Milly Tojkander - Suomen ensimmäinen Valtionrautateiden naisasemapäällikkö

Vuonna 2022 tuli kuluneeksi 160 vuotta ensimmäisen rautatielinjan avaamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan ja 110 vuotta siitä, kun ensimmäinen naisasemapäällikkö, Milly Tojkander, sai pikkuruisella Muurolan asemalla oikeuden vastaanottaa ja lähettää junia. Asemapäälliköt olivat olleet miehiä aina vuoteen 1912 asti.

48 vuotta Valtionrautateillä

Jäätyään eläkkeelle vuonna 1933 Milly Tojkander oli palvellut Valtionrautateillä kaiken kaikkiaan 48 vuotta.

Naisten Ääni (1.9.1933) tapasi viimeisiä päiviään valtion palveluksessa olevan ystävällisen naisasemapäällikkön ”pomon”, Milly Tojkanderin, Talin asemalla. Millaisen vaikutuksen tapaaminen herätti haastattelijassa?
”Tunsin edessäni olevan uranuurtajanaisen, sitkeän kamppailijan, persoonallisuuden. Kunnioituksen tunne valtasi minut niin, että istuin täpärästi ja tutisten tuolin reunalla peläten, että minut tapaa jonkinlainen Mooseksen jäykkyys ja asiani Aaronin puutteessa jää kokonaan toimittamatta.”

Milly Tojkanderin pitkä ura Valtionrautateillä alkoi 1.9.1885 harjoittelijana kotikaupungissaan Viipurissa. Vuonna 1886 hän suoritti sähköttäjätutkinnon, jota työtä hän teki 12 vuotta. Vuonna 1889 Milly sai vakinaisen paikan Kouvolan aseman sähköttäjänä ja seuraavana vuonna Mikkelistä hän sai saman viran ja hoiti sitä viisi vuotta. Sen jälkeen oli muutto Antreaan samoihin tehtäviin. Vuonna 1897 Antreassa palvellessaan Milly sai 600 markan matka-apurahan venäjän kielen opiskelua varten neljäksi kuukaudeksi. Olisikohan Milly aavistanut, että venäjän kielen taitaminen tulisi tarpeeseen sodan aikana? Matka suuntautui etupäässä Krimille Sevastopoliin ja lyhyet visiitit Jaltalle ja Livadiaan. Paluumatkalla oli parin viikon pysähdys Keisarikunnan pääkaupungissa Moskovassa.

Vuonna 1900 Milly Tojkander suoritti virkamiestutkinnon ja sai nimityksen Viipurin aseman kirjanpitäjäksi 1901. Vuonna 1906 hänet siirrettiin Helsinkiin kontrollikonttoriin kirjuriksi.
Nämä työt rautateillä eivät tyydyttäneet eteenpäin urallaan pyrkivää Millyä, sillä hän halusi asemapäälliköksi ja hakikin useille asemille tutustumaan asemapäällikön tehtäviin, ilman tulosta.
Laajentaakseen tietojaan teki hän opintomatkoja kotimaassaan ja Venäjällä. Seuraavaksi oli vuorossa kirjanpitäjän tehtävät Helsingin tarkastustoimistossa aina vuoteen 1914 asti.

Suomen ensimmäinen naisasemapäällikkö nähtiin Muurolassa

Vihdoinkin kesällä 1912 rautatiehallituksen Oulun liikennetarkastajan hyväksyttyä anomuksen Millyn onnistui päästä suopean virkatoverinsa, Muurolan asemapäällikkö Bruno Nylanderin, avulla Muurolaan virkaatekeväksi asemapäälliköksi virkalomansa ajaksi, siis ilman palkkaa. Vielä oli pari mutkaa matkassa! Liikennetirehtööri ei hyväksynyt nimitystä, koska Tojkander ei ollut aseman palveluksessa, ja näin ollen ei myöskään rautatiehallitus puoltanut sitä. Hätä keinot keksi, nimittäin Nylander anoi virkavapautta ja sai sen.

