Maikki Fribergin ja Agnes Sjöbergin kokemuksia opiskeluajalta Berliinissä

Seuraavassa esityksessäni tarkastelen Berliiniä kahden opiskelijan, myöhemmin tohtorien Maikki Fribergin ja Agnes Sjöbergin kokemusten välityksellä. Pääasiallisena lähdeaineistona ovat heidän muistelmansa. Molemmat olivat pioneereja. Maikki Friberg opiskeli ensimmäisenä ulkomaalaisena naisena Berliinin der  Friedrich Wilhelms.-Universität zu Berlin yliopistossa 1894-1895, jatkoi opiskeluja Zürichin ja Bernin yliopistoissa, jossa väitteli vuonna 1895. Agnes Sjöbergistä tuli Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri. Hän aloitti eläinlääketieteen opinnot ensin Dresdenissä 1911 ja jatkoi niitä Berliinin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa 1912. Agnes Sjöberg väitteli tohtoriksi 1918.

Valtionyliopistot (Landesuniversität) olivat suljettuja saksalaisilta naisylioppilailta aina vuoteen 1908/1909 ja vasta vuonna 1913 aukenivat eläinlääketieteellisen tiedekunnan ovet naisylioppilaille. Tuolloin naisylioppilaat voivat suorittaa eläinlääketieteen kandidaatin tutkinnon.

Uusin kaupungistumiseen ja modernisoitumiseen liittyvä tietotaito saapui suomalaisiin kaupunkeihin, esim. Helsinkiin ilman suuria viiveitä. Miksi? Suomessa oli ammattitaitoisia lääkäreitä, opettajia, insinöörejä, jotka pitivät viiteryhmänä eurooppalaisia suukaupunkeja, lukivat ja matkustivat. Monet suorittivat jatko-opintoja Keski-Euroopassa (Vuosina 1900-1912 opiskeli Saksan yliopistoissa kaikkiaan 274 suomalaista miesylioppilasta ja 11 naisylioppilasta, esimerkiksi 1910-luvulla Dresdenin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa oli 30 suomalista miesopiskelijaa ja yksi nainen Agnes Sjöberg.)

Suomalaisia miesylioppilaita opiskeli eläinlääkäriksi useissa saksalaisissa korkeakouluissa, lääkäriksi Berliinin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa suomalaiset insinöörit hakeutuivat jatkokoulutukseen saksalaisiin teknillisiin korkeakouluihin. Suomalaisten opiskelijoiden kokonaismäärää Berliinin korkeakouluissa on vaikea arvioida autonomian loppupuolella, sillä sisäänkirjoittautuneiden yhteenvetotaulukoissa suomalaiset laskettiin venäläisten opiskelijoiden kanssa samaan luokkaan. Suomalaisten opiskelijoiden määristä saa tietoa, kun tutkii yliopiston eri tiedekuntien kursseille ilmoittautuneita. Esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan talvi-, kevät- ja kesäkursseille ilmoittautuneiden joukosta löytyy lukuisia opiskelijoita, jotka ovat merkinneet kotipaikakseen Finnland.

Tutkijat ovat vasta viime vuosina, ehkäpä Euroopan Unionin vaikutuksesta, olleet laajemmin kiinnostuneita opiskelijoiden ja tiedemiesten liikkuvuudesta historiallisesta perspektiivistä. Tiedemiesten liikkuvuutta viimeisten sadan vuoden aikana selvitetään allekirjoittaneen projektissa, ja Giessenin yliopistossa on menossa projekti, jossa tutkitaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määriä Saksan keisarikunnan yliopistoissa.

Berliinin yliopisto, der Köningliche Friedrich Wilhelms Univeristät zu Berlin veti puoleensa runsaasti ulkomaisia opiskelijoita kaikista Euroopan maista, myös Yhdysvalloista ja Japanista. Erityisesti lääketieteen opiskelijat saapuivat tutustumaan Berliinin kuuluisiin klinikkoihin. Aiemmin lääketieteen uusimman tiedon lähteille oli päästy Pariisissa ja Wienissä. Berliinin vetovoimaa lisäsi, että Preussin kuninkaallinen yliopisto järjesti kesäkursseja ja jatkokursseja ulkomaalaisille opiskelijoille. Vuonna 1908 ilmoitettiin Keisarillisessa Berliinin yliopistossa olleen 4669 vierailijaa.

