Martta Rautio – ahkera moniosaaja

Martta Rautio oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja monien toimien nainen. Hänen kirjoituksensa ilahduttavat jälkipolvia.

Kauppakoulun kautta ammattiin

Martta Sofia Rautio (o.s. Skinnari) syntyi 29.7.1896. Hänen äitinsä oli itsellinen Margareta Sofia Skinnari. Martta on syntynyt Vaasassa, missä hänen äitinsä on ollut piikana Martan syntymän aikaan.

Ouluntiellä joitakin satoja metrejä ennen Lappasten risteystä on Ouluntien ja radan välinen alue, jonka ohi ajettaessa Martta-mummu muistutti usein jälkipolville: ”Nämä ne olivat niitä isoisän metsiä”.

Martan äidinisästä kerrotaan, että hän kulki kuutena päivänä viikossa Lappasista Varvin laivaveistämölle töihin kävellen joka säässä. Kun hän aikanaan jäi eläkkeelle, sai ruhtinaalliset 500 markkaa vuodessa.

Martta-tyttö oli onnekas, sillä hän sai käydä koulua. Hänet on merkitty alkeiskoulun toiselle luokalle aloittamaan opintoja, jotka vastaavat oppikoulun oppimäärää.

Alkeiskoulun jälkeen hän pääsi vuonna 1914 opiskelemaan Raahen Porvari- ja Kauppakouluun, josta valmistui merkonomiksi vuonna 1917.

Kirjanpitäjä ja perheenäiti

Martalla lienee ollut hyvä päättötodistus, sillä työpaikka löytyi jo samana kesänä 1917 Oy Brahestad Stewedoring Ltd:n toimistosta. Martta kirjoittaa muistelmissaan, että hän asteli juhannuksen edellä silloisen kapteeni Wihurin toimistoon, joka tuolloin sijaitsi Huotarin peräkamarissa vastapäätä Heikki Sovion taloa. Heikun talo sijaitsee Brahenkatu 2:ssa.

Todistukseen merkitty englannin kielen arvosana yhdeksän olisi Martan mielestä pitänyt kääntää päälaelleen kuutoseksi, koska Mister Campbellin tunneilla tehtiin kaikkea muuta kuin opittiin englantia.

Wihurin asiakkaat lienevät olleet värikästä väkeä, koska toimiston varustuksiin kuului käsiase. Usein Martta hoiti toimiston asioita omin päin, kun Wihuri oli matkoilla. Asetta ei toki koskaan tarvinnut käyttää.

Tuontitavaroista Martta mainitsee, että tupakan raaka-ainetta Venäjän lehtiä ostettiin paaleittain, paljon tuotiin Raaheen myös kahvia, saippuaa, sukkia, olkaimia ja lipeäkalaa.

Syksyllä 1918 Wihurin toiminta siirtyi Rantakadun ja Fellmaninpuistikkokadun kulmaan, jossa sijaitsi merikapteeni Frans Adolf Durchmanin rakentama komea talo. Ensin oltiin vuokralla, kunnes talo siirtyi vuonna 1919 Durchmanin leskeltä merikapteeni Antti Wihurille. Wihuri ei asunut pitkään Durchmanin talossa, sillä laajenevat liiketoimet veivät hänet 1920-luvun alussa Helsinkiin.

Martta kertoo muistelmissaan, että liiketoimet siirtyivät August Lindbergin johtoon. Myöhemmin yritystä johti Lars Lindberg. Martta oli hyvin työteliäs ja jämpti ja teki Lindbergien laivanvarustamon palveluksessa pitkän rupeaman kirjanpitäjänä.

Martta purjehti avioliiton satamaan merivartija Frans Aksel Raution (s.11.1.1889) kanssa. Pariskunta sai neljä poikaa: Reino, Jukka, Eero ja Veijo. Rautio muistetaan musikaalisena miehenä. Hän oli mukana torvisoittokunnassa ja lauloi Raahen mieslaulajissa.

Yhteiskunnallisesti aktiivinen

Martta oli käsistään kätevä ja tykkäsi tehdä käsitöitä. Varsinkin tyynynliinojen ja lakanoiden nimikointi oli suorastaan taidetta, joka ikinen pisto oli juuri oikeassa kohdassa.

Martalla riitti tarmoa yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Hän osallistui Raahen Rouvasväenyhdistyksen toimintaan. Hän kuului Säästöpankin hallitukseen ainoana naisena silloin, kun naisia ei hallituksiin yleensä valittu.

Kynä pysyi Martan kädessä. Hän kirjoitti tarinoita Raahen Joulu -lehteen. Myös jälkipolville on jäänyt hänen kirjoituksiaan. Martta Raution elämänkaari päättyi 17.8.1974.

Martta Sofia Rautio o.s. Skinnari

– syntyi 29.7.1896 Vaasassa
– kuoli 17.8.1974 Raahessa
– sai vuonna 1917 merkonomin päättötodistuksen Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta
– toimi vuodesta 1917 alkaen Oy Brahestad Stewedoring Ltd:n ja Lindbergien palveluksessa kirjanpitäjänä
– puoliso: merivartija Frans Aksel Rautio
– neljä poikaa
– oli mukana Raahen Rouvasväenyhdistyksen toiminnassa
– kuului Säästöpankin hallitukseen
– taitava ja täsmällinen käsitöiden tekijä