Kaija Asukas – Koko työura ihanassa työpaikassa, Raahen kirjastossa

Kaija Asukas on avojalakanen raahelainen. Hän syntyi 11.1.1957. Hän meni kirjastoon vuoden työllistämistukijaksolle vuonna 1980 mutta aika venähti 44 vuodeksi. Nyt syyskuussa 2024 hän aloittelee eläkeläisen kiireisiä vuosia.

Onnellinen ja vilkas lapsuus

Kun kuuntelee Kaijan muistelmia lapsuudesta, tulee pakostakin mieleen elokuva ”Pikku Pietarin piha”. Lapsia ja kavereita oli paljon. Pihaleikit täyttivät lasten elämän, oltiin konkkasilla ja pallo paikalla, hypättiin ruutua ja tvistiä, hypittiin hyppynarulla. Pelattiin neliskaa. Aina oli tarpeeksi osallistujia jokaiseen leikkiin.

Asukkaan perhe asui Ouluntiellä talossa, joka Raahessa muistetaan Alkon toimipaikkana ja jossa nyt (2024) toimii löytöeläinkoti. Talon asukkaita olivat Asukkaiden lisäksi Karikosket, Okkoset, Pekkalat ja Pälvimaat. Äiti hoiti kodin. Isä oli autoilija ja kunnallispoliitikko. Perheeseen kuului myös kolme vanhempaa sisarusta Eila, Seppo ja Jukka. 

Kaija muistaa ajan, kun Ouluntielle alettiin rakentaa kerrostaloja Rautaruukin työntekijöitä varten. Rakennustyömaa veti vastustamattomasti puoleensa kulmakunnan poikaviikareita. Eivät he siellä ilkeyttä tehneet, kunhan muuten vain seikkailivat. Ja loukkasivat itsensä. Kaija muistelee, että hänen äitinsä sai eräänkin kerran hoitaa pienet haavat ja jalan lävistäneen naulan aiheuttaman reiän desinfioinnit, kun poikien kotona olisi saattanut tulla isompiakin seurauksia luvattomasta seikkailusta.

Tornitaloon ja Mallikouluun

Kun Kaija saavutti kouluiän, perhe muutti Tornitaloon. Kansakoulun Kaija kävi Seminaarin mallikoulussa, jossa opettajat vaihtuivat Kaijan muistikuvan mukaan kuuden viikon välein. ”Minulla oli paljon harrastuksia: partio, naisvoimistelu, seurakunnan lapsikuoro ja seminaarin lapsikuoro, jota johti Harri Siipola apunaan seminaarissa opettajaksi opiskeleva Sirkka Säikkälä (myöh. Mattila).” Myös lukeminen on aina ollut Kaijalle mieluisa harrastus, jonka hän aloitti lainaamalla mallikoulun kirjastosta lastenkirjoja kansakouluvuosinaan.

”Talvisin mieluisin harrastus oli luistelu. Minä asuin jäällä.” Kaija kipaisi heti koulun jälkeen jäälle. Kotiin häntä oli turha odottaa ennen pimeän laskeutumista. ”Opettelin kaikki kuviot ja kaaret.” Ihanana muistona on jäänyt mieleen Naisvoimistelijoiden näytös jäällä. Esitystä varten hän sai lainata Kaisu Haaralan (nyk. Vuori) ihanaa luisteluasua.

Oppikoululaisena monet harrastukset jäivät. ”Koettiin, että oltiin isoja. Ensimmäisenä koulupäivänä meidät laitettiin jonoon ja 40 ensimmäistä ohjattiin A-luokkaan, johon joutuneet aloittivat toisella luokalla pitkän saksan opinnot. Minä olin tässä ryhmässä. B- ja C-luokat aloittivat englannin kielen opinnot.” Koulussa järjestettiin vapaa-ajalla usein ryöstöiltoja, joissa oppilaat kävelivät musiikin tahtiin ringissä pareittain. Poika sai ryöstää ringistä tytön itselleen pariksi ja marssi jatkui uuden parin kanssa.

Yhteislyseon ajalta Kaija muistaa monta hienoa opettajapersoonaa, joista alaluokilta jäi erityisesti mieleen rehtori Aimo Vuola, joka ei koskaan jättänyt nostamatta hattuaan kadulla tervehtiessään.

Lukion suomen kielen opettaja Muumi (Aili Heimo) ei ollut Kaijalla opettajana mutta tuli tutuksi, koska asui Tornitalossa. Kerran hän tuli monen kassin kanssa vastaan ja sanoi: ”Kävin ostamassa Pariisista lapaset.” Tämä oli hyvin tyypillistä epäkäytännölliselle Muumille.

Kauppaopiston jälkeen työmarkkinoille

Ylioppilaaksi Kaija kirjoitti 1978 ja Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta tuli hänelle seuraava opinahjo. Ylimääräisenä aineena hän opiskeli atk:ta, josta oli etua tulevan työuran aikana. Keväällä 1980 hän oli valmis ylioppilasmerkonomi ja lähti työvoimatoimistoon hakemaan työpaikkaa.

