Ritva Pesonen-Ehrola - Juridiikkaa ja ihmisläheisyyttä

Ritva Pesonen-Ehrola (o.s. Räsänen) kävi kansakoulua ja oppikoulua Kajaanissa, Rovaniemellä, Tampereella ja Oulussa. Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1966 ja palveli lähes koko työuransa oikeuslaitosta. Eläkkeelle hän pääsi Ylivieska-Raahen käräjäoikeudesta vuonna 2011.

Rautatieläisen perheeseen syntynyt

Elettiin vuotta 1943. Räsäsen perheen koti oli Sukevalla, Sonkajärven kunnassa. Perheenpää Jorma Räsänen oli Valtion Rautateiden palveluksessa ja perheen koti oli Sukevan aseman läheisyydessä VR:n talossa. Kätilö ja Rovaniemen mummu, Selma Alkula, auttoivat maailmaan Ritva Marjatan 16.2, kuten olivat auttaneet hänen vanhemmat sisarensa Pirkon ja Riitan.

Syntymäpaikaksi merkittiin Sonkajärvi. Synnytys tapahtui kotona, koska lähin sairaala oli Kajaanissa ja sinne oli pitkä matka. Sukevan asemarakennus ja syntymäkotitalo ovat vielä pystyssä, tyhjinä ja hylättyinä kuten niin monet muutkin VR:n vanhat kauniit rakennukset.

Ritvalla (tuolloin Marjatta) ei ole muistoja Sonkajärveltä, koska perhe muutti Kajaaniin Jorma-isän työpaikan jälleen vaihduttua. Tämä tapahtui ennen koulutaipaleen alkamista. Ritva Marjatta, aloitti koulunkäynnin Lönnrotin kansakoulussa jo kuusivuotiaana Kajaanin kaupunginlääkärin, Heikki Savolaisen, luvalla.

Koulu ja koulukirjat kiinnostivat häntä niin paljon, että hän kävi ennen kouluikää Wuoren kirjakaupasta hakemassa aapisen isän laskuun. Isä ei laskua luvannut maksaa ja niin pikku Marjatta joutui palauttamaan kirjan. Perheen asuessa Kajaanissa perheen äiti Annikki kuoli 36 vuoden ikäisenä. Ritva Marjatta muutti tilapäisesti Rovaniemelle äidin vanhempien Kalle ja Selma Alkulan luo ja kävi kansakoulun 3. luokan Rovaniemen keskuskansakoulussa. 

Tampereelle tyttölyseo Tipallaan

Valtion Rautateiden palveluksessa toimineiden työpaikka vaihtui tuon tuostakin. Räsäsen seuraava toimipaikka Kajaanin jälkeen oli Tampere.

Ritva oli ehtinyt oppikouluikään. Hän pyrki ja pääsi Tampereen tyttölyseoon, Tipalaan. Koulu toimi upeassa Wivi Lönnin suunnittelemassa rakennuksessa Hämeenpuiston varrella. Ritva muistelee vuonna 2024, että tyttöjä pidettiin hyvässä kurissa ja järjestyksessä. Keskikoulu kesti kuusi vuotta, koska kotitaloutta opetettiin enemmän kuin yhteislyseoissa. Ritva siirtyi keskikoulusta lukioon ja valitsi kielilinjan. Saksaa opetettiin pitkänä kielenä tuon ajan lukioissa.

Tyttökoulussa oli tiukka linja pukeutumisessa. Hiihtopäivinä suksien ohella hiihtohousut, monot ja anorakit oli tuotava kouluun kassissa. Niitä käytettiin vain hiihtotunnilla. Ei ollut sallittua edes hiihtopäivänä tulla kouluun pitkissä housuissa.

Tampereelta isä-Räsäsen toimipaikka siirtyi Ouluun ja niin vaihtui myös Ritvan koulu. Hän jatkoi lukio-opintoja Oulun Yhteislyseossa, jossa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1962.

Lakia lukemaan Turkuun

Tuohon aikaan hyvällä ylioppilastodistuksella pääsi ilman pääsykokeita opiskelemaan muun muassa kieliä, kauppatieteitä ja lakia. Ritvalla oli laudaturin paperit ja hän valitsi opiskelupaikakseen Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan. Opiskelupaikan valintaan saattoi vaikuttaa se, että hänen isänsä oli opiskellut Helsingin yliopistossa lainopin kandidaatin tutkinnon työn ohessa. Ritva sanoo tottuneensa kirjapinoihin kotona.

Oikeustieteellinen tiedekunta oli perustettu Turun yliopistoon vuonna 1960. Opiskelunsa vuonna 1962 aloittaneet muodostivat tiiviin ryhmän, joka on pitänyt yhteyttä näihin vuosiin saakka. Turun aikaan vaihtelua ja virkistystä toi osallistuminen aineyhdistys TY-LEX:n /Lex r.y:n (Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys) toimintaan muun muassa yhdistyksen emäntänä. Kesällä hän sai tienattua opiskelurahoja konttorityttönä Oulun lääninhallituksessa.

Ritva valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi vuonna 1966. Auskultoinnin hän suoritti Oulun tuomiokunnassa ja istui käräjät Oulujoen kihlakunnanoikeudessa Oulussa Kirkkokadun varrella sijaitsevassa Ynnin vanhassa puutalossa. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1971.

