Maija Toppila - Erikoislehtien ykkösnainen

Lukijan palvelemiseksi on käännettävä kaikki kivet, ja hyvä taloudellinen tulos kertoo, että lehti on siinä onnistunut.  Monen aikakauslehden päätoimittaja ja erikoislehden tekijä Maija Toppila kertoo oppineensa nämä asiat jo alle kolmikymppisenä toimituspäällikkönä.

Maija Toppilan koti ei ollut akateeminen eikä tuttavapiiriin kuulunut ainuttakaan toimittajaa.  Lähtiessään Oulusta opiskelemaan Maija ei tähdännyt journalistin uralle. Intohimoinen humanisti ja latinisti pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä mutta vaihtoi pääaineen teoreettiseen filosofiaan. Toisena opiskeluvuonnaan hän kirjoitti feministisen puheenvuoron Ylioppilaslehteen.  

”Tämän työnäytteen ja hyvän koulutodistuksen ansiosta pääsin Kalevaan kesätoimittajaksi. Äiti risti kätensä ja kiitti taivasta, että olin saanut oikeaa työtä.”

Ensimmäinen kesä kului Oulussa, toisena kesänä Maija meni Kalevan Kajaanin-aluetoimitukseen, jonka yhteydessä olevassa huoneessa hän myös asui. 

”Meno oli aika villiä, kun puhelin saattoi soida vaikka keskellä yötä, kun laukkaradalta haluttiin raportoida iltaravien tuloksia toimittajalle. 

Valmistuessaan filosofian maisteiksi Maija oli kesätoimittajana Ilta-Sanomissa, sen jälkeen vuoden kustannusyhtiö Otavassa tietokirjatoimittajana ja sitten pari vuotta Avotakan toimittajana. Avotakassa Maija kertoo todella rakastuneensa aikakauslehtityöhön, sanan ja kuvan liittoon.

Ihanat naisten toimitukset 

Maija oli 29-vuotias, kun hänet nimitettiin vuonna 1985 Avotakan toimituspäälliköksi. Päätoimittaja Leena Nokela näki toimituksen tuoreimman jäsenen potentiaalin. Nokelasta tuli Maijalle tärkeä mentori ja äitihahmo. 

”Esimiehenä Leena oli kuitenkin tiukka nainen, joka sai tahtonsa läpi. Kirosanat raikuivat, kun tämä ’Savolainen kamee’ hiiltyi. Kilpailijat oli päihitettävä, Avotakan piti olla ykkönen.”

Maija muistelee lämmöllä toimituskokouksia, joissa naurettiin, ideoitiin ja vähän juoruiltiinkin. 
”Olen ollut lähes koko urani naisvaltaisissa toimituksissa, joiden tärkeilemätön iltapiiri sopii minulle.”

Itsenäistymisen aika 

Leena Nokela järkyttyi pahemman kerran, kun hän sai kuulla suojattinsa lähtevän Kauneuden ja terveyden toimituspäälliköksi. Maijan palkkasi toimitukseen ikätoveri, päätoimittaja Kristiina Dragon.

”Tunsin, että minun oli aika itsenäistyä tärkeimmästä opettajastani. Kauneudessa ja terveydessä pääsin tekemään terveysaiheisia juttuja, jotka kiinnostivat minua sisustusta enemmän.” 

Maija jäi Kauneuden ja terveyden toimituksesta äitiyslomalle vuonna 1988. Samaan aikaan hän kuitenkin pohti, oliko lehtiala sittenkään oikea valinta. Maija irtisanoutui hoitovapaan jälkeen ja jäi vapaaksi toimittajaksi. Hän kirjoitti runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita. Vapaus tuntui ihanalta. 

”Kun Avotakan entinen toimituspäällikkö Maija Alftan kysyi minua Sanomille Kodin Kuvalehteen toimittajan äitiyslomansijaiseksi, otin kuitenkin työn heti vastaan. Järki voitti.”

Tiede-lehden humanisti

Onko minusta tähän, Maija pohti aloittaessaan työt Sanomien Tiede 2000 -lehden toimitussihteerinä. Hän oli juuri viettänyt syksyn kesätoimittajana samaisen lehden pienessä toimituksessa. 

”Luotin kuitenkin päätoimittaja Tuula Koukun sanaan, että humanistikin voi olla hyvä tiedelehden tekijä.”

