Maissi Erkko - hehkuva ja rohkea

Helsingin Sanomat tuntee jokainen suomalainen, Eero, Eljas ja Aatos Erkonkin tietää moni. Sen sijaan toinen Erkkojen dynastian perustajista, Maissi Erkko, on jäänyt miesten varjoon. Ja aivan aiheetta, sillä hän oli vahva ja rohkea niin puolisona ja äitinä kuin isänmaan puolustajana ja naisasianaisena.

Maissi Erkko syntyi 1872 Turussa; hänen vanhempansa olivat apulaisläänin-rahastonhoitaja Johan Fredrik ja Aurora Holländer. Maissi kävi Turun Suomalaisen tyttökoulun, minkä jälkeen hän opiskeli sairasvoimistelijaksi Helsingissä. Sen jälkeen hän täydensi opintojaan Tukholmassa, mistä palasi Turkuun keväällä 1893.

Sormukset vaihdettiin kirjeitse

Pian tämän jälkeen hän tapasi Eero Erkon, poliitikko-lehtimiehen, joka osallistui kirkolliskokoukseen Turussa. Nuoret olivat tutustuneet jo Helsingissä, mutta Eerolla ei tuolloin ollut aikaa seuraelämälle eikä Maissille, joten tunteet olivat jääneet oraalleen. Nyt niiden oli aika versoa.

Eikä Eero Erkki vitkastellut. Jo kokouksen aikana hän kirjoitti Maissille kauniin kirjeen, jossa tunnusti rakkautensa, kosi tätä ja pyysi vastausta.

Maissi oli päätöksessään lähes yhtä sukkela. Hän ehdotti tapaamista, ja kihlat solmittiin. Tuleviin sukulaisiinsa Eero tutustui Maissin synnyinsaarella Seilissä, mutta sormukset vaihdettiin kirjeitse. Eero Helsingissä ja Maissi Maarianhaminassa, josta hän oli saanut sairasvoimistelijan paikan.

Kirjeenvaihto ennen häitä kesti vuoden ja oli vilkasta, sillä Maissi halusi tutustua sulhaseensa hyvin ja painotti, että hänen piti tietää yhteisistä asioista yhtä paljon kuin tuleva miehensä. Ja edellytti, että tämä puolestaan oli kiinnostunut hänen ajatuksistaan.

Tässä Maissi poikkesi valtaosasta aviovaimoja, joiden oli tahdon-sanan jälkeen tyytyminen siihen, että mies hallitsi omaisuutta ja määräsi vaimonsa ajatukset.

Yhteiskunnallisesti aktiivinen

Erkkojen avioliitosta tulikin tasa-arvoinen ja Maissista valveutunut nuorsuomalainen. Jo kihlausaikanaan hän alkoi osallistua Turun Suomalaisen klubin juhliin ja keskustelutilaisuuksiin. Helsinkiin muutettuaan hän tutustui naisasianaisiin, joista löysi hengensisaria. Sydänystäväksi tuli Tekla Hultin, jonka kanssa hän perusti 1902 naiskagaalin eli salaisen maanalaisjärjestön, joka toimi laittomuuksia vastaan, ja jonka kanssa kuului sen keskuskomiteaan. Samoihin aikoihin syntyi hänen ehdotuksestaan Nuorsuomalainen naisklubi poliittiseksi keskustelupiiriksi. Maissi oli näihin aikoihin yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen. Edellä mainittujen yhdistysten lisäksi hänet oli valittu Helsingin ensimmäisen marttakerhon Töölön ompeluseuran ja sen asiamieskomitean puheenjohtajaksi, minä hän toimi vuosina 1900 – 1902.

