Kansainvälisyys on Satu Lipposen työelämän punainen lanka

Satu Lipponen kuunteli nuorena radiosta Maailman politiikan arkipäivää -ohjelmaa ja teki muistiinpanoja kiehtovista tapahtumista. Vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa 1971 – 1972 ennen lukioon menoa oli kasvattanut mielenkiintoa ja polku ulkopolitiikan opintoihin ja ulkomaantoimittajaksi sai alkunsa.

Kalevan yhteiskoulun oppilaana Satu Lipponen tuijotteli koulun pihalta Sorsapuiston yli Tampereen yliopistoa, jonne pääsikin opiskelemaan vuonna 1975 kansainvälistä politiikkaa ja sivuaineina tiedotusoppia ja kansantaloustiedettä.

Nurmijärveläinen Satu Lipponen on nyt, vuonna 2021, Syöpäjärjestöissä johtajana vastuualueenaan strategia ja ennakointi neljättä vuotta. Matka nykyiseen tehtävään on ensimmäisestä vakituisesta työpaikasta kestänyt 45 vuotta ja se on ollut mielenkiintoinen ja innostava.  Siihen on kuulunut 11 vuotta valtakunnallista sanomalehtiuraa ja 17 vuotta aikakauslehden tekemistä Suomen suurimpiin kuuluvassa kansanterveysjärjestössä.

Kielitaitoa vaikka muille jakaa

Satu Lipponen on erittäin kielitaitoinen ja hänelle kielten oppiminen on ollut kohtuullisen helppoa.

–Englantini on vahva. Ranskan, ruotsin ja saksan pärjään ok. Espanjaan ja venäjää olen opiskellut aikuisena ja pystyn lukemaan uutisia italiaksi ja portugaliksi. En ole ujo kielten kanssa.  Olen myös aina ollut kiinnostunut suomen kielestä ja sen rakenteista. Harkitsin vakavasti suomen kielen opintoja.

Ensimmäinen vakituinen työ paikallislehdessä

Satu Lipposen toimittajaura alkoi paikallislehti Keski-Hämeen toimittajana ja kesäaikaisena päätoimittajana 1976 -1978.

–Sain tosi arvokasta työkokemusta ja hyviä muistoja. Ja ystävystyin Keski-Hämeen kustantajan Seppo Saartaman kanssa. Se oli mukavaa aikaa.

Lipposen matka jatkui Turun Sanomiin kesäksi 1979 ja luontevasti edelleen Aamulehden ulkomaan toimitukseen 1980. Siellä kesätyö jatkui syksyllä, ja Lipponen teki silloin tällöin vuoroja sekä yliopistolle gradua.

Tuolloin opiskelijoita haettiin kesken opintoja töihin. Lipposellakin jäi gradu lepäämään useaksi vuodeksi kokopäiväisen työn tieltä. Tapani Hannikainen, joka oli ollut Uudessa Suomessa kesätoimittajana, soitti Lipposelle, että ulkomaantoimituksessa olisi tiedossa vuoden pituinen sijaisuus.

-Tapani kysyi, voisiko hän suositella minua sijaiseksi. Kävin haastattelussa syksyllä, työhön tulosta sovittiin ja vuokrasin asunnon. Työn alkua viivästytti syksyn lehtilakko 1980. Palasin Tampereelle odottelemaan sen loppumista.

Heti lakon päätyttyä Uuden Suomen ulkomaanosaston päällikkö Heikki Liljeström soitti Satu Lipposelle, ja toivoi häntä seuraavana päivänä Helsinkiin töihin. 

-Se oli jännittävä työpaikka, Lipponen muistelee.

-Uusi Suomi oli alkanut julkaista kolmantena painoksenaan myös Iltalehteä. Olin ensin ulkomaanosastolla vuoden verran ja sitten siirryin kulttuuriosastolle. Arvostelin sekä kirjoja että konsertteja ja siunailin, että olin sinfoniaorkesterin kausikorttilainen jo lukioaikana. Kulttuuri on edelleen keskeisellä sijalla elämässäni.

Satu Lipponen kiersi vielä myös sunnuntaiosastolle toimitussihteeriksi, teki Uuden Suomen etusivuja keskuspöydän toimitussihteerinä sekä myös Iltalehteä ja jopa lööppejä. Hän palasi 1987 ulkomaanosastolle, jossa oli lehden kaatumiseen saakka 1991.

-Uuden Suomen työyhteisö oli mukava. Minulla on vieläkin ystäviä noilta ajoilta.

