Linda Tanner - maanviljelijä ja Väinö Tannerin puoliso

Linda Tanner o.s. Anttila tunnetaan lähinnä poliitikko ja Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin puolisona. Linda Anttila oli ensimmäisiä naisylioppilaita Hämeenlinnassa. Nuoruudessaan hän oli naisasianainen ja opiskeli yliopistossa naisille harvinaisia aineita kuten matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Hän oli kahdeksanlapsisen perheen äiti, jonka päätehtäväksi tuli Sorkin maatilan hoito ja kehittäminen.

Lapsuus Tyrvännössä

Linda Anttila syntyi Tyrvännössä 24.6.1882, silloin oli juhannuspäivä. Vanhemmat olivat Kaarle Kaarlenpoika Anttila (1854 – murhattiin vuonna 1918) ja Edla Erika Anttila o.s. Björn (1859-1904). Isänsä Kaarle tunnettiin säästäväisenä miehenä. Nimittäin Lindan sedän perheeseen oli syntynyt tyttö päivää aikaisemmin. Viestissä oli maininta: ”Syntynyt terve tyttö. Veljesi Juha.” Kaarle pyyhki Juhan nimen yli ja pisti oman nimensä tilalle ja sama viestilappu takaisin. Säästyi paperia. Lindan isä Kaarle oli mennyt naimisiin Edlan kanssa 1881. Pariskunnalle syntyi yhdeksän tyttöä ja yksi poika, Linda oli esikoinen.

Tyrväntö oli kahdeksan talon kylä ja osa Vanajaveden laakson kulttuuri- ja kansallismaisemaa. Kaikkialla lähestyvillä oli vettä ja hyvät kalavedet. Tyrväntö on nykyään osa Hattulan kuntaa. Linda Tanner omaelämäkerrassaan muistelee kyläläisten olleen melko valistunutta väkeä. Isännät ja emännät osasivat lukea. Pappi oli pitäjän keskeisimpiä henkilöitä ja tarkka seurakuntalaisten tavoista. Kirkossa noudatettiin vanhaa istumajärjestystä säätynsä ja arvonsa mukaisesti. Miehet oikealla puolella, naiset vasemmalla ja kolme ensimmäistä penkkiriviä oli varattu herrasväelle. Talollisten paikat alkoivat neljänneltä riviltä, Anttilan perheen rivi oli seitsemäs.

Linda Tanner muistelee elämäkerrassaan:
”Maalaistalojen emännät osasivat käyttäytyä arvonsa mukaisesti. Mitä suurempi oli talo, sitä arvokkaampi oli sen emäntä juhlissa mustine silkkipukuineen ja kultakäätyineen. Taloansa he hallitsivat despoottisesti.”
Oliko Lindan ihannekuva talon emännästä tällainen?  Juuri näin hän itsekin käyttäytyi monien mielestä, despoottisesti.

Isä Kaarle Anttila

Kaarle Anttila oli perinyt tilansa vuonna 1868 neljätoistavuotiaana. Hänen isänsä oli kuollut oltuaan korviaan myöten veloissa. Kaksi kertaa sai Lindan isä lunastaa tilansa voudin kynsistä. 1880-luvulla Kaarle keskittyi kalastamiseen, siitä sai paremman ansion. Hän myi kuhia ja rapuja Hämeenlinnan torilla, sitten laajensi myyntiä Helsinkiin ja Pietariin. Rahaa oli sen verran, että Linda koulutettiin ainoana perheen lapsista yliopistoon saakka.
Isänsä Kaarle seurasi aktiivisesti maailman tapahtumia. Hänelle tuli kylän ainoa Uusi Suometar, lisäksi hän oli Hämeen Sanomien ja Pellervon asiamies. Perheen ruokavalio oli kuten muissakin maalaistaloissa yksipuolista. Syötiin suolakalaa, talkkunapuuroa, sianlihakastiketta, lauantaisin illalliseksi keitettiin riisi- tai mannapuuroa, lauantaisin leivottiin vehnä- ja hiivaleipää.

