Leena Junkkari - kairoja kulkeva parantaja

Auhonkylän Hietalan talossa kasvanut Jaana Leena Heikintytär Kähkönen oli erikoinen nainen. Hänestä kehittyi ihmisten auttaja ja parantaja. Mistä hän, luku- ja kirjoitustaidoton sai oppinsa, ei ole tietoa. Olettaa saattaa, että hänellä oli viisaat ja tietäväiset vanhemmat.

Hietalan talo oli vauras ja karjan hoidossa mukana ollut Leena sai elämisen perustaidot käytännön läheisesti. Siihen aikaan liikkui paljon eri ammatin taitajia mm. hieroja- kupparimummoja. Jos kylällä ei ollut lapsenpäästäjä, haettiin naapurikylältä. Ehkä Leena keräsi juuri heiltä tietonsa.

Kalle Junkkarin kanssa 1893 avioitunut Leena muutti asumaan pieneen Hietalasta erotettuun torppaan. Elämä suutarina toimivan Kallen kanssa oli työntäyteistä, ja seitsemän lapsen laumalle leipä piti hakea ympäri pitäjää. Leenasta kehittyi taitava lapsenpäästäjä, ja työtä riitti uskonnollisesti suuntautuneella lestadiolaisalueella.

Niin mökkiin kuin taloon syntyi lapsia ”joka sängelle” eli joka vuodelle. Myös Leena ja Kalle olivat kuuliaisia uskovaisia. Kävivät seuroissa ja kävelivät kesällä sanan kuulolle parikymmentä kilometriä vaarojen ylitse Puolangalle.

Leena ei siis ollut mikään taikamummo vaan oppinsa kerännyt monimuotoinen parantaja.

Kalevalaiset sananparret ja kansanviisaudet ovat kiertäneet sukupolvelta toiselle. Lönnrot kierteli aikanaan salomaita ja Kainuun korpia, noukki sanan sieltä, virkkeen tuolta vikitteli hengen tulla, sanasepon sepitellä. Jaana-Leenan usein käyttämä runonpätkä Kalevalasta on 26. runo.

”Joessa tulinen koski,

koskessa tulinen luoto,

luo’olla tulinen korko,

korolla tulinen kokko:

yöt se hammasta hiovi ,

päivät kynttä kitkuttavi

tulijalle vierahalle,

saavalle käkeävälle.”

Parantaja

Vaarojen keskellä kimmelsi syvävetinen kalaisa Auhonjärvi. Päätalon lapset leikkivät pihalla hippasta.  Alma nuorimmainen huuti, vieraita tulee ja juoksi kertomaan Leena äidille, joka ihme kumma sattui olemaan kotona eikä pitäjällä lapsenpäästössä. Naapurin emännän mukana oli pieni tyttö, jonka kasvoja ja koko ihoa peitti rupinen ihottuma.

Leena katsoi tyttöä ja sanoi: ”Nyt lähettiin hoitamaan sinun tauti pois.”  Alma pääsi mukaan, vaikka vähän pelotti koko rupikonna! Veneellä soudettiin järven yli ja käveltiin metsässä olevalle lähteelle. Leena riisui lapsen alasti ja koukkasi lähteestä hienoa hiekkaa jolla hän pesi koko lapsen. Hiekka jäi iholle. Lopuksi Leena otti lisää hiekkaa, löi kourallisella lasta rintaan ja supisi:

”Tuoltapa näkkyy tulinen saari,

tulisessa saaressa tulinen sauna,

tulisessa saunassa tulinen kokko…”

Leena antoi vielä lapsen äidille ohjeen, ettei ihoa saanut pestä muutamaan päivään. Joitain aikoja myöhemmin lapselta irtosi rupi levyinä ja paljasti puhtaan terveen ihon.

Näärännäppy

Almalle oli tullut silmiin näärännäppyjä. Ei hän kurkkinut luvattomia, vaikka velipojat niin kiusoittelivat. Leena vei tyttönsä samalle metsälähteelle, jossa oli hoitanut naapurin työn ihottumaa. Leena poimi pehmeää vetistä sammalta, paineli sillä Alman silmiä ja hoki omia loitsujaan. Paraneminen tapahtui, ja Alma uskoi äidillään olevan taikavoimia. Leena hoiti usein kyläläisten silmiä, käänsi ”silmän nurin”, puhdisti pois roskat ja huuhteli keitetyllä vedellä.

Yrttijuoma

Leena käytti taitavasti luonnonyrttejä juomiin, joilla hän paransi sairaita. Alma pääsi äitinsä mukaan kylälle, kun isontalon isännän vatsakivut eivät ottaneet parantuakseen. Leena sanoi Almalle talonpihalla: ”Istu tuohon kivelle ja odota”. Leena katosi metsään ja palasi yrttien kanssa, joista hän keitti rohtoliemen. Isäntä sai neuvon juoda sitä kolmena päivänä. Isännän tauti kaikkosi.

Leenan ruskearuutuisen essuntaskusta löytyi tämän jälkeen aina täysi tupakkamassi. Silloinkin kun kaikesta muusta oli pulaa.

