Mimmi Augusta Hevonpää – isänmaallisen isosiskon äidillinen rakkaus

Suomalaisen naisliiton Oulun osasto syntyi kahden naisen orkestroimana 1907. Heistä nuorempi oli tuleva lottajohtaja Fanni Luukkonen. Yhtä lailla paikallisosaston syntymisestä kertovissa lehtiuutisissa on opettaja Mimmi Hevonpään nimi. Luukkonen ja Hevonpää toimivat yhdessä myös mm. Nuorsuomalaisten ”agitatsiooni”osastossa 1908-. (Kaleva 15.8.1908)

Mimmi Augusta Hevonpää oli syntyisin Oulujoelta kansakoulunopettaja Gråstenin perheestä. Hän oli sisarussarjan ensimmäinen, kolmesta nuoremmasta veljestä maineikkain oli Sulo Alfred – ”Sakina” tunnettu Voimaliiton yhdinryhmäläinen, showpainija ja Broadway-näyttelijä. Kaksi muuta pikkuveljeä olivat nimismies ja Petsamo-aktivisti Otto Gråsten sekä 1930-luvun isänmaallisissa piireissä tunnettu pankinjohtaja Eino J. Hevonpää.

Kolme sisaruksista vaihtoi suomalaisuusinnossa Gråsten-sukunimen Hevonpääksi 1906. Hevonpää-nimi juontuu heidän äitinsä muhoslaisen pappissuku Cajanerin sukuhistorialliseen tarinaan, joka jäljittyy 1500-luvulle Paimion Hevonpäähän.

Mimmi Gråsten oli valmistunut Oulun suomalaisesta tyttökoulusta 1892, hän suoritti myös jatko-opiston. Jyväskylän seminaarista, josta oli valmistunut myös isä Juho, Mimmi Gråsten sai hospitanttitodistuksen 1898. Sen jälkeen hänellä oli pätevyys opettajaksi. Gråsten toimikin kotikaupungissaan kansa- ja valmistavan koulun opettajana kunnes erikoistui kuuromykkäinopettajaksi. Siitä tuli hänelle kuolemaan asti sekä ammatti että elämäntehtävä. Dövsdumman Jul lehden 1915 numerossa on oululaisopettajista yhteiskuva, jossa Hevonpään lisäksi on mm. Samuli Paulaharju.

Nuori Gråsten/Hevonpää toimi opettajantoimien ohessa kotiseudullaan useissa eri yhdistyksissä kuten Martat, Kotimaisen Työn liitto ja monet nuorten aktivoimiseen liittyvät seurat.

Gråstenin Mimmin kerrotaan osallistuneen myös routavuosiaktivismiin. Siinä olisi paljon vielä tutkittavaa, joten seuraavat seikat ovat vain hajalöytöjä. Hän toimi luultavasti nimenkerääjänä jo 1899 Suureen Adressiin. Siihen viittaa keräyssivu, jossa Mimmi Gråsten on ”ns. tavallisen väen seassa”. Se ei ole kohdassa, jossa olisi hänen kollegoitaan tai perhettään. (digitoitu Suuri Adressi, Oulu).  Gråstenin viisi vuotta nuorempi veli Sulo Alfred oli 1901-1902 paikallisen aseiden hankintaakin suunnitelleen aktivistiryhmän jäsen, joten voi olettaa että isosisko on varmasti ollut varomattomana huimapäänä tunnetun pikkuveljen toiminnasta tietoinen – mahdollisesti jopa sitä kannustanut/ohjannut. Suurlakon (1905) tapahtumissa Oulussa Mimmi Gråsten oli ydinryhmässä. Hän kuului suurlakkokansliaan (Roos Sigurd: Sortovuodet ja suurlakko v. 1905 Oulun kaupungissa ja läänissä).

Toisen sortokauden ajalta on sanomalehdessä julkaistu mielenkiintoinen M. Hevonpään ilmoitus jossa kerrotaan ”Ruusujen tilauksista” ja mihin päivään mennessä ne on tehtävä. Noinkohan ruusut ovatkin esim. maanalaisia lehtisiä ja tuo liittyisi niiden paikalliseen jakeluorganisaatioon?

Mimmi Hevonpää oli ensimmäisen maailmansodan aikaan Helsingin Huopalahdessa sijainneen Kuuromykkäinkoulun opettaja ja asuntolanjohtaja. Koulusta on mm. valokuva, jossa koulun johtajaopettaja ja muu henkilökunta seisoo ”asennoissa” isojen ikkunoiden alla, oppilaat ovat pulpeteissaan, mutta Hevonpää on yhden kaitsittavansa takana kädet olkapäillä kuin kertoen, että kuvaustilanteessa ei ole mitään pelättävää.

Huopalahden aikaiseen liittyy myös sisällissotavuosi 1918. Hevonpää on toiminut tuolloin jollakin poikkeuksellisella tavalla, koska valkoinen lehdistö huomioi hänen vapaussodan ansionsa.

Esim. Uuden-Suomen Iltalehden Helsingin vapautuksen vuosijuhlauutisessa 15.4.1919 ”Neiti Mimmi Hevonpää, jolla jo punaisen vallan aikaan oli huomattava osuus suojeluskunnan toiminnassa”.

