Maria Garvolia - Utsjoen kirkkoherran ihailtu puoliso

Siikajoen varakkaan rovastin tyttärestä Maria Garvoliasta tiedämme aika paljon, vaikka hän eli 1700-luvulla. Sattumalla on ollut sormensa pelissä. Nimittäin Turun akatemiassa opiskellut ja Oulussa syntynyt Frans Mikael Franzén (1772-1847) matkusti yhdessä oppi-isänsä, professori Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) kanssa Perämeren rannikolla vuonna 1794. Marian tarina ja elämä Utsjoella innoitti Franzénia kirjailijana.

Marian elämä kiinnostaa kirjailijoita ja tutkijoita

Fransén ja Porthan pysähtyivät matkallaan myös Iin pappilassa, jossa pappilan emäntänä toimi Maria Garvolia. Maria oli asunut 27 vuotta Utsjoella kirkkoherran vaimona ja hän kertoi kaksikolle elämästään Pohjois-Lapissa. Runoilijapiispa Frans Mikael Franzén kirjoitti Maria Garvolian ja David Erik Högmanin Lapin oloista runomuotoisen näytelmän Emili eller en afton i Lappland vuonna 1798 (Emelie eli ilta Lapissa). Runon tunnetuin osa on kaikkien tuntema Juokse, porosein.

Myös Utsjoen kirkkoherra ja kuuluisa Lapin kuvaaja, saamelaisen ensimmäisen Aapisen kirjoittanut Jakob Fellman (1795-1875) ihaili  Maria Garvolia ja kirjoitti Marian tarinan muistiin jälkipolville. Myös muille kirjailijoille ja tutkijoille on ihastuttavan Marian tarina antanut kimmokkeen.

1. avioliitto Claes Althinin kanssa 

Maria Jakobsdotter Garvolia syntyi 1740 Siikajoella rikkaan lääninrovastin Jacob Garvoliuksen (1709-1761) ja kirkkoherran tyttären Margareta Forbuksen (1700-1773) perheeseen. Perheessä oli yhteensä viisi lasta.

Maria opiskeli naissivistystä Tukholmassa kuten Pohjanmaan varakkaiden tyttärillä oli tapana tuohon aikaan. Hän solmi siellä 1. avioliittonsa tukholmalaisen tukkukauppiaan Claes Althinin (1727-1764) kanssa. Maria toimi vapaaehtoisessa sairaanhoitotyössä ja oppi taitoja, jotka tulivat tarpeeseen myöhemmin Utsjoella.

Avioliitto oli lyhyt ja loppui näivetystautia sairastaneen aviomiehen kuolemaan. Avioliitosta syntyi lapsia, mutta he kuolivat ihan pieninä. Aviomies oli toiminut maustekauppiaana ja hänen kuolemansa jälkeen tehdystä omaisuusluettelosta voi päätellä, että perhe oli ollut varakas. Luettelossa mainitaan esim. itäintialaisia porsliiniesineitä ja kuppeja, untuvapatjoja, topaasikorvakorut, tammilipastoja ja kultakehyksisiä peilejä. Perhe maksoi myös ylellisyysveroa.

Isä Jacob Garvolius kuoli vuonna 1761. Armovuoden saarnaajaksi oli valittu dosentti David Erik Högman. Luultavasti perinnön jaon vuoksi oli Tukholmasta Siikajoelle saapuneet myös Maria ja Claes Althin. Högman ja Maria aviomiehineen kävivät samalla ehtoollisella ainakin lokakuussa 1763. Vaikuttaa asiakirjojen perusteella siltä, että Maria ei palannutkaan aviomiehensä kanssa takaisin Tukholmaan vaan jäi Siikajoelle. Nimittäin maustekauppa ei ollutkaan tuottanut viimeisinä vuosina hyvin, oliko eletty yli varojen, koska Althinin kuolinpesän omaisuus meni velkojen maksuun.

2. avioliitto David Erik Högmanin kanssa

Isänsä kuoleman jälkeen tuli siis armovuoden saarnaajaksi Turun akatemian talousopin dosentti David Erik Högman (1733-1781), vaasalaisen tullipäällysmiehen lahjakas mutta köyhä poika.  Högmanilla oli pappismieheksi kyseenalainen menneisyys. Ensinnäkin hän oli velkaa ja paljon, yksi morsian oli jo hylätty ja nykyinen morsiankin, Kemin vauraan pastoraatin kirkkoherran tytär Anna Greta Zimmerman, piti jättää, kun tämän isä ei huolinut velkaista vävyä. Lisäksi Högman oli riidoissa kaikkien viranomaisten kanssa, hän oli riidanhaastaja.

Mutta 25-vuotias Maria Garvolia rakastui nuoruudenystäväänsä Högmaniin ja he menivät naimisiin vuonna 1765. Marian perintö meni aviomiehen velkojen maksuun ja köyhyys tuli tutuksi.

