Lyyli Perunka - Kemijärveläinen Lyyli möi muotia

Muotiliikkeen perustaja Lyyli Perunka siunattiin Kemijärven kirkossa syyskuussa 1969 laajan ystäväpiirin saattamana. Hautajaiset olivat eräät suurimmista Kemijärvellä viime vuosikymmeninä pidetyistä. Hän perusti kotiseudulleen muotiliikkeen, loi kauneutta ympärilleen ”Lapin Pariisissa” ja jätti jälkeensä monta mielenkiintoista tarinaa. Hän on osa kemijärveläistä historiaa.

Tuleva muotiliikkeen omistaja Lyyli Onnia Perunka (1895-1969) syntyi Kemijärvellä rovaniemeläisen työmies ja muurasi Juho Edvard Perungan (1866-1923) ja Hilda Josefiina o.s. Hyvösen (1873-1901) perheeseen. Lyylin vanhemmat oli vihitty vuonna 1894.  He muuttivat Rovaniemeltä Kemijärvelle ehkä paremman elintason vuoksi, nimittäin Kemijärvi oli kasvava paikkakunta, puutavarakaupan keskuspaikka Itä-Lapissa.

Perungan perheessä oli kolme lasta: Lyyli, Janne (1896-1960) ja Anna (1897-1898). Veli-Janne oli tärkeä ihminen Lyylin eri elämän vaiheissa. Hän kuoli 63 vuotiaana monien sairauksien mm. keuhkotaudin uuvuttamana.

Lapsuus Kemijärvellä

Lyylin lapsuudenkoti (ns. mäkitupa) sijaitsi Kemijärven kirkonkylässä Kuumaniemeksi kutsutulla niemekkeellä vuokratontilla. Lyylin vanhemmat eivät olleet varakkaita, mökki oli kuitenkin oma ja omalla työllä ansaittu. Kovin köyhissä oloissa ei Perungan perhe suinkaan elänyt.

Isä hankki elantoa puusepän töillä, kirvesmiehenä ja muurarina. Kasvavassa kirkonkylässä oli töitä tekevälle miehelle. Koti oli herätyskristillinen koti ja kuului nähtävästi lestadiolaisen herätyksen piiriin. Lapsuudenkodissa oli virsikirjoja, Uusi Testamentti ja myös joitain muita kirjoja. Tämä oli harvinaista tilattoman väestön parissa. Lyylin äidillä oli myös paljon pitovaatteita, koska hän omisti ompelukoneen, jonka hinta vastasi työmiehen puolen vuoden palkkaa. Ompelemalla sai myös lisätienestiä. Tulikohan Lyylin kiinnostus vaatteita kohtaan äidinperintönä?

Perheen äiti Josefiina sairasti keuhkotautia ja hän kuoli vain 27-vuotiaana vuonna 1901. Lyyli oli kuusivuotias ja Janne-veli ei edes viittä vuotta vanha. He olivat ajoittain hoidossa varakkaassa kunnallismies Pekka Häckmanin perheessä, suuressa kartanossa oli piikoja ja naisväkeä hoitamaan puoliorpoja. Mutta kirkonkirjoihin Lyyli ja Janne oli merkityt isänsä talouteen.

Keskikoulussa Rovaniemellä ja muutto Tornioon

Lyyli muutti Rovaniemen kirkonkylään 14-vuotiaana vuonna 1909. Siellä oli sukulaisia ja serkkuja, joten muutto ja asuntoasiat olivat helppo järjestää.

Isä nimittäin halusi kouluttaa tyttärensä ja muutto Rovaniemelle mahdollisti Rovaniemen yhteiskoulussa opiskelun. Keskikoulututkinto tuohon aikaan oli arvokas tutkinto. Koulu kesti viisi vuotta ja siellä opetettiin mm. ruotsia, saksaa ja venäjää. Kuka olisi arvannut, että juuri näitä kieliä Lyyli tulisi tarvitsemaan aikuisiällään. Saatuaan keskikoulun päätökseen on luultavaa, että hän teki erilaisia konttori- ja kirjanpitotehtäviä Rovaniemellä.

Joka tapauksessa Lyyli Perunka muutti Venäjän keisarikunnan rajakaupunkiin Tornioon talvella 1916, jonka asukasluku oli yli 2000. Torniossa asusti paljon venäläisiä ja on todennäköistä, että Lyyli solmi läheisiä tuttavuuksia heidän kanssaan.

