Sofia Elisabet Hagman - Ensimmäisen suomenkielisen kansanopiston perustaja ja johtaja

Kansakoulunopettaja Sofia Elisabet Hagman (17.10.1842-25.2.1900) oli Suomen ensimmäisen suomenkielisen kansanopiston perustaja ja johtaja vuosina 1889-1900. Vuonna 1889 perustettu Kangasalan kansanopisto oli nuorille tytöille tarkoitettu sisäoppilaitos, jossa opetettiin teoreettisia opintoja sekä käsityötaitoa.

Sofia Hagmanin opinnot

Sofia Hagman pääsi vuonna 1868 opiskelemaan Jyväskylän seminaariin, joka oli perustettu 1863. Se oli niitä harvoja oppilaitoksia Suomessa, jossa nuoret naiset ja lähinnä porvarisperheiden tyttäret saivat opiskella itselleen ammatin ja tulla toimeen palkkatyöllä. Sofialle ei pienipalkkaisen nimismiehen tyttärenä ollut tulossa perintöä ja naimisiinmeno vaatimattoman taustan omaavana ei myöskään houkutellut varakkaita kosijoita. Sivistyneen kodin kasvatti sai kuitenkin opiskella kuten kaikki sisaruksetkin. Opettajatutkinnon suorittamiseen meni kolme vuotta. Sofia Hagman valmistui kansakoulunopettajaksi 1871. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli opettajana vuosina 1871-1879 mm. Daalin tehtaalla ja Turussa. Mikkelin suomalaisen tyttökoulun johtajaksi hänet valittiin 1879 ja kahdeksan Mikkelin vuoden jälkeen hän lähti vuonna 1887 ulkomaille yli vuoden mittaiselle opintomatkalle Ruotsiin ja Tanskaan.

Kansanopistoaate Tanskasta Suomeen

Sofia Hagmanin kotikielinä olivat olleet ruotsi ja suomi, joten kielitaitoisena ihmisenä ja tiedonhaluisena hänen oli helppo matkustaa ja saada uusia vaikutteita ennen kaikkea Tanskasta.
Hagmania kiinnosti kansanopistoaate, joka oli syntynyt Tanskassa. Tanskalainen pappi, runoilija ja historioitsija grundtvigilaisuuden ja kansanopistolaitoksen perustaja Nikolai Frederik Severin Grundtvig (1783-1872) halusi luoda kansanopiston avulla kaikille yhteisen kansansivistyksen taustasta riippumatta. Hän painotti opiskelijakeskeistä oppimista ja kulttuuris-historiallista identiteetin rakentamista.
Suomessa kansanvalistuksen aika sijoittui vuosille 1860-1920. Valistuksen kohteena oli erityisesti ns. tavalliset ihmiset, maaseudun väestö, heidän lukutaidon ja tiedon vakiinnuttaminen ihan niin kuin Tanskassakin.
Kahden vuoden ajan (1887-1888) Sofia Hagman perehtyi kansanopistoja käsittelevään pohjoismaiseen kirjallisuuteen, joista yhden vuoden ajan Askovissa Etelä-Jyllannissa Tanskan tunnetuimmassa kansanopistossa. Tuona aikana hän tutustui kansanopiston opettajiin ja suosijoihin.

Ensimmäinen kansanopisto oli sisäoppilaitos ja vain naisille tarkoitettu

Kotimaahansa palattuaan oli oikea hetki toteuttaa opittuja ideoita. Tammikuussa 1889 Sofia Hagman perusti Kangasalle Suomen ensimmäisen suomenkielisen kansanopiston. Opiston käyttöön oli varattu kaksikerroksinen pitsihuvila, Parvula, Vääksyn kartanon mailla. Paikka sijaitsi valtateiden risteyksessä hyvien yhteyksien päässä Tampereelle, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin. Parvulassa toimittiin vain yksi vuosi. Myöhemmin rakennettiin omat tilat kauniille paikalle Kangasalan kirkonkylään. Parvula on muuten yhä edelleen pystyssä tosin erityyppiset toiminnot jatkuvat pitsihuvilassa.

