Taina Kangas, tällä hetkellä suomenkielisen alueen ainoa kansallispukukonsultti, on työskennellyt kansallispukujen parissa monenlaisissa tehtävissä vuodesta 1983 lähtien eli yli 35 vuotta. Haasteellinen sekä vastuullinen työtehtävä jatkuu.  Jo lapsuudessa Taina omaksui ja imi itseensä monenlaisia kädentaitoja ja käsityötietoutta. Heti ompelu ja neulealan suunnittelija-ohjaajaksi valmistuttuaan vuonna 1983 hänen ensimmäiseen ammattityöhön kuului kansallispukujen valmistamista. Vuodesta 2010 lähtien Taina Kangas on työskennellyt Suomen kansallispukukeskuksessa, joka toimii Suomen käsityön museon yhteydessä Jyväskylässä.  Tainan työtehtäviin kuuluu pukutarkistuksia ja uusien pukumallien kokoamista, näyttelyjen rakentamista, alan koulutusta, neuvontaa, esitelmiä ja tiedotusta sekä työskentelyä kansallispukuraadissa.

Tässä raportissa kerrotaan Tainan kehittymisestä noviisista mestariksi kansallispukumaailmassa.  

Lapsuuden perhe ja kasvuympäristö

Taina Kangas vietti lapsuutensa Ypäjällä. Perhe muutti omaan kotitaloon Jokioisille Tainan käsi- ja taideteollisen opintopolun alkaessa. Tainan muistikuva Mummusta;  Mummu polkemassa rukkia ja ohjaamassa villahahtuvasta lankaa rukin lankarullalle!

Mummu neuloi kehräämistään villalangoista sukkia. Pappa teki ahkerasti puutöitä kuten haarikoita, kiuluja, voipyttyjä, leilejä, tuoleja jne. Mummu opetti Tainan jo lapsena leikkaamaan matonkuteita ja papan opetuksessa hän oppi erottamaan erilaiset puulajit toisistaan.

Myös Tainan äiti oli taitava käsistään. Hän kutoi räsymattoja ja neuloi kauniita villapaitoja, lapasia, sukkia ja ompeli perheelleen paljon vaateita. Sähköompelukone hankittiin perheeseen 1960-luvulla – harvinaisuus siihen aikaan. Taina osasi ommella sähköompelukoneella jo kouluun mennessään ja sen tähden polkuompelukoneella opettelu tuntui hankalalta. Äiti ohjasi tyttäriään käsitöiden ääreen ja opetti heitä valmistamaan tuotteita eri tavoin. Käsityömateriaalista ei tingitty.

Lapsuuden yhteiset koti-illat, jolloin äiti ja tyttäret neuloivat tai ompelivat, isä korjasi työkalujaan, esimerkiksi teroitti viilalla sahaa ja 5 vuotta nuorempi veli touhusi omia leikkihommiaan, ovat lämpimiä lapsuuden muistoa.

Niinpä käsityöalalle kouluttautuminen oli itselleni luonnollinen ja mieluinen valinta. Oma kiinnostus, uteliaisuus ja halu oppia ovat olleet tärkeällä sijalla alalle hakeutumisessa ja siinä pysymisessä.

Opiskelu, perheen perustaminen ja työelämä

Tainasta itsestään oli selvää, että hänen hakeutuu käsityöalalle. Hän selvitti itse, missä olisi käsityökoulutusta tarjolla. Hän pääsi Loimaan kotiteollisuuskouluun. Opiskelu siellä oli mieluista ja käsityöala tuntui oikealta valinnalta. Taina jatkoi opiskeluaan Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vaatetuslinjalla Hämeenlinnassa valmistuen ompelu- ja neulealan suunnittelija-ohjaajaksi. Vaatetusompelun lisäksi hän perehtyi monipuoliseen kansanomaisen kirjonnan ja revinnäisten maailmaan harjoitellen tekniikoita opiskelutehtävissään. Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa erikois-tekniikoiden opetus, johon kirjonta ja revinnäinen kuuluivat, oli tuohon aikaan monipuolista ja laadukasta. Näitä erikoistekniikoiden taitoja Taina tarvitsi kansallispukujen valmistajana, ohjaajana ja kansallispukukonsulttina.

Käsityöalan valinta oli itselleni lähes itsestään selvyys, kun olin löytänyt selostuksen Kotiteollisuuskoulujen opetuksen sisällöstä. Läheiseni eivät tienneet kyseisestä oppilaitoksesta juuri mitään, mutta itselleni se tuntui juuri siltä alalta, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan.