Lindan välit isänsä kanssa kylmenivät vuonna 1904 ja yliopisto-opintojen rahoitus loppui. Syynä oli esitelmä darwinismista. Täydellinen välirikko isän ja tyttären välille tuli sosiaalisen paineen takia, kun Lindan omantunnonavioliitto köyhän miehen ja tunnetun sosialistin Väinö Tannerin kanssa tuli isän tietoon. Linda ei enää koskaan tavannut isäänsä, sisariinsakin yhteydet olivat heikonlaiset.
Kaarle Anttila murhattiin huhtikuussa 1918 Lepaalla Hattulassa. Hän oli jäänyt vanhuuttaan kotiin, nuoremmat kylän miehistä olivat rintamalla. Anttilaan oli tullut kaksi miestä, eivät punaisia eivätkä valkoisia, vaan yksinkertaisesti roistoja. He olivat pakottaneet Kaarlen kyyditsemään heidät hevosella Hämeenlinnaan, mutta ampuivat vanhuksen Lahdentaan kartanon lähettyville. Linda oli samaan aikaan synnyttämässä Heikkiä Mehiläisessä, kun hän sai tiedon isänsä ampumisesta.

Linda ensimmäisiä naisylioppilaita Hämeenlinnassa

Linda aloitti kansakoulun, joka oli kilometrin päässä kotoa ja ainoana opettajana pienessä kyläkoulussa oli Lindan setä. Hyvät pohjat kansakoulusta sai, koska Linda jatkoi opintojaan Hämeenlinnassa kahdeksan vuotta.
Vuonna 1895 hän lähti kolmen serkkunsa kanssa Hämeenlinnan tyttökouluun ja jatkoi Hämeenlinnan suomalaisilla jatkoluokilla. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1903, Linda oli tässä joukossa mukana. Hän oli yksi niistä Hämeenlinnan kahdestatoista ensimmäisestä naisylioppilaasta.
Ylioppilaskirjoitukset pidettiin Hämeenlinnassa, mutta suulliset kuulustelut olivat Helsingissä. Koska he olivat Hämeenlinnan ensimmäiset suomenkieliset naiset, jotka osallistuivat ylioppilaskirjoituksiin, tarjosivat kaupungin rouvat kirjoitusten aikana kahvia ja lähtijät kukitettiin rautatieasemalla. Linda sai matematiikasta laudaturin.

Yliopisto-opiskelua

Opinnot Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa alkoivat jo samana vuonna syksyllä 1903. Naisia yliopiston opiskelijoista oli tuolloin 17 %. Suurin osa heistä opiskeli historiallis-kielitieteen osastossa. Linda itse fyysis-matemaattisessa, jossa naisopiskelijoita oli vähän. Linda suoritti suosituksen mukaisesti ensin jumaluusopin tentin, joka oli pakollinen, ja sai arvosanaksi laudatur. Hämeenlinnan tyttökoulussa Linda oli innostunut matematiikasta, ja hän alkoikin opiskella sitä yliopistossa sekä siihen liittyvää fysiikkaa. Matematiikassa Linda suoritti cum laude -arvosanan. Kolmanneksi aineeksi hän valitsi eläintieteen. Tuolloin oli muodissa kehitysoppi. Laudatur-arvosanan Linda suoritti fysiikassa. Tarkoituksena oli siis valmistua matematiikan opettajaksi. Kandidaatinpaperien jälkeen Linda meni auskultoimaan normaalilyseoon. Mutta opettajaa ei Lindasta kuitenkaan tullut. Tuli akateeminen maanviljelija ja Väinö Tannerin aviopuoliso.