Luottamustoimistaan Maissi Erkko luopui vuonna 1903, jolloin seurasi maanpakoon lähtenyttä puolisoaan Yhdysvaltoihin. Koska mies aikoi jäädä sinne pysyvästi, Maissi alkoi opiskella englantia, huutokauppasi irtaimen omaisuuden ja myi puolisonsa purjeveneenkin ja lähti kolmen poikansa – Eljaksen, Paavon ja Eero Olavin – kanssa Yhdysvaltoihin. Perillä Maissi sisusti kodin ja toisenkin ja otti hoitaakseen miehensä liiketoimien kirjanpidon – Eero Erkko oli perustanut Amerikan Kaiku -nimisen lehden.

Kun keisari kaksi vuotta myöhemmin salli vuoden 1903 karkotettujen palata Suomeen ja kun Juhani Aholtakin tuli viestejä, että Helsingin Sanomat kaipasi ammattitaitoista vetäjää, Erkot myivät kuitenkin lehtiyrityksensä ja palasivat Suomeen.

Paluu kotimaahan yhtä juhlaa

”Ilon päivät, Erkot palaavat maanpakolaisuudestaan”, Tekla Hultin kirjoitti päiväkirjaansa ja matkusti ruusu-sireenikimpun kanssa Tuusulaan toivottamaan tulijat naiskagaalin puolesta tervetulleiksi. Ja totesi, että sekä Maissi että Eero olivat laihtuneet ja näyttivät sen vuoksi ikään kuin nuorentuneen. Kumpikaan ei valittanut koettuja vaikeuksia, vaan ne näyttivät lujittaneen ja terästäneen heidän luonteitaan.

Erkkojen Suomeen paluu oli yhtä juhlaa. Jo samana iltana läheiset ystävät juhlivat Erkkolassa paluuta, ja seuraavana iltana isompi joukko juhli Seurahuoneella. Siellä tunnelma oli korkealla: Santeri Ingman ja K.J. Ståhlberg puhuivat kunniavieraille ja mieskuoron kvartetti lauloi. Pari päivää myöhemmin Erkot ja Ståhlbergit oli kutsuttu Tekla Hultinin luo.

Toukokuussa Nuorsuomalainen Naisklubi järjesti juhlat Maissi Erkon kunniaksi. Siellä Maissi piti puheen, jossa kertoi Yhdysvaltojen kokemuksistaan ja toivoi, että yläluokan naiset kohtelisivat alempien luokkien naisia vertaisinaan eikä alentuvaisuudella. Puhe oli varsin ajankohtainen, sillä äänioikeutta oltiin ulottamassa myös työväestölle. Mielipiteissään Maissi Erkko läheni Tekla Hultinia ja Maikki Fribergia, jotka – toisin kuin esimerkiksi Aleksandra Gripenberg – tunsivat sympatiaa työväestöä kohtaan.

Samaa aihetta Maissi Erkko käsitteli myös vuonna 1906 Naisten Ääni -lehteen kirjoittamassaan jutussa amerikkalaisista kodeista ja palvelijattarien asemasta.

Vastaanottojuhlista huomasi, kuinka tervetullut ja pidetty Maissi Erkko oli. Tämä alkoikin osallistua innolla yhteiskunnalliseen toimintaan: hän osallistui naiskagaalien kokouksiin, jatkoi aktiivijäsenenä Nuorsuomalaisessa Naisklubissa ja valittiin myös puolueen vaaliagitaatiota johtavaan keskuskomiteaan, jota johti Tekla Hultin. Kun Suomalainen Naisliitto vuonna 1907 perustettiin, hän oli sitä perustamassa. Maissi valittiin Helsingin Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, Tekla koko liiton.

Monarkisteista tasavaltalaisia

Tällöin Eero Erkko oli jo kansanedustaja ja vuodesta 1908 Helsingin Sanomien päätoimittajakin. Hän toimi nuorsuomalaisen puolueen puheenjohtajana pariinkin otteeseen, mutta kuului sen varpussiipeen eli suhtautui lehtensä tavoin 1910-luvulla pidättyvästi Saksaan ja aktivismiin toisin kuin Nuorsuomalainen Naisklubi, joka laski Saksan voittavan. Kun klubilaiset olivat joulukuun 1914 alussa teekutsuilla Maissi Erkon luona, politiikka oli yksinomaisena keskustelunaiheena, ja Tekla Hultinin mukaan ”se ainoa, joka uskalsi morkata saksalaisia, sai löylynsä”.