Kotiteollisuuskoulun jälkeen halusin vielä syventää tietojani ja taitojani. Etenkin kaavaoppi tuntui alueena aluksi vaikeasti haltuun otettavalta, mutta se kiehtoi minua. Fredrika Wetterhoffin koiteollisuusopettajaopiston nimi, jollainen se oli vuonna 1980, piti ihan opetella ulkoa, niin pitkä se oli.

Sinne sitten vaan pyrkimään ja sitä kautta pääsykokeisiin.

Niistä muistan vieläkin useita tehtäviä psykologisine testeineen, piirtämis- ja muotoilutehtävineen, kaava- ja ompeluharjoituksineen sekä haastatteluineen. Kahden päivän ajan niitä tiiviisti suoritettiin. Siirtyminen silloisesta kotiteollisuuskoulusta opiskelemaan Wetterhoffille oli toiveideni täyttymys. Se osui ajallisesti ajankohtaan, jolloin oppilaitoksessa toteutui uudistus, jossa opettajankoulutus eriytyi opistosta omaksi vuoden mittaiseksi osiokseen. Itse en ollut ajatellut nimenomaan opettajan tutkintoa, joten tämä soveltui hyvin omiin tavoitteisiini. Halusin nimenomaan syventää kouluasteella ompelusta saamiani tietoja niin materiaaleista, kaavoituksista kuin työtavoistakin.  Kangas 1995. s 30 – 33.

Taina on erittäin kiitollinen saamastaan opetuksesta; Sain sieltä todella monipuolisen ja huippulaadukkaan käsityöalan koulutuksen, mikä antoi hyvän pohjan ammatilliseen kehittymiseen. Wetterhoffin opinnot sisälsivät uskomattoman rikkaan koulutussisällön käsitöiden osalta lähtien eri materiaalien ja tekniikoiden perusteista sekä tuotteiden suunnittelusta toteutukseen asti. Opettajat olivat ammattinsa osaavia, perusteellisia, innostavia, huolehtivaisia, vaativiakin, mutta siten opitaan arvioimaan ja arvostamaan laadukasta käsityötä.

Valmistuttuaan ompelun ja neulealan suunnittelija-ohjaajaksi vuonna 1983, hän työskenteli vuoden verran Wetterhoffin Säätiön ammattiompelimossa valmistaen kansallispukuja mallikappaleiksi ja ommellen käsinkudotusta pellavakankaista saunatekstiilejä Wetterhoffin myymälään.

Seuraavan vuoden Taina työskenteli Uudenmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen (nykyisin Taito Etelä-Suomi) kotiteollisuuskonsulttina, jonka tehtäviin kuuluivat sovitus- ja leikkuupalvelun hoitaminen sekä erityisesti kansallispukuihin liittyvä kurssitoiminta. Koulutuksen kansallispukualalle hän hankki Suomen kansallispukuneuvoston järjestämillä kursseilla sekä suorittamalla vuonna 1988 Kansallispukuvalmistajan tutkinnon.

Vuosi 1985 oli tärkeä vuosi Tainan elämässä. Hän meni naimisiin, sai ensimmäisen lapsensa. Samana vuonna hän perusti oman ompelimon ”Tilausompelimo Taina Kangas” Hämeenlinnaan. Yrityksen työtehtäviin kuuluivat normaalit asiakastyöt, etenkin juhlapuvut. Näiden normaalien asiakastöiden myötä hän perehtyi tämän päivän vaatteiden kaavoitukseen ja sovittamishaasteisiin. Taitava ompelija osaa nähdä vartalon asettamat vaatimukset ja sovittamalla ”muotoilla” vaatteen asiakkaalle sopivaksi ja toimivaksi. Asiakastöitä tehdessään hän omaksui sisäinen näkemyksen kaavoittamisesta – vartalon muodon ja liikkeen vaatimukset kaavoituksen kautta valmiissa vaatteessa. Kaavoitus vaatii kolmiulotteista tajua, joka kehittyi asiakastyössä. Tätä sisäistä taitoa hän on tarvinnut muokatessaan pienin muutoksin kansallispukujen aivan erilaisia kaavoja asiakkaille istuviksi ja kauniisti toimiviksi puvuiksi. Ompelimon pääartikkelina olivat kansallispuvut, uusien ja tarkistettavien kansallispukujen mallikappaleiden valmistus ja työohjeiden ja kaavasarjojen laatiminen kansallispukuihin. Yrityksen toimintaan kuului myös alan kurssiohjaus.

