Mathilda Linsén - Suomen ensimmäisen sokeainkoulun opettaja

Johanna Mathilda Linsén (1831-1872) tunnetaan Suomessa ensimmäisenä sokeainopettajana ja Helsingin sokeainopiston johtajattarena.

Mathildan isä oli kansallisen herätyksen puolestapuhuja Johan Gabriel Linsén (1785-1848), Turun yliopiston roomalaisen kirjallisuuden professori ja myöhemmin myös Helsingin yliopiston roomalaisen kirjallisuuden professori. Linsén oli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustajajäsen. Professori menetti omaisuutensa Turun palossa 1827. Samana vuonna hänen ensimmäinen aviovaimo ja kaikki neljä lasta kuolivat, kaksi poikaa hukkumalla. Toisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1829 Wilhelmina Petronella Hoeckertin kanssa (1801–1870). Tästä avioliitosta syntyi seitsemän lasta mm. Mathilda ja säveltäjä Selim Gabriel Linsén (1838-1914), joka tunnetaan erityisesti Kesäpäivä Kangasalla -sävellyksestä.

Mathilda Linsén sai opettajapätevyytensä isänsä opastuksella ja työskenteli myöhemmin tuntiopettajana Helsingin tyttökoulussa. Opettakoulutus oli harvojen tavoitettavissa, koska ensimmäinen suomenkielinen opettajaseminaari perustettiin Jyväskylään vasta vuonna 1863 ja ruotsinkielinen, Tammisaaren seminaari, 1871.

Helsingin sokeainkoulu perustetaan

Vuonna 1865 kesäkuun 15. päivänä keisarillisesta senaatista tuli käskykirje, jossa Helsinkiin oli lokakuun 1. päivänä samana vuonna avattava väliaikainen sokeainoppilaitos kuudelle ruotsinkieliselle sokealle lapselle. Ajatuksen taustalla oli kansakoulujen ylitarkastaja Uno Cygnaeus (1810-1888). Vuonna 1862 oli koko maassa tiedusteltu sokeiden ihmisten lukumäärää. Näistä kouluikäisiä, 7-18-vuotiaita, oli 255. Cygnaeuksen mukaan myös tämä osa kansaa oli saatettava valistuksen piiriin. Että koulu alkaisi väliaikaisena, oli ymmärrettävää, koska ei ollut koulutettuja opettajia. Senaatti myönsi 2 400 markkaa yleisistä varoista koulun perustamiseen ja vuosittain opettajan palkkaukseen korkeintaan 8 000 markkaa.

Mutta kuka opettajaksi näin alkuvaiheessa? Opettaminen koettiin silloisessa yhteiskunnassa kutsumustyöksi ja kirkon vaikutus opetukseen oli huomattava.

Cygnaeuksen mielessä oli jo asiaan innostunut ja sitoutunut Mathilda Linsén, joka lupautui sillä ehdolla, että saisi opettaa ruotsin kielellä, joka oli hänen äidinkielensä.

Uranuurtaja Mathildalla oli edessään valtion saaman apurahan turvin kesäkuun alusta vuonna 1863 aina syksyyn 1864 opintomatka ulkomaille. Mathilda tutustui useisiin eurooppalaisiin sokeainkouluihin ja niiden opetukseen. Kööpenhaminan ja Dresdenin sokeainoppilaitoksista saatu kokemus oli suunnittelun perustana pitkälle eteenpäin.

Aistiviallisopetus, mitä nimitystä käytettiin yleisesti 1880-luvulta lähtien sokeiden, kuurojen ja tylsämielisten opetuksesta, oli Suomessa vielä 1860-luvulla tuntematonta. Muualla Euroopassa erityisesti sokeiden ja kuurojen opetus oli jo vakiintunut osaksi kansanopetusta.

Opintomatkojen tuoman kokemuksen ja tietämyksen pohjalta Mathilda Linsén teki 15.6.1865 esityksen senaatille ruotsinkielisen sokeainkoulun perustamisesta.

Alkoi Suomen ensimmäisen sokeainopiston, ruotsiksi Blindanstalten i Helsingfors, suunnittelu ja paikkakunnaksi valikoitui Helsinki. Opisto oli sisäoppilaitos ja aloitti toimintansa 1.10.1865. Opettajaksi ja johtajattareksi valittiin Mathilda Linsén, joka valitettavasti menehtyi jo vuonna 1872.

Ei vältytty tässäkään uudistuksessa alkuvaikeuksista. Ihme ja kumma oppilasmäärä oli se, joka ei onnistunut heti.

Ensimmäisenä vuonna 1865 saatiin vain yksi ainoa oppilas, vaikka opetus ja ruoka oli ilmaista. Seuraavana keväänä kolme uutta oppilasta ja vasta vuonna 1867 saatiin täysi oppilasmäärä.

Sokeainkoulussa pyrittiin opettamaan samoja aineita kuin kansakoulussakin, mutta pääpaino oli käsitöillä ja ammattiin valmistumisella. Oppikirjoina olivat kansakoulua varten hyväksytyt kirjat painettuna Moonin tai latinan kohokirjaimin, myöhemmin Braillen pistekirjoituksella.

40-vuotias Mathilda Linsén kuoli vuonna 1872 sairastettuaan noin viikon. Hänen kuolemastaan kirjoittivat useat sanomalehdet.

Kun Helsingin sokeainkoulu täytti 50 vuotta vuonna 1915, kävivät koulun entiset ja nykyiset oppilaat sekä opettajat esittämässä laulutervehdyksen koulun perustajan Mathilda Linsénin haudalla.

Mathilda Linsén lepää Hietaniemen hautausmaan kolmannessa korttelissa, viidennessä linjastossa. Muistomerkki on Linsénin entisten oppilaiden sinne lahjoittama ja sen kylkeen on kaiverrettu apostoli Paavalin sanat: ”Kristus on minulle elämä, ja kuolema on voitto.”