Runoilija ja kääntäjä Irene Mendelin (1864-1944) oli ensimmäinen suomeksi runokokoelmia julkaissut nainen ja oman aikansa naisasianainen. ”Hiljaa juuri kuin lammen laine” on Irene Mendelinin sanoittama laulu.

Keski-Suomen Suojeluskuntalainen tammikuun numerossaan vuonna 1925 onnitteli Irene Mendeliniä hänen 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi seuraavin sanoin:

”Irene Mendelin ei ole koskaan pyrkinyt loistamaan. Hän on tehnyt työtä kaikessa hiljaisuudessa ja äärimmäisessä vaatimattomuudessa. Mutta näinkin on hänellä kirjallisen työnsä ohella takanaan paljon yhteiskunnallistakin työtä, joka puhuu sydämen ja jalojen tunteiden ihmisestä. Mainitsemme vain hänen osuudestaan raittius-, eläinsuojelus- ja suojeluskuntatyössä.”

Synnyinkoti Koivikko

Aina Irene Mendelin näki päivänvalon Jyväskylässä 1864 ja hän kuoli Saarijärvellä 1944. Hän syntyi pälkäneläisen lukkarin pojan, asiamies ja vääpeli Carl Edvard Mendelinin (1827-1878) ja Maria Sofia Ahlqvistin (1828-1906) perheeseen. Heillä oli seitsemän lasta, joista Irene oli toiseksi nuorin. Irenen äidinkieli oli ruotsi.

Muutettuaan opintojensa jälkeen takaisin Jyväskylään asui Irene synnyinkodissaan Koivikossa Jyväskylän laidalla sairaalloisen äitinsä kanssa ja kirjoitti. Koivikko-nimen saanut talo lehtipuisella tontilla Väinönkatu 24:ssa, jonka isä Carl Mendelin oli ostanut kesällä 1864. Koivikko merkitsi paljon Irenelle. Hän jopa kirjoitti hyvästit lapsuudenkodilleen maaliskuussa 1927 Sisä-Suomi-lehdessä. Runokokoelmat Koivikko I ja Koivikko II ovat saaneet nimensä synnyinkodin mukaan. Koivikko merkitsi runoilijalle samaa kuin lohdutus ja vartija. 

Irene Mendelin hankki elantonsa pääasiassa kirjallisilla töillä vuoteen 1906 saakka. Vuodet 1906-1929 hän toimi Jyväskylän tullikamarissa rahastonhoitajana. Virassaan hänen tehtävänsä oli käsitellä valtiolle tulevia tuloja ja tästä työstä hän sai tyypillisesti naisille maksettua vaatimatonta palkkaa, vajaa 1000 markkaa kuukaudessa. Hän jätti kassanhoitajan tehtävät täysinpalvelleena ja muutti asumaan Saarijärvelle vuonna 1929 veljensä Viktorin naapuriin Mendelinin mäelle. 

Työnteko ja kirjalliset työt takasivat sen, että Irene pystyi taloudellisesti vastaamaan synnyinkodistaan ja osin myös äidistään, joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1878. Tulonlähteeksi muodostui tilausrunoilu ja puheiden kirjoittaminen, joita tilasivat eri lehdet ja albumit sekä useat raittiusseurat, eläinsuojelu- ja naisyhdistykset ympäri Suomea. 

Irene Mendelin avusti säännöllisesti Jyväskylässä ilmestyvää Keski-Suomi-lehteä ja toimi sen virallisena toimittajana vuoden verran 1890-luvulla. Lehti oli suomenmielisten pää-äänenkannattaja vuosina 1886-1890 ja ajoi ohjelmassaan radikaalia politiikkaa, lupasi jatkaa kansallis- ja kielikysymysten ajamista, kiinnittää huomiota raittius- ja naisasiaan ja työväenkysymyksiin. Teemoihin joita Irene Mendelin kannatti. 

