Sirkka Mattila – Musiikillisesti lahjakas opettaja

Raahelaiset muistavat Sirkka Mattilan opettajana ja laulajana. ”Laulaminen on antanut minulle paljon, se on luonut rikkaan elämän. Se on henkisen minän tyydyttämistä, en voisi ajatellakaan elämääni ilman laulua”, hän sanoi eräässä lehtihaastattelussa vuonna 1977. Hän oli myös vaimo ja neljän lapsen äiti. Raahen kaupunki palkitsi hänet Pro Raahe -mitalilla nro 28 vuonna 1999.

 Maatalon tytär

Sirkka Liisa Mattila (o.s. Säikkälä) syntyi 23.12.1942 Lumijoella 11-lapsisen maanviljelijäperheen toiseksi nuorimpana lapsena. Perhe sai elantonsa maanviljelystä. Lapset kasvatettiin ahkeruuteen ja työntekoon. Ravihevoset olivat perheenisän harrastus. Musikaalisuus tuli Sirkalle suvun perintönä. Säikkälän perheessä kaikilla oli laulunlahja, mutta Sirkka oli ainoa perheenjäsenistä, jolla oli halu opiskella laulua. Kerrotaan, että jo kaksivuotiaana hän oli noussut pirtin penkille laulamaan. Sisarensa Lauran kanssa hän lauloi tyttösenä duettoja eri tilaisuuksissa. Sirkan siskot harrastivat kuorolaulua.

Sirkka opiskeli 17-vuotiaana vuosina 1959-1960 Raudaskylän kristillisen opiston kansanopistossa, jossa hän tutustui körttiläisyyteen ja omaksui sen tärkeäksi ohjenuoraksi elämäänsä. Kristilliset arvot ohjasivat häntä läpi elämän.                         

Raahen seminaarista ammattiin

Keskikouluun perustuvassa seminaarissa oli neljä vuosikurssia. Sirkka pääsi seminaariin kansakoulupohjalta ja siksi hänen tuli suorittaa ensin kaksi esikoulutusluokkaa. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 24-vuotiaana vuonna 1967.

Musiikinopetus oli seminaarissa vahvalla sijalla. Jokaisella luokalla oli oma luokkakuoro, sekakuoro Säkenet sekä madrigaalikuoro. Kerran viikossa opiskelijoiden piti antaa näytesoitto ja jokaisen tuli säestää aamuhartaudessa. Seminaari antoi valmistuneille opettajille valmiudet toimia kansakouluissa musiikinopettajina.

Raahen seminaarissa vallitsi ankara kuri. Ravintoloissa käynti oli kielletty. Työväentalon tansseihin ei seminaarilaisilla ollut asiaa. Sirkka ei käynyt tansseissa mutta hän osallistui salanimellä Liisa Varvikko iskelmälaulukilpailuun ja voitti kisan. Lehteen hän ei voinut antaa kuvaansa, koska hänet olisi erotettu seminaarista. Kerran hän joutui tuuraamaan sairastunutta tangosolistia, kun ketään muutakaan ei löytynyt. Vuonna 1966 hän voitti toisen sijan SOOLin (Suomen opettajanvalmistuslaitosten oppilas- ja ylioppilaskuntien liitto, perustettu, v. 1959) järjestämässä naisten yksinlaulukilpailussa Heinolassa. Perheen leikekirjaan on tallennettu lehtijuttuja muistakin Sirkan voitokkaista esiintymisistä ennen opettajaksi valmistumista.

Opettajan ammatti oli Sirkalle kutsumusammatti. ”Opettajan ammatti on maailman hienoin ammatti”, tiedetään Sirkan ajatelleen. Hän teki opetustyötä intohimolla pitäen arvot korkealla.

Avioliittoon ja työelämään

Vuosi 1967 oli Sirkan elämässä tapahtumarikas. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi, meni elokuussa kihloihin Sakari Mattilan kanssa ja solmi hänen kanssaan avioliiton. Hän otti vastaan ensimmäisen työpaikkansa Lumijoen keskikylän kansalaiskoulun tyttöjen käsityönopettajana ja toimi tehtävässä vuosina 1967-1969. Tämän jälkeen hänen opettajanuransa jatkui Haukiputaan koululaitoksen palveluksessa vuoteen 1972 saakka.

Tuleva puoliso Sakari Mattila oli valmistunut Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta vuonna 1962. Hän työskenteli Oulun Osuuspankin konttorinjohtajana Martinniemessä vuosina 1966-1971. Sirkka ja Sakari tapasivat Hermanni Pihlajamaan luona ”kotihipoissa” sokkotreffeillä.