Juttumatkat ja valtiovierailut työn helmiä

Satu Lipposelle työ ulkomaanosastolla tuntui omimmalta. Sekä juttumatkat ja valtiovierailut olivat mielenkiintoisia ja huippukokoukset ulkomaantoimittajan uran kohokohtia. Mutta aivan perustyö seuraavan päivän ulkomaansivuja suunnitellessa oli uppoutumisen arvoista.

–Suureksi ällistyksekseni sain kerran sellaisenaan juttuideani läpi. Sen teemana oli ”Yhdysvallat 1990-luvulla”. Yhdysvaltojen kiertomatkalle kävin muun muassa Washingtonissa, Detroitissa, Rapid Cityssa ja Miamissa.

Satu Lipponen vieraili tuolla matkalla myös Pine Ridgen Sioux-intiaanireservaatissa. Oli juuri kulunut 100 vuotta vuoden 1890 Wounded Kneen verilöylystä.

-Tapaamani intiaanit olivat väsyneitä. Moni kertoi ammatikseen näyttelijä. Siellä oli kuvattu juuri Tanssii susien kanssa -elokuvaa ja kuulin, että Kevin Kostner oli lähtenyt reservaatista edellisellä viikolla.  Intiaanit olivat todellakin elättäneet itsensä näyttelijöinä, Lipponen muistelee.

Satu Lipponen seurasi aikanaan myös Margaret Thatcherin ja Mihail Gorbatshovin Suomen-vierailuja ja oli Kalastajatorpalla, kun neuvostojohtaja teki ensimmäisen matkapuhelunsa Kremliin. Mieleenpainuvia olivat myös Berliinin muurin murtuminen, sodat Afganistanissa ja Persianlahdella ja juttumatkat YK:n päämajaan New Yorkissa.

Puoliso löytyi latomosta

Ulkomaantoimittajan tehtäviin kuului vastuuvuorossa päivittäisen työn johto, sivujen taitto ja niiden valvonta. Satu Lipponen oli ns. listamiehenä usein latomossa, joka sijaitsi Kaivokselassa toimituksen kanssa samoissa tiloissa.

– Vieressä Uuden Suomen politiikan toimittaja valvoi omiaan ja kysäisi kerran, että oliko hänellä liian railakas otsikko. Se otsikko taisi olla ”Aitamurto sätti Puolaa” eikä se mielestäni ollut ollenkaan liian railakas, Satu Lipponen muistelee hymyillen tapaamista latomossa vuonna 1981.

–Tutustuttiin siinä ja mentiinkin aika nopeasti naimisiin. Saimme kaksi tytärtä.

Muutos urasuunnitelmiin

Uusi Suomi kaatui syksyllä 1991 ja yli sata ihmistä jäi työttömäksi. Satu Lipponen havahtui siihen, että ei voisi kahden pienen lapsen äitinä palata vuorotyöhön ja urasuunnitelmia täytyi muuttaa. Hän teki ensin valmiiksi kaksi kesken jäänyttä opinnäytettään. Sitten hänet kutsuttiin Nurmijärvellä toimivan paikallislehden vastaavaksi päätoimittajaksi 1992. Hän teki myös kirjahankkeita WSOY:lle.

Kun Terveyden edistämisen keskuksesta 1995 soitettiin, että kansainväliseen hankkeeseen tarvittiin työntekijää, hän oli valmis siirtymään eteenpäin.

-Tein kaksi eurooppalaista hanketta. Sitten Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Liisa Elovainio kertoi viestintäpäällikön paikasta ja kysyi kiinnostustani. Arvostin suuresti Elovainiota, jonka olin oppinut tuntemaan työssäni.

Syöpäjärjestöissä menossa 21. vuosi

-Siirryin Syöpäjärjestöjen palvelukseen maaliskuussa 2000 ja sillä tiellä olen edelleen.  Olin myös Syöpä-Cancer -lehden toimituspäällikkö, joka on ollut minulle tärkeä ja motivoiva työ. Lehti ilmestyi kuudesti vuodessa ja levikki oli 140 000.

-Nyttemmin lehden ilmestymistä on supistettu neljään kertaan vuodessa. Lehdestä oli myös ruotsinkielinen tiivistelmä, joka muuttui väliinpistona tehtäväksi liitteeksi. Lehden toimituspäällikkö olinkin sitten 17 vuotta. Päätoimitin myös monta vuotta Syöpäsäätiölle syöpätutkimuksesta kertovaa lehteä. 

-Järjestölehteen kohdistuu monia intressejä. Lehdessä yritin pitää lukijan puolta ja seurata heidän toiveitaan. Teetin säännöllisesti mm. lukijakyselyitä. Viestinnän digitalisoituminen on syönyt aikakauslehtien resursseja järjestöissä. 

