Ruusu Merikallio - Suomen ensimmäinen naistalousneuvos

Ensimmäinen naistalousneuvos Ruusu Merikallio (o.s. Rantonen, 1880-1948) syntyi Haapavedellä maanviljelijäperheeseen. Hän kävi kansakoulun lisäksi Haapaveden kansanopiston, Oulun kauppakoulun sekä talouskoulun Tampereella ja opiskeli vielä Helsingin kasvatusopillisen talouskoulun opettajatarosastolla. Työkokemusta hän hankki toimimalla kansakoulunopettajan viransijaisena kaksi vuotta Haapavedellä ja talousopettajana kahtena kesänä ruustinna Nora Pöyhösen 1892 perustamassa kasvitarha- ja kotitalouskoulussa. Hän solmi avioliiton saksan ja ruotsin lehtorin Otto Merikallion kanssa 1907.

Ruusu Merikallion elämäntyöksi muodostui 1906 perustetun marjojen, hedelmien ja kasvisten jalostustehtaan Haapaveden Kotimarjalan kehittäminen ja johtaminen. Yritys toimi 1950-luvulle saakka ja oli maamme vanhimpia marjanjalostuslaitoksia. Liikkeen tuotekehittelyajatuksena oli valmistaa terveellisiä elintarvikkeita kotimaisista raaka-aineista. Rantosen kotitilalle perustetussa tehtaassa jalostettiin lähes kaikkea sienistä alkaen. Yritys valmisti hillojen ja säilykkeiden lisäksi makeisia, kirkkoviiniä, marjaviinejä sekä suomuurain- ja mesimarjalikööriä. Tuotteet saivat lukuisia palkintoja messuilla ja näyttelyissä. 1900-luvun alun hyvien marjasatojen innoittamana Ruusu Merikallio suunnitteli marjojen teollista jalostamista. Hän aloitti marjasäilykkeistä, mutta toiminta laajeni pian.

Hän itse kertoi: ”Työohjelmassa saavat sijansa sienet, joille alkuaikoina laajoissa piireissä ei osattu antaa juuri mitään arvoa mutta joita nyt ympäristön rahvaskin ymmärtää perunan lisänä ruuissaan hyväksensä käyttää. Edelleen kotikasvitarhan monet antimet: herneet, porkkanat, hopeasipulit, kurkut ja kukkakaalit, mitkä umpioituina, mitkä pikkelsseinä. Pinaatit kuivattuina sekä jauhettuina – -. Mustikat kuivattuina, joita ynnä muita marjoja, kuten puolukkaa ja karpaloa suuret määrät kuivattuina – -. Otettiin käytäntöön maan leipomoita varten erilaisten marjahyytelöiden ja marjamarmelaatien valmistus.” Lisäksi marjoja vietiin tuoreina Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Liikeideaan kuului korkea laatu ja kotimaisuusaste sekä maaseudun naisten työllistäminen. Liköörien ja viinien osalta tavoitteet oli sivistää juomatapoja. Maatalousministeriö myönsi Ruusu Merikalliolle stipendin opintomatkaa varten Englantiin ja Saksaan 1931 ja Ruotsiin 1936. Saksasta ostettiin koneet tuoremehun kylmämenetelmävalmistukseen sekä viini- ja liköörituotantoa varten. Kieltolain kumoamisen jälkeen sieltä saapui myös viinimestari.

Yritystä laajennettiin, mutta sotavuodet vaikeuttivat toimintaa, ja tehdas tuhoutui tulipalossa 1946. Uusi tehdas rakennettiin rautatien viereen Oulaisiin. Viisikymmenvuotisen toimintansa tehdas joutui lopettamaan rakennusvelkojen ja talousneuvoksen kuoleman heikennettyä sen tilannetta. Ruusu Merikallio oli monen teollisuusyhdistyksen johtokunnan jäsen. Hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena talousneuvoksen arvo vuonna 1937 ansioista marjanjalostusalalla. Ruusu Merikallio harrasti kuorolaulua sekä lotta- ja nuorisoseuratoimintaa.