toimi jatkuvasti vapaana toimittajana. Tähän päivään mennessä Rita on julkaissut kymmenissä lehdissä satoja juttuja. Joukossa on kaikenlaisia lehtiä päivä- ja erikoislehdistä aikakaus- ja ammattilehtiin sekä hengellisiin lehtiin.

Rita kirjoitti kulttuurista ja kirjallisuudesta, mutta myös yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta.

– Freelancerina olin yleis- ja erikoisjournalisti, joka perehtyi tarvittaessa vaikka mihin täysin uusiin, haasteellisiin ja ei välttämättä entuudestaan tuttuihin aihepiireihin.

Rita kuvailee itseään toimittajana vakavaksi, hän ei ole kirjoittanut hömppää tai päivälehtijulkkisten henkilökuvia.

– En ole koskaan kiinnostunut kevyestä journalismista. Muutaman jutun muistan tehneeni Hymy- ja Se! -lehtiin. Mutta nekin jutut käsittelivät aika vakavia aiheita.

– Journalisti sai kuitenkin unohtaa unelmat puhtaasta journalismista. Tein kaikenlaista viestintää ja pr-työtä.

Jonkin aikaa Rita toimi viestintätoimiston tiedottaja-toimittajana ja vastasi lääkäreille suunnatusta ammattilehdestä sekä autoalan tiedotteista. Rita työskenteli myös Perhemedioiden julkaisemassa yrittäjälehdessä.

– Mediayrityksissä huomasin, että erityisesti vapaisiin toimittajiin kohdistui paljon hyväksikäyttöä. Toimittajilla teetettiin työtä alipalkalla, urakkana. Vasta myöhemmin kuulin, että Perhemedioiden toimitusjohtaja oli tuomittu useista törkeistä petoksista. Myös minulle jäi palkkasaatavia.

Joihinkin mahdollisuuksiin Rita jätti tarttumatta. 

Hymyn silloinen päätoimittaja Esko Tulusto olisi halunnut Ritasta  Pentti Saarikosken tyylisen räksyttäjäkolumnistin. 

– Jälkeen päin ajatellen olisin hyvin voinut räksyttää monista ympärilläni huomaamistani yhteiskunnallisista epäkohdista. 

Rita kävi myös Ylen Ikoni & Indeksi-ohjelman tuottajien jututettavana. 

– He kysyivät, haluaisinko ryhtyä ohjelman juontoankkuriksi, mihin vastasin kai jotakin, joka sai heidät arvelemaan, että se vaarantaisi korkeakirjallisen imagoni. 

Alibudjetoitu elämä

– Mitä kauemmin olen työskennellyt freenä, sitä enemmän arvostan taloudellista turvaa, Rita toteaa.

– Vaikka koulutukseni antaisi minulle mahdollisuudet parempaan toimeentuloon, olen vapaana toimittajana ja apurahan saajana elänyt monesti köyhyysrajalla. 

Rita on pohtinut paljon sitä, millä tavoin hänen lapsuudenperheensä vaatimattomuutta korostanut malli on vaikuttanut hänen elämäänsä. Nuorena toimittajana Rita kokee alihinnoitelleensa itsensä.

– Alibudjetoin elämääni. Kokonaisvaltaista rahoitusta olisi pitänyt vain hakea sitkeästi monesta paikasta. En myöskään enää kääntäisi yksittäisiä runoja ilmaiseksi. Päivätöissä käyvät runoilijat, ja muutkin, voivat hyvin maksaa käännöstyöstä. Käännöstyö on ammattilaisuutta vaativaa työtä, jota ei pidä joutua tekemään ilmaiseksi.

Rita uskoo, että taipumus alihinnoitteluun oli yleistä naisten keskuudessa. Hän on huomannut, että naisilla on turhan usein tapana vaatia itseltään liikaa ja pyytää liian pieniä palkkioita.

– Toisaalta juttupaikoilla on nykyäänkin yhä matalammat hinnat, joista ei ole neuvottelumahdollisuutta. 

Vuoden 2008 talouslaman myötä Ritan toimittajantyöt hiipuivat. 

– Journalismista tuli enemmänkin harrastus. 

Rita kieltäytyi allekirjoittamasta Sanoman uutta työsopimusta tekijänoikeuksien luovuttamisesta ja osallistui mielenosoitukseen.

– Tuntui huolestuttavalta, että freelancereillä ei ollut mitään neuvotteluasemaa. Onneksi oma toimeentuloni oli aina muodostunut sekä apurahoista että juttupalkkioista ja palkoista, niinpä siirryin vain työskentelemään kirjallisuuden puolelle.

Tähän vuoteen mennessä Rita on saanut enemmän apurahoja kuin hänellä on ikävuosia. Tiukka työtahti näkyy tuotannossa. Hän on julkaissut 20 kirjaa, neljä käännöstyötä, yli 300 yksittäisen runon käännöstä ja kaksi toimitettua teosta. 

