Kerttu Saalasti - ministeri ja emäntä

”Ajatuksen, toiminnan ja yhteistyön vapaus sisältää suuren vastuun. Sen vastuun tulee ulottua laajemmalle kuin vain omaan elämään ja omiin asioihin. On etsittävä, mikä yhdistää. Vastuun tästä maasta ja kansasta on oltava yhteistä, siihen on kasvettava ja siihen on kasvatettava.”

Tämä on katkelma 70-vuotiaan, moninkertaisen kansanedustajan, ministerin ja maatalon emännän Kerttu Saalastin puheesta, johon kiteytyy hänen ajatuksia elämästä ja tavastaan toimia. Mutta kuka oli Kerttu Saalasti ja mitä sisälsi se vastuu, jota hän elämässään kantoi?

Lapsuus Nivalan Heikkilässä ja Oulussa

Kerttu Kallio syntyi syyskuussa 1907 kansanedustaja Kyösti ja Kaisa Kallion kuusilapsisen perheen kolmantena lapsena Nivalassa, Heikkilän talossa. Kertun kasvuympäristö poikkesi tavanomaisesta, sillä hänen isänsä poliittinen ura oli alkanut jo ennen Kertun syntymää.

Valtakunnan politiikkaa seurattiin tiiviisti Kallioiden kotona, ja se oli perheen yhteinen asia. Isä työskenteli Helsingissä, ja hän oli paljon poissa kotoa, jolloin perheen ja tilan käytännön hoitaminen jäi Kaisa Kallion vastuulle. Perheenjäsenten väliset suhteet olivat kuitenkin tiiviit ja yhteyttä pidettiin kirjeiden avulla.

Syksyllä 1919 vanhemmat lähettivät Kertun Ouluun oppikouluun yhdessä siskona Vienon ja veljensä Veikon kanssa. Sisarukset asuivat vuokra-asunnossa, jonka piharakennukseen tuotiin myös lehmä kotoa Heikkilästä. Alkuvuosina heillä oli myös tuttu kotiapulainen apuna ja tukena talouden hoidossa.

Luonteeltaan Kerttu Kallio oli sosiaalinen ja hiukan poikamainen. Kouluvuosina hän liittyi partioon, joka oli mieluinen harrastus. Kielten opiskelu oli Kertulle haastavaa, ja hän reputtikin kertaalleen ylioppilaskirjoituksissa. Vaikeuksista huolimatta hän valmistui ylioppilaaksi 1927 Oulun lyseosta.

Tie vie Helsinkiin

Kerttu Kallion innostus maatalouteen ja lehmiin oli syttynyt jo kotona, Heikkilässä. Hän pääsi Helsingin yliopistoon maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan syksyllä 1927. Kerttu koki nuorena olevan enemmän käytännön ihminen kuin teorian opiskelija ja niin hän ei aloittanut heti yliopisto-opintoja, vaan kävi Kuopiossa karjanhoitokurssin ja hoiti perheen karjaa kotitilallaan. Helsingin yliopistoon hän kirjautui vihdoin syksyllä 1930 ja muutti asumaan isänsä luokse vuokra-asuntoon.

Kerttu Kallio tunsi olevan omalla alallaan, ja opiskeluaika oli vauhdikasta monine rientoineen. Opiskelujen lisäksi hän toimi aktiivisesti Pohjois-Pohjalaisessa osakunnassa ja maatalousylioppilaiden ainejärjestössä Sampsassa. Nivalan Nuorisoseuratoiminnassa alkanut musiikki- ja runonlausuntaharrastukset jatkuivat Helsingissä osakuntatoiminnassa ja isän kautta Maalaisliiton tilaisuuksissa.

Helsingissä hän opiskeli laulua konservatoriolla ja otti lisäksi yksityisiä laulutunteja. Laulunopettaja Hanna Granfelt ennusti lahjakkaan opiskelijan nousevan vielä laulunäyttämöille, mutta Kertun Kallion kiinnostus veti agronomin työhön. Näiden asioiden ohella hän opiskeluaikanaan asui ja piti huolta isänsä, silloisen Suomen Pankin johtajan taloudesta.

Rakkaus ja oma perhe

Kerttu Kallio oli jo kotonaan Nivalan Heikkilässä tutustunut Teuvo Saalastiin, sillä Saalastit olivat Kallioiden perhetuttuja. Teuvo Saalasti oli Limingan meijerikoulun ja Oulun läänin Talousseuran maanviljelyskonsultti, agronomi Filip Saalastin poika. Filip Saalasti kuului Kyösti Kallion ohella Maalaisliiton perustajiin. Maalaisliiton puheenjohtajaksi valittu Saalasti kuoli kansalaissodassa.