Sofia Hagmanilla oli vaikutusvaltaisia tukijoita kansanopistoa perustettaessa. Monet miehet olivat puhuneet kansanopiston perustamisesta maaseutuväestön sivistämiseksi, mutta puheet ovat aina puheita. Sofia Hagmanin äiti, Torniossa syntynyt Sofia Margareta Hagman o.s. Nordman, oli tunnettu tomerana ja aikaansaavana naisena, sisar Lucina Hagman tuli tunnetuksi naisasianaisena, joten suvun naisilla oli tekeminen verissä.

Kansanopiston saamiseksi juuri tälle paikalle auttoi pitäjän valtiopäivämies Agathon Meurman. Häntä tuki maaseutuväestön sivistyksen parantamiseksi myös aatetoveri, senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Porvoon hiippakunnan piispa Carl Henrik Alopaeus tuki Sofia Hagmania juuri siinä, että kansanopisto tulisi olemaan nuorten naisten kansanopisto.
Auttajia tarjoutui mm. yliopistomaailmasta. Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunta olisi halunnut vaikuttaa kansanopistossa opetettaviin oppiaineisiin, mutta ei Hagman siihen suostunut. Hän ei myöskään innostunut ehdotuksesta perustaa johtokunta.

Kansanopiston suosio yllätti

Tammikuussa 1889 perustetun kansanopiston ensimmäiselle kolmen kuukauden pituiselle jaksolle oli niin paljon hakijoita, että heistä täyttyi jo seuraava ja melkein sitä seuraavakin jakso. Ei edes sanomalehti-ilmoitusta ehditty julkaista. Nimenomaan maaseutuväestön tytöille perustettu sisäoppilaitos tuli tarpeeseen.
Käytännön aineita opetettiin eniten: käsitöitä, kotitaloutta ja maataloutta. Opetusta oli myös teoreettisissa, yleissivistävissä aineissa kuten uskonnossa, laskennossa, kaunokirjoituksessa, historiassa, piirustuksessa, laulussa ja voimistelussa. Yleissivistävissä oppiaineissa käytettiin paljon luennoitsijoita ihan valtakunnallisesti tunnettujakin, koska oppikirjoja ei ollut saatavilla. Myöhempinä vuosina lisättiin tanskalaista  mallia noudattaen teoreettisten aineiden opetusta. Kangasalan kansanopisto toimi myöhemmin perustettujen kansanopistojen esikuvana ja sen erityispiirrettä, käytännöllisten aineiden opetusta, jatkettiin.

Vuonna 1891 W. Söderström julkaisi Sofia Hagmanin kirjoittaman kirjasen Kansanopistoista Tanskassa; Tutkimusmatkalta 1887-1888. Hagman julkaisi vuonna 1894 painetun kertomuksen Kangasalan kansanopistosta.

Velvollisuudentuntoinen ja ahkera Sofia Hagman toimi johtajana perustamassaan kansanopistossa aina kuolemaansa asti vuonna 1900. Kangasalan kansanopiston toiminta lakkasi  samana vuonna. Suomeen oli kuitenkin perustettu jo yli kaksikymmentä muuta kansanopistoa. Kansanopistoaate elää ja voi hyvin myös vuonna 2022. Kansanopistokampuksia on 82 Ahvenanmaalta Rovaniemelle.

Sofia Hagmanin perhe

Sofia Hagman ei avioitunut koskaan, mutta perhe hänellä oli. Ja läheiset suhteet nuorimpaan siskoonsa Lucina Hagmaniin, joka toimi Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun johtajana.  He molemmat olivat koulutukseltaan kansakoulunopettajia, mikä varmasti lähensi tomeria sisaruksia. Sekä tietysti lämmin suhde äitiinsä, joka oli jäänyt leskeksi ja asui Lucinan kanssa Helsingissä.
Hagmanin suvussa tapahtui kuolemantapaus vuonna 1891. Veli Tyko Hagmanin nuori vaimo, Amalia Karolina Lindström, kuoli ja kolme pientä lasta jäi äidittömäksi. Veli ei pystynyt yksin huolehtimaan lapsistaan, joten kaksi lapsista Lisa ja Kalle, saivat kodin Lucina Hagmanin taloudessa ja isänsä kaima, poika Tyko Hagman (Havas, 1887-1965) muutti Sofian luokse Kangasalle. Hagmanin sisarusten yhdessäolo tiivistyi ottolapsien myötä ja kesäksi muutettiin maaseudulle Sofian luokse Kangasalle. Veli Tyko oli alkoholiongelmainen, jota siskokset yrittivät hoivata ja pitää kaidalla tiellä.