Tiedonkulku

Tiedonkulku ennen ensimmäistä maailmansotaa oli avointa. Tietoa muista maista ja mahdollisuuksista sai varsin yksityiskohtaisista matkaoppaista ja aikakauslehdistä Yliopistoon saapuva opiskelija voi tutustua ylioppilaille suunnattuihin lehtiin kuten Akademische Rundschau ja Berliner Akademische Wochenschrift ja Berliner Akademische Nachricten. Näiden välityksellä ulkomaalainen opiskelija sai monipuolista tietoa tärkeistä osoitteista, kunkin maan lähetystöistä ja konsulaateista, järjestöistä yhdistyksistä ja klubeista, Lehtien palstoilla käytiin myös keskustelua tieteen ja luentojen vapaasta tarjonnasta.

Nykyisiä ylioppilaslehtiä ja yliopistolehteä vastaavissa lehdissä mainostettiin halpoja hostelleita, ruokailupaikkoja ja teatteriesityksiä. Lehden sivuilta löytyi mainoksia kasvisruokaravintoloista. Tarjolla oli konekirjoitusapua opinnäytetöihin.

Ulkomaalaisille opiskelijoille asunnonvälitystiedot olivat arvokkaita, joskin niin Maikki Friberg kuin Agnes Sjöberg löysivät asunnon tuttavien ja sattumien kautta. Agnes Sjöbergiä auttoi hänen tätinsä ja tämän hyvä ystävä Maila Talvio. Maikki Friberg löysi majoituksen opettaja-asuntolasta ”Lehrerinnenheim”, jossa oli verholla erotettuja osastoja.

Berliner Akademische Nachrichten –lehden viralliseen tiedotuspuoleen kuuluivat rehtorin tervehdykset ja eri tiedekuntien opetusohjelmat, tiedot uusista väitöskirjoista ja tilastot valmistuneista ja sisäänkirjottautuneista. Lehden sivuilta löytyivät parhaat teatteriesitykset, uusimmat kirja-arvostelut sekä ajankohtaista- palstalta retki- ilmoitukset ja kävelykierrokset. Opiskelija voi lehden perusteella suunnitella jatko-opintoja koti- tai ulkomaisten yliopistojen kesäkursseilla. Lehden palstoilta löytyy tietoja kursseista eri yliopistoissa, oli sitten kiinnostunut menemään sveitsiläisiin kauppakorkeakouluihin tai Etelä-Ranskaan, Oxfordiin, Edinburghiin, Leideniin tai Firenzeen. Kesäretkiä tehtiin Itämeren rannoilla sijaitseviin kylpylöihin.

Lehdessä Berliner Akademische Wochenschrift luvattiin ulkomaalaisia auttaa kaikissa asioissa niin ettei kukaan ulkomaalainen tuntisi itseään yksinäiseksi. Lehden ilmoitusten avulla toivottiin ulkomaalaisten opiskelijoiden löytävän maanmiehensä/-naisensa.

Opiskelijoita kehotettiin tulemaan kuunteemaan ulkomaalaisia vierailevia professoreita, joista moni tuli Saksan–Amerikan vaihtosuhteiden kautta.

Maikki Friberg, “Suomen lähettiläs ulkomailla”

Maantiedonopettaja Maikki Friberg oli pitkään haaveillut voivansa opiskella jossakin ulkomaisessa yliopistossa. Henkistä kannustusta hän sai ystävältään Anna Blomquistilta ja taloudellista tukea enoltaan Uno Boijerilta. Maikki Friberg oli pitkään valmentautunut saksalaiseen kulttuuripiiriin opiskelemalla saksaa ensin Kuljun kartanossa ja kesäisin Virossa.

Maikki Fribergin matkareitti Berliiniin vuonna 1894 kulki Tanskan kautta: Sade valui virtanaan kun laiva laski maihin Kööpenhaminassa. Hänen ystävänsä olivat järjestäneet majoituksen ja yhdessäolohetken Tanskan Naisyhdistyksen huoneistoon

Kun hän saapui Berliiniin, oli hänellä mukanaan matkaopas ”Ratgeber für junge Mädchen”, joka auttoi häntä matkalla. Oppaassa oli osoitteita kaikissa maanosissa ja kaupungeissa matkustaville naisille. Maikki Friberg oli pakannut vain yhden matkapuvun ja kolme alusvaatekertaa, ettei tarvitsisi käyttää kantajaa tai ajuria. Hän kuvasi tilannetta vuonna 1927 pikakirjoittajalle sanelemissaan muistelmissa: ”Minulla oli vain matkapukuni ruskeanharmaasta kankaasta tehty, jotta se oikein kestäisi pölyt ja liat matkalla. Tässä puvussani minä liikuin sillä aikaa kun muilla naisilla oli silkkiä ja samettia.”

