Maj-Len Remahl (s. 1942) nousi 1986 piiritoimitsijan tehtävästä Liiketyöntekijäin Liiton puheenjohtajaksi ja sittemmin Liikealan ammattiliiton ja Palvelualojen ammattiliiton johtoon. Hän on ollut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön vaikutusvaltaisimpia liittojohtajia ja kansainvälisen Union Network Internationalin puheenjohtaja.

Tausta ja perhe

Maj-Len Rönnholm syntyi Vaasassa työläisperheeseen. Vanhemmat olivat kotoisin kaupungista, ja Maj-Len asui ensimmäiset kuusi elinvuottaan Sepänkylässä ja sittemmin Palosaaressa. Perhe muutti 1952 Strömbergin asuntoalueelle Huutoniemeen, niin sanottuun Neekerikylään. Vasta tuolloin Maj-Len Rönnholm tiedosti suomen kielen ja suomenkielisten olemassaolon. Asuinympäristö oli siihen asti ollut täysin ruotsinkielinen, eikä kukaan perheessä osannut juurikaan suomea.

Isä oli sähköasentaja, joka työskenteli ensin Vaasan Sähkössä ja sitten Oy Strömberg Ab:n palveluksessa. Äiti oli työssä leipomon myymälässä ja myöhemmin myös Strömbergillä. Maj-Len ja pikkuveli Per-Åke olivat isovanhempien hoidossa sekä päiväkodissa. Äiti sai tehtaan niklaamosta pahan nikkeliallergian, josta hän kärsi loppuikänsä. Perheellä oli kaupungissa palstaviljelys, ja kesällä aikaa vietettiin saaressa.

Vanhemmat kuuluivat Arbetsvänner-järjestöön, jonka kuorossa isä lauloi. Ruotsinkielinen kulttuuri oli perheessä erittäin vahva. Kotiin tuli sosiaalidemokraattinen Stockholms Tidningen, ja perhe kuunteli Ruotsin radiota. Maj-Len Rönnholmista ruotsalainen yhteiskunta ja sen kansankotikeskustelu tuntuivat todellisemmalta ja olivat lähempänä häntä kuin suomalainen ja suomenkielinen yhteisö.

Maj-Len Rönnholm päätti keskikoulun Vasa Svenska Flicklyceumissa 1959. Hän ei voinut jatkaa ylioppilaaksi saakka, koska perheeseen oli 1950-luvulla syntynyt vielä kaksi lasta ja talous oli tiukkaa. Kaksivuotinen kauppaopisto, Vasa handelsläroverk 1959–1961, oli mahdollinen, koska sitä varten sai opintolainaa.

Opistoaikanaan Maj-Len Rönnholm työskenteli Strömbergin huoltokonttorissa ja sai sieltä vakinaisen paikan valmistuttuaan 1961. Hän toimi siitä lähtien konttoritehtävissä vuoteen 1976 asti: ensin Strömbergillä 1961–1964 huoltokonttorissa ja kirjanpitotehtävissä, sitten rakennusliike Aarne Hakorannan toimistossa 1964–1972 ja jälleen Strömbergillä 1972–1976 aluksi sihteerinä ja sitten myyntitoimitsijana.

Perhepiiristä politiikkaan

Maj-Len Rönnholm tutustui tulevaan mieheensä Martti Remahliin Strömbergillä, missä tämä oli urakkatöissä. He avioituivat 1961, ja ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna. Seuraavana vuonna, osittain jo äitiyslomansa aikana, Maj-Len Remahl aktivoitui poliittisesti. Ystävyys poliittisesti aktiiviseen Riitta Prustiin syntyi, kun heidän aviomiehensä pelasivat yhdessä jalkapalloa Vaasan Kiistossa. Maj-Len Remahl liittyi Riitta Prustin kannustamana Huutoniemen sosialidemokraatteihin, joihin kuului paljon Strömbergin työväkeä. Martti Remahl ei aluksi hyväksynyt puolisonsa poliittista toimintaa iltamenojen vuoksi eikä myöskään siksi, että hän itse sympatisoi enemmän kommunisteja.

