Riitta Härönoja – mittava työura kuntasektorilla

Riitta Härönoja o.s. Alamikkelä on maatalon tyttö, kotipaikka sijaitsee Pattijoen Jokelassa noin 10 kilometrin päässä Raahen kaupungista.

Riitta on omien sanojensa mukaan ollut menijä pienestä pitäen. Syy on kotioloissa. Äiti opetti lapsensa tekemään työtä. Riitan äiti oli usein sanonut, että laiskalla äidillä on viriöitä lapsia. Työnteon tärkeyttä Riitta on yrittänyt välittää tyttärilleen.

Koulunpenkiltä työelämään

”Valmistuin Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta merkonomiksi vuonna 1964 ja aloitin välittömästi toimistoapulaisena Pattijoen kunnassa. Pienessä neljän hengen toimistossa kaikki työt kuuluivat kaikille: ne vain piti tehdä. Tämä kasvatti vastuuta ja oma-aloitteisuutta”, Riitta muistelee työuransa alkua. Työmatka kotoa kunnanvirastolle taittui pyöräillen myös talvella. Aina eivät talviset tiet olleet kaksisessa kunnossa mutta huonosta aurauksesta ei kukaan valittanut.

Kunnanjohtaja Eino Kastelli oli virastossa kaikille ”meidän Eino”. Tästä juonsi välitön työkaveruus ja luonteva työkulttuuri, ja jokainen teki parhaansa. Noista asemista Einon esimiesroolista ja myöhemmin kunnanjohtajuudesta ei syntynyt mitään erityistä esimies-alaissuhdetta eikä tarvetta pokkurointiin. Hän oli toki tiukka ja vaativakin, mutta inhimillisissä rajoissa ja sai jokaisen yrittämään parastaan.

Pattijoen kunnan eri hallintokunnat kokoontuivat kokoushuoneessa. Tupakointi työtiloissa oli 1960- ja vielä 1970-luvullakin yleistä. Kokousten aikana kokoushuoneessa leijaili sininen savu niin, ettei 1,5 metriä ylempänä nähnyt mitään.

”Kun kunnanvaltuusto ja lautakunnat kokoontuivat 1960-luvun puolivälissä, ei esityslistoja juuri tunnettu. Puheenjohtajilla saattoi olla jotakin raapustettuna Lupi-askin kanteen, mutta enimmäkseen asiat käsiteltiin valmistelematta. Kokoukset kestivät tuntikausia ja talousarviota puitiin monta päivää. Välillä tultiin toimistoon kyselemään, että paljonko tarvittaisiin lainaa, jos veroäyri olisi se tai se”, Riitta kertoo Rännärin Suvannosta -lehden haastattelussa vuonna 1994. 

Kunnan asiat hoidettiin vanhan kunnanviraston kahdessa huoneessa. Talon toisessa päässä oli kirjasto. Lisäksi talossa oli asuntoja. Talonmies piti huolta rakennuksen puulämmityksestä. Hänen työrupeamansa alkoi puolilta öin.

”Toimistotytölle annettiin käyttöön vanha veivattava laskukone, joka nyt on Ojalan museossa nuoren polven ihmeteltävänä”, Riitta kertoo. Eila Jussinniemi (myöh. Pistemaa) oli ollut talossa yli 10 vuotta ja Riitta katseli kateellisena, kun hän käytti näppärästi sähkökäyttöistä laskukonetta. ”Milloinkahan minä osaan laskea koneella yhtä hyvin kuin Eila”, Riitta ajatteli.

Aika muuttuu, asiat muuttuvat

Raahen seudulla 1960-luku oli suurten muutosten aikaa. Perustettiin Rautaruukin terästehdas Raahen Rojuniemeen. Sen mukana tuli monia suuria haasteita Raahelle ja naapurikunnille, myös Pattijoelle. Raahen katukuvasta hävisivät pikkuhiljaa lehmät, kun lähes omavaraistaloudesta siirryttiin palkkatyöhön tehtaan palvelukseen.

Pattijoen kunnanvirastossa Riitalle tulivat tutuiksi kuntalaiset ja heidän asiansa laidasta laitaan: oli äitiyspakkausten jakelu, maanparannus- ja ojitusrahoitukset, monenlaiset lupa-asiat, lapsilisien kirjoitukset ja maataloustuet. Kaikki toimistotyöt tehtiin käsipelillä.

”Päivittäinen kahvihetki korvasi ’turhat’ palaverit. Me tytöt se tietysti keitettiin. Kävimme myös ostamassa Ahinkolasta pullat.”

Kiire ja kunnan nopea kasvu Rautaruukin tulon myötä toivat kovia työpaineita. 

”Jos hommat venyivät, saattoi kunnanjohtaja Eino komentaa vauhtia, mutta yleensä työt hoituivat leppoisassa ilmapiirissä”, Riitta muistelee.

Kunnallista työtä 41 vuotta

Nuori toimistoapulainen eteni urallaan vuonna 1974 Pattijoen kunnan kirjanpitäjäksi. Hän on pitkän työuransa aikana työskennellyt myös palkanlaskija-arkistonhoitajana sekä lyhyen pätkän kunnansihteerinä. Pisimpään, vuodesta 1979 vuoteen 2002, Riitta ahersi palkkakirjanpitäjänä.

