Liisa Päätalon tie kulki talvisodasta toteuttamaan tekniikan suurta murrosta

YTM Liisa Marketta Päätalo täytti 70 vuotta maaliskuussa 2010 Taivalkoskella. Liisa syntyi Posion Sirniössä vain pari viikkoa talvisodan päättymisen jälkeen. Alue oli sotatoimialuetta ja suurin osa kyläläisistä oli evakossa. Hänen äitinsä Aili Alasirniö, raskaana oleva nainen jäi Sirniöön hoitamaan kotitaloa ja karjaa. Äiti oli myös lotta, joka kävi valvontavuorollaan IV:ssä eli ilmavalvonnassa. Samalla hän kantoi huolta rintamalla olevasta aviopuolisosta, omasta jaksamisestaan ja tulevasta lapsesta.

Liisa Alasirniö kävi kansakoulun Sirniössä ja kauppakoulun Kajaanissa. Hän avioitui 19-vuotiaana taivalkoskelaisen Martti Päätalon kanssa. Perheeseen syntyi kolme tytärtä, jotka Liisa hoiti kotiäitinä lasten kouluun menoon asti. Sen jälkeen hän työskenteli puhelinkeskuksessa kuusi vuotta.

Työtä Taivalkosken teknisessä keskuksessa ja opiskelua työn ohessa

Kun puhelinliikenne automatisoitiin Suomessa 1970-luvulla, oli etsittävä uusi työpaikka. Liisa tunsi olevansa onnekas kun hän pääsi Taivalkosken kunnan tekniselle osastolle toimistotyöhön. Työn ohessa hän opiskeli ja valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1994. Sivutoimiselle matkaoppaalle gradun aiheeksi oli looginen valinta: Minkälaiset ihmiset ovat kiinnostuneet Kalle Päätalosta ja Kalle Päätalon tuotantoon liittyvistä taivalkoskelaisista maisemista.

Kolmas työura alkoi 1995 Taivalkosken kirjastotoimenjohtajana

Liisa toimi tässä tehtävässä aluksi sijaisena ja sittemmin vakituisena. Kirjastossa käynnistettiin aineiston siirtäminen tietokantaan, olihan ATK tullut kunnalliselämään jäädäkseen. Tehtävä kirjastossa oli haastava ja työntäyteinen, mutta erittäin mielenkiintoinen. Liisa jäi eläkkeelle vuonna 2002.

Tasavallan Presidentti antoi joulukuun 6 päivänä 1995 yhteiskuntatieteiden maisteri Liisa Päätalolle Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristin.

Liisa Päätalo on kirjoittanut useita kotiseutuaiheisia kirjoja

Yhdessä Tuomo Horsman ja Antti Heikkilän kanssa hän on laatinut veteraanimatrikkelin Isänmaan asialla Taivalkoskelaiset sodassa (1996). Sirniön kylän historia (1993) ja Talojen ja ihmisten historiaa Metsäkylästä (1996) -teoksiin tiedot kerättiin kansalaisopiston piirissä. Kolmantena . Viimeisin kirja on Sirniöläisiä sotavuosina 1939-1944: Kirjeet kertovat (2004), jossa on Liisan isän ja äidin sota-aikainen kirjeenvaihto.

Liisa on taitava käsistään

Vuonna 2009 Liisa ompeli Eliel Saarisen suunnitteleman Ruusuryijyn, samoin Impi Sotavallan suunnitteleman Sinapinsiemen ryijyn. Käsityöharrastuksen hän on perinyt äidiltään, jonka käsitöitä on pysyvästi esillä Liisa syntymäkodissa Posion Sirniön Heikkilässä, joka oli 16 vuotta Seppäpäivien pitopaikka. Kesällä 2009 Kamaripuolen Perä- ja Suukamareihin järjestettiin pienimuotoinen viiden polven naisten käsityönäyttely.

Liikunta ja järjestötyö harrastuksena

Käsityöharrastuksen lisäksi lukeminen ja liikunta ovat Liisa Päätalolle tärkeitä, samoin aikanaan järjestötyö Päätaloseurassa ja edelleen Taivalkosken Rintamaveteraaneissa. Hän osallistuu myös Suomalaisen Naisliiton seminaareihin ja tapaamisiin. Oulun osastossa on iloittu että Taivalkoskelta on saatu jäsen tuomaan lisäväriä.