Lempi Hanhisalo - Kun suurin osa miespäätoimittajista järkyttyi

Vaskiseppä Johan Viktor Löfgrenin ja vaimonsa Matildan tytär Lahja Lempi syntyi 1896 Helsingin Kalliossa. Osa perheenjäsenistä suomalaisti sittemmin nimensä Venojaksi, niin Lempikin. Lapsuus ja nuoruus viisilapsisessa perheessä kuohuvassa, itsenäistyvässä ja pian sisällissodan repimässä maassa antoi rohkeutta kohdata haasteita. Ja rohkeutta tarvittiinkin! Helsingin kaduilla liikkui sotilaita pistimineen. He yrittivät sulkea kadun, mutta Lempin johdolla tyttöjoukko vain käveli ohi.

Lempi kirjoitti ylioppilaaksi 1917. Monet opettajat olivat venäläisiä ja kirjoitukset valmistauduttiin kirjoittamaan venäjän kielellä, mutta lopulta tutkintokieli vaihtui suomeksi. Perheen kolmesta pojasta yksi valmistui ekonomiksi ja toinen tuomariksi. Perheen äiti kuoli varhain, ja yksi tytöistä, Lilli, ryhtyi huolehtimaan perheestä.

Lempi ryhtyi opiskelemaan, mutta tienatakin piti. Kaukana pohjoisessa, Petsamossa, avautui kotikoulun opettajan paikka, ja nuori nainen vietti siellä lukuvuoden. Kurssikirjat olivat mukana Inarinjärven retkellä, jolla vene kaatui. Sinne menivät kurssikirjatkin, mutta ura ja elämä jatkui ja ne opettivat kyllä.

Lempi otti omakseen raittiusaatteen ja ryhtyi Suomen opiskelevan nuorison raittiusliiton SONR:n pääsihteerin apulaiseksi loppuvuonna 1918, ja seuraavana vuonna vt. sihteeriksi ja Pohjantähti-lehden toimittajaksi. Syyslukukaudeksi 1921 hän siirtyi Tuusulan kansanopiston opettajaksi ja vt. johtajattareksi.

Lohtajalainen Frans Hanhisalo Keski-Pohjanmaalta oli valittu eduskuntaan maalaisliiton edustajana 1919. Kaksi vuotta aiemmin hän oli ollut perustamassa Keskipohjanmaa-lehteä Kokkolassa ja toiminut sen ensimmäisenä päätoimittajana. Frans ja Lempi tapasivat pääkaupungissa ja rakastuivat, mutta Fransin sairauden katkaisema eduskuntaura toi kansanedustajan nuorikkoineen Lohtajalle. Häät pidettiin Lohtajalla 1922 ja perheen tytär Tuulikki syntyi 1923. Lohtajalla Lempi toimi kansakoulunopettajana, ja oli Lohtajan raittiusseuran puheenjohtaja 1922 ja myöhemmin Kokkolan raittiusseuran puheenjohtaja 1927–28.

Kolme vuotta ennen avioitumistaan Lempi Hanhisalo oli toimittanut aikakauslehti Pohjantähteä ja ollut lisäksi Anni Swanin Nuorten Toverin aputoimittaja. Sanomalehtimiesura alkoi Kokkolassa Keskipohjanmaassa, jossa Lempi ja Frans olivat työparina, toimittajana ja toimitussihteerinä 1925–30. Vuonna 1926 Lempi liittyi ensimmäisenä naisena viisi vuotta aiemmin perustettuun Vaasan sanomalehtimiesyhdistykseen.

Fransin sairauden edetessä toimitussihteerin työt jäivät Lempin harteille. Lempi Hanhisalo teki samalla suomalaisen päivälehdistön historiaa toimiessaan yhtenä ensimmäisistä, ellei aivan ensimmäisenä naispuolisena toimitussihteerinä Suomessa.

Lempi kirjoitti paljon kirja-arvosteluja. Naisasia oli kuitenkin arka paikka esimiehille. Kerran tuli ankarat moitteet asiasta ja viitattiin kahden palstan selostukseen Rosman kirjoista, jotka Lempi oli saanut Helsingistä tri Maikki Fribergiltä Keskipohjanmaassa esiteltäväksi. Lempi oli erityisesti varonut puhumasta naisasiasta, ja kysyi moittijalta, oliko tämä lukenut kirjoitusta. Moittija tunnusti, ettei ollut, mutta oli huomannut maininnan Fribergistä. Tri Friberg oli niihin aikoihin Naisten Ääni -lehden toimittaja ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana.