Viiden vuoden sisällä syntyivät perheen kolme lasta, joten Taina eli niin sanottua ruuhka-aikaa.

Kansallispukumaailman tehtävät lisääntyvät

Kansallispuvut ja niiden hankkiminen alkoi kiinnostaa ihmisiä. Kansallispukuja teetettiin ja ihmiset halusivat myös itse valmistaa oman kansallispuvun, joten kansalais- ja työväenopistot tarvitsivat kansallispukuompelua ohjaavia opettajia. Oli aivan luontevaa, että Tainaa pyydettiin pitämään kansallispukujen valmistamiseen liittyviä erilaisia lyhytkursseja, esimerkiksi tykkimyssykursseja, eri puolilla Suomea.

Aikaisemmin Suomen kansallispukuneuvosto hoiti pukututkimusta ja hankki osaavan ompelijan mallipuvun valmistajaksi. Tainan ensimmäinen mallipukuprojekti oli Säkylän naisen puku, johon hän ompelutehtävien lisäksi sarjoi paidan ja liivin kaavat sekä kirjoitti ja piirsi työohjeet. Tainan piirustustaidot olivat tarpeen ohjeisiin piirretyissä työvaihekuvissa. Säkylän valmis naisen Kansallispukuraadin hyväksymä naisen puku siirtyi Suomen kansallispukuneuvoston, nykyisin Suomen kansallispukukeskuksen, mallipukukokoelmaan ja toinen puku malliksi Wetterhoffin myymälään.

Vuonna 1989 valmistui Jokiläänin (Jokioisten) naisen mallipuku. Taina oli alusta pitäen mukana tässä kansallispuvun mallipukuprojektissa, olihan Jokioinen hänelle rakasta kotiseutua. Mallipukuprojektin alkuvaiheessa tutkitaan museoiden kokoelmissa olevia alueen kansanpukuja; mistä vaatekappaleista puku koostuu, mitä materiaaleja on käytetty eri osissa, millainen on eri osien kaavoitus ja miten osat on valmistettu. Jokiläänin mallipuvun valmistamista ohjasi ja johti Suomen Kansallispukuneuvosto. Taina valittiin puvun valmistajaksi. Hän kaavoitti ja valmisti mallipuvut sekä Kansallispukuneuvoston mallipukukokoelmaan että tilaajayhteisölle. Hän ompeli Jokioisten kauniin kansallispuvun myös itselleen. Tämän kokemuksen ja tietämyksen avulla hän sarjoi puvun (paita, liivi, hame, essu ja tykkimyssy) kaavat ja laati työohjeet eri osien valmistamista varten. Puku siirtyi tuotantoon Helmi Vuorelma Oy:n, nykyisin Suomen Perinnetekstiilit Oy:n valikoimaan.

Vuodesta 1992 lähtien Taina on pitänyt kansallispukualan kurssiohjauksia useissa eri kansalaisopistoissa kuten Säkylän seudun kansalaisopisto, Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto, Kaukametsän opisto, Someron kansalaisopisto, Kerava-opisto,  Wellamo-opisto, Wahren-opisto, Jyväskylän kansalaisopisto

Taina kertoi, että haasteellinen ja mielenkiintoinen mallipukuprojekti oli Säkylän miehen moniosainen asukokonaisuus. Hän oli jo muutama vuosi aiemmin valmistanut Lammin ja Padasjoen miehen kansallispuvun. Säkylän puvun eri osien runsaus kiehtoi, mutta toisaalta oli erittäin haasteellinen. Pukukokonaisuuteen kuuluvat kaksi paitaa, huivi, säämiskäpolvihousut, vartaloa myötäilevä liivi, jossa on läppäkörtit ja kaksirivinen napitus, lyhyt röijy eli takki, pitkä polvipituinen takki, neljä erilaista päähinettä, käsineulotut sukat, sukkasiteet ja jalkineet.