Vuonna 1909 oli avattu Muurolan rautatieasema, joka sijaitsi Lapissa Tornion-Rovaniemen radan varrella Pasmajärven ja Kemijoen välissä. Tämän pienen aseman asemasillalla nähtiin ensimmäisen kerran Suomessa nainen junia vastaanottamassa ja lähettämässä vuonna 1912. Työtehtäviin kuului junien lähetys, sähköttäminen, postin ja postisäästöpankin hoito, tavallisen kirjurin työt jne.

Naisten äänessä nr 19, 22.9.1912, sivu 5-6, oli haastateltu tuoreeltaan Milly Tojkanderia ja kysytty hänen kokemuksiaan hoitaa Muurolan asemapäällikön kesätointa:
” Hyvin oli hauskaa ja ne vaikeudet, joista on puhuttu, ovat todellakin mielikuvituksen luomia. On nimittäin ensinnäkin ennustettu, että asemamiehet eivät tottelisi naispäällikköä. Siinä ei ole hitustakaan perää, sillä he käyttäytyivät koko ajan mallikelpoisesti.”
Samassa lehdessä tiedustellaan palkkauksesta. Ja yllätys, yllätys! Palkkaa ei edes maksettu. Milly jatkaa:
”Täytyy olla kiitollinen kun sai kerran koettaa voimiaan asemapäällikkönä, pyytämättä siitä mitään palkkaa, ja Helsingissä minun täytyi kustantaa sijainen itselleni, voidakseni olla poissa virastani kolme kuukautta. Mutta niin pian kuin tästä nyt joku pieni asema tulee avonaiseksi, aijon hakea vakinaista asemapäällikön tointa.”

Ja pieniä tulevat asemat olivat. Seuraavakin kesä meni myös Muurolassa. Milly määrättiin 1.4.1914 Kellon vakinaiseksi asemapäälliköksi. Maailmansodan aikana Pohjanmaan radan linjalla Oulu-Tornio, jossa Kellon asema sijaitsi, oli voimakas kauttakulkuliikenne Venäjän ja Suomen välillä ja ongelmat tuli ratkaista. Sodan alussa Venäjältä pakeni ulkomaalaisia henkilöitä kymmeniä tuhansia ja ainoa reitti länteen kulki Suomen kautta. Ulkomaalaiset katselivat ihmetellen Haukiputaalla Kellon asemalla naisasemapäällikköä, joka päättäväisesti ja arvokkaasti virkalakki päässään ohjasi junaliikennettä idän ja lännen välillä. Kiireisimpinä kuukausina hänelle oli apulainen, muuten kaikki toiminnot hoiti asemapäällikkö yksin.

Suomen Naisessa (No 17, 1.9.1915), joka on Kokoomusnaisten oma äänenkannattajalehti ja ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1912, Lempi Nikkinen haastatteli ja kirjoitti Milly Toijkanderista. Ote artikkelista:
”Ollessani viime talvena vuoden vaihteessa Kellon asemalla, sain nähdä eräässä venäläisessä aikakauslehdessä kuvan, minkä siihen lienee toimittanut muuan korkeampi venäläinen sotilashenkilö, joka syystalvella, vuosi sitten Torniosta etelään palatessaan oli valokuvannut neiti Tojkanderin.”

Vuonna 1916 Tojkanderista tuli senaatin erikoisluvalla Pohjois-Savon Sonkajärven kunnan Kauppilanmäen asemapäällikkö ja sieltä vuonna 1920 hän siirtyi Viipurin maalaiskuntaan Talin rautatieliikennepaikkaan.
Milly Tojkander erosi palveluksestaan rautateillä saavutettuaan eläkeiän vuonna 1933. Hän muutti Helsinkiin Urheilukadulle ja asui taloudenhoitajajansa Lyydi Huuskon kanssa.