Opinnot yliopistolla jatkuivat, kun Linda oli jo 39-vuotias vuonna 1922, kuuden lapsen äiti. Aineyhdistelmästä kun puuttui kemia Lindan harmiksi. Orgaanisen kemian laudaturopinnot tuli tentittyä. Miksi kemia kiinnosti? Linda piti tuolloin kauppapuutarhaa Grankullassa ja hän suomensi puutarhanhoidollisia kirjoja. Mutta piti saada tietoa apulannoista ja välttämättömistä kemian perustiedoista ja opiskelu auttoi puutarhan kehittämisessä. Ei se tiedon saanti tähän jäänyt. Maanviljelyskemia maatalous-metsätieteellisessä tuli seuraavaksi. Erikoistyön aihe koski rehujen hiilihydraattiravinnon määräämistä erilaisista rehujauhoista. Linda perehtyi myös metsän puiden ravinnonottokysymykseen lähinnä typpiravinnon ottoon. Linda Tannerilla oli nyt hyvät tiedot kehittää Sorkin tilan maanviljelystä ja metsänhoitoa.

Naiset vaativat äänioikeutta

Naisasia, darwinismi ja sosialismi oli saapunut Suomeen. Lindassa oli yliopisto-opintojen alkuvaiheessa ripaus naisasianaista. Miestä ei pidetty yli-ihmisenä. Linda oli hengen aristokratian ihailija. Tasavertainen toveruussuhde naisten ja miesten välillä oli toiveena. Henkistä ravintoa kun sai etupäässä miehet. Tämä ärsytti naisasianaisia.
Hämäläisen osakuntalaisten toiminta, johon Linda osallistui aktiivisesti, oli etupäässä valistustoimintaa. Naisten äänioikeudesta keskusteltiin.
Naisylioppilas Linda lähti innoissaan luennoimaan darwinismista kotipitäjäänsä. Esitelmän nimi oli Nebuloosasta ihmiseen, ts. ihminen on apinan serkku. Eivät uskonnolliset tyrväntöläiset tätä sulattaneet. Se herätti pahennusta Jumalaa rienaavalla asenteella. Isä suivaantui ja lopetti tyttärensä opintojen rahoittamisen ja suhteet kyläläisiin ja kotiin menivät poikki.
Sama esitelmä Hämeenlinnan työväenyhdistyksen tilaisuudessa sai toisenlaisen vastaanoton. Työväestöä kiinnosti nimittäin darwinismi. Lindaa jopa pyydettiin sosiaalidemokraattien eduskuntaehdokkaaksi Hämeen eteläisestä vaalipiiristä.

Naisylioppilaat perustivat omia ensiapu- ja avustusasemia marraskuun suurlakon aikana vuonna 1905. Linda oli mukana naistoimikunnan järjestämässä ruoantarjoilupaikassa Normaalilyseon kellarissa. Lakon aikana kaikki liikkeet ja ruokapaikat olivat kiinni. Lakkoon osallistui myös maaseudulta kotoisin olevia henkilöitä ja heille piti saada ruokaa. Suurlakon jälkeen kansaa puhututti eduskuntauudistus, josta Hämäläisessä osakunnassa Linda piti alustuksen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta vuonna 1906. 

Osakunnan tilaisuuksissa Linda tutustui mm. Sulo ja Väinö Wuolijokeen sekä tulevaan Yleisradion pääjohtajaan Hella Murrikiin, joka myöhemmin avioitui Sulo Wuolijoen kanssa. Ystävyys Hella Wuolijokeen päättyi sotasyyllisyysoikeuden istuntojen alettua jatkosodan jälkeen. Hella vaati nimittäin Lindaa pitämään huolen siitä, että Väinö saisi ankaramman tuomion kuin ehdotetun. ”Tunnen mieheni toiminnan tarkalleen”, vastasi Linda eikä koskaan halunnut enää nähdä Hella Wuolijokea. Vuosikymmenten pituinen ystävyys loppui näiden kahden jo monessa liemessä keitettyjen naisten välillä. Hellasta tuli Yleisradion pääjohtaja, Linda jatkoi Sorkin tilansa johtamista. Kerrotaan Hella Wuolijoen käyttäneen Lindaa Niskavuoren emännän yhtenä esikuvana.

