Tänä päivänä Raahen poliisilaitos on tasa-arvoinen työpaikka eikä naispoliisi ole enää erikoisuus. Kun Marja-Leena Huhtala valittiin virkaansa, elettiin vuotta 1992 ja hän oli miesvaltaisen laitoksen ensimmäinen nainen. ”Kyllä sitä poliisilaitoksella joku kummasteli mutta suurin osa tulevista työkavereista otti minut vastaan avoimin mielin.”

Lapsuus Oulujokivarressa – mökki Hailuodossa

”Synnyin Oulussa Tuiran synnytyssairaalassa heinäkuussa 1966 puhelinteknikon ja verovirkailijan esikoisena. Pikkuveli parkaisi ensimmäisen kerran 15 vuotta minun syntymäni jälkeen.” Marja-Leenaa voi luonnehtia poikatytöksi, sillä vain kaksi kertaa hän on pukeutunut mekkoon, ensimmäinen oli kastemekko ja toinen oli hääpuku. ”En ole viihtynyt hameissa”, hän kertoo. Hänen leikkikaverinsa olivat enimmäkseen poikia.

Marja-Leenan (o.s. Ruonala) lapsuus kului Oulujokivarressa, kasarmin kupeessa, Hintan kaupunginosassa. Kotipihalle kuuluivat kasarmin pihalla pidettyjen sulkeisten komennot varsinkin talvipakkasella. Armeijan henkilökunnan lapset olivat hänen leikkikavereitaan. Lapset liikkuivat ja keksivät tekemistä luonnossa. ”Minulla ei ole koskaan ollut yhtään nukkea. Tissu-nalle oli rakas lelu.” Hintan ala-asteella hän aloitti koulutaipaleensa.

Hailuodossa sijainnut mökki oli tärkeä paikka Ruonalan perheelle. Siellä vapaa-aika kului perheen kanssa raittiissa meri-ilmassa. Marja-Leena kiipeili puissa, lorkki vedessä ja kävi ongella. Saarelle mentiin Oulusta omalla veneellä. Hailuoto jäi hänen mieleensä paikkana, jonne hän halusi aikuisena rakentaa oman vapaa-ajan paikan. Se valmistui vuonna 2018.

Kun Marja-Leena oli 10 ikävuoden korvilla, perhe muutti Haukiputaalle Kellon Kiviniemeen, niin ikään jälleen veden eli meren ääreen. Alueella asui armeijan henkilökuntaa ja heistä tuli perhetuttuja. Lapsista leikkikavereita.

Lukion kautta kauppaopistoon

Marja-Leena kävi lukion Haukiputaalla ja sai valkolakin vuonna 1985. Lukio kesti kolme vuotta. ”Meillä ei ollut pitkää matikkaa eikä latinaa.” Luokassa vallitsi jämäkkä kuri ja opettajaa kunnioitettiin. ”Ei olisi tullut mieleenkään hyppiä opettajien silmille.”

Lukion jälkeen Marja-Leena oli töissä legendaarisessa Carrols-hampurilaispaikassa Oulussa Isollakadulla. Ketju kuului tuolloin Tuko-ryhmään eikä sitä enää ole. Sillä paikalla toimii nyt Hesburger.

Teini-iässä tenniksestä tuli Marja-Leenalle tärkein harrastus – kilpatasolla. Niiltä vuosilta hänellä on hyviä muistoja monista kisamatkoista eri puolille Suomea. ”Suomi tuli tutuksi. Majoitus oli aina perheissä eikä kotiväen tarvinnut olla koskaan huolissaan”, hän muistelee. Yhteydenpito kotiin ei ollut yhtä tiiviistä kuin nykyään, sillä kännyköitä ei vielä ollut keksitty.

Tiivis kilpailu-ura piti teinitytön pois huonoista harrastuksista – viinasta ja huumeista. Vanhemmat satsasivat urheiluvälineisiin. Pintamuodin perässä Marja-Leena ei ole koskaan juossut.

Marja-Leena jatkoi opiskelua Oulaisten kauppaopistossa laskentatoimen linjalla. ”Kun en oikein muutakaan keksinyt”, hän muistelee perusteluja valinnalle. Oulaisiin muutto merkitsi itsenäistä ja ihanaa opiskelijaelämää omassa vuokrakämpässä. Hänellä oli viikonlopputyö Oulun Puhelin Osakeyhtiöllä. Se oli suomalainen puhelinlaitos, joka toimi Oulussa vuosina 1918–2007. Treeneissä hän kävi Oulussa ja usein viikonloput kuluivat kisamatkoilla. Viikonlopputyö sisälsi asiakaspalvelua ja numerotiedusteluihin vastaamista. Kauppaopiston jälkeen hän sai vakituisen työpaikan, mutta huomasi aika pian, ettei kirjanpito ollutkaan se oma ala.

Kauppaopistosta poliisikouluun

Tarkkaa syytä poliisikouluun hakeutumiselle Marja-Leena ei osaa sanoa. ”Jostain syystä hain sitten poliisikouluun ja satuin kumma kyllä pääsemään. Vuosi oli 1990. Silloin kokelaskurssi kesti vajaan vuoden.” Pääsykokeessa tutkittiin hakijan fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet ja tehtiin soveltuvuuskoe.

Koulutus oli ilmainen. Myös oppimateriaalit ja majoitus olivat maksuttomia. Jos viikonlopuksi ei poistunut majoituksesta, myös viikonlopun eväät sai ilmaiseksi. Vuonna 1991 Marja-Leena oli valmis ottamaan poliisin työn vastaan.