Ulkomaanmatkoja ja Unionin varapuheenjohtaja

Venäjän kielen opiskelu Krimillä ei suinkaan ollut Millyn ainoa ulkomaanmatka. Pari lyhyttä matkaa kohdistui länsinaapuriin Ruotsiin ja Tanskaan sekä Saksaan. Pidennetyllä virkavapaalla ja omalla kustannuksella Tojkander matkusti Wiesbadeniin kesällä 1910 kahdeksi kuukaudeksi ja jatkoi Sveitsin kautta Italiaan, jossa vierähti pari kuukautta Roomassa suomalaisen kuvanveistäjän lesken, rouva Takasen, kodissa. Loma-ajan kaksi viimeistä kuukautta meni Pariisissa ja sieltä jouluksi kohti kotia.

Milly Tojkander oli aikaansa seuraava nainen ja naisasianainen. Tarmo suuntautui naisen aseman parantamiseen yhteiskunnan lukemattomilla aloilla. Hän oli Unioni Naisasialiitto Suomessa ry:n varapuheenjohtaja sekä jäsenenä Svenska Kvinnoförbundetissa. Kesällä 1911 Milly edusti Naisten Kansainvälisessä Äänioikeusliiton kongressissa Tukholmassa Unioni Naisasialiittoa ja vuonna 1913 samoin Wienissä ja Budapestissa.

Aikaa jäin työn lisäksi myös maanviljelykseen. Kauppilanmäellä hän raivasi peltoja viljelyskuntoon. Itselleen ja taloudenhoitajalleen Lyydi Huuskolle saatiin talven leipä ja kaikki juureskasvit, myös pellavaa viljeltiin. Navetassa oli lehmä ja kanalassa iso kanalauma. Jouluksi saatiin omaa possua ja pääsiäiseksi oman karsinan pässinpaistia. Ja intoa riitti vielä paikkakunnan yhdistyksiin. Hän perusti Kauppilanmäelle Marttayhdistyksen haaraosaston ja jopa ehti näyttelemäänkin ryysyläismummoa ja isäntämistä.

Naisasian kehitystä Milly seurasi innokkasti. Hän luki hyvin tarkkaan Naisten Äänen ja kirjoitti myös naisasiasta.
Suomalaisen Naisliiton julkaisemassa Naisten äänessä (No 16, 1.9.1933), Pirjo kirjoitti artikkelin melkein puolivuosisataa rautateillä työskennelleestä Milly Tojkanderista. Käynti jäi mieleen.
”Kunnioittavan ja kiitollisen tunteen vallassa lähdin asemapäällikkö Tojkanderin kodista. Olin tavannut ihmisen, joka huokui syvää vakavuutta ja syvää huumorin kultaa. Saamme olla iloisia, että naisjoukkomme keskuudessa on tällainen teräksisen tarmon ja työn nainen. Hän ei pelästynyt vaikeuksia. Hän on sitkeästi kulkenut eteenpäin, tietä raivaten, lippua kantaen. Siksi hänelle kuuluu koko naisjoukon yhteinen kiitos ja kunnioitus.”

Vanhemmat

Emelie Fredrika ”Milly” Tojkander syntyi 18.12.1866 Raudun kunnassa Karjalan kannaksella. Milly Tojkanderin vanhemmat olivat rajaviskaali Erik Jaakonpoika Tojkander (1823-1899) ja hänen neljäs puolisonsa Sofia Wilhelmiina Öhrstedt (1828-1905). Heillä oli yhteensä viisi yhteistä lasta. Milly kävi vuosina 1877–1882 ruotsinkielistä Svenska fruntimmersskolan-tyttökoulua Viipurissa.

Milly Tojkander kuoli 72-vuotiaana pitkäaikaisen kärsimyksen jälkeen 2.9.1939. Hänen kuolinilmoituksensa julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.9.1939. Ruumiinsiunaus pidettiin Krematoriokappelissa 5.9.1939. Millyä jäi kaipaamaan Walter Tojkander perheineen, monet hyvät ystävät ja uskottu palvelijatar Lyydi Huusko, jonka kanssa Milly asusti viimeiset vuotensa Helsingissä.