Raija Lahtinen: Räväkkä toimittaja voi ryhtyä vaikka mihin

Aina rohkeasti uusiin tehtäviin hypännyt toimittaja Raija Lahtinen on kokeillut muitakin kuin median työpaikkoja ja havainnut, että toimittajista on mihin vain. Mutta journalistin identiteettiä ei voi koskaan pestä pois. Raija on myös ahkeroinut journalistien järjestöissä ja toiminut muun muassa Naistoimittajat ry:n puheenjohtajana.

Journalistin ammatti tuli ylioppilaskirjoitusten jälkeen Raija Lahtisen mieleen yhtenä vaihtoehtona, olihan hän 16-vuotiaana tullut toiseksi kirjoituskilpailussa, johon osallistui 5000 osanottajaa.

”Kirjoitin räväkän runon Suuri rakkaus, jonka aiheena oli kotikuntani Sipoo. Runo aiheutti paikallislehdessä runsaasti yleisönosastokirjoittelua, koska kirjoitin siinä juopottelevista miehistä ja kärsivistä naisista. Tunnustin runossa kyllä myös rakkauteni mereen, jonka näin Sipoossa ensimmäisen kerran.”

Kirjoitusten jälkeen Raija Lahtinen työskenteli välivuotenaan kouluavustajana. Kun kesätyöpaikkoja toimituksista ei löytynyt, Raija pestautui MTV:n asiakaspalveluun vakituiseen työhön. Eräänä päivänä puhelimessa oli vasta perustetun, kaksikielisen Sipoon ensimmäisen suomenkielisen lehden päätoimittaja Maira Peränen, joka kysyi, olisiko Raija kiinnostunut avustamaan uutta lehteä. Hän oli kuullut opettajilta, että kirjoittamista harrastava nuori nainen haluaisi toimittajaksi.

Raija Lahtinen häkeltyi ja kertoi, että hänellä on jo työpaikka.

”Menin puhelun jälkeen syömään ja vasta Maikkarin ruokalassa tajusin, että tätähän olin aina halunnut. Soitin heti takaisin ja tapasin päätoimittajan. Hän antoi minulle kaksi rullaa filmiä, kirjan Toimittajan työ ja kaksi juttuaihetta. Siitä se sitten alkoi.”

Romu-Raijan arvonimi

Raija Lahtinen lähti opiskelemaan tiedotusoppia Laajasalon opistoon ja toimi opintojen ohessa Sipoon Sanomien avustajana. Samalta vuosikurssilta valmistuivat myös tunnettu rikostoimittaja ja dekkaristi Harri Nykänen sekä nykyisin EU:n ministerineuvoston viestintäjohtajana toimiva Reijo Kemppinen.

Raija ei harmikseen saanut valmistumisen jälkeen kesätyöpaikkaa Sipoon Sanomista. Sen nappasi paikallinen nuorimies.

”Minä nappasin hänet poikaystäväksi, ja kun hän lähti kesän jälkeen muualle, minä sain pitkäaikaisen sijaisuuden Sipoon Sanomista.”

Jutut kirjoitettiin 80-luvun alkupuolella vielä sähkökirjoituskoneella. Raija Lahtinen kuvasi, kehitti filmit itse ja pääsi valvomaan myös taittoa painossa.

Uudella paikallislehdellä oli kova työ lyödä itsensä läpi. Ei ollut itsestään selvää saada kunnallisia ilmoituksia. Mutta lehdellä oli hyötyä Raijan räväkästä otteesta. Hän teki monia paikallisesti merkittäviä juttuja. Hän raportoi innolla muun muassa, kuinka naapurikunnat Järvenpää ja Kerava yrittivät kärrätä jätteensä Sipooseen, ja päätoimittaja nimesikin hänet Romu-Raijaksi.

