Terttu von Weissenberg - verkostoitumisen mestari

Lehtori Terttu von Weissenberg oivalsi jo nuorena yhdistystoiminnan merkityksen. Pian Hämeenlinnaan tultuaan hän hakeutui yhdistyksiin, joissa tutustui paikallisiin. Samoin hän toimi Vaasassa, jossa ykkösyhdistykseksi nousi Vaasan Suomalainen Naisklubi. Kun hän lähes kahdenkymmenen Vaasan vuoden jälkeen palasi Hämeenlinnaan, vastassa olivat tutut yhdistykset ja ihmiset. Verkostot, joihin hän innolla sukelsi ja jotka maan ja Pohjolan laajuisiksi laventuivat. Tukena ja taustavoimana Tertulla on kaikki vuosikymmenet ollut puoliso Mikko von Weissenberg.

Oppilaittensa rakastama lehtori

Kun Terttu von Weissenberg (os. Cajander) tuli vuonna 1965 Hämeenlinnaan, hänellä oli takanaan varhaislapsuus Vaasassa, kouluvuodet Turussa ja opiskelu Turun yliopistossa pääaineina englanti ja saksa. Graduvaiheessa hän oli avioitunut, synnyttänyt kaksi poikaa ja ollut kotona, mutta toimeliaana: ommellut kaikki omat ja poikiensa vaatteet, kerran jopa miehelleen pikkutakin, ja opetellut keittiötaidot. Vaikka anoppi ja aviopuoliso olivat olleet sitä mieltä, että äidin paikka on kotona, halu ansiotyöhön oli valtava.

Hämeenlinnassa Terttu von Weissenberg hakeutuikin opetustyöhön. Ensin kansalaisopistoon ruotsin ja englannin opettajaksi, sitten sen oheen iltatöihin Hämeenlinnan sairaanhoitajakouluun ja vuodeksi sijaiseksi oppikouluun. Kollegan innoittamana hän hakeutui Tampereelle auskultoimaan. Valmistuttuaan hän sai lehtorin viran Hämeenlinnan lyseosta.

Lyseon ajalta Terttu von Weissenbergilla on mieluisia muistoja: ”Olin nuori, ja pojat teitittelivät minua, avasivat oven ja lausuivat jopa runoja. Kun arvostelin kokeet plussapistein, kollegat moittivat helläkätisyydestä. Mutta tarkastajalta sain kehuja; hänestä oli mukavaa kuulla poikaluokan opettajan laulattavan oppilaitaan. Tapanani oli viedä koulun ainoa magnetofoni oppitunnille, jonka säestyksellä laulettiin englanninkielisiä lauluja taulun puhtaaksi pyyhinnän ajan.”

Hämeenlinnassa Terttu von Weissenberg viihtyi 11 vuotta. Kun puoliso sai vuonna 1976 siirron Vaasan osuuskaupan toimitusjohtajaksi, viisihenkinen perhe – nuorin lapsi, down-poika poika, oli syntynyt pian Hämeenlinnaan muuton jälkeen – muutti Vaasaan.

Uutta koulua rakennettiin 20 vuotta

Myös Vaasasta Terttu von Weissenberg alkoi hakea opetustyötä, mutta viran saanti osoittautui vaikeaksi. Suomessa elettiin tuolloin lamavuosia, ja kaikki opettajanvirat oli jäädytetty. Yllättäen eräs Vaasanpuistikon yläasteen opettaja lähti Lahteen, ja von Weissenberg sai koulusta ”jäätyneen” viran. Yhtä yllättäen ilmeni syksyllä, että koulu tarvitsi uuden vararehtorin. Terttu von Weissenberg vastasi myöntävästi pyyntöön, mistä seurasi, että rehtorin jäätyä äitiyslomalle von Weissenberg alkoi hoitaa myös rehtorin töitä. Seuraavana keväänä virat aukenivat, ja vararehtori nimitettiin yläasteen englannin lehtoriksi.

Suurimmaksi työkseen Vaasan ajalta Terttu von Weissenberg muistaa uuden koulun suunnittelun, johon hän osallistui rehtorin kanssa. Työ, jota kesti jarrutuksen vuoksi parikymmentä vuotta, oli mielenkiintoista ja sisälsi monta matkaa naapurimaahan. von Weissenberg oli mukana matkoilla kolportöörinä eli matkasaarnaajana ja tulkkina. ”Kävimme tutustamassa ruotsalaisiin kouluihin ja saimme niiltä paljon ideoita, joista moni toteutettiin. Niitä ovat muassa iso auditorio, kauan kaivattu sivukirjasto, oppilaille kasvihuone ja kielistudio, jota ei tosin laman vuoksi heti toteutettu.”