Opiskelunsa alkuaikoina Linda asui rouva Erikssonin täysihoitolassa Sirkuskatu 1:ssä syksystä 1906 alkaen. Ei arvannut Linda, mitä tästä seurasi. Lindan huonekaveri oli nimittäin virolainen Ida Pöder, joka auttoi virolaisia pakolaisia ja oli itsekin joutunut pakenemaan Viaporin kapinan valmisteluista. Idan kautta Linda tutustui yliopiston venäjän kielen lehtoriin V. Smirnoviin, joka toimi keskeisenä henkilönä venäläisten vallankumouksellisten hyväksi mm. Lenin yöpyi hänen luonaan. Linda hoiti täysihoitolassa eräänlaista kirjeenvaihtokeskusta pakolaisten välillä ja auttoi venäläisiä pakolaisia edelleen Ruotsiin. Kaikki piti tietysti tapahtua salassa. Smirnov solmi avioliiton August Strindbergin tyttären Karinin kanssa vuonna 1912 ja hänet nimitettiin myöhemmin Neuvostoliiton sanomalehtiattaseaksi Tukholmaan. 

Ylioppilaitten sosialidemokraattinen yhdistys

Ylioppilaitten sosialidemokraattinen yhdistys oli perustettu keväällä 1905. Väinö Hakkila houkutteli Lindan jäseneksi. Maaseudulla syntynyt Linda lähti mukaan kahdesta eri syystä: maaseudun asukkailla ei ollut mahdollisuutta ottaa osaa yleisiin ja yhteisiin valtiollisiin asioihin ja toiseksi kirkon ahdas uskonnollisuus. Linda oli tutustunut Darwinin oppeihin ja hän oli suomentanut teoksen Mooses vaiko Darwin?. Hänen oppositioasenteensa oli siis täysin ymmärrettävää.
Yhdistyksen kokouksissa nähtiin tulevia historiallisia henkilöitä jopa maanpettureita mm. Edvard Gylling, Otto Wille Kuusinen, Väinö Voionmaa, Sakari Pälsi ja Eino Pekkala.
Tämä yhdistys tuli merkitsemään paljon Lindan elämässä, täällä hän tapasi tulevan puolisonsa SDP:n tulevan puheenjohtajan Väinö Tannerin vuonna 1907. Linda rakastui. Tosin hän oli vannonut ystävilleen koskaan menemästä naimisiin. Mutta toisin kävi. Yksinäisen naisen itsellinen elämä jäi haaveeksi samoin emansipoituminen.

Liki kuusikymmentä vuotta yhteistä elämää Väinö Tannerin rinnalla

Parin vuoden seurustelun jälkeen helmikuun 27. päivänä 1909 Linda (27 vuotta) avioitui sanomalehdentoimittaja ja kansanedustaja Väinö Tannerin (28 vuotta) kanssa. Heidät vihittiin ilman kirkollista vihkimistä. Avioliitto vahvistettiin vasta 18.11.1918, jolloin siviilivihkimisestä oli tullut Suomessa laillista. Avioliitto päättyi vasta Väinö Tannerin kuolemaan Auroran sairaalassa 19.4.1966. Heidät molemmat on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Huomioitavaa on, että kirkkoon kuulumaton Väinö Tanner siunattiin Helsingin Vanhassa kirkossa valtiollisin menoin vainajan ystävän piispa Martti Simojoen toimittamana.
Linda Tannerin aviopuoliso oli merkittävä suomalainen talousmies ja poliitikko. Hänet tuomittiin vuonna 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä viideksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen, mutta vapautettiin 1948. Se oli raskasta aikaa koko perheelle henkisesti ja taloudellisesti. Ei ollut ihme, että Linda-puoliso rakensi itselleen kovan ulkokuoren.

Lindan ideaa naisministeristä käytti Väinö Tanner hyväkseen muodostaessaan vähemmistöhallituksen vuonna 1926. Hallituksen apulaissosiaaliministeriksi nimettiin Miina Sillanpää, josta tuli Suomen historian ensimmäinen naisministeri. Seuraava naisministeri saatiin Suomeen vasta vuonna 1948, nimittäin Hertta Kuusinen.