Teuvo Saalasti opiskeli Mustialassa maatalousteknikoksi ja teki opiskeluihinsa liittyviä harjoitteluja opetustilana toimivassa Heikkilässä. Tuolloin nuoret ystävystyivät, ja vähitellen ystävyys muuttui rakkaudeksi.

Kerttu Kallio oli jo opiskeluaikana rakastunut Teuvoon Saalastiin, mutta tunteet olivat ajoittain epävarmoja. Pitkän välimatkan takia he tapasivat harvoin, ja yhteyttä pidettiin pääasiassa kirjeitse. Nuoret tapasivat toisiaan salaa, sillä suhdetta ei haluttu paljastaa varsinkaan Kertun Kallion isälle. Puhelutkin tytär soitti Helsingissä pääpostista eikä kotoa.

Tunteet kuitenkin vahvistuivat ja nuoret kihlautuivat kesällä 1935 Oulussa, jolloin Teuvo Saalasti oli jo töissä tilanhoitajana Ruukissa, Ruukin Maanviljelys Oy:n Hämeen tilalla. Saalasti oli sosiaalinen ja isänmaallinen nuori mies, joka toimi myös nuorisoseurassa ja suojeluskunnassa.

Kihlauksen jälkeen Kerttu Kallio palasi vielä Helsinkiin suorittamaan loppuun opintojaan, mutta ajatukset olivat jo Pohjanmaalla, jossa Teuvo oli lähempänä. Kerttu valmistui 1936 agronomiksi ja solmi samana vuonna avioliiton Teuvo Saalastin kanssa.

Nuoripari aloitti yhteistä elämää Kertun Saalastin lapsuuskodissa Heikkilässä ja myöhemmin he Kyösti Kallion testamentin mukaisesti muuttivat Heikkilän sivutilalle Keskitaloon, joka jaettiin Kerttu Saalastin ja hänen sisarensa Kaino Pihlajamaan kanssa.

Saalastit saivat esikoisen, Riston vuonna 1937 ja toisen pojan Tapanin 1938. Kerttu Saalasti oli kahden lapsen äiti, kun hänen isänsä, presidentti Kallio kuoli sairauskohtaukseen Helsingin rautatieasemalla. Kerttu Saalasti oli itse hakemassa vanhempiaan kotiin Nivalaan ja näki isänsä kuoleman läheltä.

Elämä jatkui isän yllättävän menetyksen jälkeen. Teuvo Saalasti joutui rintamalle ja Keskitalon tila ja perhe jäivät nyt puolison vastuulle. Perheeseen syntyi sodan keskellä tytär Päivikki 1942 ja 1945 toinen tytär Tuulikki. Teuvo Saalastin sodassa saamansa keuhkosairaus paheni, ja hän kuoli kesällä 1947. Saalastien nuorin lapsi, Juhani, syntyi päivän isänsä hautajaisten jälkeen. Kerttu Saalasti jäi 41-vuotiaana leskeksi ja viiden alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Hän jäi kantamaan vastuuta myös Keskitalon suurtilan emännyydestä.

Poliittiselle uralle

Kerttu Saalasti aloitti poliittisen uran jo varhain. Hänet valittiin vuonna 1936 Nivalan kunnanvaltuustoon ja huoltolautakuntaan. Lisäksi hän oli paikallisen Lotta Svärd-osaston johtokunnassa, jonka toiminta tuntui entiselle partiolaiselle omalta. Saalasti oli perustamassa Nivalan Maalaisliiton Naisten osastoa vuonna 1941 ja hän toimi myös Maalaisliiton naisten ensimmäisessä, valtakunnallisessa valtuuskunnassa.

Politiikalle ei liiennyt kuitenkaan paljon aikaa, sillä hän hoiti kasvavaa perhettään ja talon emännyyttä. Vuonna 1948 Oulun piirijärjestön naiset houkuttelivat juuri leskeksi jääneen Kerttu Saalastin Maalaisliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi. Nivalasta oli tuolloin ehdolla kolme maalaisliittolaista, joten monet eivät uskoneet Saalastin läpimenoon.

