Mervi Tykkä – muistoja mummosta

Monipuolinen kädentaitaja Mervi Tykkä kertoo elämästään ja käsityöharrastuksestaan sekä työstään ”Muistoja mummosta”, joka valmistui opiston Nainen – teemaan liittyen.

”Synnyin vuonna 1955 Kouvolan kauppalassa. Isäni työskenteli rautateillä, joten asuimme VR:n vuokra-asunnossa ensin Harjussa ja sitten Tanttarissa. Vuonna 1966 mummoni kuoli äkillisesti, ja perheemme muutti Inkeroisiin äitini kotitaloon papan kanssa samaan talouteen. Nuoruusvuodet vietin Inkeroisissa, jossa menin naimisiin vuonna 1976, ja silloin muutimme mieheni työn perässä Uuteen-Summaan, Haminan kupeeseen. Palasimme Inkeroisiin 1982, jolloin rakensimme nykyisen kotimme. Siellä hoidin kolmea poikaamme sekä useita hoitolapsia. Lasten kasvaessa aloin tehdä tilkkutöitä.

Nykyään harrastan kaikenlaisia käsitöitä ja askartelua sekä vietän aikaa lastenlasten kanssa. Kesät vietämme merellä purjehtien Suomenlahtea ristiin rastiin.” 

Muistoja mummosta 

”Kun löysin äitini vintiltä mummon ompelukoneen, rukin ja kangaspuiden pingottimen, syntyi idea seinätekstiilin tekemiseen. Pingotin on kyläsepän tekemä, ja minusta niin kaunis, että halusin sen työhöni näkyviin. Tavaroita katsellessa mieleeni nousi paljon muistoja mummosta ja mummolasta, joten päätin tällä työlläni kuvata niistä joitakin.

Auli-mummo, äitini äiti teki paljon käsitöitä, kehräsi, kutoi mattoja, virkkasi pitsejä, neuloi sukkia, kirjoi pöytäliinoja ja paljon muutakin. Kun olin 10-vuotias, mummo kuoli äkillisesti, vain 63-vuotiaana. En ehtinyt saada häneltä paljonkaan oppia kädentaitoihin. Olen vasta aikuisena alkanut harrastaa käsitöitä.

Lapsena vietin paljon aikaa mummon kanssa Inkeroisissa. Mummolassa oli aina kivaa, hoideltiin kanoja ja lampaita, ruokittiin pikkulintuja, puuhailtiin kasvimaalla tai leivottiin, ihan arkisia asioita yhdessä tehden. Pihamaalla kasvoi paljon kukkia: harjaneilikoita, daalioita, ruusuja, hajuherneitä ja paljon muita. Muistan mummolan aina kesäisen lämpimänä ja turvallisena paikkana. Näen muistot ehkä ruusunpunaisten lasien läpi, ja haluaisin sen tunnelman välittyvän myös työstäni.”

Tietotaito lapsenlapsille

”Mummon kauniita käsitöitä ei ole paljonkaan säilynyt näihin päiviin, mutta jotakin kuitenkin. Seinävaatteen pohjaksi löytyi mummon kutoma pellavapyyhe. Olen sen joskus ammattikoulussa nimikoinut. Lisäksi olen käyttänyt mummon ja äidin kapioista säilyneitä pitsejä, tyynyliinojen nimikointeja sekä vanhoja pitsinenäliinoja ja pöytäliinoja. Mummon pitsikauluskin pääsi mukaan. Lisänä on muistovihkostani lainattu mummon kirjoittama värssy. Valokuvissa on mummon kotitalo, jossa äitini on syntynyt. Talon paikalla on nyt jo uusi rakennus. Sekin on tosin yli 60 vuotta vanha. Siinä asuu nykyään äitini. Mummosta ei tietenkään paljon kuvia löytynyt. Yhdessä hän on kahden sisarensa kanssa ja pari muuta, joissa hän ja minä puuhailemme yhdessä. Merimiespukuinen lapsi on äitini. Yhdessä minä olen äidin kanssa mummon uuden talon pihalla. Yläreunassa olevassa kuvassa oleva hieno neiti olen minä kotipihalla Kouvolassa.

Olen lisännyt työhöni myös itse värjäämiäni kankaita ja kirjontapistoja sekä mummon ompelukoneen neulatyynyn ja puolan. Uskon, että mummo olisi tyytyväinen ja ylpeä, kun olen opetellut tekemään käsitöitä. Minä yritän opettaa omille lapsenlapsille erilaisia kädentaitoja ja viettää alkaa heidän kanssaan, jotta heillekin jäisi mummolasta yhtä mukavia muistoja kun minulle.”