Lempi pyysi johtokunnalta palkankorotusta, kun oli nelihenkinen perhe. Pyyntöä kommentoi eräs johtokunnan kokouksen osallistuja: ”Kyllä siinä on naiselle palkkaa tarpeeksi.” Kuullessaan kommentin viereisestä huoneesta Lempi kimposi johtokunnan puolelle ja tiedusteli, kenelle herroista hänet on maksettu, koska lehtityöstä ei palkka tulekaan. Palkka pysyi samana siihen asti, kun Lempi kuuden vuoden kuluttua lähti talosta.

Lempillä ja Fransilla oli Keskipohjanmaan vuosina asunto myös Kokkolassa, Slotten talon tienoilla. Tytär oli lastentarhassa, ja Lempi oli Kokkolan suomalaisen lastentarhan johtokunnan jäsen 1928–29. Lempi osallistui yhdistystoimintaan, oli Kokkolan raittiusseuran puheenjohtaja ja Kokkolan suomalaisten johtokunnan jäsen 1927–28. Lottatoiminta oli hänelle tärkeää, hän oli Lotta Svärd Keski-Pohjanmaan piirin johtokunnan jäsen 1922–23 sekä 1928–29.

Vaarallisia tilanteita ja kylmäverisyyttä

Itsenäisyyden ensimmäiset vuodet olivat toimittajille ja erityisesti harvoille naistoimittajille vaarallista aikaa. Kokkolassa piti pääpaikkaansa yksi lapuanliikkeen kyydityksiin osallistunut iskujoukko. Kesällä 1930 Lempi Hanhisalo joutui vaaralliseen tilanteeseen, kun Keskipohjanmaa ei muuttanut virallista kantaansa lapuanliikkeeseen. Lehden edustaja oli keskellä yötä kutsuttu Isollakadulla sijaitsevaan taloon. Paikalle meni toimitussihteeri Lempi Hanhisalo, vaikka oli tietoinen Kokkolan muilutuksista.

Huoneessa oli melko päihtynyt mies, joka avasi pöytälaatikon, otti sieltä revolverin ja suuntasi sen kohti Lempiä: ”Viimeinen hetkesi on tullut.” Lempi kirjoitti myöhemmin muistikirjaansa, että tällaisena hetkenä ihminen näkee elämänsä. Ei pitänyt paikkansa hänen suhteensa. Hän mietti vain ankarasti, minne miehet kuljettaisivat ruumiin.

Viereisessä huoneessa oli muitakin miehiä. ”Nyt tehdään selvää”, kaikui huoneessa. Lempi seisoi paikallaan. ”Saatanan kylmäverinen tyyppi”, kuului pöydän takaa. Revolveri laskeutui pöydälle ja Lempi lähti ovesta ulos.

Toisen kerran tuntematon mies oli seurannut Lempiä kirjapainoon ja keskeyttänyt hänen keskustelunsa latojan kanssa. Mies oli tiedustellut, missä ovat arimmat koneet. Sekä taittajan, latojan että painajan kasvoilla oli ollut sama ilme. Pitikö Keskipohjanmaan kokea nyt sama kuin Työn Äänen puolitoista vuotta aiemmin. Lempin mukaan mies halusi vain pelästyttää heitä, sillä mitään ei sinä yönä tapahtunut.

Lempi Hanhisalo jäi kesäloman jälkeen 1930 pois Keskipohjanmaasta ja vuonna 1931 hän palasi töihin Helsinkiin SONR:n sihteerin apulaiseksi ja seuraavana vuonna järjestön toimistonhoitajaksi ja Pohjantähti-lehden toimittajaksi.

Junamatkat Pohjanmaan radalla Helsingistä Kokkolaan tulivat niinä vuosina tutuiksi. Aviomies Frans Hanhisalo menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen ja hänet siunattiin Lohtajalle helluntaina 1935.

Ahkera kirjoittaja ja puhuja

Lempi Hanhisalo nimettiin Pohjantähden päätoimittajaksi 1937 alkaen ja sen ohella hän oli SONR:n pääsihteeri ja taloudenhoitaja eläkkeelle siirtymiseensä 1963 saakka. Aktiivinen nainen toimi myös Naisten raittiuskeskuksen johtokunnassa ja taloudenhoitajana 1934–37, Helsingin raittiusseurassa sekä Maalaisliiton Helsingin paikallisosastossa sihteerinä ja johtokunnassa. Hän oli myös maalaisliiton kansanedustajaehdokkaana 1936.

Lempi Hanhisalo kirjoitti paljon. Hän laati kirja- ja elokuva-arvosteluja lehtiin, lähes jatkuvasti muistiinpanoja sekä runsaasti kirjeitä lähimmilleen, muun muassa lapsenlapsilleen. Lehtikirjoituksissaan hän käytti mm. nimimerkkiä Lahja Lehti. Vuonna 1933 hän kirjoitti Ilta-Sanomiin raittiustyöhön liittyviä artikkeleita Ruotsin-matkalta.