Päätoimittajaksi

Nainen sanomalehden päätoimittajana 1980-luvun alussa ei ollut kovin yleinen näky. Raija Lahtinen pestautui Keravan Seudun päätoimittajaksi, kun ennen vain tv-ohjelmia ja mainoksia sisältäneestä ilmaisjakelulehdestä haluttiin tehdä oikea kaupunkilehti. Hän tarttui hommiin 24-vuotiaan innolla.

”Päivät olivat pitkiä, kun saatoin Keravan kaupunginvaltuuston jälkeen ajaa latomoon Järvenpäähän, kirjoittaa valtuustojuttuni siellä valmiiksi, valvoa taiton ja ajaa sitten yötä myöten taiton kanssa Nurmijärvelle painoon.”

Yhdessä pääkirjoituksessaan Raija Lahtinen arvosteli lehdessään voimakkaasti Sipoon rakennuskieltoja, joilla rajoitettiin suomenkielisten asukkaiden rakentamista. Seurasi vilkasta yleisönosastokirjoittelua, ja lehti sai paitsi Sipoon kunnanisät hermostumaan, myös lisää lukijoita.

Vuoden kuluttua kustantajan rahat loppuivat, sillä neljä lehteä kilpaili samoista ilmoituksista.

Seuraavaksi Raijan palkkasi päätoimittajaksi kansanedustaja Ben Zyskowicz itähelsinkiläiseen Tildun tieto ja uutinen -kaupunkilehteen.

”Edellytin työsopimusta tehdessä koeaikaa, koska olin kuullut, että lehdellä oli ongelmia – ja koeajan viimeisenä päivänä sitten irtisanouduinkin. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun irtisanouduin!”

Aikakauslehtiin

Raija Lahtinen pääsi 1980-luvun puolivälissä uuteen aikakauslehteen Kotivinkkiin. Lehti oli ruotsalaisen kauppaketjun Icakuriren-lehden sisarlehti. Ajatuksena oli, että lehti tehdään osin emolehden materiaaleista. Sellainen on alalla myöhemmin todettu moneen kertaan mahdottomaksi: käännetyt lehdet ovat jääneet suomalaisille lukijoille vieraiksi.

”Aiheita ja joitakin kuvia saatettiin käyttää, muuten teimme jutut ihan uusiksi. Minä kirjoitin kuluttajavalistusta, henkilöjuttuja ja teinpä myös sisustusjuttuja. Opin paljon visuaalisuudesta, kun kuvausjärjestelyt hoidettiin ammattikuvaajien kanssa. Lehdessä oli myös kiertävä pääkirjoitusvuoro.”

Kokeiluhenkinen kustantaja starttasi myös ruokalehden ja miehille suunnatun Menestyjä-lehden, johon Raijakin kirjoitti. Kokeilut eivät olleet pitkäikäisiä.

”Kollegojen pitkät, kosteat lounaat perhelehdessä yllättivät. Ruokalehden hautajaiset olivat niin rankat, että kestivät aamuyöhön asti.” 

Ensimmäinen nainen

Kotivinkin sijaisuus päättyi, asunnon vuokrasopimus umpeutui, ja toimituksessa tuotteineen päälle tunkevat markkinoijat saivat nuoren ja kirkasotsaisen Raija Lahtisen hakeutumaan uudelleen opiskelemaan. Hän lähti Otavan opistoon lukemaan kansainvälistä politiikkaa ja ympäristönsuojelua.

”Ympäristönsuojelu kolahti minuun. Se oli minun juttuni.”

Seuraavaksi Raija Lahtinen löysi itsensä toimitussihteerinä Kukkakauppiasliiton Floristi-lehdestä. Kun liiton talous- ja muutkin asiat vaikuttivat olevan sekaisin, Raija ja muutama muu vaihtoivat maisemaa. Niin Raijasta tuli Asu hyvin -lehden toimitussihteeri. K-rautakauppojen perinteikäs Rautaviesti oli muuttunut nimeään myöten ja siitä haluttiin myös naisia kiinnostava lehti.