– Tietokirjan kirjoittaminen on hyvin syväsuuntaista ja kielitaitoa vaativaa tiedonhankintaa. Yhden kirjan kirjoittamiseen voi mennä vuosia. Tietokirjailijan ammatti ei siis ole turhaan monen toimittajan vuosien mittainen haave.

Hiljaiset vuodet

Vuosina 2006–2009 Rita toimi Suomen PEN -järjestön varapuheenjohtajana, naiskirjailijakomitean vetäjänä ja Keski-Aasia-naiskirjailijatoiminnan koordinaattorina. Lähtö yhdistyksestä oli Ritan mukaan katastrofaalinen. Vuonna 2009 Rita oli aikonut asettua puheenjohtajaehdokkaaksi. 

– Minua mustamaalattiin julkisesti Demarin kirjoituksessa ja PEN-järjestön kokouskutsussa. Järjestön vuosikokous oli elämäni traumaattisin tapahtuma. Asiasta voi lukea lisää Suomettunut sananvapaus -kirjastani.

– Olin järjestön aikaisilla teoillani syyllistynyt vain järjestön toiminnan huomattavaan tehostamiseen ja suuren Keski-Aasia-työn tekemiseen. Hankin eri lähteistä kokoukselle 50 000 euron rahoituksen. Hoidin yksin mediasuhteet ja pr:n. Kokous poiki kaksi antologiaa, joista toisen toimitin ja toiselle hankin rahoituksen. Tuolloista vaatimattomuuttani en ottanut näistä mitään kunniaa itselleni. 

Jätettyään järjestön Rita jatkoi kansainvälistä yhteistyötä brasilialaisten ja portugalilaisten runoilijoiden kanssa ja aloitti kirjaprojektin yhdessä afrikkalaistaustaisten kirjailijoiden kanssa.

– Toimittajan työt olivat muuttuneet niin mahdottomiksi, että en ollut enää varma, palaisinko niiden pariin enää koskaan. Maailmassa on parhaiten tilaa mediaani-ihmisille, joihin en ole koskaan kuulunut.

Rita oli alkanut unelmoida turvallisista, mahdollisimman tavallisista päivätöistä, joiden ohella hän voisi toteuttaa itseään.

Hän halusi tehdä töitä, joista saisi säännöllisen tulon, eläketurvan ja sairausvakuutuksen. Vuosina 2013–2015 Rita alkoi hakea uutta suuntaa. Päivisin hän teki omiin aloihinsa liittymättömiä töitä, iltaisin hän opiskeli Metropoliassa, Sibelius-Akatemiassa ja Haaga-Helia-ammattikorkeakoulussa.

– Opiskeleminen oli ihanaa. Opiskelin kaikkea mikä minua kiinnosti, radio- ja tv-työtä, käsikirjoittamista, länsimaisen taidemusiikin historiaa, devisingia ja elokuvan historiaa.

– Sen jälkeen työskentelin puoli vuotta Suomen UN Womenillä viestinnän asiantuntijana.

Rita vastasi lehden toimittamisesta ja suunnitteli viestinnällisiä teki käännöksiä, sisältöjä sekä tapahtumia.

Laajan työnkuvan ihminen

Toukokuussa 2018 Rita valmistui medianomiksi. Opintojensa aikana hän kehitti vaikuttavan kirjoittamisen koulutuksen. Moni oli vuosien varrella kehottanut Ritaa opettamaan kirjoittamista, ja lopulta ajatus hautui kymmeneksi viestinnän, journalismin ja kirjoittamisen koulutustuotteeksi, sisällöntuotannoksi ja muiksi asiantuntijatuotteiksi. 

– Pidän kirjoittamisen koulutuksia yrityksissä, vapaan sivistystyön oppilaitoksissa sekä opetan yliopistotason luovaa kirjoittamista. Opetan lehtikirjoittamista, narratiivista kirjoittamista, tutkivaa kirjoittamista, pr-pajoja, blogipajoja sekä kriisi- ja muutosviestintää. 

– Olen vihdoin tuotteistanut vuosikymmenten osaamiseni.

Tänä vuonna Rita valmistui opettajaksi Haaga-Helia-ammattikorkeakoulusta ja opiskeli Markkinointi-instituutissa viestinnän asiantuntijaksi.

Lokakuussa Rita päätti myös Suomi toisena kielenä -perusopintonsa ja jatkaa nyt aineopintoja Jyväskylän yliopistossa. Hän opettaa tammikuusta 2020 lähtien suomea maahanmuuttajille koulutuskeskus Careeriassa ja toteuttaa yrittäjänä kurssejaan.

– En kuitenkaan voisi koskaan olla pelkästään opettaja, tarvitsen paljon laajemman työnkuvan. Erilaiset urapolut palvelevat toisiaan ja omaa monifasettisuuttani. Haluan, että kaikki mahdolliset puoleni näkyvät työssäni ja tekemisissäni. Haluan jättää työlläni pysyvän jäljen maailmaan.