Perheen tytöt syntyivät vuoden välein: Hanna-Leena vuonna 1968 ja Marja-Riitta eli Aija vuonna 1969. Tyttäristä tuli äitinsä tavoin opettajia. Äitiysloma oli vain kuusi viikkoa. Ajan tavan mukaan Mattiloilla oli kotiapulainen, joka piti huolen tytöistä ja huushollitöistä.

Mattiloista tuli raahelaisia vuonna 1972, kun Sakari sai työpaikan Raahen seudun osuuspankkista. Perheen ensiasunto Raahessa oli työsuhdeasunto pankin yläkerrassa.

Sirkka sai vuonna 1972 tyttöjen käsityönopettajan ja yleisten aineiden tuntiopettajan paikan Pattijoen kirkonkylän kansalaiskoulussa. Markus syntyi vuonna 1972. Koulun rehtori Eero Kinnunen laati lukujärjestyksen niin, että se salli vauvan imettämisen koulupäivän aikana. Martta-mummu tuli hoitamaan lapsia.

Musiikkiopisto peruskoulun rinnalle

Toimintansa aloittanut Raahen Musiikkiopisto palkkasi Sirkan yksinlaulun tuntiopettajaksi 1.9.1973. Tästä alkoi musiikin opetuksen parissa mittava työ, joka jatkui vielä koulutyön päätyttyä. Lauluoppilaiden ikä vaihteli 15:stä yli 60:een.

Vuonna 1983 kirjoitetussa lehtijutussa hän kertoo, että on opettanut musiikkiopistossa sen alusta saakka. Hän opetti tuolloin laulua kahtena iltana viikossa. Laulun opettaminen musiikkiopistossa oli hänen ”pääharrastuksensa”, henkireikä tavallisesta päivätyöstä, joka oli peruskoulun ja samalla musiikkiluokan opettaja. Musiikkiopiston kautta ovat oppilaat saaneet valmiuksia alan jatko-opintoihin. Musiikkiopiston ensimmäinen ruukkilainen oppilas oli Soile Isokoski.

”Olen asettanut päämääräkseni normaalin perhe-elämän ja työn ja siinä ohessa toteutan itseäni. En ole uhrautuva perheenäiti, mutta parhaani olen koettanut. Haluan antaa parastani myös musiikkini kautta”, hän sanoi vuonna 1983 lehtihaastattelussa. Kahden työn lisäksi hän huolehti kodin työt. Sirkka antoi myös yksityistunteja laulussa. Kotiväki sai siis nauttia monenlaista musisointia iltaisin.

Vuonna 1987 Sirkka sai OAJ:n (Opetusalan Ammattijärjestö) pronssisen kulttuurityön mitalin.

 Raahen musiikkiluokat

Sirkan työura peruskoulunopettajana jatkui Jokelan ala-asteella vuodesta 1974. Jokelasta hän siirtyi Pitkänkarin ala-asteelle ja sieltä Keskuskouluun vuonna 1980. Perheen kuopus, Tuomas, syntyi vuonna 1977.

Raahessa ensimmäinen musiikkiluokka aloitti Pitkänkarin ala-asteella opettajana Juhani Moilanen. Ensimmäiset oppilaat testattiin 10.4.1978. Seuraavana vuonna valittu Pekka Männistön luokka sijoitettiin Keskuskoululle. Seuraavat opettajat olivat Matti Miettinen ja Sirkka Mattila, joka otti musiikkiluokan opettajan tehtävät vastaan syksyllä 1980.

”Kollegana Sirkka oli idearikas. Väittelimme joskus, voimmeko valita musiikkiluokkalaisille ’riittävän haasteellisia kappaleita’. Harjoittelu tekee mestarin, totesi Sirkka ja niin sitä sitten panttiin tuulemaan. Opettajana Sirkka oli mielestäni hyvällä tavalla vaativa.

Yhteistyö on iso voimavara opettajan työssä. Tuleepa mieleeni myös muutamat yhteiset esiintymisetkin Merikannon duettojen merkeissä ja edesmenneen Kalevi Silvolan laulujen esityksessä.

Uskon, että Sirkka on ollut monelle raahelaiselle lapselle oiva esikuva. Meidän musiikkiluokkalaisista on tullut hyviä musiikin kuluttajia ja osa musiikin ammattilaisiakin”, muisteli Pekka Männistö kesällä 2024.

Oma taiteilijuus opettajuuden rinnalla

Marja-Riitan kokoamaa leikekirjaa selatessa avautuu kuva Sirkan musiikillisesta lahjakkuudesta ja esiintymistaidoista. Vuonna 1967 Sirkka lauloi Olgan roolin Pjotr Tshaikovskin Jevgeni Onegin -oopperassa Oulun Taidepäivillä. ”Sirkan mezzo oli yhtä vuolas kuin kaunissointinenkin instrumentti.”

