Maria Guzenina - hyvinvointivaltion päivittäminen on naisliikkeen tärkein tehtävä

”Olen maahanmuuttajaäidin tytär ja useamman kuin kerran elämäni aikana tuntenut itseni kuin uitetuksi koiraksi. Toisaalta erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne on pannut myös yrittämään. Poliitikkona olen aina perehtynyt mahdollisimman hyvin jokaiseen pieneenkin asiaan ja pidän äärimmäisen tärkeänä, ettei minua saada tietämättömyydestä kiinni.

Venäläiset toimittajat ovat joskus kysyneet minulta, suhtautuvatko Suomen sosiaaliviranomaiset erityisen tiukasti venäläisiin perheisiin. Olen vastannut, että suomalaisviranomaiset kohtelevat kaikkia samalla, Suomen lain edellyttämällä tavalla.

Suomessa on hyvin selkeä lastensuojelulaki. Siinä korostetaan, että lapsen etu on kaikissa tapauksissa ensi sijalla. Mielestäni paras vastaus siihen, millaista on olla venäläisenä Suomessa, on se, että venäläisen äidin lapsesta voi tulla täällä ministeri.

Osittain taustani vuoksi sosialidemokratia oli minulle luonnollinen valinta. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä niille, jotka ovat omakohtaisesti joutuneet kokemaan, mitä syrjintä ja epäoikeudenmukaisuus merkitsevät. Uitetun koiran tilanteesta on helppo samastua muihin heikommassa asemassa oleviin.

Mieleen tulee myös, osaammeko me nuoremmat demarinaiset tarpeeksi arvostaa työläisnaisliikkeen veteraanien työtä ja saavutuksia. 1900-luvun alussa ei politiikkaan osallistuminen naisille, etenkään työssäkäyville pienten lasten äideille, todellakaan ollut helppoa. Mutta he osallistuivat, ja heidän ansiostaan meillä on nyt oikeuksia, joita monet ikävä kyllä pitävät itsestään selvinä. 

Hyvinvointivaltio on päivitettävä 

Kun Suomea alettiin sotien jälkeen rakentaa, meillä ei ollut suuria varoja, mutta jotain sitäkin tärkeämpää: rikas visio ja halu muuttua. Heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta silloiset päättäjät tekivät sen, mikä oli tarpeen. Syntyi suomalainen hyvinvointivaltio, jonka arvoina ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja heikoimmista huolehtiminen.

Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka toi lapsiperheiden tueksi lapsilisän. Tämä tapahtui jo 1940-luvulla. Meidän maksutonta kouluruokailuamme ihastellaan edelleen kansainvälisesti. Suomi oli edelläkävijä myös lapsikuolleisuuden taltuttamisessa, kiitos toimivien terveydenhuoltopalveluiden ja etenkin pitkälle kehittyneen neuvolatoiminnan.

Nyt jälkeenpäin ajatellen Suomi teki mahdottomasta mahdollista. Meidän piskuinen Neuvostoliiton kainalossa sijaitseva kansakuntamme nousi parin sukupolven aikana maailman yhdeksi kilpailukykyisimmistä maista.

Elämme jälleen murroskautta. Euroopassa ei onneksi käydä fyysistä sotaa, jossa nuoret miehet ja viattomat sivulliset saavat surmansa. Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin ja tiettyjen maiden holtittoman taloudenpidon vaikuttavat kuitenkin laajasti. Meillä Suomessa oli nykyisen kriisin alkaessa pohjalla myös 90-luvun laman lasku.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja pienten tuloerojen kultakauden jälkeen on taas haasteen paikka. Joku saattaisi kutsua tilannetta heikoksi ja lannistua. Mutta me demarinaiset sanomme: tässäpä oiva paikka päivittää hyvinvointivaltio ja rakentaa vankka pohja myös tuleville sukupolville. 

Chicagon poikien perintö elää yhä 

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on joissakin yhteyksissä alettu pitää eräänlaisena reliikkinä, sitkeänä sukulaistätinä, joka vain elää kituuttaa, vaikka perintöpotin jakajat hengittävät niskaan.