Sisällissodan aika ei ollut helppoa Maissi ja Eero Erkolle. Maaliskuun alussa 1917 aseistettu miesjoukko tunkeutui heidän kotiinsa Korkeavuorenkadulla ja tiukkasi, missä pojat olivat. Maissin kerrotaan vastanneen pelottomasti: ”Tietysti valkoisella rintamalla”. Pari päivää myöhemmin Eero Erkko vangittiin ja vietiin Lääninvankilaan Katajanokalle. Maissikin oli sinne vähällä joutua, kun ei malttanut pysyä miehensä vangitsemisoikeudenkäynnissä hiljaa. Saksalaisten lähestyessä Helsinkiä Maissi muutti ystävättärensä luokse Katajanokalle Vyökadulle ollakseen lähempänä pian vapautuvaa puolisoon.

Erkot tukivat monarkisteja, mutta Saksan hävittyä sodan he siirtyivät ajamaan Ståhlbergia presidentiksi. Vuosina 1918 – 1920 Eero Erkko oli ministerinä kolmessa hallituksessa, mutta palasi sitten lehtensä päätoimittajaksi ja alkoi etäännyttää sitä edistyspuolueesta.

Vaikka Seppo Zetterberg ei Eero Erkosta kirjoittamassaan teoksessa Maissin ajatuksia juuri valota, rivien välistä voi lukea, että Maissi vaikutti puolisoonsa ja tämän mielipiteisiin paljon. Jo kihlausaikanaan Eero Erkko kirjoitti morsiamelleen alkaneensa voimistella ja säätyvaltiomiehenä kannatti naisten äänioikeutta. Vastalahjaksi hän sai vahvan, niin myötä- kuin vastamäet kestävän liiton. Ja vaimon, joka jalat maassa-tyyppinä pystyi pitämään puolisonsa masennuksen loitolla.

Suuromistajuus ei tuonut onnea

1920-luvulla myös Eero Erkon terveys alkoi reistailla, ja lokakuussa 1927 hän kuoli. Maissi Erkko sai – puolisonsa nimenomaisesta määräyksestä – 5 000 markan kuukausieläkkeen, mikä oli lähes puolet päätoimittajan palkasta. Hän pääsi Sanomien johtokuntaan 1928, ja sai Eero Erkon testamentin mukaan myös elää jakamattomassa pesässä ja – periaatteessa – hoitaa ja hallita pesän omaisuutta.

Helsingin Sanomien johtoon nousi Erkkojen vanhin poika Eljas. Kun Erkot olivat itsenäistymisen jälkeen hankkineet haltuunsa yli neljänneksen Sanoma Oy:n osakkeista, Eljas saattoi liki perintöruhtinaan oikeudella omia ensin lehtiyhtiön ja sitten lehden ja syrjäyttää näin toimituksellisessa johdossa istuneet edistyspuolueen aatteenvartijat.

Ohto Mannisen ja Raimo Salokankaan kirjoittamassa Eljas Erkko kirjassa kerrotaan Eljas ja Maissi Erkon suhteesta, josta tuli Eero Erkon kuoleman ja lehden osakkeiden enemmistön saavuttamisen jälkeen ongelmallinen. Kun Maissi koki ulkoisen tahon uhkaavan tai edes arvostelevan Helsingin Sanomia tai poikaansa tai kumpaakin, hän stereotyyppisen äidin tavoin ehdottomasti puolusti lastaan. Äidin osallistuminen lehden asioihin ei miellyttänyt kuitenkaan poikaa. Eljas tulkitsi äidin kannanotot epäluottamuksen osoituksiksi, vaikka tämä oli Antti Blåfieldin mukaan kuolemaansa saakka kiivas perheen ja lehden etujen puolustaja, ja heidän välinsä tulehtuivat pahasti.