Maikki Friberg oli ollut tietoinen siitä, että Leipzigin yliopistoon oli otettu naisiakin, mutta muistelmiensa ”Tieni varrella tapaamia” mukaan  ”hän tahtoi tulla suurempaan sivistyskeskukseen päästäkseen luentojen ulkopuolellakin kosketuksiin sellaisten suurten mittojen persoonallisuuksien kanssa, joita siellä saattoi tavata – ihmisnälkä oli hänessä aina vähintään yhtä voimakas kuin teoreettisten opintojen halu. Eläviä ihmisiä, jotka olivat etsineet totuutta, pyrkineet toteuttamaan aatteensa, luomaan uutta ja parempaa yhteiskuntaa”.

”Tieni varrella tapaamia”-teoksessaan Maikki Friberg kertoo professori Georg v. Gizyckistä, siveysopin professorista ja eetillisen seuran sihteeristä, jonka luentoja hän pääsi kuuntelemaan. Oman kertomuksensa mukaan Maikki Friberg sai tukea ja konsistorille tarkoitetun suosituksen eetillisen seuran puheenjohtajalta, professori Foesterilta. Tämä suhtautui hyvin myötämielisesti naisten opinkäyntiin.  Maikki Friberg ei malttanut odottaa hakemuksensa käsittelyä konsistorissa, vaan matkusti tapaamaan yliopiston rehtoria teologian professori Pfeidereria kaupungin ulkopuolelle voidakseen aloittaa luentojen kuulemisen, ”ettei aikaa menisi hukkaan”.  Tapaamisessa Maikki F. puhui Saksan ja Suomen välillä vallinneista ikivanhoista kulttuurisuhteista ja kansansivistämisen tärkeydestä. Hän saikin väliaikaisen lupatodistuksen ja hän pääsi kuin pääsikin opiskelemaan etiikkaa von Gizynskin johdolla ja kuuntelemaan taidehistoriaa professori Hermann Grimmin luennoille. Maikki Friberg kuunteli kaksitoista luentoa viikossa sosiologiaa, etiikkaa, filosofiaa, taidehistoriaa ja kulttuurihistoriaa. Tiedon edessä Maikki Friberg tunsi olevansa nöyrä: ”Tunnen joka hetki, että tieto on ääretön ja minä olen tyhmä ihmislapsi.”

Berliinin ja Georg von Gizyckin vaikutuksesta Fribergin uraan, kertoo se, että Maikki Friberg piti työhuoneensa seinällä kehyksissä von Gizyckin muotokuvaa. Hän oli osallistunut von Gizyckin seminaareihin, jossa oli käsitelty siveysopin suhdetta uskontoon. Von Gizyckiltä hän sai rohkaisua, sillä tämä oli kehottanut naisia kaikkialla liittymään yhteen. Olihan naisia vain vähän tärkeillä paikoilla. Herman Grimmin luennoille oli kuunteluluvan saanut myös pari amerikkalaista naista, joiden kanssa Friberg kävi taidemuseoissa tutustuen kunkin luennon aiheena oleviin taideteoksiin.

Maikki Friberg nautti olostaan Berliinissä. Ystävälleen Anna Blomquistille kirjoittamassaan kirjeessä hän kertoi: ”Nyt olen Euroopassa, ja olen kuin mato juustossa. Tämä harhaileminen suurissa kaupungeissa ja erilaisten ihmisten kohtaaminen miellyttää minua suunnattomasti” Hän kävi teattereissa ja oopperassa ja erilaisissa kokouksissa. Maikki Friberg tuli myös tuntemaan, ettei kansavalistuksen voimaan rakentuva pohjoismainen käsitys saanut juuri ymmärtämystä sen aikaisessa Berliinissä, vaan työväen ja herrasväen välillä oli syvä kuilu. Vain herrasväelle ”Nur für Herrschaft” olivat kilpiä, joihin Friberg ei ollut tottunut Suomessa.

Vuoden opiskelujen jälkeen Maikki Friberg siirtyi Berliinistä Zürichin ja Bernin yliopistoihin, joissa myös naiset voivat väitellä. Jo vuonna 1896 hän valmistui Bernin yliopistosta tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa aiheena olivat pohjoismaiset kansanopistot. Aihe herätti huomiota ja hän sai useita esitelmäpyyntöjä. Hän piti esitelmiä pohjoismaisista kansanopistoista Berliinissä, Dresdenissä ja Wienissä 1895 ja yhdeksän vuotta myöhemmin Suomen yhteiskouluista ja yhteiskasvatuksesta Berliinissä ja Wienissä. Kahta vuotta myöhemmin hän kertoi suomalaisten perustuslaillisesta taistelusta sortoaikana Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Dresdenissä ja Wienissä ja vuonna 1911 Uno Cygnaeuksesta ja Suomen kansakoululaitoksesta Kööpenhaminassa.