Uusi koulu, Variska, valmistui vuonna 1990 Ristinummelle. Nykyään se on yksi Vaasan yläasteista. Pari vuotta tämän jälkeen Terttu von Weissenberg pääsi varhaiseläkkeelle. Syynä olivat ääniongelmat, joita oli alkanut ilmaantua pian Vaasaan tulon jälkeen. Kaksi äänihuulten kaavintaa olivat tuskallisia ja toistuvat sairauslomat ongelmallisia. Oli hoidettava omat tunnit, vararehtorin työt ja välillä muidenkin opettajien tunteja.

Sopraanosta ”käheä” basso

Opettajan työ ei ollut ainoa, mistä Terttu von Weissenberg joutui ääniongelmien vuoksi luopumaan. Myös rakas harrastus, laulaminen, oli pitänyt lopettaa. Hän muistaa, että hän lauloi jo Markus-sedälle Vaasassa 5 – 6-vuotiaana. Myös Turun tyttölyseossa laulettiin paljon: saksan tunneilla opittiin Geothen ja Schillerin runoihin sävellettyjä lauluja ja virretkin osattiin lähes ulkoa. Varsinaisesti hän alkoi opiskella laulua Hämeenlinnan musiikkiopistossa, jossa oli Marja Eskolan oppilaana viisi vuotta. Hän lauloi kirkkokuorossa ja musiikkiopiston kamarikuorossa korkeaa sopraanoa. Vaasaan muutettuaan hän lauloi miehensä kanssa Irma Revellin johtamassa Vaasan oopperakuorossa.

Laulaminen loppui kuitenkin parin vuoden jälkeen, sillä Vaasanpuistikon koulu toimi Vaasan lyseon tiloissa. Talo oli homeen ja sienten valtaama ja ahdaskin oppilasmäärän kaksinkertaistuttua peruskoulun tulon myötä. Koska pientiloja ei ollut, opetusta oli jopa kellarissa, jossa ei ollut mitään tuuletusta.

Kun toinen kouluvuosi alkoi, Terttu von Weissenbergin ääni käheytyi niin, että hänen oli lopetettava laulaminen oopperakuorossa. Vickin avulla hän selviytyi opetuksesta. Tuttavuussuhteet taas auttoivat häntä pääsemään yliopistollisen keskussairaalan foniatrian klinikalle, jossa äänihuulet kaavittiin. von Weissenberg tervehtyi, mutta ääniala madaltui ja laulaminen loppui. ”Kun pojat ja isä laulavat ensimmäistä ja toista bassoa, vitsailen olevani kolmas basso. Onneksi kuulen vielä hyvin, joten voin nauttia musiikista. Englannin intonaationi on kuitenkin saanut särön.”

Silti toinen mieliharrastus, käsityöt, on säilynyt. Kipinän niihin Terttu von Weissenberg kertoo saaneensa jo lapsena. Hän teki ensin nuken vaatteet, sitten koko kouluajan omat ja myöhemmin lastensa vaatteet. Turun tyttölyseossa hän valitsi lukion ylimääräisen käsityön, kutomisen, oppi eri tekniikat ja sai samalla melkein ammatin. Vaasassa hän oli kudonta-aseman vakiasiakas, kutoi kaita- ja poppaliinoja, matkahuopia ja mattoja itselleen ja lahjaksi.

Lukiosta jäänyt pieni aukko täyttyi, kun Tettu von Weissenberg valmisti itselleen Tuukkalan kansallispuvun: kutoi kankaan ja ompeli puvun. Kun Etelä-Pohjanmaan kotiteollisuusyhdistys järjesti matonkudonnan ME-kokeen Seinäjoella Pohjanmaan maatalousnäyttelyssä 1985, häntä pyydettiin osallistumaan niihin Vaasan kudonta-aseman edustajana. Kuusi alueen harrastajaa osallistui kilpailuun, ja ME:ksi kirjattiin 31,72 metriä/vrk. Terttu von Weissenberg on siis maailmanmestari ja Guinnessin ennätystenkirjassa.

Hämeenlinnan osasto herää henkiin

Vuonna 1995 von Weissenbergin perhe palasi Vaasasta Hämeenlinnaan, entiseen remontoituun kotitaloonsa Villa Visamäkeen. Jo seuraavana vuonna, tammikuussa, Terttu von Weissenberg ”herätti” henkiin lähes sata vuotta uinuneen Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan osaston.

