Karolina Eskelin - Ensimmäinen lääketieteestä väitellyt naistohtori

Ensimmäinen lääketieteestä väitellyt naistohtori Karolina Eskelin (1867-1936) syntyi Helsingissä merikapteeni Nikolai Eskelinin ja Sidonia Antoinetta Bobergin perheeseen. Isän työn vuoksi perhe asui pitkään ulkomailla. Isän kuoltua perhe muutti Belgiasta Suomeen ja Karolina pääsi Helsingin ruotsalaiseen tyttökouluun. Jäätyään täysin orvoksi hän jatkoi opintojaan tätinsä hoivissa, mutta 14-vuotiaana hän halusi itse ansaita elantonsa ja ryhtyi kauppa-apulaiseksi ja lopulta kirjanpitäjäksi. Työn ohessa hän suoritti matematiikan ylioppilaskurssin, käytti kaikki rahansa kirjoihin ja kirjoittautui ylimääräiseksi oppilaaksi tyttökoulun jatkoluokille. Hänestä tuli ylioppilas vuonna 1885, ja samana vuonna hän aloitti lääketieteen opinnot yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 matemaattis-luonnontieteelliseltä osastolta, jossa oli opiskellut fysiikan, kemian ja matematiikan lisäksi muun muassa eläintiedettä. Tutkinto oli pakollinen niille, jotka halusivat jatkaa opintoja lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Karolina Eskelin sai lahjakkaana opiskelijana opintolainan, yliopiston apurahan ja myöhemmin Rosina Heikelin rahaston stipendin. Opinnot sujuivat hyvin. Tosin anatomian opinnot olivat koettelevia, sillä ruumita ei vielä säilytetty formaliinissa. Sukupuolielinten tenttiä ei saanut suorittaa yhdessä miesopiskelijoiden kanssa, ja miesprofessorille tentittäessä piti vanhemman naishenkilön olla läsnä ”esiliinana”. Muuten tunnustettiin, että naisopiskelijoiden vaikutus oli yliopistossa jalostava ja hienostuttava.

Medikofiilitutkinnon jälkeen Karolina Eskelin valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1891. Eskelin suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1896. Samana vuonna hän sai myös lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon puolustettuaan jo joulukuussa 1895 väitöskirjaansa Studier öfver tarminvagination. Hän oli ensimmäinen Suomessa tohtoriksi väitellyt nainen.

Valmistuttuaan Eskelin toimi aluksi lääkärinä Tampereella ja sitten apulaislääkärinä Helsingin Kirurgisessa sairaalassa. Saatuaan työkokemusta sairaalatyöstä Eskelin muutti takaisin Tampereelle ja perusti sinne yksityissairaalan Dr. Karolina Eskelins privata sjukhus, joka avattiin 1899. Siinä oli kahdeksan sairaansijaa. Sairaalan toiminta alkoi hyvin, mutta helmikuussa 1903 Eskelin myi sen sairaanhoitaja Fanny Carlsonille.

Tampereelta Eskelin lähti yhdessä lääkäri Ellen Maria Ahlqvistin (1870-1920) kanssa Yhdysvaltoihin. Siellä hän toimi lääkärinä erityisesti suomalaisten ja skandinaavisten siirtolaisten keskuudessa Massachusettsissa, Michiganissa ja Oregonissa. Myöhemmin hän oli Yhdysvalloissa lääkärinä vielä vuonna 1912.

Suomeen palattuaan Eskelin asettui Helsinkiin hoitamaan lääkärinpraktiikkaa vuodesta 1906 alkaen, vuoden kestänyttä Yhdysvalloissa oleskeluaan lukuun ottamatta. Hänellä oli Helsingissä Eläintarhanhuvila 7:ssä sairaala gynekologisia ja kirurgisia tapauksia varten. Vuonna 1907  Eskelin avasi yhdessä kirurgi Gustaf Adolf Wetterstrandin kanssa Pietarinkatu 24:ssä sairaalan, jossa oli 17 sairaansijaa. Sairaala, joka siirtyi 1919 uusille omistajille, tunnettiin vuodesta 1920 nimellä Sanitas. Oman sairaalansa ohella Eskelin ylläpiti kaupungin tuella vuosina 1907-09 Kallion kirurgista poliklinikkaa, jossa kävi varsinkin työväestöön kuuluvia potilaita.

Eskelin toimi naisopiskelijoiden puheenjohtajana ja kirjoitti artikkeleita yhdistyksen julkaisemaan Lyran-lehteen. Lisäksi hän kirjoitti useita kansantajuisia terveydenhoitoa koskevia teoksia sekä oppikirjoja. Hän oli Helsingin Toipumakodin perustajia ja sitä ylläpitävän yhdistyksen sihteeri. Lisäksi hän tuki taloudellisesti Pelastusarmeijan työtä. Eskelinillä oli myös vauhdikas harrastus, autourheilu, ja hän oli yksi Suomen Automobiiliklubin perustajajäsenistä.