Jenny af Forselles – länsimaisen Suomen rakentaja

Jenny Matilda af Forselles (1869–1938) syntyi Elimäellä everstiluutnantti Fredrik af Forsellesin ja Adolfina Emelia Kellanderin tyttärenä. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1896, siis vasta 27-vuotiaana. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1900. Vuonna 1904, 35-vuotiaana hän väitteli tohtoriksi kirjallisuudentutkimuksessa.

Jenny af Forsellesin elämän vaiheet ja elämän eetos odottavat tutkijaansa. Tiedetään, että hän oli vuonna 1892 perustetun Unioni Naisasialiitto Suomessa yhdistyksen jäsen ja mukana ideoimassa Unionin ruotsinkielisen ryhmittymän uudeksi äänenkannattajaksi vuonna 1895 perustettua Nutid, Tidskrift för sammhällsfrågor och hemmets intressen -lehteä. Ehkä af Forselles sai tästä piiristä innoituksen ja kannustusta jatkaa opiskelua kohti korkeinta yliopistotutkintoa.

Jenny af Forselles aloitti varsinaisen työuransa vasta ylioppilastutkinnon jälkeen. Suomen Matkailijayhdistyksen toimistonhoitajan (1896–1905) työn ohessa hän suoritti Helsingin yliopistossa maisterin tutkinnon ja kirjoitti sen jälkeen väitöskirjaansa. Väitöskirjan aiheena oli 1700- ja 1800-luvun vaihteessa elänyt kirjailija, vapaaherra Abraham Niclas Edelcrantz (A. N. Clewberg-Edelcrantz och hans omgifning. 1903).

Tohtori af Forselles oli 1900-luvun alussa mukana monessa. Hänen päätoimensa oli ruotsin ja saksan kielen sekä historian opettaminen Helsingin yksityisessä ruotsalaisessa tyttökoulussa (1905–1937). Opettajan työn ohella af Forselles toimitti Elias Lönnrotin ruotsinkieliset kirjoitukset, jotka Svenska Litteratursällskapet i Finland julkaisi (Elias Lönnrots svenska skrifter 1 – 2. 1908–1911). Lähes tuhannen sivun toimitustyö vaati päivätyön ohella kolmisen vuotta.

Naisasianainen

Yhteiskunnallinen toiminta kuului luonnollisena osana useimpien 1900-luvun alun sivistyneiden naisten elämään. Koettiin, että oli niin paljon tärkeitä, eteenpäin vietäviä asioita. Yksi keskeisimmistä oli Suomen alueen autonomisen aseman säilyttäminen. Jenny af Forselles toimi ns. sortovuosien aikana aktivistinaisten vuonna 1902 perustamassa Naiskagaalissa.

Aktivistimiesten vuonna 1901 perustama Kagaali vastusti laittomia asevelvollisuuskutsuntoja. Naiskagaali teki samaa työtä muun muassa salakuljettamalla Suomeen kiellettyjä lehtiä ja levittämällä niitä. Se keräsi varoja vastarintatoimintaan: painotuotteisiin, aseiden hankintaan ja jääkärien lähettämiseen sotilaskoulutukseen sekä organisoi muutakin suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen tähtäävää toimintaa ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua.

Toinen tärkeä asia oli naisten oikeuksien lisääminen. Jenny af Forselleskin oli joutunut hakemaan erivapautta sukupuolestaan, kun oli ylioppilastutkinnon jälkeen pyrkinyt yliopistoon. af Forsellesin opettajan uransa ensimmäisenä kymmenvuotiskautena naisten opettajuudella oli sukupuoleen perustuvia rajoituksia, joita mikään tutkinto ei poistanut. Näistä rajoituksista ja myös nais- ja miesopettajien palkkaeroista af Forselles kirjoitti Nutid-lehdessä.

Vuonna 1915 säädettiin, että naisilla oli oikeus päästä kaikkiin opettajanvirkoihin kaikilla koulutusasteilla. Tällainen rajoittamaton oikeus oli naisten työelämässä toimimisessa vielä harvinainen poikkeus. Monilla julkishallinnon aloilla naisten eteneminen oli vielä tiukasti rajattu. Naisliikkeen edustajat vaativat naisten työn rajoitusten poistamista. Vuonna 1926 säädetty virkaoikeuslaki toi tähän paljon helpotusta, mutta ei suinkaan avannut kaikkia virkoja naisille. Palkkatasa-arvoa Jenny af Forselles ei ennättänyt kokea.

Kun yleinen ja yhtäläinen äänioikeus säädettiin vuonna 1906, Unionin piirin naisasianaiset odottivat uudelta eduskunnalta paljon. Oli suuri pettymys, kun eduskuntaan valittiin vain 19 naiskansanedustajaa ja heistäkin jopa yhdeksän Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen listoilta.