-Nykyisin tehtäviini kuuluvat strategia ja ennakointi sekä kansainvälisiä tehtäviä. Pidän yllä myös toimittajan työtäni.

”Pidän tärkeänä, että olen luottava lehdentekijä”

Virheen pelko on juurtunut monen toimittajan mieleen. Toimittajan ammattiin kuuluu pyrkimys totuudelliseen tiedonvälitykseen.
– Olen aina pitänyt tärkeänä, että olen luotettava toimittaja. Työtodistuksessanikin on maininta, että olen kiireestä huolimatta luotettava lehdentekijä.

Satu Lipponen painottaa, että toimittajan kritiikin täytyy olla korkealla ja someaikana on ulkomaan toimittajan kokemuksesta hyötyä, jotta osaa arvioida uutisen luotettavuutta.

– Tiedon manipulaatio on mielenkiintoinen asia. Seuraan Naton ja Oxfordin raportteja. Seuraan myös disinformaatiota, johon törmäsin aikoinaan tehdessäni tiedotusopin sivulaudaturtyötä 1990-luvun alussa. Maailmalla kiersi valheellinen huhu, että aids olisi karannut Yhdysvaltain salaisesta sotilaslaboratoriosta. Todellisuudessa valhe oli KGB:n sepittämä ja tavoitteena oli mustamaalata Yhdysvaltoja.

Mieletön verkostoutuja

Jos kysyy Satu Lipposen kollegoilta tai alaisilta, mikä on hänen erityistaitonsa, nousee esille hänen kykynsä verkostoitua.

-Huomasin jo varhain, että toimittajajärjestöjen jäsenyydet ovat hyödyllisiä. Journalistiliiton jäseneksi liityin 1980. Olen ollut perustavassa kokouksessa sekä Ulkomaantoimittajien yhdistyksessä että Toimittajat ilman rajoja -yhdistyksessä ja Ulkomaantoimittajien ja Terveystoimittajien hallituksessa. Maan vanhimman journalistiyhdistyksen, Suomalaisen sanomalehtimiesliiton hallituksessa olin pitkään, yhteensä 12 vuotta, ensin 1988 – 1992 ja sitten 1997 – 2005.

Tiedetoimittajien liiton jäsenenä Satu Lipponen oli ensin rivijäsenenä.
– Osallistuin liiton retkelle 2007, kun Melbournessa oli tiedetoimittajien maailmankonferenssi. Australian retkellä huomasin, kuinka hauskaan porukkaan olin eksynyt.  Matkan jälkeen minut valittiin Tiedetoimittajien liiton ensin hallituksen jäseneksi, siten varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi. Saimme järjestettäväksi Tiedetoimittajien maailmankongressin 2013 tänne Suomeen, ja olin kongressin presidentti eli järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Tunnen paljon tiedetoimittajia ympäri maailmaan, Satu Lipponen hymyilee.

Euroopan tiedetoimittajien liiton johtoon Satu Lipponen valittiin ensimmäisenä suomalaisena 2014.
-Se oli aika raskas tehtävä päätyön ohessa ja pesti jäi kahden vuoden pituiseksi. Liiton toimisto oli tuolloin Strasbourgissa ja sinne kyllä menisin koska tahansa uudestaan.

–Suosittelen kaikille järjestötoimintaa! Järjestössä saa vahvistusta ammattitaidolleen ja tutustuu mielenkiintoisiin kollegoihin. Olen edelleen jäsen monessa yhdistyksessä, viimeisimpänä liityin Presstekiin, joka yhdistää tekniikasta kirjoittavia toimittajia.

Työura jatkuu edelleen

Satu Lipponen on ollut strategiasta ja ennakoinnista vastaavana johtajana Syöpäjärjestöissä vuodesta 2017. Hän seuraa tiiviisti varsinkin eurooppalaista terveyspolitiikkaa.

Useita juttuja on vielä julkaisematta työnkin puolesta, hän sanoo.

-Ajatuksissani on eläkkeellä tehdä tiedesatuja lapsille. Mietin myös reseptikirjan tekemistä. Siinä olisi tarinoita vuosisadan vaihteesta nykyaikaan. Ja opas kevytkenkäisille on myös mielessä. 
-Monta muutakin ideaa muhii kirjahyllyssäni ja muistikirjoissani. Kirjahyllyjä nuorempi tyttäreni on parhaillaan järjestellyt, jotta olisi tilaa uusille löydöille.