Kartanonemäntä Pirkko Arola perusti vuonna 1948 kutomon, jotta juurikaspelloilla työskennelleille naisille saatiin sadepäiviksi ja talveksi tekemistä. Arolan kutomosta tuli suomalainen menestystarina, ja sen värikästä johtajaa muistellaan yhä lämpimästi.
Näin Pirkko Arola kertoi kutomonsa toiminnasta sen alkuvaiheessa 1949: ”Jotta näille viljelyksille saataisiin ammattitaitoista työväkeä, oli välttämätöntä saada työvoima vakinaistetuksi ja varatuksi sille läpi vuoden sopivaa työtä. Tästä syystä perustettiin tilalle kutomo, jossa on kudottu muun muassa naisten pukukankaita, päähuiveja, esiliinoja, pöytäliinoja ja lautasliinoja. Kutomossamme on nykyisin noin neljäkymmentä kutojaa. He työskentelevät siellä talvikauden ja sadepäivinä. Kesällä kauniilla ilmoilla he työskentelevät pelloilla ja puutarhaviljelyllä. Tällainen järjestely on katsottu paitsi tilan myöskin kyseisten naispuolisten työntekijöitten ja etenkin heidän terveytensä kannalta edulliseksi”.
Arolan kutomo työllisti sadoittain naisia vuosikymmenten ajan, ja sinne tultiin töihin pitkienkin matkojen takaa.
”Suurin osa kutojista, jotka ovat yleensä yksivuotisen naiskotiteollisuuskoulun käyneitä ja useimmat pienten talojen tyttäriä, ovat kotoisin muilta paikkakunnilta. He asuvat kutomon viereen rakennetussa, osittain kolmikerroksisessa asuinrakennuksessa, jonka alakerrassa on keittiö, ruokala, kellarit ja varastosuojat sekä sauna ja pesutupa. Toisessa kerroksessa sijaitsevat kutojien asunnot. Muutamia paikkakunnan nuoria naisia käy myöskin kutomossa työssä. He ovat yleensä aputyöläisiä ja asuvat kotonaan.”
Yrittäjänä ja teollisuusjohtajana Pirkko Arola oli edistyksellinen ja uraa-uurtava. Vuonna 1955 hän kävi ostamassa Britanniasta Pohjoismaiden ensimmäiset, muotoon kutovat neulekoneet. Niihin löytyi sopiva lanka Pohjois-Italiasta.
Kutomon tavaramerkkejä olivat korkealaatuisesta langasta kudotut klassiset neulepuserot ja -takit eli twinsetit. Myös solmioita tehtiin pari tuhatta päivässä. Kauppaneuvos Pirkko Arola kehaisikin Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa vuonna 1975, että jokaisella Suomen miehellä oli kaulassaan Arolan solmio.
Hooverin provikoilla Hampuriin
Pirkko Arola oli paitsi teollisuusjohtaja ja työllistäjä, myös aktiivinen paikallinen toimija ja Akaan Maatalousnaisten arvostettu, ihailtu puheenjohtaja. Hänen ansiostaan Valkeakoskella järjestettiin maatalousnäyttely vuonna 1955. Sinne hän hankki tarjoiluastioiksi Sarviksen upouusia muoviastioita, jotka herättivät suurta ihastusta. Astiat Pirkko Arola lahjoitti näyttelyn jälkeen maatalousnaisille.
Pirkko Arolan sydämen asia oli innostaa nuoria naisia ja tyttöjä mukaan toimintaan. Hänelle tyypillisiä tempauksia olivat muiden muassa jatkokoulun perunakuorimiskilpailut, jonka voittajajoukkue pääsi Arolan kartanoon vierailulle, kaakaosta ja herkkupöydän antimista nauttimaan.
Pirkko Arola matkusti paljon, ja hän halusi viedä myös maatalousnaisia ulkomaille oppimaan ja sivistymään. Kun Suomeen tulivat ensimmäiset pyykinpesukoneet, Pirkko Arola teki sopimuksen Hooverin kanssa. Akaan Maatalousnaiset myivät Hoovereita ja saivat provisiot. Tuotot sijoitettiin Kansallisosakepankin osakkeisiin. niiden tuotolla perustettiin niin sanottu Hampurin kerho, joka kustansi maatalousnaiset virkistysmatkalle Hampuriin.
Pirkko Arola Asui viimeiset vuotensa Helsingissä, mutta vieraili säännöllisesti kotonaan Arolan kartanossa. Sen työteliästä elämänmuotoa hän kuvaili vuonna 1949 seuraavasti. ”Päivittäisiä töitäni en voi tarkkaan kuvailla, koska jokainen päivä on erilainen riippuen tapahtumien kulusta. Elämä ja työskentely tässä omassa pikku maailmassani on omalla tavalla vaihtelevaa ja jännittävääkin. Sellaiseksi sen tekee etenkin onnettomuudet, harmit ja vastoinkäymiset, joita yhtenään sattuu ja joista mieheni sanoo, että nekin kuuluvat vain säännölliseen taloudenhoitoon, mutta joita minä en tahdo oppia asiaankuuluvina vastaanottaa. Tietenkin sattuu myös myötäkäymisiä ja onnistumisia työssä ja yrityksissä, mutta niitä ei huomaa eikä nähtävästi osaa niistä oikein iloita, koska juuri niitä pitää asiaankuuluvina ja luonnostaan lankeavina. Mutta joka tapauksessa olen työhöni kiinnostunut ja innostunut enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun tehtävään enempää kuin kotiani ja omaa tilaani toiseen edes luonnonkauniimpaan ja parempaan tilaan. Sillä täällä ja tässä tehtävässä viihdyn ja tunnen voivani siinä myöskin ansaita enemmän kuin jossain muussa.”
Kauppaneuvos ja Vuoden nainen
Pirkko (Birgit) Arola syntyi vuonna 1908 Laukaassa suomenruotsalaiseen perheeseen. Hän avioitui akaalaisen Arolan kartanon omistajan Väinö ”Atte” Arolan (1893-1964) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, poika ja tytär. Atte Arolasta tuli sittemmin maanviljelysneuvos ja hän oli 1930-luvulla kauppa- ja teollisuusministeri sekä sodan aikana kansanhuoltoministeri.
Arolan kutomo vaikutti osaltaan merkittävästi suomalaisen tekstiiliteollisuuden nousuun sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Arola Oy toimi aktiivisesti vielä 1980-luvulla. Puolet tuotannosta meni vientiin.
Pirkko Arola sai talousneuvoksen arvonimen vuonna 1963 ja kauppaneuvoksen arvon vuonna 1969. Suomen liike- ja virkanaiset valitsivat hänet Vuoden naiseksi vuonna 1970. Hän kuoli 94-vuotiaana Helsingissä.
Kirjoittaja
Kirjoittanut SI Akaan työryhmä: Pirkko Arolan miniä Maila Arola, Minna Kalliainen, Katariina Romppainen ja Eva von Wehrt
Lähteet
Tarina julkaistu "Naisten matkassa"-kirjassa syksyllä 2013
Kirjoittanut SI Akaan työryhmä: Pirkko Arolan miniä Maila Arola, Minna Kalliainen, Katariina Romppainen ja Eva von Wehrt
Sitaatit Pirkko Arolan elämänkerrallisesta kirjoituksesta vuodelta 1949
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.