Väinö oli hiljainen, päättäväinen, luotettava ja siististi pukeutunut. Avioliiton alussa aviopari sopi, että Linda saa säilyttää liikkumavapautensa ja talousapua huushollin hoitoon piti saada. Lupaus muuten pidettiin koko avioliiton ajan jopa sotienkin aikana. Heitä molempia yhdisti halu mennä eteenpäin elämässä, he hoitivat kaikki tehtävänsä opinnot mukaan lukien huolellisesti. Sosialismin aate yhdisti koko yhteisen elämän ajan.

Ensimmäinen yhteinen koti, kaksi huonetta ja keittiö, oli puisen huvilan alakerrassa Oulunkylässä. Seuraava huoneen ja keittiön sisältävä koti perustettiin lähelle keskustaa Merikadulle vuonna 1910. Myöhästynyt häämatka, tosin ei kovin perinteinen sisällöltään, tehtiin samana vuonna Kööpenhaminaan sosialistikongressiin eli toisen internationaalin kokoukseen. Matkaseurueena mm. kansanedustajat Ida Aalle, Miina Sillanpää ja Hilja Pärssinen. Siitä matka jatkui Hampuriin Kansainvälisen osuustoimintaliiton kokoukseen. Tämä ei ollut suinkaan avioparin ainoa matka yhdessä. Väinö oli mukana kansainvälisessä osuustoimintaliikkeessä vuosien ajan ja politiikkona tuli edustamista, joihin kielitaitoinen Linda myös osallistui tavaten mm. Euroopan tunnetuimpia poliitikkoja Willy Brandtin.

Muutto Sortavalaan kahdeksi vuodeksi vuonna 1911 Väinön töiden takia oli vuorossa seuraavaksi. Väinö oli saanut töitä puoluetoverinsa asianajotoimistosta, istui käräjiä ympäri pitäjää Laatokan Karjalassa. Sortavalassa syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Maija, vuonna 1912 ja seuraava tytär Liisa syksyllä 1913. Linda sai puolen vuoden matematiikan opettajan sijaisuuden Sortavalan tyttölyseossa, muuten hän oli kotiäitinä. Taloudellinen tilanne oli hyvä.

Sorkin tila

Keväällä 1917 perhe osti pikkutilan Lill-Hemtansin Grankullasta (Kauniainen), tavoitteena oli puutarhatila. Linda hankki puutarhakirjallisuutta ja suomensi pienen apulantoja koskevan kirjan. Tilan asuinrakennuksia korjattiin, puutarhaa laajennettiin ja karjataloutta kehitettiin. Talon mukana tuli kaupassa kuusi sekarotuista lehmää. Maidontuotantoa haluttiin lisätä ja siksi roduksi valittiin ayshirerotu. Tannerit ostivat puhdasrotuisen sonnin. Ja englantilaisrotuisen kantasian, joka poiki ruokapulan aikana keväällä 1918 kaikkiaan 22 porsasta. Tammikuussa 1918 syttyi kansalaissota, joka vaikeutti elämää pikkutilalla. Aseet takavarikoitiin, mutta karja säästyi.

Syyskuussa vuonna 1923 Tannerit ostivat Sorkin tilan Vihdistä Ollilan kylästä noin 30 kilometrin päässä Helsingistä. He halusivat muuttaa suurempaan taloon ja järven rannalle. Perheessä oli Sortavalassa syntyneiden Maijan ja Liisan lisäksi Mikko (s. 1916), Heikki (s. 1918), Eeva (s. 1920) ja Aili (s. 1922). Perheeseen kuului myös palkattua palveluskuntaa sekä Väinön isä Gustaf.
Tilalla oli 40 hehtaaria peltoa, toistatuhatta hehtaaria hoitamatonta metsää. Heti ensimmäisenä kesänä Linda istutti koivukujan ja ryhtyi suunnittelemaan puutarhaa ja perusti kotitarvetaimiston. Alkoi salaojitus, rakennettiin puimala, kuivuri, koneita hankittiin ja karjan jalostusta jatkettiin. Pilallehakattujen mäntyalojen uusiminen oli ensimmäisiä tehtäviä. Sorkin metsiin kaivettiin 12 kilometriä metsäojia metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Kulotetulle alueelle kylvettiin männynsiemeniä, kuusen taimet saatiin omasta taimistosta. Sorkin metsiä hoidettiin alan uusimman tiedon mukaisesti ammattiapua käyttämällä. Sorkin metsät saivat kunniamaininnan Keskusmetsälautakunta Tapiolta hyvästä hoidosta. Työnjako pariskunnan välillä oli sellainen, että Linda hoiti maatilaa, Väinö keskittyi metsäasioihin, mitä nyt politiikaltaan ja matkusteluiltaan ehti.