Tornion Lehdessä oli ollut työpaikkailmoitus 1.2.1916, jossa Martin & Lönnbladin lastausliike haki ruotsinkielentaitoista rahastonhoitajatarta. 20-vuotias Lyyli ja viisi vuotta vanhempi suomenruotsalainen Arvid Martin (1890-1971), toinen yhtiön omistajista, kohtasivat ja heistä tuli enempi kuin ystäviä. Sanotaan, että Arvid oli Lyylin suurin rakkaus.

Vuonna 1918 Lyyli muutti Martin & Lönnbladin yrityksestä Luulajaan yhdessä serkkunsa Hilpan kanssa opiskelemaan lisää ruotsin kieltä. Hilppa oli oikealta nimeltään Hilja Katariina Perunka (1896-1955). Hän oli Lyylin Oskari-sedän tytär ja serkuksista tuli elinikäiset ystävät.

Vaasassa ja Helsingissä

Seuraava työpaikka oli Vaasassa kassanhoitajana Tanner & Honkasalon yrityksessä. Vaasassa vierähti vuosi ja sitten muutto Helsinkiin Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Uuden Suomen konttoriin, jossa Lyyli oli palkattuna konttoriapulaisen vakanssilla.

Samassa työpaikassa työskenteli myös Hilppa. He asuivat yhdessä vaatimattomasti, hyvin pukeutuneina kuitenkin. He viettivät vapaa-aikaa ja huoletonta nuoruutta, mikä näkyi Lyylin valokuva-albumin lukuisissa valokuvissa.

Nuoruuteen kuuluu ihastumiset ja rakastumiset. Mutta ketään sulhasehdokasta ei Lyyli kelpuuttanut. Vieläkö nuoruudenrakkaus välkehti ajatuksissa? Välit Arvid Martiniin nimittäin katkesivat vuonna 1919, jotain peruuttamatonta oli tapahtunut. He tapasivat vielä vuonna 1946, liian myöhään. Ajatus yhteisestä elämästä ei koskaan toteutunut. Arvidin valokuva  kulki mukana Lyylin viimeiseen päivään asti.

Kemijärven Muotiliike perustetaan

Varsin hyvin alkanut ura pääkaupungissa jäi ja elämä yrittäjänä alkoi. Lyyliä ja Hilppaa kiinnosti muoti. He olivat lähipiireissä tunnettuja hyvästä ja tyylikkäästä pukeutumisesta. Muoti kiehtoi ja tasokasta muotiliikettä ei tainnut pohjoisessa olla missään paikkakunnalla. Olisiko tämä ja kotikaipuu yhdessä vahvistaneet muotiliikkeen perustamisen.

Lyylin ja Janne isä muurari Edvard Perunka kuoli Rovaniemellä vuonna 1923. Lyyli sai pienen perinnön, jonka avulla ja omilla säästöillään alkoi uusi alku entisessä kotikaupungissa Kemijärvellä. Kokonaista 16 vuotta oli Lyyli ollut poissa. Keväällä 1924 kirkonkylään saapui aimo annos elämänkokemusta saanut Lyyli Perunka.

Hän perusti putiikin ”Häckmanin kuistin komeroon” 3.5.1925. Silloin perustettiin yritys nimeltä Kemijärven Muotiliike. Kauppa kannatti ja varovaisena liikemiehenä tunnettu Lyyli alkoi suunnitella omaa liikehuoneistoa ja asuntoa.

Lyyli vuokrasi itselleen tontin vuonna 1926 seurakunnan omistamalta maalta Kemijärven keskustasta keskeiseltä paikalta ja rakensi talon. Kauppa ja asuinrakennus oli pieni, puurakenteinen, kaksikerroksinen omakotitalo kahdella sisäänkäynnillä. Kadun puolella sijaitsi näyteikkuna, joka oli harvinainen maalaisympäristössä. Talon seinää koristi kyltti ”MUOTILIIKE”. Kauppatoiminta alkoi velkarahalla. Hyvin suunniteltu ja toteutettu liiketoiminta alkoi kannattaa ja tarkkana rahoistaan tunnettu Lyyli sijoitti voittonsa korkeakorkoisille pankkitileille, hänellä oli myös osakesalkku. Puhutaan myös, että omaisuutta karttui pokeria pelaamalla.

”Kyllähän mekin möimme vaatteita, mutta Lyyli möi muotia”

Liikkeessä myytiin leninkejä, puseroita ja hameita, hattuja, alusvaatteita aina korseteista lähtien sekä tekstiilituotteita. ”Kaikkea paljon mutta vähän.”