Kuppari

Leena oli taitava kuppari. Paha veri pakkautuu ihmisten ihonalle ja lihaksiin. Kun Leena tuli paikalle, taloissa lämmitettiin kupparisauna, jossa hän teki hoitojaan. Lehmän sarvesta vuoltu alle kymmensenttinen tynkä oli toisesta päästä peitetty eläimen suolella, joka oli kiristetty kuin rumpukalvo. Kalvossa oli pieni viilto, josta voi imeä verta sisälle, kun lämmitetylle iholle tehty viilto avautuu imusta. Veri jää sarven sisälle, kunnes se hyytyy. Sarvi poistetaan ja veri pestään pois. Parhaimmillaan törrötti kymmenkunta sarvea hoidokin selkäpuolella.

Tämä ei vaatinut mitään loitsulukuja. Selvää taitoa koko kuppaus.

Toisin oli, kun kylän lehmät olivat kadonneet metsään. Tultiin hakemaan Leenaa apuun.

”Metsän peitossa ovat”, huokasi Leena ja läksi hakemaan karjaa. Metsästä lehmät juoksivat kotia niin lujaa, että vaahto roiskui suupielistä!

Lapsen päästäjä

Puolangalla oli kunnanlääkärinä juutalaista syntyperää oleva tohtori, joka ei aina arvostanut Leenan kätilötaitoja. Kuuselassa oli synnytys alkanut. Siellä sanottiin, että Leenaa ei haeta. Pitää hakea oikea lääkäri. Tohtori sattui olemaan kalareissulla ja maisteli vapaalla ollessaan mielellään pirtua. Tuiterissa oleva lääkäri saatiin synnytykseen, mutta hän tunaroi niin pahasti, että lapsen napanuora jäi sitomatta.

Leena kotonaan tunsi, että nyt pitää lähteä Kuuselaan emännän vatsan kuntoa katsomaan, kun synnytys on niin lähellä. Perillä Leena toimi omien taitojensa mukaan, sitoi napanuoran lapselta ja valvoi yön lapsivuoteen vierellä.

Tohtori palaa aamulla kalareissulta katsomaan lapsiäitiä, mutta saa vastaansa vihaisen Leenan, joka räpsäyttää verisellä vaatteella tohtoria päin näköä!

Tietäjä

Oli siinä Leenassa jotain vanhanajan tietäjää. Verenseisautus onnistui pelkällä sanomisella ”veri ei tule”.

Mitä lie ollut silloin, kun Leena sattui paikalle auttamaan auto-onnettomuudessa ollutta miestä. Leena sitoi murskaantuneen käden, ja mies kuljetettiin lääkärille. ”Voi perkele, kuka tämän siteen teki”, kiroili ärhäkkä tohtori. Ihmeekseen hän löysi kaikki luut ja suonet potilaan kädestä taitavasti omille paikoilleen laitettuna. Käsi parani entiselleen.

Mehiläismummo

Lapsille suuri ihme oli Leenan mehiläisystävyys. Paljain käsin hän kaivoi heinäpellon reunalta mehiläispesän hunajat. Mehiläiset juoksivat pitkin käsivarsia, mutta eivät pistäneet Leenaa.

Ampiaispesällä tapahtui samanlainen ihme. Pistäjät jättivät Leenan rauhaan.

Innokkaita kykyjenetsijöitä hän vain lohdutti sanomalla: ”Ei teillä ole niin paljon uskoa!”

Isoäitinä Häikiössä

Leena matkasi Yli-Utokselle Alma tyttärensä luokse lapsenpäästäjäksi aina tarvittaessa. Leena-mummo saapui taas maaliskuun kevääseen, kun äidilläni oli kuudes raskaus. Lapsia oli kahdeksan, sillä kaksosia meille siunaantui kaksin kappalein.

Kamarin sivustavedettävässä äitini synnytti. Lattialla nukkui siskoni, tietämättä huoneessa olevasta tapahtumasta. Aamuyön valjetessa Leena herätti hänet katsomaan pikkusiskoa. Äitini sai levätä muutaman päivän. Tomera mummo hoiti taloutta isä-Emilin kanssa ja piti pojankoltiaiset ”herran nuhteessa.”

Ehkä Leena-mummo tartutti meihin käsillä tekemisen taidon. Hänen helliin ja taitaviin käsiinsä me lapsenlapset saimme syntyä.

Piippu

Piippu oli Leenan ystävä ja pahe, vielä kuolinvuoteellakin. Sen hän pyysi käteensä, vaikka ei voinut sitä heikkoudeltaan polttaa. Uskollinen virsikirja toisessa kädessä, Leena pyysi avaamaan ikkunan ja sanoi ”hakijat ovat tulleet”.

Ystävällisen Leenan lämmin hymy säteilee meille vuosikymmenten takaa. Hän oli rauhallinen persoona, auttoi ja tarinoi. Käveli, hiihti yli kairojen ja jakoi sydämensä tarvitseville kupparin pussin uumenista!