Maikki Friberg palasi monesti Saksaan ja Keski-Eurooppaan myös ammatillisista syistä. Hän kertoi halvoista rautatielipuista, jotka mahdollistivat kiertomatkat.

Friberg kiersi Eurooppaa laajalti etsien uudistuksia maantiedon opetukseen ja jatkoluokkiin. Vuosina 1897 ja 1906 hän teki matkat Pariisiin, Brüsseliin, Berliiniin, Dresdeniin, Leipzigiin, Wieniin, Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, millä matkoilla hän tutustui erityisesti maantiedon opetukseen ja sen havainnollistamiseen kansa- ja oppikouluissa sekä tutki maantieteellistä kirjallisuutta. Havainnollistaminen oli uusin suuntaus Euroopassa.

Maikki Friberg osallistui naisliikkeen ja raittiusliikkeen kongresseihin, joissa hän solmi lukuisia ystävyyssuhteita. Esimerkiksi naisasiakongressissa Berliinissä vuonna 1904. Maikki Friberg esitelmöi laajalle yleisölle.

Fribergin ja muiden Eurooppaan matkustaneiden opettajien päämääränä oli sivistää ja kasvattaa suomalaisia eurooppalaisten mallien ja standardien mukaan. Maikki Fribergin vaikutus ulottuu tavallista kauemmas. Hän vei tietoa Suomesta. että levitti tietoa oppimastaan. Erityisesti helmikuun manifestin aikana Friberg ulkomaisine ystävineen pyrki vaikuttamaan siihen, että tieto Suomen oikeudellisen aseman loukkauksista leviäisi eurooppalaisessa lehdistössä. Hän kirjoitti itse Suomen valtiollisesta asemasta ja sivistysoloista saksalaisiin, ranskalaisiin ja tanskalaisiin lehtiin. Friberg hän avusti ainakin 17 ulkomaista lehteä. Hänen päämääränään oli levittää tietoa eri maissa ja herättää harrastusta Suomea kohtaan. Hänen intonsa tarttui hänen ystäviinsä, kuten Auguste Fickertiin, jonka hän sai innostumaan Suomen asemasta. Auguste Fickert, Wienin vapaamielisen naisasialiikkeen johtaja sai sanomalehtimiessuhteillaan aikaan sen, että Wienin lehdissä, mm. Arbeiterzeitungissa ilmestyi artikkeleita Suomen oikeudellisesta asemasta. Fickertin ansiosta Maikki Friberg sai kutsun luennoida sortokausista Arkkitehtitalon juhlasalin kaksituhatpäiselle yleisölle. Toinen Suomen tilanteen ymmärtäjä oli norjalainen naisasianainen ja toimittaja Gina Krog.

Maikki Friberg keräsi nimiä Suureen adressiin ja hänen henkilökohtaiset suhteet yhteiskunnallisiin vaikuttajiin ja toimittajiin vaikuttivat siihen, että nimiä löytyi.

Maikki Fribergin teoksesta ”Tien varrella tapaamiani ” käy ilmi, miten lähellä eurooppalaisia intellektuelleja tai heidän perintöään hän liikkui. Lukuisten merkittävien ystäviensä kautta sai kontakteja henkilöihin jotka olivat tunteneet Friedrich Nietzschen tai Richard Wagnerin. Hän matkusti itse tapaamaan Alexander Herzenin tytärtä Olgaa ja tutustui Ilja Repiniin Kuokkalassa. Maikki Fribergin sanoin” Tuntui sangen omituiselta keskustella Olga Herzenin kanssa ajatellessa, että hän oli hamasta lapsuudestaan elänyt niissä piireissä, joiden mielipiteet ja toimet olivat painaneet leimansa kokonaisen aikakauden sivistykseen ja suuntaan. Isänsä kodissa Olga Herzen oli nähnyt kaikki sen ajan etevimmät vapauden sankarit: Pulszkyn, Louis Blancin, Ledru Rollinin, Orsinin, Garibaldin, Mazzinin, Turgenjevin jne. Kasvatusäitinsä luona ollessaan hän joutui Richard Wagnerin piiriin ja myöhemmin hän oli tutustunut Nietzscheen, joka ihaili häntä siinä määrin, että pyysi häntä vaimokseen, tietämättä että hän jo silloin oli kihloissa professori Monodin kanssa.”