Marraskuun viimeisenä päivänä 1939 syttyi talvisota. Väinö Tanner asui sodan aikana Helsingissä ja toimi hallituksessa ulkoministerinä. Tilan hoito jäi pääpiirteiltään Lindan huoleksi. Perheen nuorimmat lapset lähetettiin ystävän, Kooperativa Förbundetin johtajan Albin Johanssonin luokse Ruotsiin. Talvityöt oli tilalla tehtävä, elintarvikkeiden luovutusta oli valvottava.
Jatkosodan aikana Väinö Tanner oli edelleen hallituksessa, ehkä vaikutusvaltaisin yksityinen henkilö Suomen politiikassa tuona aikana. Kotona Sorkissa oli lapsista vain 13-vuotias Olli-poika (s.1927) äitinsä kanssa vastuuta kantamassa, muut lapset olivat joko sodassa tai työvelvollisuutta suorittamassa. Työvoimastakin oli pulaa.

Sodan lopputulos mietitytti varsinkin omaisuuden kannalta. Linda päätti miehensä kanssa jakaa tilan siten, että lapsille myytiin metsät vuoden 1941 alussa ja maatila peltoineen ja rakennuksineen oli osakeyhtiön omistuksessa. Sodan loputtua puimala ja parhaat pellot lohkaistiin siirtokarjalaisille, mutta tila säästyi, tosin pienentyneenä. Karjaa oli vähennettävä, luovuttiin myös kokonaan lampaista. Sorkin tila myös tuotti. Monipuoliset puutarhatuotteet menivät kaupaksi samoin lihatuotteet. Ainakin Elanto osti, olihan tilan isäntä Elannon pääjohtaja.

Vielä kerran Sorkin tila rakennettiin uudelleen. Sodan jälkeen Linda rakennutti uuden, modernin navetan, vaikka kaikista tarvikkeista oli pulaa. Ja lehmille saatiin juomaveden automaattinen juoksutus. Elämä jatkui. Perhe lisääntyi, kaksikymmentäneljä lastenlasta sai nauttia maatilan ympäristössä aina kesäisin.

Linda ja Väinö Tanner olivat jo kahdeksankymmentä, rauhallisemman elämän tarpeessa. Vuonna 1964 oli Sorkin tilalla vuorossa peltojen paketointi. Puutarhatöitä ei kuitenkaan lopetettu, Väinö keskittyi metsänhoitoon. Taloustöissä ei Väinöstä ollut apua, ei ollut oppinut edes kananmunia keittämään.

Tannereiden poika Mikko Tanner piti esitelmän aiheesta Väinö Tanner ja Vihdin luonto lokakuussa 1998 Väinö Tanner Seminaaria varten.
”Vuodet tekivät kuitenkin tehtävänsä. Isälleni oli kova pettymys, kun totesi, että ei enää pystynyt metsäkävelyihin. Joutui tyytymään pihapiiriin ja sisätiloihin. Minulle on erikoisesti jäänyt mieleen eräs syysilta v.1965, jolloin olin Sorkissa käymässä. Isäni istui tuolissaan ja katseli ulos ja lausui: ’Kunpa saisi viettää täällä vielä yhden kauniin kesän.’ Sitä ei hänelle kuitenkaan suotu.”

Linda Tanner Tämän olen kokenut teoksessa:
”Kun kesäisenä päivänä katselen Sorkin puistossa kasvavia suuria, kauniita koivujani, vaahteroitani ja saarniani, sebramäntyjäni, balsamikuusiani, tammiani, jotka kaikki olen siemenestä kylvänyt ja autioon maahan istuttanut, tunnen sisimmässäni, etten ole turhaan elänyt.”