Ensimmäinen HS-maininta Hanhisalon pitämästä esitelmästä Helsingissä on helmikuulta 1931. Tuolloin hän on puhunut Naisten Raittiuskeskuksen vuosikokouksessa otsikolla: ”Nykyajan nuoriso ja sen pulmat, maalaisnuorison voittaminen raittiusasialle. Ensimmäinen radiopuhe häneltä mainitaan puolestaan 14.11.1931, otsikko: ”Raittiuden merkitys koulunuorisolle”. Radiopuheista voi nostaa esiin marraskuulta 1939 hauskasti otsikoidun ”Urheilu ja raittiusvaatimus. Toim. Lempi Hanhisalo esittelee huippumiesten huomioita.”

Helsingin Sanomat 8.4.1934 kertoo Hanhisalon osallistuneen sanomalehtimieskurssin retkipäivälle Helsingissä. Keväällä 1939 hän on saanut sanomalehtimiesten stipendin Baltian ja Saksan opintomatkaa varten. HS 3.6.1935 kertoo: ”Sanomalehtiin toimitettiin kirjoituksia naisten raittiuspäivän johdosta. Niinpä lähetettiin 127 maaseutu-lehdelle op. Helmi Karjalaisen, toimitt. Lempi Hanhisalon ja rva Esteri Aulangon kirjoittamat kiertoartikkelit, minkä lisäksi useat lehdet keskuksen kehoituksesta julkaisivat itse hankkimiaan raittiuskirjoituksia.”

Lehtitietojen perusteella Hanhisalo on 1930-luvulla käynyt puhumassa erittäin ahkerasti, pääosin raittiusasioista ja erityisesti nuorison raittiustöistä. Tyttärenpoika Antti Nurmi kertoo, että Lempi oli hyvin eloisa ja innokas puhuja, joka otti kontaktia yleisöön ja liikkui puhuessaan paljon. Puheissa ja esitelmissä on käsitelty mm. elokuvien suhdetta raittiustyöhön, nykyaikaisen mainonnan hyödyntämistä raittiustyössä, kirjailijoiden suhdetta raittiuteen sekä nuorisoon, ylioppilaiden ja opiskelijoiden keinoja ja mahdollisuuksia raittiuteen.

Helmikuussa 1939 on myös Raittiuskeskuksen tilaisuudessa puhe ”Suomen naisen kyvystä selviytyä vaikeina aikoina”. Sota-aikana puheet ovat raittiusasian lisäksi käsitelleetkin juuri naisen asemaa sotaa käyvässä maassa, esim. itsenäisyyspäivänä 1941 ”Suomen nainen vartiopaikallaan. Maaseudun naisen kestävyyden lähde.”.

Sota-aikana Lempi koulutti lottia ja oli mukana matkoilla, kun sotalapsia vietiin Ruotsiin. Naisasialiitto Unionin vaikutuksesta syntyneen Naisten Äänen toimittajana hän oli 1942–45.

Lempi Hanhisalo oli persoonallinen henkilö. Hän asui Helsingin Lauttasaaressa. Tyttärenpoika Antti Nurmen mukaan Lempi ei koskaan tehnyt käsitöitä eikä valmistanut ruokaa. Asunnossa oli vain tarpeelliset kalusteet, ei mitään ylimääräistä. Hänen keittiönsä uunia oli käytetty yhden kerran, kun sisaren oma uuni oli mennyt rikki ja tämä oli tuonut paistin Lempin uuniin kypsymään. Raittius oli ehdoton ja kunnia-asia. Antti Nurmi muistaa mummun varoitelleen, että jos illanistujaisissa tarjotaan limonadia, siitä ei saa jättää yhtään lasiin toisessa huoneessa käydessä, ettei sekaan vain laitettaisi mitään ”alkkohoolia”. Ulkomaan matkoja tehtiin myös lastenlasten kanssa mm. Ruotsiin, Tanskaan ja Neuvostoliittoon. Lempi puhui venäjää täydellisesti.

Antti Nurmen mukaan Lempin muistiinpanot, kirjeet ja kortit kertovat naistoimittajia kohdanneista haasteista. Ennakkoluuloista naistoimittajia kohtaan kertovat pienet lausahdukset: ”Ei saa lähettää naista” (joku tiedemies), ”Emme ikinä ota naistoimittajaa toimitukseen. Ne panevat vain toimitukset sekaisin.””Suurin osa miespäätoimittajista järkyttyi, kun nainen valittiin.”

Lehtimiesyhdistyksen tilaisuuksissa syntyi vähemmän raittiiden kollegoiden kesken kuvaava lausahdus Lempistä:

”Aina loistaa keskellämme raittiuden valo

kun on joukossamme Lempi Hanhisalo.”

Lempi Lahja Hanhisalo kuoli 30.4.1980 Helsingissä.