”Olin ensimmäinen nainen toimituksessa, ja kollegani olivat miehiä. Toimitus sijaitsi aluksi Katajanokalla Keskon tiloissa miehisen rautaosaston perällä. Aamulla töihin tullessa sain silmäniskuja ja vihellyksiä.”

Kauppiaiden kustannuksen kustantama lehti muutti pian Pirkka-lehden toimituksen viereen. Pirkasta Raija sai elinikäisen ystävän, Pirkan toimitussihteerin Maija Kauppisen. Maija houkutteli kollegan myös jäseneksi Naistoimittajien yhdistykseen – ensimmäinen opintoretki suuntautui Rauma Repolan öljynporauslauttatyömaalle.

1980-luvun loppu oli taloudellisesti huoletonta. Ilmoitusmyyjät anelivat jatkuvasti lisää tilaa mainoksille ja toimitussihteerin tuli vastaavasti lisätä juttujen määrää. Toimituksessa piti olla tätä varten valmiina runsaasti varajuttuja. Ympäristökin oli hulppea, sillä Raija Lahtisen työhuoneen ikkunasta avautui näkymä Säätytalolle ja Suomen Pankkiin.

”Huomasin, että minut oli myös palkattu päätoimittajan ja toimittajan väliin, sillä toimituksessa oli skismaa. Kun päätoimittajat vaihtuivat, minäkin päätin lähteä. En joutunut katumaan sitä, että jätin vakituisen työn.”

Lama iskee, laki tulee

Toimituspäällikön perhevapaan sijaisuus Vakuutusyhtiöiden keskusliiton Vakuutussanomissa tuli juuri sopivaan aikaan. Raija Lahtinen sai tehdä yhteiskunnallisesti mielenkiintoisia juttuja Suomen yhä syvenevässä 1990-luvun lamassa. Kun näppäimistö lauloi, taustalla työhuoneen kirjahyllyssä faksi tikitti jatkuvalla syötöllä Suomen alenevaa luottoluokitusta.

Sijaisuuden päätyttyä ei heti ollut uutta työtä ja Raija opiskeli lehden taittamista. Hän alkoi myös kirjoittaa freejuttuja Yhteishyvä-lehteen, jonne hän sai aloittaa vakituisen juttusarjan Ekoteko arjessa. Aihepiiri oli hänelle todella mieluinen.

Sitten Raija Lahtinen pääsi päätoimittajan sijaiseksi Lakimiesliiton Lakimiesuutisiin. Kun hän oli tekemässä viimeistä isoa juttuaan lama-ajan konkurssiaallon vuoksi uudistettavasta konkurssilainsäädännöstä, haastateltava, Asianajajaliiton puheenjohtaja kysyi, olisiko hän kiinnostunut tämän liiton uudesta, perusteilla olevasta lehdestä.

”Tiesin, että uuden lehden perustaminen ei ole helppoa. Kyseessä oli kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus päästä tekemään uusi lehti vaativalle lukijakunnalle. Laadin uuden lehden prototyypin ja niin minusta tuli Advokaatin toimituspäällikkö. Viihdyin työssäni peräti 16 vuotta.”  

Vahvoja rakkaudessa ja vihassa

Raija Lahtinen oli Asianajajaliitossa jälleen miehisessä ympäristössä. Asianajajat olivat pääosin miehiä, mutta juridiikan opiskelijoista suurin osa oli jo naisia.  Hän näki työssään muutoksen, kun naisten määrä asianajajan ammatissa lisääntyi ja naisia nousi Asianajajaliiton luottamustehtäviin.

”Olin perustanut Advokaattiin kiertävän pääkirjoitusvuoron. Minua jännitti, kun ensimmäisen kerran pyysin naista kirjoittamaan pääkirjoituksen. Olin ylpeä tästä päänavauksesta.”