Porvarillisen puolen voittaja oli Suomalainen puolue, joka sai läpi viisi naispuolista kansanedustajaa. Suomalaisen puolueen naisten onnistumista edisti puolueen vuonna 1906 perustettu naisvaliokunta, jota johti Alexandra Gripenberg. Gripenberg pystyi myös valjastamaan Suomen Naisyhdistyksen paikallisyhdistykset nostamaan esille naisia. Unionilaiset olivat nuoria, radikaaleja naisia, jotka olivat runsas kymmenen vuotta aikaisemmin eronneet Gripenbergin perustamasta Naisyhdistyksestä, jota he pitivät liian maltillisena.

Nuorsuomalaisen puolueella, Svenska Folkpartietilla ja Suomen Maalaisväestön Liitolla ei ollut naisjärjestöä eikä paikallisyhdistyksiä, ja ne saivat läpi yhden tai kaksi naista. Naisten järjestäytyminen sekä valtakunnallisesti että paikallisesti koettiin välttämättömäksi. Unionin piirissä syntynyt Martta-yhdistysten liitto oli kasvanut varsin vahvaksi, mutta se haluttiin pitää irti politiikasta, jotta se saattoi rauhassa jatkaa hyvin alkanutta toimintaansa.

Unionin piirin naiset olivat perustuslaillisia ja kiinnittyivät kahteen puolueeseen: suomenkieliset Nuorsuomalaisiin ja ruotsinkieliset Ruotsalaiseen Kansanpuolueeseen. Molemmat ryhmät perustivat keväällä 1907, ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen oman organisaationsa, nuorsuomalaiset naiset Suomalaisen Naisliiton ja Kansanpuolueen naiset Svenska Kvinnoförbundetin.

Jenny af Forselles oli Unionin ruotsinkielisten naisten joukossa tärkeä keskushahmo ja kuului Svenska Kvinnoförbundetin ohella RKP:n puoluehallituksen toimeenpanevaan komiteaan vuodesta 1906 lähtien aina vuoteen 1916 saakka. RKP:ssä hän kiinnittyi sosiaalilainsäädännön edistämistä ajavaan siipeen. Eduskunnassa hän pyrki uudistamaan sosiaalilainsäädäntöä sekä kehittämään ja tukemaan koululaitosta – erityisesti yksityiskouluja.  

Kansanedustaja ja päätoimittaja

Jenny af Forselles asettui ehdolle eduskuntaan RKP:n listoilla. Hänet valittiin kansanedustajaksi 01.06.1909–28.02.1910 Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä ja 01.02.1911–31.10.1917 Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Eduskunnassa af Forselles nimettiin kouluksensa ja ammattinsa – ja epäilemättä myös sukupuolensa – perusteella sivistysvaliokunnan jäseneksi. Hän toimi myös valtion taloudenhoitoa ja valtion talousarvion noudattamista hoitavassa tarkastusvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Viimeksi mainittuun pyrittiin eduskuntatyön alkuvaiheessa valitsemaan kansanedustajia, jotka pystyisivät varmistamaan lakiesityksiin tehtyjen muutosten asianmukaisuuden.

Kansanedustajakautensa aikana Jenny af Forselles toimi yhdessä Dagmar Neoviuksen kanssa Unionin ruotsinkielisen Nutid-lehden päätoimittajana (1909–1916). Lehdessä af Forselles kirjoitti kirjallisuudesta, esitteli usein sekä suomalaisia että ulkomaisia naisasianaisia, naisliikkeen tapaamisia ja raportoi naisliikkeen kuulumisista eri maissa.

Jenny af Forselles julkaisi Nutid-lehden palstoilla myös valtiopäivien kuulumisia. Erityisen paljon hän kirjoitti aloitteista, joita naiset tekivät saadakseen täydet kansalaisoikeudet ja avioliitossa oikeuden omaan omaisuuteensa. 1900-luvun alun naisliikkeen keskeinen päämäärä oli saada naimisissa oleville naisille täydet kansalaisoikeudet. Se toteutui vasta vuonna 1931.

Vuonna 1918 Jenny af Forselles ei enää asettunut ehdolle kansanedustajien vaalissa. Hän ei viihtynyt eduskunnan miehisessä maailmassa, missä lähes jokaista naisasianaisten esille tuomaa aloitetta vastustettiin ja joitakin jopa pilkattiin ankarasti. af Forsellesin valtiopäiviä koskevista kirjoituksista on luettavissa pettymys kagaalin miespuolisiin yhteistyökumppaneihin. Vaikka naiset taistelivat autonomisen Suomen oikeuksista miesten rinnalla, naiset eivät saaneet samoilta miehiltä tukea eduskunnassa ajamilleen asioille.