Taina muokkasi eri vaatekappaleiden kaavat kooltaan yhtenäiseksi pukukokonaisuudeksi. Kansanomaisen kaavoituksen mukaisten säämiskäisten polvihousujen valmistaminen oli vaativa tehtävä. Komean, pitkän sarkatakin valmistaminen oli aivan uudenlainen tehtävä. Taina neuloi sukat ja valmisti kirjovirkatun päähineen. Hän kaavoitti ja vastasi jokaisesta puvun osasta. Tämä projekti oli tavallaan eräänlainen diplomityö, jonka hän toteutti aikaisempien tietojen ja taitojen ohjaamana. Hän näytti itselleen, että hän osaa ratkaista ongelmia ja valmistaa laadukkaan miehen puvun, johon hän sarjoi kaavat ja valmisti kirjoittaen ja piirtäen työohjeet. Säkylän miehen kansallispuvun kansallispukuraadin tarkistamien ohjeiden mukainen mallipuku valmistui 1996. 

Opiskelun ja työelämän vuorottelua

Vuodet 2000–2010 olivat Tainan elämässä hyvinkin kiireistä. Hän täydensi ompelu- ja neulealan suunnittelija-ohjaajan tutkintoaan Hämeen ammattikorkeakoulussa muotoilun koulutusohjelmassa vuonna 2003 AMK-artenomiksi ja jatkoi opintojaan valmistuen sisustusneuvojaksi 2006–2007.

Vuodesta 2005 lähtien Taina on pitänyt Vanajaveden opistossa tekstiilityöhön kuuluvia pääasiassa kansallispukukuihin liittyviä kursseja.

Vuonna 2009 hän suoritti Tampereen ammattikorkeakoulussa ammatillisen ammattiopettajan tutkinnon. Pedagogisissa opinnoissaan hän teki yhdessä opiskelijakaverinsa Hutkon kanssa opintoihin liittyvässä kehittämishankkeessa Videomateriaalin käyttö taidon opetuksessa –videon tykkimyssyn paperisen pohjan valmistamisesta ja ohjaamisesta. Tämä video on palvellut häntä myöhemmin pitäessään tykkimyssykursseja ja opettaessaan opettajia ohjaamaan tykkimyssyn valmistamista.

Lisäksi hän on hankkinut monipuolisesti ammattiopettajan tarvitsemia tietoja, suorittanut ammattikasvatuksen pedagogiset perusopinnot, aikuisten kuvataiteen, aikuiskasvatuksen ja kasvatustieteen perusopinnot.

Opiskelu, kurssitoiminta, perhe ja ammatilliset työtehtävät ovat vuorotelleet koko ajan Tainan elämässä. Edellä mainittujen ammatillisten opiskelujen lisäksi Taina on aktiivisesti laajentanut omaa ammatillista osaamistaan lukuisilla ammatillisilla kursseilla ja osallistunut Suomen kansallispukuneuvoston järjestämille erilaisille kansallispukualan kursseille ja seminaareihin, historiallisten pukujen kaavoituskurssille ja monikulttuuriselle käsityö -kurssille. Kaikilla edellä on ollut merkittävä rooli kansallispukukonsultin ammatillisessa tehtävässä.

Kansallispukujen kaavat ja työohjeet

Taina on vuosien 1989–2017 aikana sarjonut 37 kansallispuvun tai osien kaavoja. Esimerkiksi alkuvuonna 1989 hän sarjoi eli piirsi Säkylän ja Jokiläänin naisten pukujen paidan ja liivin kaavat eri kokoihin. Seuraavana vuonna oli vuorossa Suomenniemen ja Lemin pukuihin paidan, liivin ja röijyn kaavat. Mieluinen mutta haasteellinen kaavoitettava ja sarjottava oli edellä mainitsemani Säkylän miehen pukukokonaisuus. Melkein joka vuosi aina vuoteen 2017 asti on ollut työn alla jonkun kansallispuvun osien sarjominen. Vuonna 2016 oli vuorossa päivätyön ohessa Jääsken kansallispuvun paidan, liivin, kostulin ja sarkaviitan kaavojen piirtäminen – sarjominen eri kokoihin. Tällä hetkellä viimeisin kaavaprojekti on ollut vuonna 2017 Johanneksen (savakkopuvun) mallipuvun paidan, liivin, silkkiröijyn ja sarkaröijyn kaavojen valmistaminen.