Maj-Len Remahl liittyi 1972 Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon (STL). Hän oli aktiivisesti mukana poliittisessa toiminnassa, ja hänet valittiin myös työpaikkansa 400 työntekijän luottamusmieheksi 1972–1974. Hän oli STL:n Vaasan osaston puheenjohtaja 1975 ja kuului liiton Pohjanmaan piirin piiritoimikuntaan. Kun STL:n Vaasan aluetoimistossa tuli toimitsijan paikka auki, Maj-Len Remahl haki sitä ja sai sen. Hänestä tuli STL:n alueasiamies 1976–1980. Työhön kuului paljon matkustelua Vaasan ja Keski-Suomen läänin työpaikoilla. Hänen tuli huolehtia muun muassa siitä, että luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut tulivat työpaikoilla valituiksi.

Kun perheen nuorempi tytär Ann-Charlott (Lotta) syntyi 1980, Maj-Len Remahl ei enää halunnut matkustaa niin paljon ja haki Liiketyöntekijäin Liiton piiritoimitsijaksi. Tässä työssä alueena oli Vaasa ja rannikkoseutu. Siitä huolimatta, että aluetoimitsijan työ suuntautui pääosin Pohjanmaalle, yhteydet liiton johtoon toimivat hyvin.

Remahlin ahkeruus ja menestys työssä noteerattiin. Hänelle tuli kuitenkin täydellisenä yllätyksenä se, että erään toimitsijakurssin yhteydessä 1985 Liikeliiton puheenjohtaja Kauko Suhonen ja silloinen pääsihteeri Mauno Hietikko pyysivät häntä liiton puheenjohtajakandidaatiksi. Maj-Len Remahl mietti asiaa, ja kun perhe tuki häntä ehdokkaaksi asettumisessa, hän suostui siihen. Hän kirjoitti Liikeliitto-lehteen, mutta ei ollut muuten juurikaan esillä.

Ura ammattiliitossa

Liikeliitossa oli tuolloin vielä hyvin vähän naistoimitsijoita. Naisten valitsemista vastuunalaisiin tehtäviin kannustettiin – sitä jopa edellytettiin lainsäädännönkin puolesta. Työpaikoille oli luotava tasa-arvosuunnitelmia, ja valtaa oli jaettava myös naisille.

Maj-Len Remahlin ehdokkuutta siivitti keskustelu tasa-arvosta, sillä tasa-arvolaki tuli voimaan 1986. Liikeliitossa oli vastaehdokkaana toimitsija Raimo Lehtonen. Puheenjohtajakampanjaa leimasikin puhe siitä, valitaanko tehtävään pätevä henkilö vai nainen. Remahlilla oli nämä molemmat ominaisuudet, ja hänet valittiin Liikeliiton puheenjohtajaksi 16.6.1986.

Seuraavana vuonna Liiketyöntekijäin Liitto, Suomen Liikeväen Liitto ja ruotsinkielinen vastaava liitto Handels- och industritjänstemannaförbundet yhdistyivät Liikealan ammattiliitoksi, jonka puheenjohtajaksi Maj-Len Remahl tuli 14.2.1987. Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtajana hän toimi 2000–2002.

Ammattiliiton puheenjohtajuus toi Maj-Len Remahlille useita luottamustoimia kotimaassa, muun muassa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä ja eri sivistysjärjestöissä, sekä ulkomailla. Hän on kielitaitoinen ja pidetty esiintyjä. Hänet valittiin 1999 liikealan ammattiliittojen kansainvälisen järjestön FIET:n puheenjohtajaksi. FIET edusti kymmentä miljoonaa jäsentä. Tässäkin järjestössä, joka oli tuolloin jo 95-vuotias, Remahl oli ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja. Sittemmin hän toimi myös Union Network Internationalin puheenjohtajana.

Maj-Len Remahl asuu maalla ja harrastaa nuorimman tyttärensä kanssa hevosurheilua.