Naima Kurvinen - Suomalaisen Naisliiton Oulun osasto uuteen vauhtiin

Naima Kurvinen syntyi 1876 Helsingissä. Perhe oli palannut vuotta ennen Naiman syntymää Ambomaalta, missä Pietari Kurvinen oli ollut seitsemän vuotta lähetyssaarnaajana. Isä oli runolaulaja Mateli Kuivalattaren pojanpoika, äiti Gustafva Wilhelmiina Rosvall varakkaan viipurilaisen suutarimestarin kielitaitoinen tytär.

Naima kävi viisivuotisen Helsingin tyttökoulun. Hänen haaveenaan oli lääkärin ammatti, mutta opintojen tiellä oli tuolloin naiselle paljon esteitä. Niinpä hän suoritti yksivuotisen sairaanhoitajakurssin Helsingin kirurgisessa sairaalassa.

Naima toimi kolmisen vuotta Sortavalan sairaalassa, josta siirtyi vuonna 1899 nuoremmaksi hoitajaksi Oulun lääninsairaalaan.

Naima teki omin varoin kaksivuotisen opintomatkan Amerikkaan, mistä hänet kutsuttiin vuonna 1904 Oulun Lääninsairaalan ylihoitajaksi. Tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1926. Eläkepäivillään Naima muutti Helsinkiin, jossa perusti sairaskoti Salven maaseudulta tulevien potilaiden avuksi.

Naima Kurvinen teki työnsä ohella uraauurtavaa työtä sairaanhoitajakoulutuksessa. Vuonna 1913 hän perusti oppilaskodin, minkä seurauksena puoli vuotta kestävä koulutus voitiin muuttaa yksivuotiseksi ja kaksi vuotta myöhemmin kaksivuotiseksi. Käytännön harjoittelut hän suoritutti läänin-, kunnallis-, hermo- ja kaatuvatautisten sairaalassa. Hän korosti potilaan huomioon ottamista, kuuntelemista ja lohduttamista.

Naima Kurvinen sai aikaan sairaanhoitajille lepokodin ja vanhuudenkodin, eläke- ja sairasapurahaston sekä opintorahaston. Orpokoti Onnela perustettiin hänen aloitteestaan vuonna 1919. Jo vuonna 1908 hän oli perustanut Sairaanhoitaja-yhdistyksen, joka hankki Muhokselta Lepola-nimisen tilan sairaanhoitajien virkistyskäyttöön.

Vaativan työn ohella Naima Kurvisella oli aikaa toimia aatteellisissa järjestöissä, kuten Suomalaisen Naisliiton Oulun osastossa. Hän perusti Oulun osaston uudelleen vuonna 1917 ja toimi sen rahastonhoitajana, sihteerinä ja Rasti-lehden toimittajana 1919–1924. Naima Kurvinen kirjoitti paljon oululaisten naisten uurastuksista Naisten Ääni -lehteen jo lehden ilmestymisen alkuvuosina.

Naima Kurvinen kuoli vuonna 1933. Testamentissaan hän määräsi puolet omaisuudestaan Suomalaiselle Naisliitolle opetuskäyttöön, toisen puolen hän lahjoitti Sairaanhoitajaliitolle.

Hilja Vilkemaa kirjoitti Naima Kurvisen muistokirjoituksessa Naisten ääni-lehdessä:
”Naima Kurvinen tuntui olevan ehdottoman, tinkimättömän ihanteen ihminen. Tyhjä sisällyksetön juttu ja naljaileva leikinlasku vaimeni hänen seurassaan. Elämä oli liian suuri ja pyhä ja siinä oli liian paljon tuskaa, liian paljon orpoja vaeltajia, jotta olisi saanut leikkiä sitä tyhjiin. Hän suorastaan janosi oikeutta ja totuutta.

Naima Kurvisen voimakkaana puolena oli mitä suurin käytännöllisyys. Hänellä oli taitavat ja auttavat kädet. Hän toteutti palvelemisen pyhää oppia.

Naima Kurvinen ei sallinut itselleen pysähtyä jo tallatuille poluille, vaan piti suuntautua ylöspäin.”