Toimistotekniikka on kehittynyt huimasti Riitan uran aikana. 

”Atk taisi rynnistää toimistoihin 1980-luvulla”, hän muistelee. Viimeistään 1990-luvun alussa oli opittava tietokoneen salat, ja ensimmäinen tekstinkäsittelyohjelma, joka Pattijoen kunnassa otettiin käyttöön, oli WordPerfect. Sen jälkeen on pitänyt oppia monta muuta järjestelmää.

Vuonna 2003 Pattijoen kunta ja Raahen kaupunki liitettiin yhteen kuntafuusiolla. Riitta siirtyi Raahen kaupungin palvelukseen jatkaen palkkakirjanpitäjän toimessa. Hän on viihtynyt aina työssään eikä koskaan ole ollut vaikea lähteä töihin.

Vuonna 2005 Riitta otti ja lähti pari vuotta etuajassa eläkkeelle, koska Raahen kaupunki kannusti ikääntyviä työntekijöitä eläköitymään. Syynä olivat tietenkin säästöt henkilöstömenoissa.

”Eiköhän se aika kulu eläkkeelläkin. Lapset ovat lentäneet pesästä ja löytäneet paikkansa muualta kuin Raahesta, joten nyt voi lähteä vapaasti heidän luokseen vierailemaan eikä tarvitse miettiä milloin pitää lähteä takaisin. Myös mökillä tulee oltua paljon varsinkin kesäisin”, Riitta suunnitteli kesäkuussa 2005 antamassaan lehtihaastattelussa.

Eläkeläisen aika kuluu myös ruuanlaitossa, käsitöiden parissa, Lions ladyjen toiminnassa, kuorossa ja monissa yhdistyksissä.

Tanhuja ja kunnallisia luottamustoimia

Menevä tyttö kun oli, niin Riitta toimi vuodesta 1958 alkaen aktiivisesti Pattijoen Nuorisoseurassa: hän lauloi kuorossa ja tanhusi. Ensin parina pyörähteli Esko Koskela, joka muistetaan pitkäaikaisena Raahen työvoimatoimiston johtajana. Riitan sisar tanhusi pitkänhuiskean Reijo Härönojan kanssa. Riitta toimi useita vuosia nuorisoseuran johtokunnassa ja puheenjohtajana. Hänen kontollaan oli Kalevan-nuorten kerhotoiminnan vetäminen 1980–1990 -luvuilla.

Jossain vaiheessa pari vaihtui: Riitasta ja Reijosta tuli pari, joka on asunut saman katon alla yli 47 vuotta. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä: Riikka ja Reetta.

”Kuorosta saa uskomattomasti voimavaroja niinäkin iltoina, jolloin tuntee itsensä loppuun ajetuksi”, sanoo Riitta Raahen Seudun 50-vuotishaastattelussa. Musiikki on läpi elämän antanut voimaa Riitalle ja hän on laulanut Pattijoen kirkkokuorossa, Raahen Siionin virsikuorossa, Raahen Laulussa ja Myötätuuli-kuorossa.

Riitta halusi vaikuttaa myös yhteiskunnallisten luottamustoimien kautta. Hän osallistui aktiivisesti 1970-luvulta alkaen Suomen Keskustan kautta moniin luottamustoimiin Pattijoen kunnassa toimien esimerkiksi sosiaalilautakunnassa 8 vuotta, Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtajana 3 vuotta ja vanhainkodin liittovaltuuston puheenjohtajana 4 vuotta. Hän on vaikuttanut myös kulttuurilautakunnassa, hallintolautakunnassa ja vanhainkoti Hopeataurin hallituksessa. Tällä hetkellä hän toimii presidentin vaalien laitosten vaalitoimikunnassa. Myös ay-toimintaan Riitta löysi aikaa vuosina 1975–2000.

Vapaaehtoistyötä monella sektorilla

Kun vapaaehtoistyö kiinnostaa, siihen löytyy kyllä kanavia. Riitta on antanut aikaansa Pattijoen Maa- ja Kotitalousnaisille, Pattijoen Urheilijoille, Merimieskirkolle ja Raahen seurakunnan Viron ystävyysseurakuntien avustustyölle. 

Hän on Lions Ladyjen aktiiveja, ja yksi niitä, joille leidien salaisin taikamenoin valmistetun salaattikastikkeen resepti on uskottu.

Ei pääse seepra raidoistaan eikä yhdistysaktiivi aktiivisuudesta. Eläkeläisen rooliin asetuttuaan Riitasta tuli yksi Raahen kaupungin eläkeläisten Raakel ry:n puuhanaisista. Tätä kirjoitettaessa hän heiluttelee yhdistyksessä varapuheenjohtajan nuijaa.

Riitta ja Reijo Härönojan elämässä tärkein asia nykyään lienee kuitenkin vanhimman tyttären tytär 9-vuotias Sofia. Tyttären edesottamukset ja kehittymisen seuraaminen tuovat Raahen kauneimman maiseman äärellä asuvalle mummulle ja vaarille runsaasti ilonhetkiä.