Kaavoituksen lisäksi hän on kirjoittanut ja piirtänyt työohjekuvia noin 34 neljään kansallispukuun tai puvun osaan. Aivan oma ja haasteellinen alue on päähineitten kuten tykkimyssyjen, tanujen, varraslakkien, kairalakkien ja huntujen ohjeet, erilaiset kirjonta- ja mallipiirrokset. Nykyään on mahdollista hyödyntää digi- tekniikka. Käsinpiirretty luonnollisen kokoinen kaava voidaan scannata tiedostoiksi, jotka tallennetaan cd-levylle tai nykyisin muistitikulle. Menetelmä nopeuttaa aineiston myyntiä/levittämistä ja helpottaa tiedon säilyttämistä.

Muita kansallispukuihin liittyviä ompelu- ja kaavoitustöitä

Samanaikaisesti kun Taina on työskennellyt kansallispukukonsulttina Jyväskylässä Suomen Käsityömuseossa, matkustanut viikon lopuksi Hämeenlinnan kotiin ja hoitanut Hämeenlinnan Seudun Kalevalaisten naisten yhdistyksen moninaista ja vaativaa puheenjohtajan tehtäviä, hän on vuodesta 2010 lähtien tehnyt/ommellut erikoisia ja vaativia pukukokonaisuuksia asiakkaille. Seuraavana muutama esimerkki näistä mielenkiintoisista tehtävistä;

·      2009–2010 Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon näyttelyyn: Kokoelmiin kuuluvan mustan silkkipuvun ns. Liisa Nukarin puvun ja viitan kaavoitus ja ompelu. Pikkutytön mekon kaavoitus ja ompelu. Rokokoopukuun esiliinan ja huivin ompelu. 

·      2011 Juhlapuvun suunnittelu ja ompelu Presidentin Itsenäisyyspäivän 2011 juhlavastaanotolle.                                                                                      

·      2012–2013–2014 Toivolan Vanhan Pihan (Jyväskylä) isännän asun suunnittelu ja toteutus Puku nähtiin Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle 2013 Tampere-talolla.      

·     2013–2014 Kansallispuvun valmistus Jyväskylän yliopiston professorille.                                                                                                                                                                                                                                                                                                     

Kansallispukukonsulttina ja kansallispukuneuvoston sihteerinä

Kansallispukujen valmistamisen haasteellinen maailma on kuulunut Tainan elämään Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistumisen jälkeen. Hänen työtehtävät ovat olleet laajoja ja vaatineet luovaa soveltamistaitoa. Kansallispukujen ompelu on aikaa ja taitoa vaativaa. Kansallispukujen kaavoitus on aivan erilainen maailma kuin tämän päivän vaatteiden kaavoitus. Kansallispukujen kirjontamaailma on monipuolisen kirjava kirjonta-alueineen ja tekniikoineen. Taina on perehtynyt laajasti museoiden kokoelmissa säilytettyihin kansanpukuaineistoihin.  Tutkimustyö on tutkimista, mittaamista, kaavojen piirtämistä, kaavojen sovittamista ja muokkaamista tämän päivän vartalolle sopivaksi kadottamatta kuitenkaan perinteisen vaatteen ilmettä ja luonnetta. Se vaatii tutkijalta ja kokeilijalta herkkyyttä, syvää ammatillista osaamista ja esteettistä silmää ratkaisun löytämiseen.

Taina on siirtänyt taitojaan ja tietojaan eteenpäin kirjoittamalla työohjeita sekä sarjomalla myyntiin tulevia kaavoja. Hän on vuoteen 2020 mennessä laatinut yhteensä 37 Kansallispukuraadin hyväksymään uuteen tai tarkistettuun kansallispukuun työohjeet ja kaavasarjat. Niistä naisten pukuja 28, miesten 9. Uutena koottuja pukumalleja on yhteensä 18 ja pukutarkistuksia 21.

Taina on opettanut vuosien varrella niin työnäytöksissä kuinmonissa kansalaisopistoissa lukuisilla ompelu- ja kansallispukukursseilla. Parhaillaan hän kouluttaa (2020) kansallispukualan opettajia ja ammattilaisia kansallispukujen valmistuksen ohjaamiseen.