Perungan kauppa oli ennen kaikkea naisten muotiliike. Lyyli seurasi kansainvälistä muotia ja hän halusi asiakkaiden pukeutuvan tyylikkäästi.

”Lyylillä oli kaupan tavattoman kauniita vaatteita. Ei hän mitään hullutuksia myynyt, mutta kauniita ja muodikkaita ne vaatteet olivat”, muisteli eräs asiakas.

Kielitaitoinen ja ahkera yrittäjä sisäänosti helsinkiläisiltä tukkuliikkeiltä suoraan ja hankki asusteita jopa ulkomailta asti. Ei tarvittu välikäsiä, mikä oli taloudellisesti myös kannattavaa. Hinnoittelu poikkesi perinteisestä tavasta. Hinta määräytyi vasta ostotilanteessa. Kalliimpien vaatteiden hinnat eivät olleet näkyvillä, vaan se kysyttiin kauppiaalta itseltään. Tuotteen hintaan saattoi vaikuttaa ostajan maksukyky. Köyhä asiakas sai edullisemmin ja rikas maksoi enemmän.

Koska kauppiaalla oli silmää kauneudelle, valitsi hän asiakkaalle sopivat vaatekappaleet, arvioi vartalotyypin, silmien värin jne. Vaatteiden hipelöintiä ei harrastettu. Kaikki asiakkaat eivät suinkaan pitäneet Lyylin tavasta myydä. Hänen karkeasta käytöksestä ja epäasiallisesta suunsoitosta liikkuu vieläkin tarinoita. Mutta kyllä hän osasi palvella asiakkaitaan ja hän tuli toimeen kaikkien kanssa. Tästä on todisteena, että muotiliike menestyi. Ja onhan se niinkin, että värikäs persoona ei yleensä ole kaikkien mieleen ja kateus kukkii jokaisella paikkakunnalla!

Evakko- ja seuramatkoja 

Lyyli Perunka poikkesi muista aikalaisistaan ja varsinkin muista kemijärveläisnaisista monessakin suhteessa. Hän nimittäin piti matkustamisesta yksin. Matkat saattoivat olla työhön liittyviä muotivaatteiden ostoja tai yhdistettynä virkistäytymismatkoihin. Pohjoismaat ja Keski-Eurooppa tulivat tutuiksi samoin kylpylät. Saksan kielen taidosta oli hyötyä ja ruotsi auttoi Pohjoismaissa. Saksassa Lyyli kävi jopa sota-aikana ja muistoksi jäi paljon valokuvia, vaikka hän ei kameraa omistanut. Muotiliike oli auki evakkoaikoja lukuun ottamatta koko sodan ajan, vaikka vaatteetkin kuuluivat säännöstelyn piiriin.

Lyylillä oli sukulaisia ja ystäviä, ja vierailut heidän luokseen kuuluivat ohjelmaan aina silloin tällöin. Hän myös kierteli erilaisten seuramatkojen järjestämillä matkoilla ja sisävesiristeilyistä hän piti.

Talvisodan aikana venäläiset pommittivat Kemijärveä. Asukkaat evakuoitiin. Lyyli päätyi Pelloon luultavammin Häckmanin perheen kanssa.

Vuonna 1944 syyskuussa alkoi Lapin sota. Pohjois-Suomen puolustus oli ollut saksalaisten vastuulla. Nyt entisistä saksalaisystävistä tehtiin kerta heitolla vihollisia. Saksalaissotilaat olivat jopa välirauhan aikana perustaneet Kemijärvelle sairaalan ja ruokaparakkeja. Ystävyyssuhteita ja seurustelusuhteita harrastettiin ja juhlittiin. Saksaa puhuvalla Lyylillä oli todennäköisesti saksalaisia upseeriystäviä. Miksi ei olisi ollut?

Sodan tieltä oli taas lähdettävä etupäässä Pohjanmaalle ja osa pääsi Ruotsiin. Lyyli pakkasi vaatevarastonsa ja muutti muiden tavoin Pohjanmaalle ruotsinkieliselle Jepualle. Ahkerana kauppiaana hän möi vaatteitaan kiertelemällä talosta taloon.

Helmikuussa 1945 Lyyli Perunka palasi omaan taloon, joka oli säästynyt sodan tuholta. Kaikesta oli puutetta myös vaateista. Hyvistä suhteistaan tunnettu Lyyli sai myytävää ja muotiliike kukoisti.