Perustamisajatus oli syntynyt edellisenä syksynä Jyväskylässä, jossa oli Naisliiton syyskokous ja Terttu von Weissenberg sen puheenjohtajana. Kun naiset miettivät, missä pidetään seuraava kokous, von Weissenberg ehdotti spontaanisti Hämeenlinnaa. Ehdotus hyväksyttiin, vaikka Hämeenlinnassa ei ollut jäsenosastoa. Mutta Terttu von Weissenbergin tuntien Naisliiton johtonaiset ajattelivat, että pian sellainen saadaan.

Kuten saatiinkin. Terttu von Weissenberg haravoi naisverkostonsa, joka ei ollut pieni, ja kutsui kotiinsa naisia, joita kiinnosti henkinen kasvu, itsensä kehittäminen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Osasto perustettiin. Puheenjohtajaksi valittiin Terttu von Weissenberg, johtokunnan jäseniksi Ritvat Hilpelä, Rysä ja Koskinen sekä Riitta Kopra. Kaikki tunnettuja ja aikaansaapia hämeenlinnalaisnaisia.

Hämeenlinnan osaston syntyä siivitti naisasialle suosiollinen ilmapiiri. 1970-luvulla virinnyt naisasialiikkeiden uusi nousu ja varsinkin vuonna 1975 alkanut YK:n Kansainvälinen naisten vuosikymmen saivat naiset kautta maapallon kiinnostumaan oikeuksistaan. Sen päätöskonferenssi pidettiin Nairobissa, ja siihen osallistui myös Naisliiton puheenjohtaja Raija Virtanen. Kaikki tämä aktivoi Naisliittoa niin, että Lahti sai uuden osaston vuonna 1986 ja Hämeenlinna 10 vuotta myöhemmin.

Uusi osasto alkoi heti toimia vireästi. Pian perustamisensa jälkeen se järjesti kevätseminaarin, Minna Canthin mukaan nimetyn. Sen teemaksi paluumuuttaja keksi Linnasta linnaan. ”Veimme vieraat ensin Wetterhoffille ja sitten Hämeenlinnan naisvankilaan. Illallisen söimme Hämeen linnassa. Esiintyjiksi olimme saaneet tuttuja, jotka tulivat palkkiotta.”

Tämä oli tärkeää, sillä uuden yhdistyksen alkuvuodet olivat taloudellisesti niukat, sillä emo ei pystynyt lamavuosina nuorikkoa auttamaan. Mutta talkoovoimin ja ystävien avulla yhdistys eli. Kerjuutakin harrastettiin, sillä jäsenmaksut eivät riittäneet alkuunkaan. Myös julkinen sana oli suureksi avuksi. Paikallislehdet ja radio uutisoivat tapahtumia, ja niinpä jäseniä oli ensimmäisen toimintavuoden lopussa jo 31.

Verkostoitumisen mestari

Uudella yhdistyksellä oli siis hyvä maine ja sen puheenjohtajalla ystäviä. Nämä olivat ajalta, jolloin Terttu von Weissenberg oli Hämeenlinnan lyseossa kielten opettajana, kaupungin seuraelämä kukoisti ja uusia yhdistyksiä syntyi. ”1970-luku oli ystävyysseurojen aikaa. Perustimme erilaisia seuroja, muun muassa Suomi-Bulgaria ja Suomi-Puola -seurat, sekä Jaarlin kansallisseuran. Kun tulin takaisin, kaikki olivat tuttuja kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilasta, maaherra Kaarina Suoniosta ja ministeri Sirpa Pietikäisestä Hämeen Sanomien päätoimittaja Terttu Häkkiseen. Kaikki arvostettuja ja asiansa osaavia naisasia- ja vaikuttajanaisia.

Ja uusia tuttuja tuli kaiken aikaa, sillä Terttu von Weissenberg on verkostoitumisen mestari. Jo Vaasassa hän oli liittynyt Vaasan Suomalaiseen Naisklubiin, kuulunut sen hallitukseen ja ollut sen puheenjohtajakin varatuomari Ritva Hyökyn jälkeen. von Weissenberg ystävystyi hänen kanssaan ja kertoo, että heitä yhdisti tarkkuus: ”Kun kävimme Helsingissä Naisliiton kokouksissa, emme yöpyneet koskaan hotellissa vaan Ritvan asunnossa Töölössä. Kun Ritva Hyökyn virka hovioikeudessa lakkasi – hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen hovioikeuden presidentti – vaihtuivat matkat ykkösluokassa kakkoseen, teehen ja omiin eväisiin.” Erityisesti Tertun mieleen on jäänyt Jyväskylän kokouksen tarjoama tervasauna, jossa hän sai kunnian pestä Ritvan selän turpeesta.