Kansallispukujen työtapojen kehittelijä ja ammatillisen taidon ja ajattelun siirtäjänä

Taina on kansallispukujen oikeaoppineisuuden ja oikean käytön tinkimätön puolestapuhuja. Hän on jakanut ammatillista osaamistaan lukuisissa jäsenilloissa ja yhdistyksen järjestämissä yleisötilaisuuksissa. Tainan toimintatapa on ammatillisesti ja eettisesti hienostuneen taitavaa. Minulla, tarinan kokoajalla, oli tavoitteena saada kirjoitettua muistiin jotain siitä hiljaisesta tiedosta, jota Tainalle on kertynyt vuosien varrella kansallispuvuista ja niiden valmistamisesta ja hänen toimintaa ohjaavia eettisiä ja esteettisiä voimia. Taina arvostaa syvästi esiäitiemme vaatteiden valmistustaitoa, joista huikean hienoja ja kunnioitettavia näyttöjä meille ovat kansallispukujen tutkimusten lähtökohtana olevat suomalaiset kansanpuvut. Hän kokee, että vasta nyt hän hallitsee uuden mallipuvun valmistusprosessin kokonaisuudessaan ja on valmis toimimaan koko projektin vastuuhenkilönä ja opettajana ohjaajille.

Kansallispukujen ompelijana hän on sisäistänyt kaavoituksessa ja sovittamisessa, ompelussa, kirjonnassa, päähineitten valmistamisessa ja viimeistelyssä esille nousevat ongelmat ja niihin toimivat ratkaisut. Tätä kansallispukumestarin pääomaa hän on kartuttanut yli 35 vuoden ajan eri tehtävissä.

Tainan hiljaista tietoa kansallispukukurssien ohjaajille

Tainaa viehättää kansallispukujen kaavoitus. Kansanomaiset kaavat ovat yksinkertaisemman näköisiä, niissä ei ole muotolaskoksia, joten vaatekappaleen istuvuus on saatava aikaan muulla tavoin kuin nykyaikaisessa vaatteessa eli muotolaskoksien ja leikkaussaumojen avulla, jotta yksinkertaisesta kaavasta saadaan hyvin erikokoisille ihmisille toimiva liivin, paidan tai röijyn kaava.

Ohjatessaan Taina pyrkii auttamaan ohjattavaansa löytämään tai saavuttamaan vaatteen muodon tarkastelussa tarvittavan ”ammattisilmän” ja taidon korjata vaatteen muotoa vartalon vaatimusten mukaan istuvaksi ja kauniiksi esteettisen silmän vaatimusten mukaiseksi. Pienillä mutta silmää ja taitoa vaativilla muutoksilla liivin muoto ja istuvuus saadaan toimivaksi ja kauniiksi. Siihen voi auttaa kädentiellä ja pääntiellä rinnan kohdalla pienien käsinompelupistojen kiristämisen avulla tehty kutistaminen.

Sovittajalla täytyy olla vahva ennakkonäkemys siitä, miltä hyvin istuvan ja kantajan vartalon muotoihin sopivan kansallispuvun tulisi näyttää päällä eli hänellä tulee olla tieto ja käsitys, miten kyseisen mallisen liivin tulee asettua vartalolle, käsitys paidan, hameen ja liivin keskinäisistä mittasuhteista, kokonaisuudesta. Kansallispukujen muoto poikkeaa nykypäivän käsityksestä ”vartalolla istuva vaate”. Pienillä sovitusmuutoksilla taitava sovittaja muokkaa esimerkiksi liivin istuvuutta varsinkin rintojen ja seisoma-asennon vaatimusten tähden. Sovituksessa on aina otettava huomioon vartalon liikkumiseen tarvittava tila esteettisyyden lisäksi etenkin röijyissä ja takeissa.

Kansallispuvut ommellaan esikuviensa mukaisesti käsin saumoja ja päärmeitä myöten. Oleellista on valita oikeanlainen neula ja pistojen pituus. On löydettävä toimiva ompelurytmi, joka takaa tasaiset ja kauniit pistot. Vain harjoittelemalla saavuttaa taidon, jota tarvitaan ja jotta saumoista saadaan kauniit. Kansallispuvun paidoissa, esiliinoissa, hunnuissa on usein taitoa vaativia kapeita päärmeitä, joiden ompelua on myös syytä harjoitella.