Hehkuva ja rohkea sydän sammui

Maissi Erkon arkistossa on paljon kirjeluonnoksia ja lähettämättömiä kirjeitä varsinkin Eljakselle. Kirjoittamisesta ja edes lähettämisen harkitsemisesta tuli Maissille kasvokkain puhumisen korvike, sillä vuosien mittaan äiti ja poika alkoivat tavata yhä harvemmin. Miehensä eläessä Maissi oli tottunut olemaan seuraelämän keskiössä ja joko miehensä kautta tai suoraan politiikan polttopisteessä, mutta tämä kaikki loppui syksyllä 1927. Eero-poikansa häiden kynnyksellä Maissi kirjoitti pitkän kirjoituksen elämästään aktiivisen miehen rinnalla todeten, että jossain oli tapana polttaa leski roviolla miesvainajansa ruumiin kanssa. Tällaista kohtaloa hän piti melkein parempana kuin osakseen tullutta yksinäisyyttä.

Maaliskuussa 1934 erimielisyyden kärjistyivät, kun Eljas ajoi äitinsä pois lehdestä. Loppuvaiheessa kontaktit supistuivat Maissin mukaan siihen, että Eljas perheineen kävi virallisella visiitillä uudenvuodenpäivänä – mutta vuonna 1936 ilman lapsia Patricia ja Aatosta, mitä isoäiti piti pahana.

Tammikuussa 1935 Maissi sai pahan sydänkohtauksen, josta hän ei enää täysin toipunut. Hän kuoli syyskuussa 1936, yhdeksän vuotta miehensä kuoleman jälkeen.

”Hehkuva ja rohkea sydän on poissa”, otsikoi Hilja Vilkemaa nekrologinsa Naisten Äänessä. Ja jatkuu: ”Ken tuli Maissi Erkon kanssa tekemisiin, tunsi ensi kohtaamalta, että oli tavannut persoonallisuuden, jossa oli voimaa ja tulta ja ehkä jyrkkyyttäkin. Tummat silmät saattoivat välähtää ja sanat iskeä. Mutta samalla sai sen vaikutelman, että sanojen takana oli harvinaisen rehellinen ajatus ja tahto. Ja joskus toiste saattoi tulla tuntemaan, miten säröttömän uskollinen ja lämmin tuo voimakas sydän oli ystävilleen ilossa ja surussa ja varsinkin surussa.”

Vahvasti naisasianainen

Vaikka Maissi Erkosta ei ole kirjoitettu elämänkertateosta, monet aikalaisnaiset ovat kirjoittaneet hänestä. Heihin kuuluu ennen kaikkea Tekla Hultin, jonka päiväkirjoissa mainitaan Maissi usein. Ester Ståhlberg taas muistelee Maissi Erkkoa tämän hautajaisiltana. Aikaa jolloin nuorsuomalaista puoluetta ja Päivälehteä perustettiin ja Maissi oli nuori ja kaunis, kuumaverinen ja tulinen, täynnä uusia aatteita. Lämpimiksi Ståhlbergien ja Erkkojen suhde tuli, kun John tuli tasavallan presidentiksi ja nimitti Eero Erkon ensimmäiseen hallitukseensa. Maissi oli silloin hänen uskollisimpia kannattajiaan, aina valmiina puolustamaan häntä parjaajia vastaan. Maissi oli myös suorasukainen ja otti kantaa sisäpolitiikkaan: ”Te olette sellaisia nahjuksia, te miehet, miksette iske lujasti kiinni ja julista niin ja niin. Miksi annatte lurjusten elämöidä. Miksette ohjaa laivaa kovemmalla kädellä… Annappas kun meillä naisilla olisi ohjakset”.

Toimituksen huomautus!

Maissi Erkosta on ilmestynyt elämäkerta. Reetta Hänninen: Tulisydän, Otava 2022.