Margit Borg-Sundman - kansanedustaja ja naisasianainen

Margit Borg-Sundman (1902-1992) oli ammatillisen sosiaalityön ja teollisuuden sosiaalihuollon uranuurtaja. Kokoomuksen kansanedustajana hän ajoi perhe- ja tasa-arvolainsäädäntöä ajoittain ristiriidassa oman eduskuntaryhmänsä kanssa. 1960-luvulla hän sai aikaan suuren hälyn syyttäessään kirjailija Hannu Salamaa jumalanpilkasta.

Kristillinen elämänkatsomus

Turussa, Urjalassa ja Petäjävedellä pappilan tyttärenä kasvanut Margit Borg omaksui elämäänsä voimakkaan kristillisen uskon. Siihen liittyi kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansalaissodan jälkeisen kurjuuden ja espanjantaudin keskellä. Kouluvuodet Jyväskylän tyttökoulussa ja sen jatkoluokilla opettivat itsenäisyyteen, ja isän aikainen kuolema pakotti nuoren naisen omille jaloilleen. Järjestötyö puolestaan alkoi kouluvuosina partiossa.

Elämänuran valintaan vaikutti se, että kansakoulunopettajan opinnot olivat lyhyet eivätkä vaatineet suuria varoja. Ylioppilaselämään kuuluivat Ylioppilaiden kristillinen yhdistys ja Pohjalainen osakunta. Kansainvälinen yhteistyö alkoi kristillisen ylioppilasliikkeen pohjoismaisessa kokouksessa vuonna 1921.

Kasvatusneuvolan alkujuurilla

Margit Borg sai vuonna 1925 Akateemisten naisten kansainväliseltä liitolta apurahan opiskellakseen Vassar Collegessa Yhdysvalloissa yhteiskunnallista työtä. Vassarissa vietetyn vuoden jälkeen hän opiskeli toisen vuoden New Yorkin Columbia Universityn School of Social Workissa, jossa hän erikoistui mielenterveystyöhön ja teollisuuden sosiaalityöhön.

Palattuaan vuonna 1927 intoa uhkuen kotimaahan Borg jatkoi Helvi Haahden (Helvi Boothe) aloittamaa psykiatris-yhteiskunnallista työtä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Kysymyksessä oli yksilöllinen sosiaalityö (case work), jossa lähinnä koululaisten ongelmia ratkottiin tapauskohtaisesti. Kokeilusta sai alkunsa 1930-luvun lopulta lähtien kasvatusneuvolatoimintana tunnettu Mannerheimin Lastensuojeluliiton työmuoto.

Teollisuuden sosiaalityön uranuurtaja

Vuoden 1930 alussa Margit Borg siirtyi Kymin osakeyhtiön Kuusankosken ja Voikkaan tehtaille kehittämään teollisuuden sosiaalityötä. Hän oli alalla vasta toinen koko maassa, sillä ainoastaan Serlachiuksen Mäntän tehtailla Sisko Ania oli samassa tehtävässä. Työhön kuului työtapaturmien ehkäisyyn liittyvää suojalaitteiden hankintaa, ensiaputaitojen parantamista muun muassa järjestämällä työntekijöille ensiapukursseja ja perustamalla turvallisuustoimikuntia. Lisäksi Margit Borg organisoi vapaa-ajan harrastuksia, urheilu- ja pallokenttiä, pesäpalloa ja partiota. Hän ei liittynyt Lotta Svärd -järjestöön ollakseen ärsyttämättä työläisiä.

Lastensuojelun ja naistyön tarkastaja

Margit Borgin aikaansaannokset huomattiin myös pääkaupungissa. Häntä käytettiin useissa oppilaitoksissa sosiaalityön tuntiopettajana, ja hän sai vuonna 1935 perustetun sosiaaliministeriön lastensuojelun tarkastajan viran. Hänen urakakseen tuli vuonna 1937 voimaan tulleen lastensuojelulain toimeenpaneminen. Borg puolusti lastensuojelua pohtivassa komiteassa henkilökunnan yliopistotasoista koulutusta.