Sisäinen taistelu perheen ja ehdokkuuden välillä oli ankara, sillä Kyösti Kallio oli toivonut juuri Kerttu-tyttärestään työnsä jatkajaa. Saalasti suostui ehdokkaaksi, sillä hän itse halusi toimia esimerkkinä naisille yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Hän näki ympärillään sen, miten uupuneita sodan jälkeiset naiset olivat perheidensä ja tilojensa keskellä. Myös naisten yhteiskunnallinen aktiivisuus oli heikkoa.

Kerttu Saalasti tuli valituksi eduskuntaan ensimmäisellä yrittämällä vaalipiirinsä ja koko puolueensa suurimmalla äänimäärällä. Hän lähti ristiriitaisin tuntein Nivalasta Helsinkiin. Sotaleskeksi jäänyt sisar Kaino Pihlajamaa jäi oman pienen lapsensa kanssa Nivalan Keskitaloon huolehtimaan tilasta ja Saalastien lapsista, joista Juhani oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen. Myös veli Veikko Kallio ja äiti Kaisa Kallio olivat apuna kodin ja tilan töissä.

Kansanedustajan ura alkoi maltillisesti. Maalaisliiton eduskuntaryhmään tuli valittua kolme naista, mikä oli siihenastinen ennätys. Heidän yhteistyönsä muodostui tiiviiksi ja tärkeäksi. Ensimmäisen kauden kansanedustaja pääsi sivistysvaliokuntaan sekä varajäseneksi talous- ja maatalousvaliokuntaan.

Kerttu Saalastin mielenkiinto kohdistui laaja-alaisesti maatalouteen sekä alueellisen tasa-arvon parantamiseen. Hän lähti eduskuntaan ajamaan nimenomaan Pohjois-Suomen asioita. Luottamustehtävät lisääntyivät: Saalasti toimi muun muassa Väestöliiton johtokunnassa, Maaseudun Terveys- ja Lomaliiton edustajakokouksissa ja puheenjohtajana maalaisliiton naisjärjestössä.

Kansanedustaja kiersi myös ahkerasti puhumassa ympäri maakuntaa, joten elämä muuttui lyhyessä ajassa kiireiseksi. Äitinä Kerttu Saalasti tunsi syyllisyyttä ollessaan erossa perheestään, mutta kätki oman tuskansa. Kotona Nivalassa, jonne matka kesti Helsingistä yli puoli vuorokautta, hän kävi niin usein kuin mahdollista ja välillä lapset pääsivät äidin mukana Helsinkiin.

Työura etenee

Kerttu Saalasti valittiin presidentin valitsijamieheksi vuonna 1950 ja toiselle kansanedustajakaudelle vuonna 1951 niukemmalla äänimäärällä kuin ensimmäisellä kerralla. Työ eduskunnassa sai jatkua sivistysvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa sekä varaedustajana maatalousvaliokunnassa.

Maalaisliiton naiset ajoivat naisministeriä Kekkosen hallitukseen, mutta eivät saaneet ehdokastaan läpi. Kansanedustajana Kerttu Saalasti pyrki ylläpitämään Pohjois-Suomen työpaikkoja ja edistämään aluesuunnittelua, sillä maatalouden rakennemuutos ja muuttovirta Ruotsiin olivat jo alkaneet.

Kotona lapset kasvoivat ja vanhimmat pojat ottivat vähitellen vastuuta tilan töistä. Keskitalo oli maidontuotantotila noin 40 lehmällä ja lisäksi oli sikoja. Sisarukset hoitivat vierekkäisiä maatiloja yhdysviljelyksenä. Ilman sisarensa Kaino Pihlajamaan suurta apua Kerttu Saalasti tuskin olisi selviytynyt kansanedustajan, äitiyden ja maatilan emännän roolin yhteen sovittamisesta.

Monien tehtävien ja roolien hoitaminen vaati paljon ennen kaikkea Kerttu Saalastilta itseltään. Hän oli ahkera ja piti kaikkea työtä itselleen henkilökohtaisena elämän rikkautena. Tätä perintöä Saalasti halusi siirtää myös lapsiinsa.

Uran huipulle, ministeriksi

Kerttu Saalasti eteni poliittisella uralla kohti vaativampia tehtäviä ja hänet valittiin 1954 Urho Kekkosen hallituksen Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi opetusministeriksi. Saalasti meni Maalaisliiton ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen hallitukseen jossakin määrin vastentahtoisesti. Myös vastoin hallituksen muodostajan tahtoa, sillä hän ei olisi tuohon aikaan halunnut olla yhteistyössä Kekkosen kanssa.

