Tellervo Sippalan työntäyteinen elämä

Saimi (1913-2000) ja Yrjö (1907-1999) Sippala viljelivät maata tilalla, joka on ollut Sippalan suvun omistuksessa vuodesta 1725. Sippalan tila sijaitsee Haapajoella entisen Saloisten kunnan alueella, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Pariskunta sai 5 lasta: 2 tyttöä ja 3 poikaa. Tellervo-tytär syntyi vuonna 1942.

Lapsuus maalla

Tellervo muistelee, että kotitilalla oli 6 tai 7 lehmää, lampaita, kanoja ja hevonen, joskus 2 hevosta ja usein varsa. Kesäksi otettiin porsas. Viljelysmaita oli pihapiirissä, mutta myös Ketunperän Perkiössä, jonne mentiin heinätöihin koko päiväksi. Lapset olivat mukana osallistuen omalta osaltaan työn tekoon. Heidän tehtäviinsä kuului haravointi ja kuivien heinien polkeminen ladossa. Aamulla otettiin mukaan äidin tekemät eväät: leipää, makkaraa, kananmunia, maitoa, kotikaljaa ja mehua. Kahvit keitettiin nuotiolla jokiahteella. Myöhempinä vuosina kahvit otettiin mukaan termospullossa.

Isossa talossa oli paljon tekemistä, sillä ruoka valmistettiin kotona. Leipää ei ostettu, vaan joka perjantai oli leipomispäivä. Saimi-äiti oli taitava ompelija ja valmisti suuren osan perheen vaatteista. Tellervo kertoo, että hän oppi kotona tekemään kaikkia talon töitä.

Alakoulun hän kävi Arkkukarissa ja sen jälkeen opintie jatkui Haapajoen koulussa. Kansakoulua käytiin 7 vuotta ja sen lisäksi vielä jatkokoulua yksi vuosi.

Kotiapulaiseksi koulun jälkeen

Tellervo mainitsee, ettei hän ollut kiinnostunut pyrkimään oppikouluun. Hän on aina mieluummin tarttunut käytännön töihin kuin oppikirjoihin. Täytettyään 16 vuotta hän meni ensimmäiseen työpaikkaansa kotiapulaiseksi.

18-vuotiaana hän sai kotiapulaisen paikan Kärkkäisen perheestä, jossa molemmat vanhemmat kävivät töissä. Hänen vastuullaan oli kodin hoito: ruuan laitto, siivous, lasten laittaminen kouluun.

Hän tunsi kotitalousalan omakseen ja kävi Oulussa Talouskoulun, joka kesti 4 kuukautta. Sieltä hän sai hyvät tiedot tulevaa työuraansa varten.

Anna Kiesvaara, lääkärin rouva, tuli kysymään häntä apulaiseksi poikansa perheelle, joka asui Salossa. Tellervo muistelee, että junamatka Raahesta Saloon oli hänen ensimmäinen junamatkansa. Kaikki sujui hyvin ja hän pääsi onnellisesti perille. Hän viihtyi erinomaisesti perheessä ja häneen luotettiin, kun hän teki työnsä hyvin. Molemmat vanhemmat kävivät työssä, joten huushollin hoito ja lapset olivat hänen vastuullaan. Perhe oli vuokrannut hänelle oman asunnon, niinpä hänellä oli iltaisin omaa aikaa. Muutamana iltana viikossa hän kävi siivoamassa hammaslääkärinä toimineen rouvan työtilat.

Kesäksi Kiesvaarat tulivat Raaheen kesämökille. Osan kesästä Tellervo vietti siellä lapsia kaitsemassa, ja näin pariskunnalla oli mahdollisuus käydä lomamatkalla.

Osan kesästä Tellervo asui kotonaan. Ei lomaillen vaan osallistuen maatilan töihin. Kotitilalla riitti tekemistä: heinätöitä ja kasvimaan hoitoa. Saimi-äidillä oli tapana kasvattaa tomaatteja siemenistä. Ne kasvoivat hyvin seinustalla, jossa oli lämmintä, ja tuottivat makeita ja hyviä tomaatteja.