Sosiaaalinen työ paikallistasolla kiinnosti

Jenny af Forselles valitsi käytännönläheisempiä tehtäviä voidakseen edistää itselleen tärkeitä asioita. af Forsellesia kutsui sosiaalinen työ. Mielenkiinto tähän tuli esille jo vuonna 1909 Nutidissa julkaistussa perusteellisessa pohdinnassa köyhäinhoitoa käsittelevästä mietinnöstä. Siinä hän puolusti lapsen oikeutta elää oman perheensä kanssa, vaikka perhe (usein yksinäinen äiti) joutui turvautumaan köyhäinapuun. Kun eduskunnassa tehtiin aloite aviottomien äitien lastenmurhien rangaistuksista, af Forselles esitti, että asia olisi ratkaistava parantamalla äitien ja lasten oloja. Hän puhui avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeuksien puolesta ja mainosti Ruotsissa toteutettua äitiysvakuutusta.

Sosiaalista työtä oli mielekkäämpää tehdä paikallistasolla kuin lainsäädäntötyössä. Jenny af Forselles asettuikin ehdolle Helsingin kaupunginvaltuustoon ja tuli valituksi. Valtuustossa (1919–1924) hän keskittyi työhön kaupungin köyhäinhoitolautakunnassa ja tuli viiden vuoden aikana tuntemaan henkilökohtaisesti useat lautakunnan avuntarvitsijat ja näiden ongelmat.

Samaan aikaan af Forselles toimi sosiaalihallituksen ylimääräisenä virkamiehenä (1918–1921) pyrkien luomaan uusia muotoja sosiaalityöhön. Hän toimi myös kouluhallituksen ruotsalaisen osaston neuvottelevana kouluneuvoksena 1920.

Kolmas Jenny af Forsellesin sosiaalisen työn toimintakenttä oli Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka tehtävissä (hallituksessa 1920–1930, liittovaltuustossa 1920–1938 ja Liiton Helsingin osaston hallituksessa 1922–1938) hän toimi vuodesta 1920 aina kuolemaansa saakka. af Forsellesin johtama Lastensuojeluliiton Helsingin osasto järjesti 1920-luvulla tuhansille työläisperheiden lapsille kerhoja ja kesävirkistystä sekä kasvitarhoja. Se organisoi yhdessä partiolaisten kanssa 1920–1938 vuosittain joulukeräyksen, jonka tuoton jakeluun Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautakunta osallistui.

Sotilaskotityö

Suomen Sotilaskotiliitto sai alkunsa naiskagaalin piiristä ja Jenny af Forsellesista tuli sotilaskotityössä samalla tavoin keskeinen toimija kuin kansallisessa aktivismissa. Syksyllä 1918 perustetun Förening för Soldathem – Sotilaskotiyhdistys ryhmään kuuluivat af Forsellesin ohella Helmi Arneberg-Pentti, Katri Bergholm, Tekla Hultin, Ellinor Ivalo, Helmi Krohn, Cely Mechelin, Dagmar Neovius, Emma Saltzman ja Toini Svan. He kaikki olivat kagaaliaktivisteja ja sodan aikana toimineen Kvinnornas frivilliga hjälpkomitén jäseniä.

Jenny af Forselles oli heti sodan jälkeen mukana huolehtimassa saksalaisten sotilaiden hyvinvoinnista. Hän kuului Helsingin sotilaskotiyhdistyksen rajasotilaskotityötä järjestävään komiteaan ja oli näin organisoimassa sotilaskoteja itärajalle. af Forselles vastasi myös yhdistyksen tiedotuksesta.

Vuonna 1921 Jenny af Forselles kuului työryhmään, joka valmisteli sotilaskotiyhdistysten valtakunnallista kokousta. Näillä ensimmäisillä sotilaskotipäivillä af Forselles alusti sotilaskotityöstä sotilaiden toverihengen kohottajana. Kun päivillä päätettiin ryhtyä valmistelemaan Suomen Sotilaskotiliiton perustamista, af Forselles nimettiin sääntöjä valmistelevaan komiteaan ja sitten 1922 liiton ruotsinkieliseksi sihteeriksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka.

Jenny af Forselles palveli antaumuksellisesti Suomen armeijaa sotilaskotityön kautta. Hän käytti vapaa-ajastaan ison osan liiton sihteerin tehtäviin ja tuki liittoa myös taloudellisesti. af Forsellesin esitelmiä saatiin kuulla puheenjohtajien neuvottelupäivillä ja sotilaskotipäivillä. Hän vieraili säännöllisesti Tilkan sotilassairaalassa ja vei toipuvia sotilaspoikia raitiovaunukierroksille. Toinen työmuoto oli vierailut rannikkolinnakkeissa palvelevien sotilaiden luona kirjapakettien kanssa.