Räikeimmissä puheenvuoroissa hyvinvointivaltion puolustajia leimataan itsekkäiksi ja ymmärtämättömiksi kehityksen estäjiksi. Kaiken pitäisi olla kaupan, koska viime kädessä vain markkinatalous toimii yhteiskunnan terveenä kehittäjänä.

Chicagon poikien perintö elää edelleen sitkeässä. Markkinoiden ylivertaisuutta kaiken ratkaisuna kaupataan meille kuin paroni von Münchhausenin sankaritekoja. Hänen mukaansa oli mahdollista jopa pelastaa itse itsensä vetämällä niskasta ulos suosta.

Mutta kuten elämässä yleensäkin, seurauksille on syynsä ja tapahtumilla ketjunsa. Kun on kyse yhteiskuntamme keskeisimmistä perusarvoista, yhdenvertaisuudesta ja solidaarisuudesta, on niitä vaalittava tietoisilla toimilla. Kyse on paitsi yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta toimivuudesta, myös tunteesta, että yhteiskunta, jossa elämme, on meitä kaikkia varten. 

Mahdoton tehdään taas mahdolliseksi 

Historia on osoittanut, että taloudellisesti vaikeina aikoina ei ainakaan pidä jättää ihmisiä pulaan. Pitkäaikaistyöttömyys ja kasvanut eriarvoisuus, näköalattomuus ja mahdollisuuksien puute purkautuvat pahimmillaan Ranskan tai Britannian tyyppisinä levottomuuksina, joissa ihmiset eivät enää osaa nähdä itseään yhteisönsä jäseninä, vaan turvautuvat tuhoavaan, päämäärättömään anarkiaan.

Tällainen kehitys ei tapahdu yhdessä yössä. Siksi eriarvoisuuden taltuttamiseksi pitää tehdä työtä nyt ja tässä. Muutos ei ole terve silloin, kun hyvinvoinnista tulee vain harvojen etu ja muut joutuvat katsomaan sitä saavuttamattomana luksuksena. Suomen nousu maailman johtavimpien hyvinvointivaltioiden joukkoon ei ollut aikoinaan sattuman, vaan sinnikkään työn tulos.

Nyt tuota samaa sinnikkyyttä tarvitaan hyvinvointivaltion päivittämiseksi ja pitkälle kantavien päätösten luotaamiseksi. Suomalaiset ovat aina osanneet kääntää mahdottomalta vaikuttavat asiat mahdollisiksi. Esimerkiksi suomalaisen perusterveydenhuollon ja kansanterveystyön nostaminen takaisin kansalliseksi ylpeydenaiheeksi on täysin mahdollista.

Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan jälleen visiota ja tahtotilaa. Ensin on päätettävä, minkälaisessa Suomessa haluamme lastemme ja lastenlastemme elävän, ja sitten tehtävä päätöksiä, joiden perintö muuttaa näkemämme todeksi. 

Halonen Order ylpeyden aiheena 

Ihmisoikeudet ovat asia, josta ei voi puhua liikaa tai edes tarpeeksi. Ihmiskauppaa ja orjuuden nykymuotoja esiintyy kaikkialla, myös Suomessa, ja niitä pitää kaikin käytettävissä olevin keinoin vastustaa.

Äskettäin [teksti on julkaistu vuonna 2013] minut valittiin Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi. Se on tärkeä ja haastava tehtävä, jota arvostan todella.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Ehkäpä tunnetuin neuvoston instansseista on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT. Neuvoston 47 jäsenmaan parlamentaarikosta koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioita. Suomi on ollut jäsenenä neuvostossa jo 20 vuotta.

Osallistuin juhannuksen jälkeen Euroopan neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen Strasbourgissa. Omassa puheenvuorossani nostin esiin paperittomien siirtolaisten vaikeudet saada terveydenhuollon palveluita. Romanilapset ovat erityisen heikossa asemassa kulkiessaan maasta toiseen paperittomina ja vailla kansalaisoikeuksia.

Erityisen ylpeä olen siitä, että presidentti Tarja Halosen aloitteesta luotiin hänen kansanedustajavuosinaan järjestelmä, jossa Euroopan neuvoston yleiskokous valvoo, miten uudet jäsenmaat täyttävät jäsenvelvoitteensa. Monitorointijärjestelmä tunnetaan edelleen nimellä ”Halonen Order”.