Maikki Fribergin Berliinin, Zürichin, Bernin ja Wienin kokemukset kantoivat kauas ja hyödyttivät monia ihmisiä. Hän solmi laajat ulkomaiset kontaktit, mistä kertoo se, että Maikki Fribergin osoitekirjassa useimmat osoitteet ovat Suomen rajojen ulkopuolelta. Moni saapui tapaamaan Fribergiä Suomeen. Perustamassaan Naisten Äänessä ulkomainen tietotaito löysi kanavansa, herätys- ja valistustyö kohteensa. Maikki Friberg oli Suomalaisen Naisasialiiton ja sen keskushallituksen jäsen liiton perustamisesta 1906 lähtien vuoteen 1924 ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja  1920-1927. Maikki Friberg vaikutti esitelmöimällä ja kirjoittamalla. Hän kirjoitti naisten ajatusmaailman avartamisesta ja naisten rohkaisemisesta poimien esimerkkejä Euroopan laajuisesti. Naisten äänen toimistossa Helsingissä kokoontui naisklubi sekä ranskalainen että englantilainen klubi. Sanotaan, että siitä tuli turvapaikka yksinäisille naisille ja levähdyspaikka maaseudulta kaupunkiin saapuneille naisille.

Agnes Sjöberg, Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri

Euroopan ensimmäisen naiseläinlääkärin Agnes Sjöbergin opiskeluajan kokemukset Dresdenissä ja Berliinissä olivat varsin monisäikeiset. Ongelmia aiheutti sekä muiden suhtautuminen häneen naisena että Suomen kansalaisuus Venäjän alamaisuudessa.

Suurin odotuksin valtavassa myrskyssä hän lähti Suomesta vuonna 1912. ”Menin Wellamo-matkustajalaivalla Stettiniin ja Itämerellä raivosi myrsky. Kun pieni Wellamo oli aallon pohjalla, nousi kaksi pilvenkorkuista, vihreää vaahtopäistä lainetta laivan eteen ja taakse. Tuntui kuin laiva olisi ollut pähkinänkuoren kokoinen ja menisi pohjaan milloin hyvänsä milloin tahansa tässä luonnon kirouksessa.”

Agnes Sjöbergin piti aloittaa opinnot Zürichin yliopistossa, mutta hän päätyi opiskelemaan ensin Dresdeniin ja sitten Berliiniin. Hänen onnistui kirjoittautua Zûrichin yliopistoon, mutta paria päivää myöhemmin häneltä evättiin opiskeluoikeus, koska hän oli suomalainen ja niin muodoin Venäjän alamainen. Tällä vuonna 1911 voimaan astuneella määräyksellä haluttiin estää venäläisten nihilistien virtaaminen Sveitsin yliopistoihin. Professori Zietmanin suosituksen turvin Agnes Sjöberg lähti Dresdeniin, jossa dekaani, professori Ellenberg ihmetteli, miten Agnes Sjöberg naisena halusi tulla eläinlääkäriksi todeten kuitenkin naisten periaatteessa sopivan pienkotieläinten käsittelijöiksi. Kuultuaan tämän mielipiteen ei Sjöberg uskaltanut lausua ajatustaan siitä, että hänen huomionsa kohdistui enemmän suuriin kotieläimiin, mutta samalla myös pienimpiin. Tapaus Agnes Sjöberg alistettiin professorikollegiolle, jonka piti päättää, otetaanko Agnes Sjöberg opiskelijaksi. Tutustuttuaan Agnes Sjöbergin hakupapereihin, kollegio oli valmis ottamaan hänet opiskelijaksi. Valitsijoiden mielestä kyseessä oli koe. Tuolloin naisia ei otettu eläinlääketieteen opiskelijoiksi. Sjöberg aloitti opinnot ainoana naisena kolmensadan miesopiskelijan joukossa.

Miesopiskelijoiden ennakkoluuloisesta suhtautumisesta Agnes Sjöbergillä oli todella haittaa. Hän kuuli saksalaisten arvostelevan hänen pukeutumistaan ja värivalintojaan. Omien sanojensa mukaan hän päätti, että oli Dresdenissä vain opiskeluja varten. Lempi ja opiskelu eivät sopineet hänen mielestään yhteen. Saadakseen olla ihailijoilta ja kaikelta sellaiselta rauhassa, osti hän huonosti pukevia vaatteita. Hän upposi luentoihin eikä halunnut itseään häirittävän.

Korkeakoulussa saksalaiset miesopiskelijat yrittivät saada hänet ulos luennoilta. Esimerkiksi kun hän osallistui professori Kelloggin vapaaehtoisiin luentoihin sairauksista, joilla puhuttiin muun muassa syfiliksestä koki Agnes Sjöberg seuraavaa: ”Ylioppilaat kaapivat ja tömistivät jaloillaan ja huusivat Hinaus (ulos). Tartuin lujasti molemmin käsin penkinreunaan ja ajattelin, että jos he kantavat minut ulos, niin penkki tulee mukana. Istuin siinä, missä istuin, mutta mieluummin olisin mennyt maanrakoon, jos olisin voinut, mutta ulos en lähtenyt. Jos opiskelijat olisi olisivat saaneet minut ajetuksi ulos tältä luennolta, he olisivat karkottaneet minut kaikilta luennoilta. Luentoa pitänyt professori pyysi luennon jälkeen anteeksi käytöstään, sillä hän ei tiennyt, että naiset voivat opiskella täällä. Agnes Sjöberg osallistui kyseisen professorin luennoille ”säännöllisesti osoittaakseen, ettei hän aja minua ulos säädyttömällä tyylillään.”