Sotilaskotityön ohella Jenny af Forselles organisoi vapaussodan invalideille kesäkodin Porvoon saaristoon ja Kyyhkylän lepokodin Mikkelin lähelle. Hän myös järjesti useana 1920-luvun kesänä leirin vähävaraisille saksalaisille lapsille kiitokseksi Saksan tuesta Suomelle sodan aikana. Näillä toimilla hän halusi kiittää sodassa terveytensä menettäneitä ja valkoisen puolen liittolaisia. Hän vahvaa sitoutumistaan osoitti se, että hän itse vietti kesänsä lastenleireillä.

SANL:n ensimmäinen puheenjohtaja

Sosiaalisen ja sotilastyön lisäksi Jenny af Forselles pani alulle akateemisten naisten yhteistoiminnan Suomessa. Vuonna 1921 hänet valittiin juuri perustetun Suomen akateemisesti sivistyneiden naiset -yhdistyksen (myöhemmin Suomen Akateemisten Naisten Liitto) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1925 saakka.

Suostuminen akateemisten naisten puheenjohtajaksi oli luonnollinen jatke af Forsellesin toiminnalle, sillä SANL oli osa kansainvälistä International Federation of University Women liitto. af Forsellesin tähtäimenä taas oli läntiseen maailmaan orientoitunut itsenäinen Suomi. Valtio, joka voi päättää omista asioistaan, joka piti huolen vähäosaisistaan ja jossa nainen voi osallistua kaikkeen yhteiskunnalliseen vailla rajoituksia. IFUW:n kautta suomalaiset naiset kiinnittyivät läntiseen maailmaan. 

Akateemisten naisten toiminnassa Jenny af Forselles oli monessa mielessä paras vertaistensa joukossa. Hän kuului akateemisen koulutuksen saaneiden naisten pioneereihin ja oli väitellessään vuonna 1904 yksi ensimmäisistä suomalaisista naispuolisista tohtoreista. Monet muutkin seikat tekivät hänet erittäin sopivaksi puheenjohtajan tehtävään ja akateemisesti sivistyneitten naisten julkikuvaan. Hänen valintansa antoi mallia opettajan ammatissa toimiville naisille. Vaikuttaminen eduskunnassa, naisliikkeessä ja osallistuminen sosiaaliseen sekä maanpuolustustyöhön olivat asioita, joita yhdistys halusi jäseniään ohjata. Muistopuheessaan (1938) SANL:n puheenjohtaja Alli Wiherheimo painotti af Forsellesin ansioita nimenomaan sosiaalisen työn saralla.

Jenny af Forsellesin valinta puheenjohtajaksi myös sitoi akateemisten naisten yhdistyksen sisällissodan voittaneen valkoisen puolen joukkoon. Kun af Forselles kutsuttiin vuonna 1929 Suomen Akateemisten Naisten Liiton kunniajäseneksi, perusteluissa mainittiin yhdistyksen hyväksi tehdyn työn ohella isänmaan palveleminen. Liiton ensimmäisen historian (1949) kirjoittanut Alli Wiherheimo mainitsee af Forsellesin kunnostautumisen sodan aikana. Wiherheimo muistuttaa suomalaisten naisten osallistumisesta vapaussotaan (the national struggle for independence), mikä oli antanut heille oikeuden täysivaltaisen kansalaisen asemaan. Sodan kokemukset taas saivat naiset tavoittelemaan kansainvälistä ymmärtämystä ja hyvää tahtoa.

Jenny af Forselles kutsuttiin 1920-luvulla myös Lotta Svärd järjestön ensimmäiseksi kunniajäseneksi. af Forsellesin ansiot sortovuosien ja itsenäisyystaistelun aikana olivat lottajärjestön keskusjohtokunnan mukaan poikkeuksellisen mittavat. Perusteluissa painotettiin vapaussodan invalidien huoltoa. af Forselles toimi alusta pitäen lotissa, mutta ei läheskään yhtä aktiivisesti kuin sotilaskotityössä. Hän osallistui kuitenkin lottajärjestön julkaiseman, aktivistinaisten toiminnasta kertovan Valkoisen kirjan toimittamiseen ja kirjoitti artikkeleita Lotta Svärd -lehteen. Lisäksi hän piti paljon puheita ja esitelmiä lottajärjestön tilaisuuksissa.

Jenny af Forsellesin elämänkaari nostaa esille monia tutkimuskysymyksiä. Toivottavasti tulevassa tutkimuksessa pohditaan ainakin seuraavia teemoja:

–          Perustuslaillisen Unionin piirin naisten merkitys Suomen historiassa ja heidän kiinnittymisensä yhtäältä sosiaaliseen työhön yhtäältä maanpuolustustyöhön.

–          Naisten turhautuminen eduskuntatyöhön.

–          Naisten vaatimien perusoikeuksien vahva vastustus.

–          Naisten mukanaolo taisteluvaiheessa ja heidän syrjäytymisensä tilanteen vakaannuttua.