Hallitukseen meno oli kuitenkin presidentti J. K. Paasikiven toivomus – tämän kun kerrotaan sanoneen haluavansa hallitukseen jonkun, ”johon voi luottaa”. Välit Urho Kekkosen kanssa kuitenkin muodostuivat toimiviksi, vaikka Kerttu Saalasti ei kuulunutkaan varsinaiseen kekkoslaiseen rintamaan.

Saalasti valittiin presidentin valitsijamieheksi uudelleen vuonna 1956, jolloin Kekkosen valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi sekä edelleen vuonna 1962.

Ensimmäinen ministeripesti oli lyhyt, puolitoista vuotta, jonka jälkeen hallitus muodostettiin uudelleen presidentin vaihtumisen vuoksi. Kerttu Saalasti valittiin uudelleen Sukselaisen hallituksen opetusministeriksi vuonna 1957. Tämä pesti kesti puoli vuotta. Saalastin työtä ministerinä haittasi parlamentarismin epävakaus, sillä hallitukset vaihtuivat tiuhaan.

Oulun yliopiston perustaminen

Opetusministerinä Kerttu Saalastilla oli keskeinen asema Oulun yliopistoa perustettaessa ja sen toiminnan alkaessa vuonna 1959. Sukselaisen hallituksessa hän ajoi voimakkaasti korkeakoulutuksen hajasijoitusta, jotta pohjoinen Suomikin saisi oman yliopistonsa.

Kerttu Saalasti pyrki muuttamaan Helsinki-keskeistä ajattelua valtakunnalliseksi myös yliopistoelämässä. Tähän vaikutti varmasti hänen oma kokemuksensa lähteä Keski-Pohjanmaan maalaispitäjästä opin perään ensin Ouluun ja myöhemmin yliopistoon Helsinkiin. Saalasti ponnisteli erityisesti lääketieteellisen opetuksen ja tutkimuksen saamiseksi Ouluun, koska Pohjois-Suomessa vallitsi suuri lääkäripula.

Pohjoismaiden Neuvoston suositus yhteisen subarktisten ja arktisten alueiden lääketieteellisen instituutin perustamisesta vaikutti lääketieteellisen tiedekunnan saamiseen Ouluun. Kerttu Saalasti osallistui aktiivisesti Oulun yliopiston käynnistämiseen ja hänet nimettiin Oulun yliopiston väliaikaisen konsistorin jäseneksi, joka toimi 1959-1962.

Kerttu Saalasti valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan 1958, jolloin hän työskenteli voimakkaasti terästehtaan saamiseksi Raaheen. Tästäkin sijoittamispäätöksestä käytiin kova kamppailu. Vuonna 1961 hallitus antoi rakentamispäätöksen Raahen Rauturuukille, joka tiesi laajasti työtä ja toimeentuloa Pohjois-Pohjanmaalle, erityisesti Siika- ja Pyhäjokilaaksoon.

Kirvelevä tappio ja paluu

Ministerivuodet, kansanedustajuus ja osallistuminen valtakunnalliseen järjestötyöhön veivät monen vuoden ajan suuren osan Kerttu Saalastin ajasta. Näin oman vaalipiirin kiertämiseen ei jäänyt riittävästi aikaa ja voimia. Osittain ehkä tästä syystä hän tippui pois eduskunnasta vuonna 1962. Se oli hänelle suuri pettymys. Hän nousi kuitenkin puolueensa varapuheenjohtajaksi ja työskenteli aktiivisesti järjestökentällä kuten Maatalousnaisten Keskusliiton johtokunnassa.

Kotona, Keskitalossa, lapset kantoivat jo vastuuta tilasta ja Tapani Saalastista tuli 1962 nimellisesti Keskitalon isäntä. Kerttu Saalastilla jäi aikaa itselleen ja omille taiteellisille harrastuksille, maalaamiselle ja kirjoittamiselle.

Poliittinen into ja halu vaikuttaa asioihin paloi vielä, joten Kerttu Saalasti asettui ehdolle ja tuli jälleen valituksi vuoden 1966 eduskuntavaaleissa. Myös sisar, Katri Kaarlonen (o. s. Kallio) tuli valituksi eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiiristä.

Viimeiseksi jääneellä kansanedustuskaudella Kerttu Saalasti valittiin jälleen sivistysvaliokuntaan, jonka merkittävimmäksi tehtäväksi muodostui peruskoulu-uudistuksen toteuttaminen. Myös aikaisemmalta edustuskaudelta tuttu työ Pohjoismaiden Neuvostossa jatkui.