Vuoden 1899 keväällä Sofia Hagmanin terveys alkoi horjua. Huoli kansanopistosta ja vastuu sen toiminnasta myös kesälomalla vaati veronsa. Lucina Hagman neuvoi siskoaan huolehtimaan kunnostaan ja matkustamaan vaikka kylpylään ja ottamaan tervehdyttäviä hoitoja. Neuvoja ei toteltu.
Sofia Elisabet Hagman kuoli 25.2.1900 Helsingissä. Hänet on haudattu Kangasalan vanhalle hautausmaalle.
Tyko muutti toisen tätinsä, Lucina Hagmanin, kotiin sisaruksiensa luokse asumaan.

Sofia Hagmanin äiti, isä ja sisarukset

Sofia Elisabetin äiti, Sofia Margareta Hagman o.s. Nordman (16.3.1813 – 10.3.1895), syntyi Torniossa ja kuoli Helsingissä. Äitinsä Sofia Margaretan vanhemmat kuuluivat torniolaiseen käsityöläisporvaristoon. Varakkaimpien perheiden tytöt saivat kotiopetusta ja alempi porvaristo oli tyytyväinen, jos perheen tytöt saivat oppia hyviä tapoja sivistyneissä perheissä. Vaskiseppä Nordmanin tytär Sofia Margareta pääsi 16-vuotiaana Tornion tuomiokunnan tuomarin Johan Gustaf von Knorringin sivistyneeseen perheeseen vaatevaraston hoitajaksi ja vaatteiden neulojaksi. Vuonna 1834 von Knorring siirrettiin Vaasaan Korsholman pohjoiseen tuomiokuntaan perheensä kanssa. Tykätty ja taitava, luottamusta herättävä Sofia Margareta sai seurata mukana. Hän oli tuolloin 20-vuotias.

Isä Nils Johan Hagman (19.9.1811 – 17.9.1868), oli opiskellut jumaluusoppia, mutta häneltä puuttui sisäinen taipumus papintoimeen ja lakiopinnotkin olivat jääneet ilman tutkintoa. Hagman oli ruotsinkielinen.
Sofia Nordman meni naimisiin vuonna 1840 Nils Johan Erik Hagmanin kanssa, joka oli syntynyt Koivulahdella 19.9.1811 ja kuoli Raippaluodossa 17.9.1868.  Nils Johan oli Koivulahden kappalaisen Nils Hagmanin ja Katarina Elisabet Elfgrenin poika. Katarina Elisabet oli hienosti sivistynyt ja valistunut nainen.

Sofia Margareta ja Nils Johan saivat viisi lasta: Johan August (1841–1885) ja Sofia Elisabet (1842–1900) jotka syntyivät Vaasassa, Anna Augusta (1844–1891) syntyi Pietarsaaressa, Tyko Crispinus (1849–1914) ja Lucina Hagman (1853-1946) syntyivät Kälviällä.

Lapsuuden koti Vaasassa ja Pietarsaaressa

Hagmanin pariskunta asettui siis aluksi asumaan Vaasaan, jossa Nils Johan työskenteli lääninhallituksen kanslistina. Koti oli ruotsinkielinen. Vaasassa syntyi pariskunnan kaksi vanhinta lasta, Johan August (1841) ja Sofia Elisabet (1842). Paremman elämän toivossa perhe muutti vuonna 1844 Pietarsaareen, josta perheen isä sai Pietarsaaren pitäjän nimismiehen viran. Tästä muutosta ei aviovaimo kuitenkaan pitänyt. Hän olisi halunnut miehensä jatkavan lainopillisia opintoja. Perheen äiti olisi taitavalla ompelulla ja pellavaisen ompelulangan kehruulla tuonut perheeseensä lisätuloja. Vaasassa Sofia Margareta oli viettänyt nuoruusvuotensa sivistyneessä perheessä ja sen ympärille kerääntyneessä seurapiirissä. Nils Johan ei halunnut opiskella enää. Häntä kiinnosti taitavana metsästäjänä laajat ja paremmat metsästysmaat.