Museoiden kokoelmissa olevissa vaatteissa kirjonnat ovat kestäneet aikaa ja säilyneet silmiä hivelevän kauniina. Kansallispuvun valmistamisessa paitsi käytettävien työtapojen myös materiaalien tulee olla mahdollisimman tarkasti esikuviensa mukaisia eli kankaiden koostumukseltaan, sidokseltaan ja tiheydeltään sekä väreiltään, samoin kirjontalankojen. Vain siten pystytään saamaan esikuvatekstiiliä vastaava lopputulos, joka säilyy arvokkaana ja kauniina vuosikymmenien ajan. Taina kannustaa kokeilemaan ompeluneulan, kirjontalangan, kirjontakankaan ja pistojen tuntua ja sopivuutta. Vertailujen ja keskustelujen myötä arviointitaito kasvaa. Taina on tehnyt kansallispukujen eri työvaiheisiin laadukkaat ja selkeät työohjeet, jotka auttavat kirjojaa. Myös itse valmistetun kansallispuvun tulisi säilyä arvokkaana ja kauniina useiden vuosikymmenien ajan.

Tykkimyssyn valmistaminen on opiskelijalle suuri haaste. Myssyn valmistuspolku koostuu materiaaleista, erilaisista valmistusvaiheista ja monenlaisista taidoista. Tainan video tykkimyssyn paperipohjan valmistamisesta auttaa oivaltamaan, mistä tekemisessä on kyse. Videon avulla on mahdollista palata ja tutkia juuri työssä olevaa kohtaa. Tykkimyssyn kirjontaosuuden tulee olla kaunis ja virheetön. Taina kehottaa ohjattavaansa harjoittelemaan eli harjoituttamaan kirjojan käsien ja silmien taitoa, joita tarvitaan lopullisen kirjonnan valmistamisessa.

Kansallispuku on arvotekstiili. Kansallispuvut valmistetaan luonnonmateriaaleista (villa, pellava, puuvilla, silkki, säämiskä). Puvuissa on käsinkudottuja kankaita kuten erilaisia palttinoita, toimikkaita, ripsiä, parkkumia, kalminkkia, erivahvuisia sarkalaatuja, myös teollisesti valmistettuja hienoja kangaslaatuja kuten villaflorettia, kamlottia, verkaa, erilaisia silkkejä, painokankaita, harsokankaita jne. Materiaalituntemus ja niiden käsittely- ja viimeistelytavat tulee tuntea ja hallita, jotta lopputuloksena on siisti ja kauniisti huollettu pukukokonaisuus. Vain hyvin huollettu, hoidettu ja sileytetty puku lunastaa paikkansa.

Puheenjohtajana

Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset -yhdistyksessä

Taina on ollut Hämeenlinnan Seudun Kalevalaisissa Naisissa vuodesta 2007 lähtien jäsenenä sekä yhdistyksen puheenjohtajan 2009–2014 ja 2016 – 2020 eli toinen kuusivuotiskausi tulee täyteen vuonna 2021. Hän on kokenut yhdistyksen toiminnan mielenkiintoisena ja monipuolisena. Tänä aikana yhdistystoiminta on sähköistynyt ja toimintatapaan on tullut koko ajan uusia käytänteitä Internet -maailman myötä. Myös jäsenmäärän väheneminen ja toiminnan kustannusten nouseminen aiheuttavat jatkuvasti muutoksia yhdistystoimintaan. Jäseniltä vaaditaan digi -maailman käyttötaitoja.

Toiminen Hämeenlinnan Seudun Kalevalaisissa Naisissa on antanut Tainalle paljon hienoja kokemuksia. Hän kokee olevansa etuoikeutetussa asemassa ollessaan mukana toteuttamassa kulttuurialalla monipuolista ohjelmaa. Taina kokee; Erilaisten osaavien jäsenten kanssa suunnitteleminen ja toteuttaminen yhdessä antaa ja kasvattaa henkistä pääomaa.

Yhdistyksessämme on ollut Tainan puheenjohtajuuskauden aikana melkein joka vuosi ainakin yksi kansallispukuaiheeseen liittyvä tapahtuma kuten kansallispukuaiheisia yleisöluentoja, työpajatyyppisiä jäseniltoja, kansallispukutuuletus-tapahtumia, keskusteluiltoja ja esittelyjä ajankohtaisista tapahtumista sekä kansallispukuprojekteista.

Harrastukset ja matkustaminen

Piirtäminen on aina kuulunut Tainan elämään. Siksi kansallispukujen työohjeiden piirrokset ovat olleet hänelle intohimo. Hän on jo nuoruudessani harrastanut maalaamista. Nykyisin vain siihen jää liian vähän aikaa. Maalaamiseen tarvittavan ajan puutteen hän on korvannut tekemällä tekstiilitauluja kirjomalla, alikeompelutekniikalla sekä säämiskälle kirjoen. Näitä on ollut esillä muutamissa näyttelyissäkin mm. Inkalan kartanossa.