Aiheet vaihtelivat muinaisesta Mesopotamiasta geenitutkimukseen, universumin synnystä ihmisen evoluutioon. Tutkijoiden tekstit hajotettiin molekyyleiksi ja editoitiin ja kuvitettiin kiinnostaviksi aikakauslehtijutuiksi. Rima oli todella korkealla.

Maijalle Tuula Koukku oli syvällinen, viisas esimies. Tiede-lehden aikana Maija sai kaksoset ja arki muuttui entistä kiireisemmäksi. 

”Tuula ei koskaan huomauttanut minulle lapsiin liittyvistä poissaoloista, mistä olen ikuisesti kiitollinen.”

Johtajuutta opiskelemassa 

Terveysaiheista alettiin vuosituhannen alussa povata todellista megatrendiä. Samoihin aikoihin Maija alkoi hiljalleen kaivata uusia haasteita. Hyvä Terveys -lehden päätoimittaja Jali Ruuskanen pani tämän merkille, ja Maijaa pyydettiin laatimaan potentiaaliaan pienemmälle lehdelle kehityssuunnitelma.

Suunnitelma hyväksyttiin ja Maijasta tuli Hyvän Terveyden toimituspäällikkö, joka vastasi lehden uudistamisesta. Hän katseli akateemistaustaista lehteä kaupallisin silmin: mitkä olivat kasvun mahdollisuudet? Mihin aihealueisiin lehden tulisi laajeta? 

Vei neljä vuotta, että lehdestä tuli sen näköinen kuin Maija oli suunnitellut. 

”Lehden levikki kasvoi huimasti, ja se tuotti erinomaisesti. Jotakin oli selvästi tehty oikein.”

Tuolloin Maija oli päässyt työnantajan tarjoamaan Johtamisen erikoisammattitutkinto- eli JET-koulutukseen. 

”Ihmisten johtamisessa oli paljon opittavaa. Oivalsin, miten tärkeää on kärsivällisyys ja selkeys ja koko tiimin mukaan ottaminen. Kukaan meistä ei synny hyväksi johtajaksi, siihen tarvitaan tietoa, tukea ja koulutusta.”

Samoihin aikoihin, kun JET-koulutus päättyi vuonna 2003, Maija siirtyi toimituspäällikön tehtävästä lehden päätoimittajaksi.

Esimiehen huoliryppy 

Neljän vuoden jälkeen Maija Toppila kaipasi taas uutta ja siirtyi lehtitalon sisällä ET-lehden päätoimittajaksi. Maija osoittaa otsaansa.

”Minulla on tässä ryppy, joka tuli ET-lehden ajoilta.”

Tuore päätoimittaja olisi toivonut enemmän tukea nettisisältöjen luomiseen ja kaupallistamiseen. Samaan aikaan Sanomilla alkoi tiukka säästökuuri. 

”Silloin tuntui, että henkireiät ulospäin tukittiin.  ET:ssä ymmärsin myös, että olen parhaimmillani pienempien erikoislehtien tekijänä. Suuren lehden päätoimittaja etääntyy lehden tekemisestä ja muuttuu väistämättä hallintoihmiseksi, mikä on tylsää.” 

Uusi arki mentorina

Humanistin kotiinpaluu seurasi neljän vuoden kuluttua, kun Maija sai paikan Leena Nokelan perustaman Glorian Antiikin päätoimittajana. 

”Pääsin hyödyntämään pitkällä uralla saamiani oppeja ja sain kertoa rakkaista aiheista, historiasta ja taiteesta.”

Vuonna 2014 Fokus Media ilmoitti ostavansa Glorian Antiikin Sanomilta. Maija harkitsi vakavasti vapaaksi toimittajaksi jättäytymistä, mutta työt lehdessä olivat selvästi kesken. 

”Oli terveellistä nähdä, että elämää oli myös suuren lehtitalon ulkopuolella.”

Maija jäi eläkkeelle vuonna 2019, 63-vuotiaana. Hän hakeutui mentoriksi ensin Aalto-yliopiston ja myöhemmin Aikakauslehtien päätoimittajayhdistyksen kautta. 

”Tällä hetkellä tuen tuoretta päätoimittajaa. Tuntuu hyvältä pohtia työn haasteita yhdessä ja jakaa omia kokemuksia. Samalla pysyn itsekin ajan tasalla.”