Raahen uusi (nykyinen) kirjasto avattiin yleisölle 9.8.1980. Työvoimatoimiston virkailija ehdotti Kaijalle vuoden kestävää työllistämistukipaikkaa uudessa kirjastossa. Kaijan työsuhde alkoi 16.6.1980 ja ennen kuin tukityöllistämisjakso oli loppunut, kirjastonjohtaja Paula Pirinen tarjosi Kaijalle kirjastoapulaisen viransijaisuutta. Kaija otti tarjouksen vastaan. Tästä alkoi työura, joka kesti eläkkeelle lähtöön asti.

Kirjasto työllisti Kaijan

Paula Pirisen ehdotuksesta Kaija suoritti työn ohella Kansanvalistusseuran kirjeopistossa kirjastoapulaisen pätevyyden. Koulutuksen sisältö oli kirjallisuutta ja kirjastohallintoa. Tehtävät tulivat ja vastaukset kulkivat postin kautta. Lopputentti oli lääninhallituksessa kirjallisena ja suullisena kokeena. Tämän kautta Kaija sai parhaan mahdollisen perustan kirjastotyöhön.

Pätevyysvaatimusten muututtua kirjastolinja tuli kauppaopistoihin. Siirtymävaiheen koulutus, joka pätevöitti yo-merkonomin kirjastovirkailijaksi, kesti yhden syksyn Seinäjoen kauppaopistolla. Koulutuksen jälkeen Kaija sai vakituisen kirjastovirkailijan viran ja 1990-luvun alussa vastaavan kirjastovirkailijan viran, joka muutettiin 2000-luvun alussa erikoiskirjastovirkailijan toimeksi. 

Viimeisenä tutkintonaan hän suoritti 2010-luvulla Oulun Ammattikorkeakoulussa monimuoto-opintoina kirjastoalan tradenomin tutkinnon, joka antoi kirjastonhoitajan pätevyyden.

Käsityötä

Vielä vuonna 1980, kun Kaija aloitti työuraansa kirjastossa, jokaisen kirjan takana oli tasku ja siinä kortti, johon kirjoitettiin lainaajan numero. Kortin tilalle taskuun laitettiin eräpäiväkortti. Seuraavana aamuna edellisen päivän kortit aakkostettiin, laitettiin eräpäivän mukaiseen järjestykseen palautuslaatikostoon ja alkavan päivän eräpäiväkortit leimattiin. Kun kirja palautettiin, laatikostosta etsittiin kortti ja se laitettiin kirjan taskuun eräpäiväkortin tilalle.

Varaussysteemi oli työläs. Jos varattavaa kirjaa oli kirjastossa useampia niteitä, piti laatikostosta etsiä ja löytää kaikkien lainassa olevin niteiden kortit ja liittää niihin varausnipsut, jotta kyseinen kirja tiedettiin ottaa palautettaessa syrjään. Palauttamattomista lainoista kanslisti kirjoitti kirjoituskoneella huomautukset asiakkaille ja vahtimestari kirjoitti käsin postikirjaan tiedot kaikesta lähtevästä postista.

Tiedonhaku kokoelmasta suoritettiin etsimällä teoksia kortistoista, joissa luetteloijan tuottamat kortit löytyivät tekijän, nimekkeen, asiasanojen ja hyllypaikkojen mukaan. Kaukolainat tilattiin lähettämällä lainauspyyntö ensin omaan maakuntakirjastoon ja jos siellä ei ollut teosta, lähetettiin pyyntö yksitellen muihin maakuntakirjastoihin. Kirjan saanti saattoi kestää hyvinkin pitkään. ”Käsin tehtävä työ oli sen verran rasittavaa, että ensimmäisenä vuonna ranteita pakotti aina työpäivän jälkeen”, Kaija muistelee.

Rutiinityöt atk:n hoitoon

”Siitä oli hyötyä, että minulla oli ollut kauppaopistossa ylimääräisenä aineena atk, kun kirjastossakin siirryttiin vähitellen tietokoneaikaan. Minusta tehtiin muiden töideni ohella atk-yhteyshenkilö ja kirjastojärjestelmän pääkäyttäjä.”

Raahen kaupunki tarjosi henkilökunnalleen tietojenkäsittelyn approbatur-koulutusta, jotta tähän uuteen työkaluun saatiin perustiedot. Ensimmäinen atk-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1989. Se oli merkkipohjainen Valtion tietokonekeskuksen ja Oulun kaupunginkirjaston kehittämä järjestelmä, joka oli tietopohjaltaan hyvin minimalistinen ja palveli lähinnä lainaustenvalvonnan osalta. Järjestelmään piti tallentaa asiakkaat ja koko Raahen kokoelma käsin.