Kerttu Saalastille tärkeitä asioita olivat myös maataloudessa työskentelevien äitien ja naisten etujen parantaminen samalle tasolle työläisnaisten kanssa. Tähän liittyivät aloitteet perheenemäntien sosiaaliturvasta ja lomajärjestelmästä sekä äidinpalkasta. Lisäksi hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi vuonna 1968, jolloin hän jälleen kerran asettui tukemaan Urho Kekkosen valintaa.

Kerttu Saalastilla oli kristillis-isänmaallinen arvomaailma ja hän koki kirkon herätysliikkeistä herännäisyyden hengelliseksi kodikseen. Hän kannatti naisten ja miesten tasa-arvoa myös seurakuntaelämässä. Jo vuonna 1955 hän esitti maatalousnaisten kokouksessa rippikoulutytöille opettajiksi naisteologeja ja vaikutti 1962 maalaisliiton puolueohjelman kirjaukseen naispappeuden toteuttamisesta.

Kerttu Saalasti oli myös ehdottoman raittiuden kannattaja ja hän toimi Raittiuden Ystävät ry:n keskushallituksessa. Raittiuden puolesta hän puhui ja toimi aktiivisesti myös oman puolueensa sisällä, mikä aiheutti arvoristiriitoja toisin ajattelevien henkilöiden välillä.

Luopuminen

Putoaminen vuoden 1970 eduskuntavaaleissa sai Kerttu Saalastin luopumaan aktiivisesta poliitikontyöstä ja monista luottamustehtävistä. Kansanedustajan työ oli kestänyt lähes 18 vuotta.

Yhteiskunnallisesti mittavasta elämäntyöstään Kerttu Saalastille myönnettiin 1969 opetusneuvoksen arvonimi ja 1972 Oulun yliopiston lääketieteen kunniatohtorin arvonimi.

Kiihkeiden työvuosien jälkeen oli aika kodille ja harrastuksille. Kerttu Saalasti paneutui vanhempien elämänkerran kirjoittamiseen. Se ilmestyi vuonna 1972 nimellä Anna hänelle nöyrä mieli: Kaisa ja Kyösti Kallion elämäntieltä.

Äitinsä, Kaisa Kallion, perustamasta Kaisankodin toiminnasta Kauniaisissa muodostui vielä tärkeä työtehtävä Kerttu Saalastille. Kaisankodissa järjestettiin äitien leiri- ja virkistystoimintaa vuoteen 1969 saakka ja sen jälkeen sairasvakuutuslain mukaista kuntoutusta maaseudun naisille. Saalasti toimi Kaisankodin johtokunnan puheenjohtaja vuoteen 1986 saakka ja vaali siellä äitinsä perintöä sekä tapasi tuttujaan.

Suuri henkilökohtainen suru kohtasi vielä Saalastin, kun hän vuonna 1971 menetti tyttärensä Tuulikin tapaturmaisesti 26-vuotiaana. Kerttu Saalasti kuoli 1995 Nivalassa ja hänet haudattiin Nivalan hautausmaalle puolisonsa viereen. Laaja ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttava elämäntyö tuli valmiiksi.

Epilogi

Vuonna 2000 perustettiin Kerttu Saalasti säätiö edistämään Oulun Eteläisen alueen elinkeinoelämän monipuolistumista ja kilpailukykyä sekä tukemaan alueen yliopistollista tutkimus- ja koulutustoimintaa. Oulun yliopiston vuonna 1999 käyttöön vihitty juhlasali nimettiin Saalastisaliksi. Vuonna 2008, yliopiston täyttäessä 50 vuotta, paljastettiin Risto Saalastin veistämä pronssipatsas, Vastatuuleen, yliopiston päärakennuksen edessä. Patsas kuvaa taiteilijan äitiä, Kerttu Saalastia ja hänen merkitystään Oulun yliopiston perustamiselle.

Opetusneuvos, emäntä Kerttu Saalasti oli vahva suomalainen vaikuttajanainen. Hänet muistetaan määrätietoisena ja sinnikkäänä asioiden ajajana, jolle aluepolitiikka, maaseudun sivistäminen ja etenkin maaseudun naisten aseman parantaminen olivat tärkeitä. Hän muisti aina painottaa myös edellisten sukupolvien työn kunnioittamisen merkitystä. Kerttu Saalasti oli edelläkävijä ja on yhä edelleen esikuva monille naisille yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.