97-vuotias Linda Tanner vietti elämänsä viimeisen kesän Sorkin tilalla vuonna 1977 puutarhurinsa rouva Kaipaisen hoivaamana. Hän teki kävelyretkiä lähistölle, hänelle luettiin sanomalehtiä, hän saunoi ja seurusteli lastensa ja lastenlastensa kanssa.

Äiti ja isoäiti Linda Tanner

Linda ja Väinö Tannerilla oli kahdeksan yhteistä lasta: Maija (s. 1912), Liisa (s. 1913), Mikko (s. 1916), Heikki (s. 1918), Eeva (s. 1920), Aili (s. 1922) Anni (s. 1925) ja nuorin Olli (s. 1927), jolloin Linda oli jo 45-vuotias. Lapsista viisi valmistui insinööriksi, yksi lääkäriksi, yksi hammaslääkäriksi, yksi eläinlääkäriksi. Kaksi tytärtä väitteli tohtoriksi.  Linda Tanner oli ylpeä lapsistaan eikä syyttä.

Linda Tanner ei ollut pullantuoksuinen äiti eikä isoäiti. Hän oli omanarvontuntoinen nainen, järkevä, häntä pelättiin, kävelykepillä huitaistiin jopa pehtooria, lapsista puhumattakaan. Lähipiirissä osa piti häntä kylmänä, tunteettomana, kiivasluontoisena ja määräilevänä äitinä. Osa taas huumorintajuisena ja turvallisena. Mutta kaikki lapset muistavat äitinsä olleen elinvoimainen, elämänhaluinen, pihi ja kodin järjestyksen pitäjä. ”Äiti oli aina tekemässä jotakin.”

Lapsenlapsi Riikka Tanner, Heikki Tannerin tytär,  muistelee ja ymmärtää kirjoittamassaan teoksessa isoäitiänsä seuraavasti:
”Jo lapsena näin, että heidän välinsä [Heikki] olivat muodolliset ja vailla läheisyyttä. Isoäiti piti kaikkiin ihmisiin etäisyyttä, hän ei päästänyt ketään lähelleen, ehkä isoisää  [Väinö Tanner] lukuunottamatta, vaan toimi, puhui, antoi käskyjä ja neuvoja läheisilleen auktoriteettiasemastaan käsin. Tämä asiallinen, juhlava, joskus kolkko tyyli seurustella läheistensä kanssa vaivasi minua lapsena ja luulin, että se johtuu hänen huonosta kuulostaan.”

Linda saattoi olla julma heikkoja kohtaan. Miniät ja vävyt saivat tuntea olevansa alempiarvoisia. Hän puuttui lastensa työpaikkojen ja puolisoiden valintaan. Lapsista Eeva ja Heikki sai ruumiillista kuritusta jopa teini-ikäisenä. Eeva ei tullut toimeen äitinsä kanssa, koska oli eri mieltä asioista ja Heikki oli ylivilkas.
Mutta äiti huolehti lapsistaan ainakin materiaalisesti. Taloudellista apua sai kaikessa muodossa ja pitää muistaa, että Tannerin kaikki lapset olivat korkeasti koulutettuja, mikä todella oli harvinaista tuohon aikaan.

Linda kuoli kaupunkikodissaan Helsingissä Hietalahdenkadulla 97-vuotiaana marraskuun 10. päivänä  1978.

Linda Tannerin suomentanut teokset:

Mooses vaiko Darwin? : koulukysymys Kirja Dodel, A. ;suomentanut Tanner, Linda. Vihtori Kosonen Osakeyhtiö 1909.

Ihmisen alkuperä ja kehitys. Leche, Wilhelm ; suomentanut Tanner, Linda. Osuuskunta Kehitys 1914.
 
Puutarhakasvien lannoittaminen : erityisesti silmälläpitäen apulantain merkitystä kasvitarhaviljelyksessä. Paul Wagner ja Thorild Wulff ; mukaillen suomentanut Linda Tanner. Otava 1921.