Ensimmäinen työpaikka, esittelijänä ja lääninsihteerinä, oli tutuksi tulleessa Oulun lääninhallituksessa. Maaherrana toimi Kalle Määttä ja kansliapäällikkönä Väinö Pouta.  Lääninhallituksen jälkeen hän toimi Oulussa yleisenä oikeusavustajana ja virkaholhoojana, minkä jälkeen alkoi pitkä ura raastuvanoikeuden, sittemmin käräjäoikeuden palveluksessa.

Työura oikeuslaitoksen palveluksessa

Työura tiivistettynä: Oulun raastuvanoikeuden nuorempi oikeusneuvosmies vuosina 1974-1976, jolloin Oulun kaupunginvaltuusto valitsi hänet raastuvanoikeuden vanhemmaksi oikeusneuvosmieheksi. Vuonna 1978 raastuvanoikeudet valtiollistettiin, kunnes 1.12.1993 voimaan tullut alioikeusuudistus yhtenäisti alioikeudet kaupungeissa (raastuvanoikeudet) ja maalla (kihlakunnanoikeudet) käräjäoikeuksiksi.

Oikeusneuvosmiehestä (naisesta myös) tuli käräjätuomari. Oulun käräjäoikeuden käräjätuomarina Ritva toimi marraskuun loppuun 1996 saakka. Joulukuun alusta 1996 hänet nimitettiin Raahen käräjäoikeuden laamannin virkaan ja vuonna 2010 Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden laamanniksi.

Taisteltiin, mutta ei voitettu

Kordelinin säätiö rakennutti Raahen helmeksi nimetylle tontille yksinomaan Raahen käräjäoikeutta varten hyvin suunnitellun Oikeustalon, johon käräjäoikeus pääsi muuttamaan vuonna 1999.  

Raahen käräjäoikeus oli toimiva ja tehokas yksikkö, jonka säilymisen puolesta käräjäoikeuden henkilökunta yhdessä raahelaisten kanssa teki kaiken voitavansa.

Alioikeudet olivat kuitenkin jatkuvassa muutosmyllerryksessä. ”Hallinnossa jatkuu kisat tyyliin urheilun, iskusanat viiden renkaan lähes samat toistetaan: Nopeammin – kuuluu päiväkäsky kehotus, Korkeammalle – laatua, laatua kuuluttaa, Voimakkaammin – ei väki- eikä mielivaltaa, vähemmän myös rahanvaltaa”, näin Ritva ajatteli.

Raahen ja Ylivieskan käräjäoikeudet yhdistettiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeudeksi ja yhdistetyn käräjäoikeuden laamanniksi nimitettiin Raahen laamanni. Tämäkään muutos ei riittänyt – Ylivieska-Raahen käräjäoikeus yhdistettiin Oulun käräjäoikeuteen. Toiminta Raahessa päättyi kokonaan, Ylivieskassa säilyi kanslia ja istuntopaikka.

Raahessa käräjäoikeuden valot sammuivat lopulliset vuonna 2018. Rakennus säilyi, omistaja vaihtui, Raahen seurakunta omistaa Oikeustaloksi suunnitellun rakennuksen. ”Ehkä toiminnat vähäiseltä osalta sivuavat toisiaan”, Ritva arvioi.

”Tuomarin työssä sukupuoli ei ensisijaisesti ole määräävä. Kyse on enemmästä, laajan säännöstaustan tietämisestä, sen käytäntöön soveltamisesta, oikeaan lopputulokseen pyrkimisestä eli Jukka Kemppisen ajatuksin: Laki on koneisto, oikeus on hengitystä”, Ritva sanoo huhtikuussa 2024. 

Perhe ja lapset Oulun vuosina – Raaheen muutto

Juristipariskunnan perheeseen syntyi kaksi poikaa: vuonna 1969 Mikko FK, kulttuuritoimittaja Yle ja vuonna 1971 Timo VT, apulaisturvallisuuspäällikkö Finavia.

Virkanimitys Raahen käräjäoikeuden laamanniksi pani vireille kodin muuton Raaheen. Aluksi oli ns. kakkosasunto Raahessa, jotta Ritva sai viikon olla työpaikkakunnalla. Vakituiseen asumiseen sopivan omakotitalon löydyttyä vuonna 1999 Oulun koti muutettiin kokonaan Raaheen ja sitä myötä Ritvasta ja Esko-miehestään, syntyään pattijokisia, tuli raahelaisia.

Kirjallisuutta eläkevuosina

Kirjallisuus on aina kiinnostanut Ritvaa ja eläkevuosina kirjallisuuden harrastamiseen on ollut aikaa. Avoin yliopisto tarjosi yliopistotasoista ohjattua opiskelua ja perehtymistä kirjallisuuteen 60 opintoviikon suorittamisen verran – ihan vain omaksi iloksi.

Palkitsemiset työuran aikana

Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki 6.12.1995 (SL R I 95)

Valtion virka-ansiomerkki 30.11.2001 (XXX 01)

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki 6.12.2005 (SVR R I 05)

Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki 6.12.2011 (SLK 11)

Pro Raahe-mitali 6.12.2010 (nro 77) ”Tunnustuksena käräjäoikeuden palvelujen turvaamisesta Raahessa”