Högman sai Utsjoen kirkkoherran viran vuonna 1766 kaukana Suomen Lapissa. Virkaan oli ensin valittu Högmanin opiskelukaveri ja Anna Zimmermanin entinen kihlattu Henrik Sund, mutta Högmanin valituksen jälkeen virka lankesi hänelle itselleen. Vuosipalkka oli 80 hopeataalaria, mikä oli vähän.

Seuraavat 15 vuotta viettivät Högmanit Utsjoella ränsistyneessä pappilassa, jossa ei ollut edes uuneja vaan avoimia tulisijoja. He saivat kymmenen lasta, joista kaksi kuoli pieninä. Högman yritti kyllä saada viran muualta, mutta köyhällä papilla ei ollut varaa virkoihin, jotka olivat kauppatavaraa.

Högmania pidettiin merkittävänä pappina vaikka olikin ankara köyhille seurakuntalaisille. Järjestys ja lukutaito kuitenkin paranivat. Entinen appiukkoehdokas rovasti Zimmerman kävi tarkastusmatkalla Utsjoella. Mitähän hän mahtoi ajatella entisen vävyehdokkaan tilanteesta?

Seurakunnassa vieraili myös entinen opiskelutoveri, Kemin uusi kappalainen  Henrik Sund. Hän oli tutkimassa Utsjoen kirkon rakennusrahaston epäselvyyksiä. Utsjoen puinen Ulrikan kirkko oli valmistunut vuonna 1703 ja kirkon länsipäätyyn rakennettiin kellotorni 1750- ja -60-lukujen vaihteessa ja sakasti 1776. Näissä kohteissa täytyi olla jotain taloudellista epäselvyyttä.

Ja kaiken lisäksi pahat kielet kertoivat, että Sundin rakkaus ihanaa Mariaa kohtaan ei ollut laantunut.

Marian toinen aviomies David Erik Högman menehtyi vaalisaarnamatkalla Oulussa vuonna 1781.

Maria jäi Utsjoen pappilaan yksin lastensa kanssa. Hän rakennutti kirkon lähelle pienen tuvan. Kalaa saatiin järvestä, pojat auttoivat metsästämällä, vaatteet kehrättiin ja valmistettiin itse. Pappilaan ei saatu armovuoden saarnaajaa, vaan norjalaiset lähetyssaarnaajat hoitivat virkaa. Maria sai tuomiokapitulilta pienen eläkkeen, joten toimeen tultiin joten kuten.

Osa suvusta jäi kuitenkin Utsjoelle. Esim. pojista Johan Fredrik David (1772-1847) jäi Utsjoen ja Inarin piiriin nimismieheksi. Hän oli kahdesti naimisissa saamelaissyntyisten Elina ja Liisa Iivarintytärten kanssa. Hänen nuorin poikansa Jonas Gustaf (1779-1846) opiskeli papiksi ja tästä sukuhaarasta polveutuu tunnettu Rihtniemen suku.

3. avioliitto Henrik Sundin kanssa

Utsjoen uudeksi kirkkoherraksi oli nimitetty perhetuttava Henrik Sund (1733-1797) vuonna 1782.

Maria Garvolia vihittiin kolmannen kerran tällä kertaa Henrik Sundin kanssa vuonna 1784. Vihkipukuna oli Tukholmassa valmistettu morsiuspuku. Marian ja Henrikin häät olivat komeat. Häävieraita oli paljon ja tapausta pidettiin Utsjoella suurena ihmeenä vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin.

Pariskunta viihtyi Utsjoella 11 vuotta. Marialle tuli kaiken kaikkiaan 27 vuotta utsjokilaista elämää vaikeissa olosuhteissa mutta ihailtuna ja lempeänä kirkkoherran vaimona. Hänen lapsensa oppivat myös saamen kielen.

Henrik Sund nimitettiin Iin mahtipitäjän kirkkoherraksi, jossa virassaan hän oli vuosina 1793-1797. Henrik Sund kuoli 63-vuotiaana halvauskohtauksen saatuaan.

Maria Sundin elämä sai jälleen uuden käänteen. Hän muutti Kuusamoon vuonna 1806 ja vietti viimeiset vuotensa Kuusamon pappilassa vävynsä, kirkkoherra Erik Castrénin (1769-1846) ja avioliitostaan Sundin kanssa syntyneen tyttärensä Marian luona.

Maria Garvolia vaipui viimeiseen uneen Kuusamossa vuonna 1808. Vaatimaton omaisuusluettelo oli vain kahden sivun mittainen.

Hänen elämästään ovat kirjoittaneet suomalaiset merkkihenkilöt kuten Frans Mikael Fransén, Gunnar Suolahti, Artturi Virkkunen ja Jaakko Fellman.

Lisälukemista:

Tenetti, Tuovi: Maria Garvolia – rikas elämä. Historiallinen romaani.

Huom! Tenetti on oikealta nimeltään Isa Maria Hollmérus-Deneddi (1880-1944). Romaani on todellisuuspohjainen ja kirjoittaja on Marian sukulainen siten, että hän on Marian pojanpojan Kajaanin kappalaisen Gustaf Fredrik Högmanin tyttärentytär.