Asianajajien kanssa työskenteleminen muutti toimittajan entistäkin tarkemmaksi. Jos Vakuutussanomissa asioiden piti olla prikulleen oikein, asianajajien kanssa piti olla vieläkin tarkempi.

”Asianajajien kanssa piti myös olla hirveän varma. Täytyi ottaa tosissaan asenne, että tuumaakaan ei anneta periksi. Minulta esimerkiksi kysyttiin jo haastattelussa, että enkö voisi työskennellä osa-aikaisesti. Kysyin haastattelijalta, tekisikö hän oman työnsä osa-aikaisesti. Kysyjä oli maan suurimman asianajotoimiston toimitusjohtaja.”

Asia tuli selväksi, Raija Lahtinen palkattiin tehtävään, ja hänestä tuli haastattelijan kanssa hyvä yhteistyökumppani.

”Asianajajat ovat hyvin vahvoja niin rakkaudessa kuin vihassa. En ole missään saanut niin paljon kiitosta kuin Asianajajaliitossa.”

Uutta kohti

Raija Lahtinen oli saanut vapaasti uudistaa Advokaatti-lehteä. 16 vuodessa oli löytynyt luotettava avustajakaarti ja monet asianajajat olivat osoittautuneet oiviksi kirjoittajiksi. Mutta hän näki edessä olevan uuden ajan. Varsinkin pienten järjestölehtien kustantamista mietittäisiin pian uusiksi.

”Viisikymppisenä aloin myös ajatella, että jos jään eläkeikään asti, niin tulen olleeksi 30 vuotta samassa työpaikassa. Se tuntui liialta. Halusin tehdä erilaisia juttuja, kouluttautua ja matkustella.”

Kaikkien yllätykseksi hän irtisanoutui vuonna 2011, ja ryhtyi freelanceriksi. Alkoi kiva ja kehittävä yhteistyö Työterveyslaitoksen julkaiseman Työ Terveys Turvallisuus -lehden ja Bonnier Pro -asiantuntijapalvelun kanssa.

”Pääsin tekemään Työ Terveys Turvallisuus -lehteen isoja pääjuttuja ammattitaitoisen toimituspäällikön Merja Karjalaisen kanssa. Se kehitti minua kirjoittajana.”

Hän suoritti järjestöviestijän koulutuksen ja perehtyi kriisiviestintään Helsingin yliopistossa. Raija totesi, että järjestöviestijäksi hän ei halua, mutta kriisiviestinnän opinnoista hän nautti. Hän sai myös matkustaa – kymmenen vuotta sitten toimitukset maksoivat freetoimittajankin ulkomaille tekemään juttuja.

Suomi täytti sata vuotta

Kun Suomi täytti sata vuotta 2017, Raija Lahtinen pestautui kotikaupunkinsa Keravan Suomi 100 -hankkeen projektipäälliköksi. Organisointityössä pääsi kurkistamaan oman kotikaupungin kulissien taakse. Hän harmittelee, että ei ollut älynnyt tehdä sellaista jo aiemmin.

Reilun vuoden kestäneen projektin jälkeen Raija jatkoi freelancerina, kunnes korona-aika iski päälle vuoden 2020 maaliskuussa. Hän oli juuri tehnyt paljon juttuja työelämästä, kuten uudesta ilmiöstä, anonyymistä rekrytoinnista.

”Huomasin, että Esperi Carelle etsittiin muutamaksi kuukaudeksi rekrytointikoordinaattoria. Sain työn, opettelin uudet tietokoneohjelmat ja tein esihaastattelut varsinaisille rekrytoijille. Hoidin myös viestintää ja päivitin kotisivuja.”

Raija Lahtisesta oli erittäin mielenkiintoista nähdä terveydenhoidon maailmaa uudesta näkövinkkelistä, vaikka ei pitänyt työtä sellaisena, että tekisi sitä ikuisesti.