Sjöberg opiskelua yritettiin hidastaa monin tavoin. Hänen kertomansa mukaan eräs professori lähetti viestin, ettei Sjöberg osallistuisi hänen luennoille, kun hän käsittelee sukupuolielinten toimintaa. Kun kurssilaiset tutkivat preparaatteja, sallittiin muiden kurssilaisten kiertää ja tutkia toistensa preparaatteja, mutta Sjöberg sai tutkia vain omaansa.

Suomalaiset, joita opiskeli tuolloin kolmekymmentä, ilmaisivat tyytymättömyytensä siitä, että Agnes Sjöberg oli valinnut elämänurakseen eläinlääkärin ammatin. ”Kun saisi tuon ensimmäisen naispirun pois, niin ettei tulisi useampia, mutta jos hän saa jatkaa, niin voi jo ensi vuonna istua monta akkaa täällä penkeillä.”

Opiskeltuaan vuoden Dresdenissä Agnes Sjöberg halusi opiskelemaan Berliinin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun. Hän saapui Berliiniin lokakuun 18. päivänä 1912 ja majoittui hospitsiin, jonka osoitteen oli saanut serkultaan. Pian hän siirtyi erääseen maisteriperheeseen Moabitiin, joka piti täyshoitolaisia.  Hän sai erikoisluvan yliopistoon sillä perusteella, että oli jo opiskellut Dresdenissä.

Berliinissä ilmapiiri tuntui paljon keveämmältä ja iloisemmalta kuin Dresdenissä. Hänen lisäkseen vain kaksi suomalaista oli aloittamassa eläinlääkärin opintoja. Saksalaiset toverit tuntuivat paljon ystävällisemmiltä kuin Dresdenissä. ”Luennon päätyttyä kaikki ryntäsivät laumana auttamaan takkia ylleni ja tällöin pyysinkin heitä kohtelemaan minua kollegiaalisesti.”

Vuonna 1913 sai Agnes Sjöberg suorittaa kandidaatintutkinnon, johon hän valmistautui lukemalla ahkerasti. Selviydyttyään erinomaisesti tenteistä hän pääsi kesälukukaudella 1914 klinikoille. Ensimmäisenä oli kirurginen klinikka, jonka johdossa oli professori Eberlein. Hän valitsi Sjöbergin toiseksi leikkausassistentiksi, toisena toimi sotilaseläinlääketieteen opiskelija. Sjöberg sai olla assistenttina kokonaisen vuoden, mikä harmitti monia kateellisia opiskelijoita.

Vapaa-ajastaan Sjöberg käytti mahdollisimman suuren osan ulkoiluun ja kävelyyn. Sjöberg liittyi yliopiston Wandervögel-yhdistykseen, jonka mukana hän pääsi luontoretkille Berliinin ympäristöön

Kaikki ei ollut Berliinissäkään mutkatonta. Professorikunnassa oli myös monia, jotka puhuivat ivallisesti naisista. Sjöberg joutui puolustamaan myös kansalaisuuttaan ja valaisemaan Suomen asemaa Venäjän valtakunnassa, esimerkiksi kun vieraileva venäläinen eläinlääkäri puhutteli Agnes Sjöbergiä venäläiseksi ja ihmetteli ettei tämä opiskele Venäjällä, johon Suomi kuului!

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen elokuun ensimmäisenä 1914 pysäytti Agnes Sjöbergin ajatukset, lähteäkö Suomeen vai jäädäkö Berliinin Eläinlääketieteelliseen Korkeakouluun. Hän harkitsi ansiomahdollisuuksia ja vaihtoehdoiksi jäivät toimiminen apulaisena korkeakoulun klinikoilla, lypsäjänä jollakin tilalla tai ompelijana tai keittäjänä jossakin perheessä. Ratkaisu tuli sisätautiklinikan assistenteilta, jotka oli kutsuttu rintamalle. Sjöberg joutui ottamanaan vastuulleen koko klinikan ja neljän assistentin työt. Esimies, salaneuvos Fröhner, joka edellisenä vuonna oli kehottanut kollegoja ajamaan naiset pois navetoista ja talleista, salli Agnes Sjöbergin tehdä ”naiselle sopimattomia” rektaalitutkimuksia nähdessään tämän taidot.