Raahen lastenkodin keittäjä

Kun työsuhde Kiesvaaralla oli päättynyt, Tellervo asui kotonaan Haapajoella ja etsi työpaikkaa. Eräänä päivänä hän huomasi lehdessä ilmoituksen, jolla Raahen lastenkoti etsi keittäjää. Paikan saatuaan hän asui lastenkodissa kuten muukin henkilökunta. Tellervolla oli oma huone keittiön vieressä.

Työtä oli paljon, sillä keittiö oli Tellervon valtakunta, jossa hän valmisti ateriat alusta loppuun yksin. Perunat piti kuoria käsin, samoin astiat tiskattiin käsin. Päivä alkoi aamupuurolla ja kahvilla. Aamupuuron hän keitti kaurasta ja eri viljalajeista vuorotellen. Viikonloppuisin aamiaisella oli tarjolla manna- tai riisipuuroa sekä leikkeleitä ja juustoa. Talvisin lounas valmistettiin pienille lapsille, jotka eivät käyneet koulua, ja päiväksi hoitoon tulleille lapsille sekä henkilökunnalle. Usein lounaalla nautittiin keittoa, lisäksi oli aina jotakin jälkiruokaa. Koulusta saapuneet lapset saivat välipalaksi edellisen aterian keittoa tai pullaa tai aamupuuroa.

Päivällinen syötiin klo 16 jälkeen. Silloin oli tarjolla keitettyjä perunoita ja kastiketta tai keittoa. Usein ruokalistalla oli paistettuja silakoita tai maksalaatikkoa. Jälkiruokana oli jotakin makeaa. Tellervo valmisti kaikki ateriat alusta alkaen itse. Valmiita eineksiä ei tarjottu.

Leipomispäivä oli perjantai. Silloin hän leipoi ja paistoi kolme uunillista rieskaa, lisäksi vuoroviikoin hiivaleipää tai ruisleipää. Rieskajauhot hän toi kotoaan Sippalasta ja rieska olikin lasten suosiossa niin, että Keskuskoulua käyneet pojat juoksivat lastenkotiin koulun ruokatunnilla syömään tuoretta rieskaa. Leipomispäivinä hän leipoi myös pullaa, kakkuja ja kääretorttuja. Kakkutaikinan rappaaminen kulhosta oli lapsille mieluinen tehtävä. – Kyllähän me jokainen tiedämme, että kakku on maukkainta taikinana. Uunissa valmistui usein viikonlopuksi laatikkoruokia. Jos viikon aikana jäi pullaa kuivumaan, siitä Tellervo paistoi lauantain jälkiruuaksi köyhiä ritareita. Leipomispäivinä hänellä oli apulainen, joka valmisti ateriat ja tiskasi astiat.

Lapset siirtyivät kesäksi Ruottalon huvilalle. Siellä Tellervon oli tultava toimeen ilman sähköä. Huvilalla oli kaasuhella ja kaasujääkaappi. Pakastinta ei ollut, joten hän haki pakasteita tarpeen mukaan kaupungista. Lapset poimivat ympäröivistä metsistä marjoja ja sieniä. Metsämarjat hän säilöi talven varalle. Sienistä hän valmisti kastikkeita ja salaatteja. – Lapset oppivat syömään sieniä, hän huomauttaa.

Lastenkodin pihalla oli pieni kasvimaa, josta sai aineksia salaatteihin. Ouluntien varrella sijainneen kerhomaan anti säilöttiin talveksi. Syksyllä lastenkodin kellari ostettiin täyteen perunoita ja juureksia. Myös marjojen säilöminen kuului Tellervon toimenkuvaan. Keväällä hän säilöi raparperia pakasteena ja soseena. Vadelmista hän valmisti hilloa. Viinimarjoja hän mehusti mehumaijalla niin paljon, että mehua riitti talven yli. Kuljulta ostetut karviaiset hän keitti hilloksi. Syksyn säilöntäurakkaan kuului myös silakoiden ja siikojen suolaaminen talven varalle. Suolakalat säilyivät kellarissa. Voileivän päällä tarjottiin suutarinlohta tai suolasiikaa. Myös silliä oli usein tarjolla.