Elämä Pietarsaaressa oli pientä Vaasaan verrattuna. Nils Johanin viskaalintehtävät eivät olleet monimutkaiset. Aikaa jäi runsaasti metsästys- ja kalastusmatkoihin ja saalistakin saatiin vaatimattoman vuosipalkan (250 ruplaa) lisäksi ja sivuansioita tuli asianajolla. Sofia osasi suunnitella ja taitavasti pyörittää ruplia, kopeekoita ja rukkia.

Nuoruus Kälviällä

Seuraavaksi muutettiin Pietarsaaresta 80 kilometrin päähän Kälviän kirkonkylään vuonna 1846. Sofia Elisabet oli muuttovuonna neljävuotias. Isä oli saanut nimismiehen viran suomenkielisestä piiristä. Ei Nils Johan suomea osannut, mutta suuremmat metsät ja vähemmän metsästäjiä sekä pitkä merenranta muutaman kilometrin päässä tukivat muuttopäätöstä.

Vuonna 1830 Kälviällä oli 44 taloa.  Kälviän kylän läpi virtasi Kälviänjoki.  Kirkon vieressä sijaitsi kantatila Hyyppä, Kälviän vanhoja kantatiloja, jonka paikalla oli ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien. Pienempi Hyypän pihapiirin päärakennuksista vuodelta 1800 tuli olemaan Hagmanien koti. Talon sali oli suuri, siitä vei kaksi ovea pienempiin kamareihin ja yksi isoon kamariin. Talossa oli myös pieni keittiö. Tämä talo on tällä hetkellä Kälviän marttojen omistuksessa.
Toimeentulo oli edelleen tiukkaa ja se vaati äidiltä paljon ponnistuksia. Nimismiehen palkan lisäksi etuihin kuului n.s. kappoja, vähän rukiita ja ohraa talonpojilta. Mutta Sofia Margareta ikävöi Vaasaan. Kälviällä syntyivät sisarukset Tyko Ferdinand, joka tosin kuoli pienenä kuristustautiin, sekä Tyko Crispinus ja Lucina.
Kälviän kodin huoneet olivat avaria. Talon emännän tehtäviin kuului ryytimaan hoito, navettatyöt, kangaspuilla kutominen, milloin oli kynttilöiden valantaa jne. Äitinsä Sofia ei ehtinyt istua edes ruokapöydässä yhdessä miehensä ja lastensa kanssa. Aina oli jotain muuta tekemistä. Pitäjän apteekki tuli Sofian vastuulle. Piirilääkäri neuvoi, miten pullolääkkeet oli sekoitettava ja keitettävä ja mihin vaivaan niitä nautitaan.

Hagmanin lapset saivat opiskella ja varsinkin äiti painotti opiskelua ja sivistystä. Vanhin veli August pääsi Vaasaan opiskelemaan isän vastusteluista huolimatta. Samoin Tyko laitettiin 12-vuotiaana vasta perustettuun Kokkolan alkeiskouluun. Perheen tyttöjä opetettiin kotona tekemään käsitöitä, myös lukutaitoa ja kirjoittamista opetti ja valvoi äiti.
Kodissa puhuttiin suomea ja ruotsia. Valtaosa ympäristön asukkaista oli kuitenkin suomenkielisiä, joten lapset oppivat myös hyvän suomen kielen.

Perhe lähti Kälviältä vuonna 1865. Lähtö ei ollut mieluisa. Vouti, jonka tehtäviin kuului mm. kruununmakasiinin hoito, oli myynyt viljan ennen katovuosia. Nälkävuodet 1860-luvun alussa olivat pitäjäläisille kovia aikoja, varaviljaahan ei ollut varastossa. Voutiin oltiin tyytymättömiä ja hänen tapaansa hoitaa yhteisiä asioita, oli käräjöintiä jne. Välit nimismieheen kiristyivät ja vähitellen vouti käytti vaikutusvaltaansa nimismiehen siirtämiseksi muualle. Hagmanin perhe sai maaherralta käskyn lähteä Kälviältä Raippaluotoon. 19 vuotta oli Nils Johan Hagman hoitanut nimismiehen virkaa Kälviällä. Raippaluoto oli kuitenkin lähellä Vaasaa ja perheen nuorin lapsi Lucina pääsi oppilaaksi Vaasan ruotsalaiseen tyttökouluun.
Vuonna 1868 Sofian isä Nils Johan menehtyi.  Äiti jäi leskeksi ja muutti myöhemmin tyttärensä Lucina Hagmanin luokse Helsinkiin.