Lehtileikkeessä vuodelta 1971 kerrotaan, että Oulun Oopperassa esitettiin tsekki Smetanan Myyty morsian -teos. ”Pääosissa Sirkka Mattila ja Eljas Palola selviytyivät hyvin. Sirkka Mattilan äänen korkein ala oli riittävän voimakas ja kiinteästi soiva.”

”Laulajaksi ei synnytä – vaan opiskellaan”, Sirkka sanoi vuonna 1976. Hän aloitti yksinlaulun opinnot Oulun Musiikkiopistossa vuonna 1963 ja jatkoi siellä aina vuoteen 1972. Opiskellessaan opiston oopperaluokalla hän lauloi Oulussa useita vaativia oopperaosia. Opettajan työnsä ohella hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa yksinlaulua vuodesta 1972 alkaen. Hän suoritti yksinlaulun II tutkinnon vuonna 1976. Häntä kannustivat opiskelemaan rajaton kunnianhimo ja laulamisen halu. Kannustajana oli myös aviomies Sakari, joka hoiti lapsia kotona, silloin Sirkka oli laulamassa tai opiskelemassa. ”Laulajaksi oppimisen taival on pitkä. Koskaan ei tule valmiiksi, vaan koko elämä on oppimista ja parantamisen varaa pitää aina olla.”

Vuonna 1973 perustettu Raahen musiikkiopisto ja kulttuurilautakunta järjestivät vuoden 1976 musiikkiviikkojen päätteeksi Raatihuoneessa konsertin, jossa Sirkka esiintyi ensimmäisen kerran Raahessa mittavan ohjelman suorittajana. Hän suoriutui tehtävästään varmuudella. ”Parhaimmillaan esityksissä oli ammattimaista tasoa niin äänenkäytön kuin tulkinnankin puolella.” Ilta oli Sirkalle huomattava musiikillinen voitto.

Hän esiintyi jatkuvasti eri yhteyksissä kirkoissa ja yksityistilaisuuksissa. Hän piti omia konsertteja ja esiintyi solistina kotimaan lisäksi myös Ruotsissa ja Neuvostoliitossa. Hän osallistui myös kilpailuihin.

Vuonna 1977 hän sai vastaanottaa Haapajärvellä Suomen Kulttuurirahaston P. P. rahaston apurahan. Tilaisuudessa hän lauloi Sibeliuksen: Flickan kom ja Im Feld ein Mädche singt.

Kun Raahen kaupunki jakoi vuonna 1977 historiansa ensimmäiset taideapurahat, oli yksinlaulajana tunnettu ja tunnustettu Sirkka Mattila toinen apurahan saajista. Toinen oli Pauli Ylitalo.

Raahelaiset saivat nauttia Sirkan esityksistä 1980-luvulla lukuisissa konserteissa.

Kun Menottin Meedio esitettiin kemiläisoopperana vuonna 1987, Sirkka lauloi yhden päärooleista. ”Trio Tarja Vanhala, Jorma Vanhala ja Sirkka Mattila tavoittivat elämän salaisuuksien inhimillisen selvittämishimon absurdin katkerat kyyneleet.”

Sirkasta olisi voinut tulla maailmankuulu oopperatähti tai suurten tähtien opettaja Sibelius-Akatemiaan. Raahelaisten onneksi hän valitsi perheen ja Raahen. Opettajan työ oli hänelle haaveammatti pikkutytöstä asti. ”Rakastan lapsia ja olen kokenut, että opettaminen on minun ensisijainen tehtäväni”, hän sanoi 60-vuotishaastattelussa joulukuussa 2002.

Kahden konsertin hyvästit

”Olen elänyt täyden ja ihanan elämän. En ole koskaan elänyt ’sitte joskus’ -elämää, vaan aina sitä kulloistakin päivää”, Sirkka summasi paikallislehden haastattelussa, joka kirjoitettiin, kun hänen viimeinen työpäivänsä koulumaailmassa lähestyi ja hän täytti 60 vuotta. Hän sanoi kokevansa eron ikävää oppilaista, työtovereista ja oppilaiden vanhemmista.

”Mikään vaiva ei ole tuntunut reilun 35 vuoden työuralla liialta ja vaatimukset ovat pelkästään lisänneet intoa työtä kohtaan.”

Sirkka suunnitteli, että vapaaherrattaren päivät täyttyvät Siinoninvirsikuorosta, jota hän johti useita vuosia vuosituhannen vaihteeessa, sekä käsitöistä, lyijylasitöistä ja lastenlapsista, joiden laulu- ja soittoharrastusta isoäiti tukee innolla. Sirkka päätti viimeisen koululukukautensa kahdella joulukonsertilla.

Sirkka Mattila kuoli 28.7.2004.