Lapin kautta Raaheen

Valmistuttuaan Marja-Leena meni nuoremman konstaapelin virkaan käsivarren-Lappiin Enontekiön Hetan asemalle. Vaikka hän oli ensimmäinen naispoliisi Lapissa, häntä ei tytötelty. ”Siellä sitten ajelin moottorikelkalla poropoliisien kanssa.”

Toimenkuvaan kuului liikennevalvontaa ja rattijuoppojen kiinniottoja ja niihin liittyvää tutkintaa. Kun oltiin raja-alueella, Ruotsin ja Norjan asukkaiden kanssa oltiin tekemisissä. Tapahtumapaikkojen välimatkat olivat pitkiä. Esimerkiksi: ”Hälytys Hetasta Kilpisjärvelle kiinniottamaan tullin nappaamaa rattijuoppoa, rattijuopon kanssa ajetaan Muonioon verikokeeseen, kun siellä ei ole terveyskeskus auki, ajetaan Kittilään verikokeen takia. Matkaa kertyy 700 kilometriä.”

”Lapista vuoden päästä Raaheen kentälle ja sittemmin Tampereen miehistökurssin jälkeen takaisin Raaheen ja muutaman vuoden päästä kentältä rikostutkintaan”, hän tiivistää poliisinuraansa.

”Ei ollut hankala mennä miesvaltaiseen työyhteisöön, vaikka toki nainen oli vielä siihen aikaan kummajainen poliisissa. ’Mee too’ -touhut eivät ole minua koskaan koskeneet ja muutenkin tuntuu, että ne asiat ovat poliisissa aika hyvälläkin tolalla verrattuna mahdollisesti johonkin muuhun”, hän arvioi.

Kun Marja-Leena otti Raahessa vastaan vanhemman konstaapelin paikan vuonna 1992, hän kuului järjestyspoliisiin. Käytännön tehtävät kentälle tulivat hätäkeskuksen kautta. Oli tappeluita keskikaljabaareissa, liikennerikkomuksia, liikenneonnettomuuksia, kotihälytyksiä, irtokoirien kuljettamista koiratarhalle. Keikkoja laidasta laitaan.

Siirryttyään rikostutkijaksi vuonna 1994 hän teki säännöllistä päivätyötä eikä enää liikkunut uniformussa kentällä. Rikostutkintaa tehdään yleisöltä piilossa. ”Työt ovat samat, niin miehillä kuin naisilla, ei ole eroa niissä. Toki naiset ehkä useammin hakee luontaisesti esimerkiksi lasten juttuihin tai seksuaalirikostutkintaan.”

Marja-Leenan työuran aikana paljon on muuttunut kirjoituskoneajasta tähän päivään. Poliisin työhön on tullut tietotekniikkaa. Työtaidon ylläpitäminen ja muuttuvassa ajassa mukana pysyminen on vaatinut jatkuvaa uudelleenkoulutusta. Nettipetokset työllistävät poliisia. ”Tulevaisuudessa myös maahanmuuttajataustaisia poliiseja tarvitaan, että ymmärretään pidätettyjen kulttuuritaustoja.”

Nykyinen työnjako poliisilaitoksessa: VH (valvonta ja hälytys) ja RT (rikostutkinta).

Tällä hetkellä (2025) Marja-Leena tekee osa-aikatyötä asiakaspalvelijana palvelupäivystyksessä. ”Kuuntelen ihmisten huolia ja murheita. Poliisille soitetaan ja tullaan luukulla käymään milloin mistäkin asiasta.”

Kohti eläkevuosia

Perheen ruuhkavuodet ovat takanapäin. Omat harrastukset jäivät niinä vuosina taka-alalle ja lasten harrastuksiin keskityttiin. ”Perheeseen kuuluu nykyään kääpiövillakoira. Mies viettää jo eläkepäiviä. Elämä on hiljentynyt, kun pesästä ovat lentäneet maailmalle kaksi lasta tyttö ja poika, eivät poliiseja mutta ihan kuitenkin kunnon kansalaisia”, Marja-Leena summaa maaliskuussa 2025.

Hailuoto on tärkeä paikka. Sinne Marja-Leena suuntaa aina kun mahdollista. Siellä hän huomasi lintuparvet, hankki lintukirjan, kiikarit ja sittemmin kaukoputken ja lopulta metsästyskortin ja aseen.

”Lintujen ja yleensäkin metsästys on riistanhoitoa. Jos saalista saadaan, se valmistetaan aterioiksi”, hän kuvaa tätä harrastustaan. Martoissakin hän kertoo toimineensa ja on innokas kotikokki. Yhtä harrastusta hän ei aio jättää: uimahallissa hän käy säännöllisesti uimassa. Lisäksi hän tarkkailee lintutornilta lintujen kevät- ja syysmuuttoa. Kevätjäät houkuttelevat meren jäälle pilkille.

Eikä siinä vielä kaikki. Lukeminen on Marja-Leenalle mieluinen ajanviete. Valmiiden romaanien lisäksi hän tarkistaa kirjailijaystävänsä Päivi Alasalmen rikosromaanit ja oikaisee poliisityöhön liittyvät mahdolliset haksahdukset.

”Televisiosarjat antavat väärän ja romantisoidun kuvan poliisin sangen arkisesta työstä. Ei rikosta ratkaista yhdessä tunnissa vieläpä ilman paperitöitä”, Marja-Leena Huhtala valistaa maaliskuussa 2025.