Sosiaaliministeriössä työskennellessään Margit Borg näki sukupuolten välisen eriarvoisuuden valtionhallinnossa, kun naispuoliselle tarkastajalle maksettiin vähemmän palkkaa kuin miehille. Tämä vaikutti hänen myöhempään poliittiseen toimintaansa, koska hänen mielestään valtion ei pitänyt maksaa ”housuista”.

Talvisodan jälkeen maassa esiintyi paljon naisten työttömyyttä. Sen helpottamiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön perustettiin tilapäinen naistyövoiman tarkastajan virka, johon Margit Borg nimitettiin. Vastattuaan ensin työttömyyskursseista ja vanhanaikaisista työtuvista hän joutui pian jatkosodan aikana ponnistelemaan työvoimapulan ja työvoiman uudelleenjärjestelyn kanssa. Tässä työssä hän oppi lisää naisten arkielämän kovuudesta ja liittyi mukaan myös Naisten työvalmiusliittoon ja Suurtalkoisiin.

Naisten työvalmiusliitto perustettiin naisten vapaaehtoiseksi asevelvollisuudeksi auttamaan lähinnä maaseudun koteja. Kysymyksessä oli eräänlainen Lottien rinnakkaisjärjestö. Kurssitetut naiset ja niin sanotut työtytöt osallistuivat muun muassa takaisin vallatun Karjalan siivoamiseen.

Vuonna 1945 Margit Borg päätti jättää julkisen elämän solmiessaan avioliiton hammaslääkäri Waldemar Sundmanin kanssa. Yksityiselämä jäi kuitenkin syrjään, kun lukuisilla radioesitelmillään ja luennoillaan sekä sosiaalityön uranuurtajana tunnetuksi tullut Margit Borg-Sundman pyydettiin Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajaksi. Hän oli myös naisjärjestöjen kansainvälisen liiton varapuheenjohtajana 1954 – 1963. Kun avioliitto päättyi vuonna 1953 miehen kuolemaan, kotirouvan rooli ei ollut enää vaihtoehto.

Naisjärjestöjen puheenjohtajan toiminnassa korostuivat sosiaali- ja asuntopolitiikka, naisten palkkauskysymykset, ansioäitien ongelmat ja mielenterveyskysymykset sekä asuntopolitiikka, kaikki aikansa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Suuri haaste oli saada naiset äänestämään. Keskusliitto teki myös esityksen naisten määrän lisäämiseksi kunnallisissa lautakunnissa ja valtionkomiteoissa.

Kansanedustaja

Kansallinen Kokoomus pyysi Margit Borg-Sundmania ehdokkaaksi jatkosodan jälkeen pidettyihin ensimmäisiin kunnallisvaaleihin. Hänet valittiin, ja hän vaikutti pitkään Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kansanedustajana vuodesta 1948 Borg-Sundman toimi erityisesti sivistys- ja sosiaalivaliokunnissa. Hän ajoi kansaneläkkeen laajentamista, tasa-arvoista palkkaa ja lapsilisiä. Ajoittain hän joutui vastakkain kokoomuksen johdon ja eduskuntaryhmän kanssa. Oman tiensä kulkijana ja puoluekurin vastustajana Margit Borg-Sundman ei noussut puolueessaan koskaan asemaan, joka olisi vastannut hänen asiantuntemustaan ja vaaleissa saavuttamaansa kansansuosiota. Hänellä oli kuitenkin selvästi vaikutusta kokoomuksen ja merkittävimmän taustatukensa Kokoomuksen naisten liiton suhtautumisessa sosiaalilainsäädäntöön.

Margit Borg-Sundman vedettin mukaan eduskunnan kansainväliseen työhön (parlamenttien välinen liitto IPU ja Pohjoismaiden neuvosto), koska hän oli hyvin kielitaitoinen ja ulospäinsuuntautunut seuraihminen.