Tainan omaan vapaa-aikaan kuuluvat matkusteleminen ja lukeminen. Myös taide eri muodoissaan ja kulttuuriset tapahtumat ovat keskeisessä roolissa. Taina on nuoruudessaan harrastanut maalaamista. Kodin seiniltä löytyy hänen taideteoksia. Hän on myös suorittanut taiteeseen liittyviä opintoja. Hän neuloo viikoittaisilla junamatkoillaan lahjoja sukulaisilleen, esimerkiksi mummon neliöistä koottuja peittoja. 

Lopuksi

Näin asioita taaksepäin muistellen, kansallispuvut ovat kulkeneet koko työurani ajan seurassani. Ala on erittäin laaja ja monipuolinen. Olen saanut kokea pukujen parissa mielenkiintoisia haasteita. Olen oppinut valmistamaan kauniita vetopoimutuksia ja käsin ommeltuja saumoja ja napinläpiä. Olen ratkaissut monesti ihmetystä herättäviä ompelurakenteita ja oppinut käsittelemään monia hienoja kangaslaatuja. Kansanomainen kaavoitus on aivan oma maailmansa, joka jaksaa kiinnostaa ja tarjota haasteitaan yhä uudelleen meneillään olevien pukutarkistusten myötä. Tänä päivänä oma ompeleminen on lähes jäänyt, mutta nyt voin tarjota työtä ja jakaa tietojani koulutuksen kautta eteenpäin uusille pukujen valmistajille ja kurssien opettajille.

Wetterhoffilta sain lujan pohjan käsitöihin, vaikka tuolloin joskus kritisoimmekin opettajien pikkutarkkuutta ja tehtävien arviointikriteerejä. Tänä päivänä osaan arvostaa silloin muodostunutta käsitystä hyvästä työn laadusta ja viimeistelyn merkityksestä. Innostus käsitöihin jatkuu vahvana. Samoin opiskeluaikana solmitut ystävyyssuhteet jatkuvat vahvoina muutamiin kurssikavereihin ja opettajiin.  Minun Wetterhoff-tarinani. 2015. Artelogi 15. Käsiteollisuuden tutkimusseura ry.

Taina on kokenut elämänsä varrella monenlaisia (positiivisia ja negatiivisia ihmisiä) käsityötaitoa ohjaavia opettajia. Välillä etenkin oppimispolun alkuvaiheessa hänen ohjaajat olivat dominoivia ja latistavia. Vasta kotiteollisuuskoulun ohjaajan kannustava asenne valoi Tainaan rohkeutta ja sai hänet hakeutumaan käsityöalalle. Ohjauksessa hänen mielestä oleellisen tärkeää on opettajan asenne, miten hän ilmaisee asian. Opettajan tulee kunnioittaa ohjattavaa. Ohjaajan tulee olla kannustava, ohjattavansa toimintatapaa ymmärtävä ja arvostava. Vain kokeilemalla ja harjoittelemalla saavutetaan myös kansallispukujen valmistusmaailmassa tarvittavaa syvää ammatillisuutta ja näkemystä laadukkaasta lopputuloksesta.

Olemme rakentaneet Taina Kankaan kanssa yhdessä tätä kansallispukumestarin oppimisen ja kehittymisen tarinaa. Tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja erittäin haasteellinen. Olemme tunteneet toisemme jo 1980-luvulta lähtien ja kumikin on opiskellut Wetterhoffilla käsi- ja taideteollisuusalaa, joten meillä on yhteinen kieli ja ymmärrys. Olemme tehneet tiiviisti yhteistyötä Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset -yhdistyksessä vuodesta 2009 lähtien Tainan ollessa puheenjohtajana ja minä sihteerinä.

Tarinan alku syntyi puhelinhaastattelussa ja täsmensimme ajatuksiamme useaan otteeseen puhelimessa keskustellen. Vaikka ymmärrämme puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa, silti on tarvittu sanojeni tarkistamista. Taina on kommentoinut ja korjannut kirjoituksiani.  Tainan kansallispukumaailma on täynnä omia käsitteitä ja ilmaisuja, jotka ovat minulle vieraita ja jotka on tarkistettu. Olemme yhdessä halunneet tuoda näkyväksi esiäitimme näkymätöntä osaamista jälkipolville.