Mimmi Hevonpää valitaan ainoana naisena ensimmäiseen itsenäistyneen Huopalahden valtuustoon 1919. Hänet on myös palkittu 2. lk vapaudenmitalilla. Kuuromykkäinkoulu toimi Huopalahden-Haagan maanalaisen suojeluskunnan ”päämajana” punavallan aikana. Koulun liikunnanopettaja organisoi suojeluskunnan toimintaa ja se oli aseistettu. Ainakin yksi paikallinen nainen muistelee vuosikymmeniä myöhemmin aseita salakuljettaneensa, mutta Hevonpään osalta en ole vastaavaa mainintaa löytänyt. Valitettavasti palkitsemisperusteissa lukee vain ”ansiokas toiminta” eikä niitä ole tarkemmin eritelty. (Tiedonanto Kansallisarkisto 30.9.2021)

Hevonpää opetti Huopalahden ja Oulun lisäksi mm. Porvoossa, mutta pisin jakso osui Mikkeliin. Hevonpää toimi päämajakaupungissa vuodesta 1922 kuolemaansa asti kuuromykkäinkoulun opettajana ja asuntolanjohtajana. (Nimitysuutinen: Länsi-Savo 1.11.1922)

Hänen aktiivisuutensa jatkui myös Savossa. Hevonpää oli perustamassa kokoomusnaisten ensimmäistä paikallisyhdistystä. Mimmi Hevonpää oli myös Mikkelin lotissa ollen ainakin yhden vuoden puheenjohtajana. Hän oli puheenjohtajavuotensa 1926 aikana hyvin aktiivinen kirjoittaja paikallisiin sanomalehtiin. Sairauden heikentämä Hevonpää osallistui vielä elämänsä loppuaikoina sotilaskotitoimintaan. Mimmi Hevonpään kasvot olivat 1930-luvun aikakauslehtien kuten Kotilieden lukijoille tutut, koska hän esiintyi usein HAVI:n mainoksissa.

Mimmi Hevonpää matkusti kansainvälisiin konfrensseihin, joissa käsiteltiin kuuromykkäinkysymyksiä. Hän lähetti lehtiin matkakertomuksia, joista selviää että Hevonpää oli perehtynyt ja kiinnostunut mm. oralismin ja viittomien välisestä vastinparisuudesta. (Matkakirjeet Norjasta Mikkelin Sanomissa elokuussa 1926)

Hevonpään kuolema oli uutisointien mukaan suuri järkytys oppilaille ja henkilökunnalle. Hänen kerrotaan olleen asialleen omistautunut opettaja, joka saattoi käyttää omatkin rahansa tarjotakseen köyhille oppilailleen esim. käsityötarpeita. Hän vertautuu tuolta osin nuorempaan veljeensä Sakiin, jonka joviaali hyväntahtoisuus on kymmenien kaskujen lähde.

Mimmi Hevonpää mainitaan verkkoartikkelissa ”Asuntoloiden johtajattaret – kuurojen lasten äidilliset ystävät” (Valoisa ikkuna blogi toukokuu 2021). Artikkelissa kuvataan asuntolanjohtajia, jotka olivat hyviä ja vaatimattomia ihmisiä: ”väsymättämällä innolla, tarmolla ja ahkeruudella omistivat elämänsä kuuromykkien hoitamiseen”. (valoisaikkuna.blogspot.com).

Olen löytänyt vain yhden Mimmi Hevonpäätä koskevan ilkeän jutun sanomalehdistä. Hänestä julkaistiin kesällä 1907 valeuutinen, joka mukaan Neiti Mimmi Hevonpää olisi vihitty. Sanomalehti joutui oikaisemaan uutisen seuraavassa numerossa. (Uusi Suometar 6.7.1907). Kiusaajan motiivia voi vain arvailla, mutta kiusantekoon oli kuitenkin käytetty aikaa ja vaivaa. Vihkimisilmoitus oli lähetetty kirjekuoressa Uuteen Suomettareen ilmoitusmaksun kera. Liekö jokin taho ollut suivaantunut omaehtoisen opettajan olemukseen? Hevonpää ei avioitunut elämänsä aikana.

Mimmi Hevonpää opetti oppilailleen käsityötaitoja, mutta hän oli myös itse tekstiilitaiteilija. Hevonpää järjesti Oulussa KOP:n talossa ensimmäisen batiikkitekniikkaan pohjautuvan näyttelyn.

”Nimitys on outo, mutta se selviää kun tutustuu näyttelyn nähtävyyksiin, joina on erilaatuisille hienoille kankaille, pääasiassa filtille, kaunovärjäysmenetelmää käyttäen muodostetut hivelevät värisoinnut ja kuviot. Näytteillä olevat työt on valmistanut opettajar nti Mimmi Hevonpää.” (Kaiku 13.12.1921)

Energinen Hevonpää ehti pitää Mikkelissä myös käsityökursseja. Hänen itsensä tai oppilaidensa kanssa tekemät näyttävät ryijyt olivat 1920-1930-luvuilla paikallisesti hyvin tunnettuja. Valitettavasti niitä ei ole enää tallella ainakaan Suur-Savon museossa. (Museon tiedonanto). Hevonpään kuuluisia ryijyjä ovat olleen mm. ”Väinämöisen Poislähtö” ja ”Laki”,  jos joku Naisten Äänen lukija seinältään jomman kumman hoksaa.

Mimmi Hevonpään kuolema kotonaan Runeberginkatu neljässä lauantaista koulupäivää seuraavana yönä oli Mikkelissä etusivun uutinen, mutta hänen viimeinen leposijansa Harjun hautausmaalla on jo vuosikymmeniä sitten käytetty uudelleen. (Tiedonanto Mikkelin Seurakunta). Hevonpäällä ei ole siten muistomerkkinä hautakiveä kuten Fanni Luukkosella Iin Kruununsaarella.