Jos jokin jäsenmaa ei noudata velvoitteita, se saa siitä palautetta ja kehotuksen korjata lainsäädäntöään tai käytäntöjään. Monitorointi on tärkeää, koska se tuottaa luotettavaa tietoa esimerkiksi ihmisoikeustilanteesta eri maissa. Totuus ei ole äänestyskysymys, eikä sosiaaliseen tai taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä kiistoja voida ratkaista enemmistöpäätöksillä. 

Ihmisarvon pitää olla aina päällimmäisenä 

Kurt Vonnegutin romaanissa Sähköpiano on hieno kuvaus siitä, miten automaatio saa ylivallan yhteiskunnassa. Teknologia on hyvä apuväline oikein käytettynä, mutta robotit eivät koskaan korvaa inhimillistä ystävällisyyttä. Sinänsä on ihan yksi hailea, kutsutaanko terveyskeskuksissa ihmisiä sisään numerolla vai nimellä. Tärkeintä on, että hoitoon pääsee ja että se on tasokasta.

Yksityistäminen ei ole ratkaissut terveydenhoidon laatu- ja saavutettavuusongelmia, vaikka oikeisto Suomessa niin väittää. Mutta esimerkiksi Portugalissa, jonka talous on kriisissä, on palattu terveyskeskusjärjestelmään ja tulokset ovat hyviä.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjattu syrjäytymisen, eriarvoisuuden ja terveyserojen toimintaohjelma on poikkeuksellisen laaja ja vaikuttava kokonaisuus. Peruspalveluministerinä pidin kunnia-asiana saada tehdä töitä juuri näiden painopisteiden kautta. Ihmisarvon kunnioittamisen pitää olla aina päällimmäisenä poliittisia päätöksiä tehdessä. 

SDP on saatava uuteen nousuun 

SDP on saatava uuteen nousuun, muuta vaihtoehtoa ei ole. Perusasiat ovat kunnossa, mutta koska emme ole populistipuolue, emme voi houkutella ihmisiä katteettomilla lupauksilla emmekä vihapuheella. Forssan ohjelman tavoitteet ovat toteutuneet, nyt kaivataan vastaavanlaista visiota tälle päivälle. Mitä suurempi osa ihmisistä pettyy politiikkaan, sitä laajemmaksi populismiin uskovien määrä kasvaa.

Kuuden puolueen hallitus on itse asiassa huonoin mahdollinen vaihtoehto SDP:n kannalta. Tällaisessa kokoonpanossa joudutaan tekemään niin paljon kompromisseja, että sitä on vaikea enää selittää uskollisimmille kannattajillekaan.

Ay-liike on saatava mukaan eurooppalaiseen neuvottelupöytään, kun tulevista suurista linjoista sovitaan. Kansainvälisellä tasolla työnantajapuolelta löytyy yhteistä tahtotilaa työolojen huonontamiseksi. Esimerkiksi nollatyösopimukset ovat täysin vastoin perus- ja ihmisoikeuksia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että myös ay-liike toimii kansainvälisesti. 

Uskon tasa-arvoon, en vastakkainasetteluun 

Sukupuolten ja yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat jyrkentymässä. Politiikan pitäisi rohkaista ja kannustaa empatiaan; viha ja kauna eivät koskaan ole toimineet käyttövoimana mihinkään rakentavaan. Uskon ihmisten väliseen tasa-arvoon ja yhteistyöhön, en vastakkainasetteluun.

Sovinistisia asenteita ja käytäntöjä toki kohtaa politiikassa. Mutta kun näihin miehiin tarkemmin tutustuu, huomaa, että siellä sisällä on yleensä pikku poika, joka jostakin syystä pelkää naisia ja siksi arastelee suhtautua heihin tasavertaisesti.

Kaikista uhkakuvista huolimatta nuori polvi elää upeaa aikaa. Näen sen omasta pojastani, joka on toisella kymmenellä. Hän on positiivisella tavalla avoin, utelias ja ennakkoluuloton, kuten muutkin ikätoverinsa.

2000-luvun uusi sukupolvi on vapaa sukupuoleen, kansallisuuteen ja muihin keinotekoisiin eroihin liittyvistä rajoituksista. Impivaaralaisuus ja ummehtunut nurkkakuntaisuus ovat sille täysin tuntemattomia.”