Liike lopettaa toimintansa

Ajat muuttuvat! Kemijärven Muotiliikkeen liikevaihto putosi huomattavasti 1950-luvun lopulla. Toukokuussa 1955 Lyyli oli järjestänyt liikkeensä 30-vuotisjuhlat. Huomionosoituksia oli tullut runsaasti, viitenä päivänä liikkeessä tarjottiin kupponen kuumaa.

Kemijärvelle oli perustettu useita uusia tekstiilituotteita myyviä liikkeitä 1950-luvulla ja asiakkaiden ostokäyttäytyminen muuttui. Ihmiset matkustivat, postimyynti kukoisti ja asiakaspalvelu muuttui, kilpailu asiakkaista kiristyi. Kemijärven Muotiliike ei pärjännyt uudistuneessa tilanteessa.

Keväällä 1961, jolloin Lyyli Perunka täytti 66 vuotta, hän möi kauppansa varaston toiselle yrittäjälle. Yli 35 vuotta Lyyli oli harjoittanut liiketoimintaa ja poistui vähin äänin juhlia pitämättä. Taloaan hän ei kuitenkaan myynyt.

Lyyli Perunka sairastui vakavasti 74-vuotiaana. Häneltä löydettiin vatsasyöpä keväällä 1969. Syöpä oli levinnyt vatsaonteloon ja sitä ei voitu leikata. Viimeiset kuukauden kaikkien tuntema yrittäjä Lyyli Perunka vietti osittain Kemijärven sairaalassa Lapponiassa. Sairaudestaan huolimatta hän huolehti kodistaan, korjautti jopa kesällä talonsa portaat.

Elokuussa Lyyli joutui taas sairaalaan ja hän tiesi loppunsa lähestyvän.

15.9.1969 Lyyli Onnia Perungan maallinen vaellus päättyi. Hänet siunattiin Kemijärven kirkossa 21.9. viikko kuolemansa jälkeen. Ystävänsä Eevi Särkelä kantoi vastuun hautajaisista. Kirkossa oli paljon väkeä, saattoväkeäkin melkein tuhat. Se on paljon pienellä paikkakunnalla.

Lapin Kansa uutisoi Lyylin poismenosta seuraavasti:

”Lyyli Perunka oli varsin näkyvä hahmo Kemijärvellä ja hän toimi ennenkaikkea hyvän maun kehittäjänä pukeutumisasioissa. Ensin Kemijärven kirkonkylässä ja sitten kauppalassa. Värikkäänä persoonana ja helposti yhteyksiä saavana henkilönä miltei kaikki hänet tunsivat, ei vain Kemijärvellä vaan koko Koillis-Suomessa.”

Testamentti

Elokuussa 1969 Lyyli ystävänsä, uskonnonopettaja Eevi Särkelän toimiessa apuna, uudisti testamentinsa, jonka lakimies laati. Aiemmat testamenttimääräykset peruuttiin ja omaisuudesta muodostettaisiin säätiö. Kemijärven Kotikiekerö ry:lle hän testamenttasi irtaimen omaisuutensa ja vaati kotiseutumuseoon perustettavaksi huoneen, jossa olisi hänen omistamiaan tavaroita esillä. Lyylin muistohuone on yhä edelleen nähtävillä kotiseutumuseossa.

Talo ja tontti menivät puoliksi Kemijärven kauppalalle ja puoliksi Kemijärven maalaiskunnalle. Kaupunki perusti myynnistä saaduilla rahoilla Kauppias Lyyli Perungan rahaston.

Kaikki rahavaransa, osakkeensa ja pöytähopeansa Lyyli testamentissaan määräsi säätiölle. Lyyli Onnia Perungan säätiö merkittiin säätiörekisteriin 27.1.1975. Säätiön toiminnan tarkoitus on ”avustaa Kemijärven lastenkodissa kasvatettavia lapsia, erikoisesti niitä, jotka ovat osoittaneet halua ja kykyä erilaisten opintojen suorittamiseen elämään valmistautumista varten.” Pöytähopeat ja arvokkaimmat korut myytiin huutokaupassa 1981. Suurimman osan hopeista ja koruista osti kemijärveläissyntyinen taloustieteilijä ja professori Pentti Kouri.

Lyyli Perunka lepää Kemijärvellä vanhalla hautausmaalla. Samaan hautaan on myös haudattu varhain kuollut sisar Anna ja äiti Hilda Josefiina.