Sodan syttymisen jälkeen Sjöbergin oli tuotava passi leimattavaksi kahdesti päivässä, olihan hän Venäjän alamainen. Rehtori vapautti myöhemmin hänet tästä ikävästä velvollisuudesta, mutta silti hän oli valvonnassa; kotona oli oltava kello kymmenen. Sjöberg oli tuolloin yleensä klinikalla. Assistentuurista oli se, hyöty, että Agnes Sjöberg pääsi asumaan assistenttiasuntoihin klinikkarakennuksen siipeen. Tämä helpotti elämää, sillä työpäivät tahtoivat venyä pitkiksi aamuyöhön saakka. Klinikkatyö oli raskasta. Sairaita hevosia tuotiin koko ajan rintamalta; joskus seitsemän, kahdeksan hevosta yhden yön aikana. Tämä oli kuitenkin itsenäistä työtä, jota Agnes Sjöberg oli kaivannut lapsuudesta alkaen. Hänen mukaansa ensimmäiset sotakuukaudet olivat hänen elämänsä onnellisinta aikaa.

Klinikoille tuotin paljon hevosia Venäjältä, ja niiden joukossa useita nk. räkätautia sairastavia. Näistä hevosista Agnes Sjöberg alkoi tehdä tutkimuksia.  Mikroskooppista tutkimusta ja rokotustyötä varten sai Sjöberg pienen laboratoriohuoneen. Kun tutkimus oli vuonna 1916 valmis, ojensi hän työnsä tarkkoine taulukkoineen salaneuvokselle. Sjöberg oli saanut tartunnan tutkimistaan eläimistä ja sairasti yhtäjaksoisesti kuukauden. Järkytys oli suuri, kun hän palattuaan työhön huomasi salaneuvos Fröhnerin julkaisseen omissa nimissään hänen työnsä eläinlääketieteellisessä aikakauskirjassa (Monatshefte für praktische Tierheilkunde 12.9.1916). Hän lähti välittömästi korkeakoulun rehtorin luo näyttämään käsikirjoitustaan ja salaneuvoksen julkaisua. Vaikka rehtori myönsi kysymyksessä olleen plagiaatin, ei mitään voitu tehdä, koska Sjöberg oli vihollismaan alamainen.

Sjöberg valmistui eläinlääketieteen kandidaatiksi arvosanalla hyvä (gnut). Hän oli toinen niistä kahdesta, jotka selvisivät näin hyvin 54 kandidaatin joukosta. Hän kirjoitti ruotsiksi kirjeen serkuilleen Ruotsiin, toimitettavaksi edelleen vanhemmilleen. Nyt hän oli saavuttanut päämääränsä.

Vuosina 1916-1917 Sjöberg työskenteli assistenttina pieneläinklinikalla. Nämä vuodet olivat vaikeimmat, sillä kiihotus suomalais-venäläistä kansalaista vastaan yltyi ja Sjöberg halusi lähteä pois. Taloudellisesti kyseiset vuodet olivat myös vaikeita, kaikki oli kortilla ja lämpöäkin puuttui. Korkeakoulun lehmistä liikeni myös puoli litraa maitoa Sjöbergille ja jouluksi 1916 Sjöberg sai hienon hanhenpaistin eräältä maalla asuvalta rouvalta. Sjöberg kuvaa oloaan:” Sinä kautena, jona minun piti elää pelkällä korttiruoalla, en jaksanut edes kaikkina iltapäivinä mennä työhön, minua pyörrytti. Minua auttoi tänä vaikeana aikana amiraalitar S., jonka mies johti Tonavan laivuetta. Amiraali lähetti usein ruokatavaroita perheelleen Romaniasta. Rouvalta sain osan näistä tavaroista, sillä ompelin hänelle vaatteita öisin.”

Sjöberg sanoutui irti pieneläinklinikalta ja otti vastaan assistentin toimen Mecklenburgista erään eläinlääkärin luota, jossa hän saattoi soveltaa oppimaansa käytäntöön ja syödä vatsansa täyteen. Niin Mecklenburgissa kuin myöhemmin Närpiössä ja Somerolla ihmiset hämmästyivät huomatessaan että heidän kotikäynnille tilaamansa eläinlääkäri olikin nainen.