Onneksi saimme hyödyntää Oulun aineistorekisteriä, ettei kaikkia nimekkeitä tarvinnut luetteloida erikseen. Koska vain minimitiedot oli mahdollista tallentaa omiin kenttiinsä, tallensimme huomautuskenttiin lisätietoja, jotka kuitenkin menetimme seuraavan järjestelmän konversiossa. Täysin uusi toiminta ja työmenetelmät piti tehdä henkilökunnalle tutuiksi. Kaikkien työvaiheiden ohjeistusten laatimisessa oli aika iso työ.

Novon Kiri, Primas ja moni muu

Seuraava järjestelmä oli Novon Kiri, joka myöhemmin päivitettiin Primakseen. Se oli myös merkkipohjainen järjestelmä, mutta huomattavasti kehittyneempi ja toiminnoiltaan monipuolisempi.

Myös menetettyjä tietoja voitiin tallentaa uudelleen omiin kenttiinsä. Järjestelmä hankittiin vuonna 1994, jolloin elettiin laman jälkimaininkeja. Siksi kirjaston piti rahoittaa uuden järjestelmän hankintaa omasta käyttöbudjetistaan. Sinä vuonna vain kysytyimmät kirjat hankittiin.

Kun Pattijoen kunta liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 2003, tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi yhteinen kirjastojärjestelmä. Valituksi tuli vuonna 2004 Akateemisen tietopalvelun ATP Origo, Internet-aikakauden järjestelmä Windows-käyttöjärjestelmällä. Siinä oli ajantasainen luettelointiformaatti, tuki tarvittaville tiedonsiirtostandardeille, monipuolinen tiedonhaku ja mahdollisuudet itsepalvelutoimintoihin. Periaatteessa kaikki, mitä kirjastojärjestelmältä vaadittiin.

Vihannin kuntaliitos ja Koha-järjestelmä

Järjestelmän vaihtaminen tuli kuitenkin jälleen ajankohtaiseksi vuonna 2013, kun Vihannin kunta liitettiin Raaheen. Yhdessä Oulun kaupunginkirjaston ja muiden Outi-kirjastojen kanssa kävimme läpi vaihtoehtoja. Lopulta päätimme ottaa riskin ja sitoutua täysin uuteen, Suomessa vielä kehittämisasteella olevaan, kansainväliseen avoimen lähdekoodin Koha-järjestelmään. Oulussa oli Kohaan ja sen kehittämiseen perehtyneitä virkailijoita, jotka pääkäyttäjinä hoitivat konversiot ja ohjasivat meidät järjestelmän saloihin.

Raahen kirjastosta tuli Outi-kirjastojen jäsen vuonna 2016, kun otimme Koha-järjestelmän käyttöömme. Samana vuonna perustettiin voittoa tavoittelematon osakeyhtiö Koha-Suomi, jossa osakkaina ovat kunnat, joiden kirjastossa on Koha-järjestelmä. Yhtiö tuottaa omistajakunnilleen Kohan ylläpito- ja kehittämispalvelut sekä toimii aktiivisesti kansainvälisessä Koha-yhteisössä.

Asiointi onnistuu ilman henkilökuntaa

Neljässä vuosikymmenessä rutiinityöt ovat hiljalleen siirtyneet koneiden ja asiakkaiden itsensä suoritettaviksi. Asiointi onnistuu, vaikka henkilökunta ei ole paikalla. Virkailijat voivat keskittyä kirjaston kehittämiseen, erilaisiin tapahtumiin sekä yhteistyöhön kaupungin muiden toimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa.

Kirjastot ovat aina kulkeneet teknisen kehityksen kärkijoukoissa palvelujen suhteen. Asiakaspalvelijan sosiaalista roolia ei pidä kuitenkaan unohtaa. Asiakaskontaktit ovat edelleenkin tärkeitä. ”Ei sinulla voi olla niin kiire, ettet ehtisi vaihtaa muutamaa sanaa asiakkaan kanssa.”

Luottamustoimissa kaksi vuosikymmentä

”Politiikka on nautinto”, Kaija sanoo Pyry Suonsivua lainaten. Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet häntä nuoresta lähtien. Luottamustoimia onkin kahden vuosikymmenen aikana kertynyt useita: opetuslautakunta, tekninen lautakunta, rakennetun ympäristön lautakunta ja sen lupa- ja valvontajaosto sekä kaupunginhallituksen varajäsenyys.

”Olen ajatellut asettua vielä kunnallisvaaleissa ehdolle”, tuore eläkeläinen miettii. Nyt on aikaakin.

Palkitsemiset

Suomen kirjastoseuran kultainen ansiomerkki, vuonna 2000
Suomen Kuntaliiton kultainen ansiomerkki 30-vuotisesta ansiokkaasta työstä, vuonna 2010
Suomen Kuntaliiton kultainen ansiomerkki 40-vuotisesta ansiokkaasta työstä, vuonna 2019
Suomen Keskustan hopeinen ansiomerkki, vuonna 2023
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitali, vuonna 2023