Tellervolla oli keskellä päivää vapaata aikaa, jolloin harjoittelija tarjosi lapsille välipalan. Ensi alkuun hänellä oli yksi vapaapäivä viikossa, myöhemmin 1,5 päivää. Kerran kuussa oli koko viikonloppu vapaata. Silloin hän meni kotiin Haapajoelle.

Kahtena kesänä Tellervo toimi johtajattaren lomittajana ja hänen töitään keittiössä teki lomittaja. – Hyvin se meni ja tulin hyvin toimeen kaikkien lasten kanssa, hän kertoo.

Lastenkodin toiminta loppui vuonna 1981. Tellervo sanoo, että hänelle on jäänyt hyvät muistot työntäyteisistä vuosista lastenkodin keittäjänä. Vielä vuosien päästä lastenkodin lapset tervehtivät häntä kaupungilla.

Työ sairaalan keittiössä

Toiminnan loputtua lastenkodissa Tellervo ahkeroi kotitilalla maatilan moninaisissa töissä etsien samalla uutta työpaikkaa. Hän pääsi vuonna 1982 sairaalan keittiöön lomittajaksi. Hän teki lomituksia neljän vuoden ajan ja sai sitten vakituisen paikan. Eläkepäivät koittivat 64-vuotiaana.

Tellervo oli hankkinut Raahen keskustasta oman osakehuoneiston, jossa hän asui työpäivinään. Vapaa-ajan ongelmaa hänellä ei koskaan ollut, sillä vapaapäivät ja lomat hän vietti Haapajoella auttaen kotitilalla vanhempiaan.

Hän kertoo esimerkin: aamuvuoro sairaalan keittiössä oli klo 6.00-13.30. Kesäisin hän pyöräili työpäivän jälkeen Haapajoelle noin 10 kilometrin matkan, osallistui heinätöiden aikana heinätöihin ja pyöräili sitten takaisin Raahen keskustaan. – Kun seuraavana aamuna ei ollut aamuvuoro, niin hyvinhän se onnistui, hän sanoo vaatimattomasti.

Sairaalan keittiössä valmistettiin ateriat potilaille ja henkilökunnalle. Lisäksi siellä leivottiin kanttiinissa myytävät pullat ja piirakat. Henkilökunta saattoi tilata omiin juhliinsa täytekakkuja, jotka keittiöhenkilökunta valmisti muun toiminnan ohella.

– Olen minä välillä huilannutkin jonkun päivän. En minä aina ole ollut työn touhussa, hän huomauttaa. Sairaalan keittiö oli hyvä työpaikka, hyvässä sovussa työtä tehtiin. – Minulla oli mukavat työkaverit, hän sanoo.

Eläkeläisen kiireet

Sippalan tilalla on samassa pihapiirissä vanhoja suojeltuja rakennuksia ja uusi talo. Karjaa ei enää ole. Velipojat, jotka eivät ole naimisissa, asuvat kotitilalla. Toinen uudessa talossa ja toinen vanhassa. Tellervo käy auttamassa kotitöissä veljiään. – En minä tahdo joutaa Haapajoelta kaupunkiin, hän toteaa. Kotitilalla on niin paljon tekemistä. Piha ja puutarha vaativat hoitoa. Syksyisin marjasato on säilöttävä.

Tellervo on pyöräillyt koko ikänsä eikä hänelle tuota vaikeuksia nykyäänkään pyöräillä Haapajoelta Raaheen asioille.

Teksti on julkaistu kirjassa Avojalakasia ja tullista tulleita – Meijjän kaupunki tarinoi v. 2019, kustantaja: KustannusHD