Kun Terttu von Weissenberg oli vetänyt kahdeksan vuotta Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan osastoa ja ollut samaan aikaan liiton varapuheenjohtajana ja Opetusneuvos Hilja Vilkemaan stipendisäätiön hallituksessa, hän jätti luottamustoimet. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Raili Toivanen, ja hänen jälkeensä Ritva Rysä, Heli Eskolin ja Maija Kauppinen. Luopuminen Naisliiton luottamustoimista oli von Weissenbergille helppoa, sillä hän toimi samaan aikaan myös Hämeenlinnan Pohjola-Nordenin puheenjohtajana. Tästä 10 vuotta kestäneestä luottamustoimesta hän luopui vuonna 2011.

Nykyään Terttu von Weissenberg on Veronmaksajain keskusliiton Kanta-Hämeen alueen hallituksessa, ja kertoo oppineensa verotuksesta paljon. Kuten on oppinut järjestötoiminnasta. Hän kertookin yrittäneensä toimia aina mahdollisimman tasapuolisesti: ”Silloin on hyvä olla, kun kaikki eivät röhni ja rohmi”.

Toisten huomioiminen pätee myös ystävyyteen: ”Ystävistä on huolehdittava, muistettava heitä ja tavattava henkilökohtaisesti, ei vain sähköpostitse”, Terttu von Weissenberg painottaa ja kertoo uusimmasta ystäväpiiristään, Hämeenlinnan Inner Wheelistä, Rotarien rouvista, joiden presidentiksi hänet on seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi juuri valittu. Vastuunpakenijaksi hän ei ole jäänyt, vaan uskaltaa ikääntyneenäkin ottaa vastuuta.

Tasa-arvo on edelleen edistettävä

Kaikesta edellä olevasta ilmenee, että Terttu von Weissenberg on ollut harvinaisen energinen ja aikaansaapa. Tämän hän tietää itsekin, eikä pidä sitä vain myönteisenä. ”Luin äsken juttua Lucina Hagmanista, Marttaliiton ja Suomalaisen Naisliiton perustajasta, joka kertoi, että hänen äitinsä istui harvoin. Tässä olen samanlainen: puuhaan koko ajan jotakin. Mieheni Mikko sanookin usein: `Istu alas ja ole laiska´”.

Paikallaan oleminen on kuitenkin vaikeaa naiselle, joka on vilkas ja tottunut siihen, että tekee kaiken itse. Ja ellei osaa, opettelee. Omapäisyydestä Terttu von Weissenbergilla on esimerkki, josta on ollut hyötyä sekä kolmen pojan kasvatuksessa että opettajana ollessaan: ”Olin yhdeksänvuotias, kun muutimme Vaasasta Turkuun. Ennen lähtöä äiti kysyi opettajalta, mitä vilkkaan tyttären kanssa tuli tehdä. Opettaja sanoi, ettei vilkkaudesta ole haittaa. `Vaikka hän on aina väärinpäin, hän osaa läksynsä.´ Sanoinkin aina pojille, ettei haittaa teette mitä teette, mutta läksyt pitää osata.” Vilkkaudesta on von Weissenbergin mukaan muutakin hyötyä: saa nopeammin kontakteja, ei ujostele vaan uskaltaa lähestyä vieraita.

Myös naisille Terttu von Weissenbergilla on tärkeä viesti: ”Älkää jääkö paikoillenne, vaan liikkukaa, kävelkää, juoskaa, tanssikaa. Elinikäinen liikkuminen antaa terveyttä, iloa ja hyvää mieltä vielä ikääntyneenäkin.” Itse hän kertoo jo oppikouluaikanaan kilpailleensa useassa eri lajissa, pelannut tennistä, tanssinut balettia ja tanhunnut. Viimeiset viisi vuotta harrastanut mummobalettia, jämptiä ja kovaa jumppaa.

Toinen viesti liittyy tasa-arvoon, jota – ja varsinkin palkkatasa-arvoa – on edistettävä. Samoin tasa-arvoa kotona, vaikka nykyinen järjestelmä on ongelmallinen varsinkin koulutetuille naisille. Itse hän kertoo olleensa onnekas: ”Menin nuorena naimisiin. Kasvatin lapset ja sitten olin vapaa. Poikien ollessa kotona teimme listan kotitöistä. Isä hoiti perussiivouksen, äiti ruokatalouden, isompi poika hoiti koiran ja pienempi pyyhki pölyt.” Tapakasvatusta parhaimmillaan!