”Huomasin, että toimittaja taipuu ihan mihin vain – kun on vain avoin mieli. Monilla toimittajilla on jo alun perin jokin toinen ammatti taustalla.”

Jatkuvaa opiskelua

Raija Lahtinen on neljällä vuosikymmenellä nähnyt median suuret muutokset. Sähkökirjoituskoneesta siirryttiin tietokoneisiin, ja pian jo latomon kaikki työt tulivat toimituksissa tehtäviksi. Oikolukijat häipyivät. Nykyään toimittajat ovat moniosaajia, jotka tekevät työtä useisiin eri välineisiin.

”Minulle jatkuva opiskelu on ollut tärkeätä. Olen hyödyntänyt Journalistiliiton ja sen yhdistysten opintomahdollisuudet.”

Kaikkein hyödyllisimpänä koulutuksenaan hän pitää Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE:n järjestämää aikakauslehtityön koulutusta. Ohjelma kesti 1,5 vuotta ja sen aikana hän kehitti Advokaatti-lehden työprosessia ja konseptia.

”Oli aikamoinen kädenvääntö, että sain Asianajajaliiton maksamaan kalliin koulutuksen. Hinta tuli takaisin jo seuraavassa painosopimuksessa, kun lehti oli entistä sujuvampi tehdä. Sujuva työprosessi lisäsi myös työniloa.”

Järjestötoimintaa kaiken muun ohessa

Raija Lahtinen liittyi heti uransa alussa Journalistiliittoon ja on kuulunut moniin toimittajayhdistyksiin, kuten ympäristö- ja oikeustoimittajiin. Hän on myös toiminut Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton hallituksessa ja Erikoislehdet ry:n puheenjohtajana.

Naistoimittajien yhdistyksessä Raija on ollut aktiivinen hallitusjäsen kolmella vuosikymmenellä. Häntä pyydettiin yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 2017, kun tarvittiin yhdistyslain ja säännöt tuntevaa, napakkaa vetäjää. Yli 70-vuotiaan järjestön linja ja talous kaipasivat uutta suuntaa.

Yhdistys alkoi uudistua ja löytää jälleen uusia jäseniä. Puheenjohtajan aloitteesta naistoimittajiin voivat liittyä nyt myös tasa-arvosta kiinnostuneet miestoimittajat.

Raija Lahtinen kirkasti yhdistyksen tärkeitä kulmakiviä: koulutusta, vaikuttamista ja virkistystä. Hän lisäsi strategiaan vielä neljännen ulottuvuuden, verkottumisen. Hän uskoo, että kuten journalistit, yhdistyksetkään eivät voi toimia enää yksin.

Niin Naistoimittajien yhdistys aloitti yhteistyön Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sukupuolella väliä -hankkeen kanssa vuonna 2019. Yhdistys järjesti samana vuonna myös opintomatkan Islantiin, jolla matkalaiset tutustuivat maan upouuteen, tasa-arvoiseen palkkalakiin.

”Toimittajat ovat ahkeria omissa järjestöissään. Mutta toimittajia on nyt paljon entistä vähemmän. Myös yhdistystoiminnan on muututtava, kun ajat ja ajankäyttö muuttuvat.”

Tulevaisuutta etsimässä

Toimittajan työ on ollut todella iso osa Raija Lahtisen elämää. Vaikka hän on välillä tehnyt jonkin muun alan työtä, toimittajaidentiteetti on aina pysynyt vahvana. Nyt hän on jälleen uudessa elämänvaiheessa.

”Paljon asioita on mennyt uusiksi. Olen hiljattain muun muassa muuttanut uudelle paikkakunnalle, mikä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Yritän olla avoin tulevaisuuden suhteen.”

Journalistin ura on kestänyt 41 vuotta, ja Raija Lahtinen jatkaa työtään freelancerina.

”Tunnen olevani etuoikeutettu. Voin tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Olen tällaisen tilanteen edessä nöyrä. Katsotaan, mitä elämä tuo!”