Sodan jälkeen syntyneen sukupolven radikaalisuus 1960-luvulla ylitti Margit Borg-Sundmanin uudistusmielisyyden rajat. Hän nosti esiin ajan tapainturmeluksen ja otti siitä esimerkiksi kirjailija Hannu Salaman Juhannustanssit-teoksen, jota hän syytti jumalanpilkasta. Tämä johti virallisiin syytetoimiin kirjailijaa vastaan sekä sakkorangaistukseen, josta tasavallan presidentti hänet myöhemmin armahti. Julkiset sympatiat olivat enimmäkseen Hannu Salaman puolella, ja Margit Borg-Sundman sai taantumuksellisen täti-ihmisen maineen. Vielä viimeisinä elinvuosinaankin hän osallistui aktiivisesti kansainväliseen Moral Rearmament -liikkeeseen.

Margit Borg-Sundman oli ulkoilmaihminen, joka vaelsi lomillaan Lapissa jalkapatikoiden ja hiihtäen. Itse hän kutsui sitä ”tunturikuumeeksi”.

Margit Rode Sofia Borg, vuodesta 1945 Borg-Sundman

Syntyi 16.10.1902 Turku, kuoli 10.6.1992 Helsinki

Vanhemmat kirkkoherra Nathanael Borg ja Elin Fanny Calonius

Puoliso vuodesta 1945 professori Waldemar Sundman, kuoli 1953

URA. Ylioppilas 1921; kansakoulunopettaja 1923; Bachelor of Arts, Vassar College, USA 1926; sosiaalityöntekijän tutkinto, Columbia University, New York 1927; filosofian maisteri 1932. Opintomatkoja useisiin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin.

Uskonnonopettaja Helsingin suomalaisessa tyttölyseossa 1923 – 1925; Mannerheimin Lastensuojeluliiton kasvatusneuvolan psykologi ja sosiaalityöntekijä 1927 – 1929; Kymin Oy:n huoltotyön johtaja Kuusankoskella 1930 – 1935; sosiaaliministeriön lastensuojelun tarkastaja 1935 – 1941; kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön naistyövoiman ylitarkastaja 1941 – 1945; kansakoulunopettaja 1954 – 1958; psykologian ja sosiaalipolitiikan tuntiopettaja Lastenlinnan lastenhoitajakursseilla 1927 – 1958, valtion sairaanhoitajakoulussa 1938 – 1964, valtion terveydenhuolto-oppilaitoksessa 1939 – 1964, Työväen akatemiassa 1941 – 1946, lastentarhanopettajaseminaarissa 1948 – .

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja 1948 – 1953, 1958 – 1969; Kuusankosken kunnanvaltuuston jäsen; Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1946 – 1947, 1957 – , raittiuslautakunnan puheenjohtaja 1947 – 1948. Tasavallan presidentin valitsijamies 1950, 1956, 1962, 1968.

Jäsenyydet: Helsingin kirkkoneuvosto 1938 – 1944; useiden komiteoiden jäsen.

Martta-yhdistyksen yhteiskunnallisen kerhon puheenjohtaja 1944 – 1951; Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja 1947 – 1966; Pohjoismaiden neuvosto 1950 – 1954; Kansainvälisen naistenliiton puheenjohtaja 1954 – 1963, kunniapuheenjohtaja 1963 – 1989; Parlamenttien välisen liiton Suomen osaston johtokunta 1962 – 1970.

TUOTANTO. Setä Samulin ylioppilaana. 1930; Lapsuusiän ongelmia. 1938; Jännittävä on elämä. 1966; Uusia uria aukomassa. 1969; Rajoja ja rajanylityksiä. 1971; Yhden naisen sota. 1977; On ilo elää. 1981. Lukuisia lehtikirjoituksia muun muassa Huoltaja sekä Lapsi ja  yhteiskunta -lehdissä.