Kun tiedot Suomen itsenäistymistä saapuivat Saksaan, kiirehti Sjöberg suorittamaan tohtorin tutkinnon Dresdenissä.  Sjöbergin väitöskirja käsitteli hevosten silmäeritettä. Väitöskirjaa oli puolustettava Leipzigissa, jonne kerääntyi myös monta Dresdenin Eläinlääketieteellisen Korkeakoulun professoria rehtorin johdolla. Väittely oli paikoin melko kiivasta, mutta Sjöberg pystyi puolustamaan tutkimustuloksiaan, jotka poikkesivat vastaväittäjän omista tuloksista. Seuraavana päivänä vastaväittäjä oli todennut, että hän haluaisi olla vastaväittäjänä tällaiselle naisylioppilaalle joka päivä. On syytä mainita että Aili Oksasen tutkimusten mukaan vuosina 1904-1939 väitelleistä 74 suomalaisesta eläinlääkäristä 45 väitteli Leipzigin yliopistossa. Väittelyn jälkeen Agnes Sjöberg promovoitiin heinäkuun 27. päivänä 1918 eläinlääketieteen tohtoriksi. Seuraavana päivänä oli ilo oli sangen suuri, kun Sjöberg sai kotoa itsenäisestä Suomesta, kirjeen ja rahalähetyksen Dresdeniin neljän vuoden odotuksen jälkeen.

Vuonna 1925 Sjöberg palasi tutkimustyön pariin Wieniin puoleksitoista vuodeksi ja matkusti myöhemmin Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Taitojaan ja tietojaan Sjöberg sovelsi toimiessaan maaseutueläinlääkärinä, hän teki uransa eläinlääkärinä Närpiössä, Kauhajoella, Seinäjoella, Kokkolassa ja Vetelissä. Avioiduttuaan hän asui jonkun vuoden myös Pyhännällä. Monet Pohjanmaan rannikkopitäjien tilallisista tulivat tuntemaan hänen tietonsa ja taitonsa.

Eläinlääketieteellinen korkeakoulu aloitti toimintansa Helsingissä vasta vuonna 1945. Voidaan olettaa, että Agnes Sjöbergin tieteellisellä koulutuksella olisi ollut enemmän kysyntää kotimaassa, jos eläinlääkärien koulutus olisi aloitettu jo aiemmin.

Mitä yhteistä Maikki Fribergillä ja Agnes Sjöbergillä?

Yhteistä näille kahdelle oli päämäärätietoinen ja tavoitteellinen toiminta ja pyrkimys päästä viimeisimmän, uusimman tiedon tasolle. Selviytyminen ainokaisena ulkomaisena naisena der Königliche Friedrich Wilhelms-Universität zu Berlin-yliopistossa ja Dresdenin ja Berliinin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa vaati oma-aloitteisuutta, rohkeutta ja vahvaa itseluottamusta.

Sekä Maikki Fribergillä että Agnes Sjöbergillä oli käytännön kokemusta alalta, johon valmistautuivat. Agnes Sjöbergille oli paljon hyötyä työskentelystä kotitilalla ja siitä, että hän oli kouluaikoina työskennellyt eläinlääkärin apulaisena. Maikki Fribergillä oli takanaan opettajan ura.

Molemmille ulkomailla opiskelu oli ollut haave, joka toteutui suvun taloudellisella tuella. Rahaa ei liiennyt ylimääräiseen, ajoittain nähtiin nälkää, kuten Agnes Sjöbergin kokemukset ensimmäisen maailmansodan vuosilta osoittavat. Hän joutui lainaamaan rahaa ja myymään vaatteitaan, sillä assistentin palkka oli pieni ja elinkustannukset korkeat.

Maikki Friberg oli vakuuttunut valistustyön tärkeydestä ja naisten oikeudesta tasa-arvoon. Hän pääsi nopeasti nousevan naisasialiikkeen myötä eteenpäin. Agnes Sjöbergin tie oli vaikeampi, alalla, jolla naisiin suhtauduttiin epäillen. Hän raivasi tiensä erinomaisella opintomenestyksellä, joka Berliinissä johti moniin assistentuureihin. Berliiniläiset professorit olivat huomanneet hänen kykynsä ja häntä kehuttiin siitä, että hän osasi ajatella tieteellisesti. Ei ihme, että hänen tieteelliset mittauksensa löytyivät julkaistuna esimiehen nimissä.

Niin Maikki Fribergille kuin Agnes Sjöbergille ulkomainen opiskelu merkitsi henkisen pääoman sekä kokemuksen kartuttamista. Väitöskirjan laatiminenkaan ei auttanut Maikki Fribergiä saamaan hänen hakemaansa Helsingin kansakoulujen apulaistarkastajan virkaa. Eläinlääketieteen tohtorin tutkinto ei edistänyt myöskään Sjöbergin urakehitystä, mutta Berliinin vuodet auttoivat häntä diagnostisoimaan Suomessa tuntemattomia eläinsairauksia.