Opiskelua Helsingin Suomalaisessa jatko-opistossa

Irene kävi kotikaupungissaan Jyväskylässä suomalaista tyttökoulua ja valmistui 1882. Hän toimi opettajattarena useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Muutaman vuoden päästä hän jatkoi opintojaan Helsingin Suomalaisessa jatko-opistossa vuosina 1889-1893 juuri ennen kuin täytti 25 vuotta. Jatko-opistosta sai opettajan pätevyyden ja hän pystyi elättämään itsensä ja näin ollen olemaan täysivaltainen, itsellinen nainen. Ja pitää muistaa, että palkallinen työnteko tuohon aikaan oli mahdollista vain naimattomilla naisilla ja vain joissakin ammateissa. 

Suomenmieliset Ida ja Bernhard Godenhjelm olivat perustaneet yhdessä seitsenluokkaisen Helsingin ensimmäisen suomalaisen tyttökoulun 1869, jonka johtajana toimi Bernhard Godenhjelm (1840-1912). Tyttökoulun yhteyteen he perustivat vuonna 1881 Helsingin Suomalaisen jatko-opiston, jonka johtajana Bernhard toimi vuodet 1881-1886. Jatko-opiston perustaminen oli tärkeä virstanpylväs suomalaisten naisten koulutuksen historiassa ja se oli pitkään tärkein oppilaitos suomea puhuville. 

Lapseton aviopari Godenhjelm sai oman suojatin ”jatkolaisten” joukosta, nimittäin Irene Mendelinin, johon he kiintyivät.  Bernhard Godenhjelm Kaisa Aleniuksen mukaan kannusti ja rohkaisi Ireneä tarjoamaan runokokoelmaansa kustantajalle. Laadukkaassa Jatko-opistossa opiskelivat myös tulevat kansanedustajat Tekla Hultin, Hilda Käkikoski, Alli Nissinen ja Ida Wemmelpuu sekä tulevista kirjailijoista mm. Hilja Haahti, L. Onerva ja Selma Anttila. 

Vapaaehtoistyötä monessa yhdistyksessä

Irene oli paikallisen Marttayhdistyksen puheenjohtajana vuodet 1905-1915. Keski-Suomen eläinsuojelusyhdistyksen sihteeri 1912–1916 ja puheenjohtaja 1916–1929, jäsenenä Manneheimin Lastensuojeluliiton Jyväskylän paikallisosastossa, Vanhojen kotiyhdistyksessä ja Keski-Suomen Nuorisoseurassa. Hän oli Suomen Naisyhdistyksen, Naisiasialiitto Unionin ja Suomalaisen Naisliiton toiminnassa mukana.

Irene Mendelin oli Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osaston perustajajäsen ja toimi virallisena kokousedustajana Naisliiton kokouksissa. Vuonna 1907 olivat nuorsuomalaiset naiset perustaneet valtakunnallisen suomenkielisten perustuslaillisten naisten yhdistyksen nimeltään Suomalainen Naisliitto. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori ja tuleva kansanedustaja Tekla Hultin (1864-1943), opiskelutoveri Jatko-opistosta ja samana vuonna syntynyt kuin Irene Mendelin.

Kaiken yllämainitun lisäksi raittiusaatteen edistäminen oli lähinnä sydäntä. Raittiusasian parissa hän työskenteli neljä vuosikymmentä. Hän oli alusta asti mukana Keski-Suomen raittiuspiirin johdossa ja vuodesta 1915 toimi piirisihteerinä vuoteen 1929. Hän oli mukana agitoimassa jo vuonna 1899 Jyväskylässä toteutunutta suurta juomalakkoa. Raittiuspiirin kunniajäseksi hänet nimitettiin vuonna 1933. Raittiuden ystävien aktiivijäsenten kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa aina kuolinvuoteen 1944 asti.

Ja kaiken lisäksi hän oli aktiivinen puoluepolitiikassa sittemmin Kansallisessa kokoomuspuolueessa toimien sen naisjärjestön Jyväskylän osaston puheenjohtajana. Hän kuului vuosikausia nuorsuomalaisiin ja sittemmin perustuslaillis-suomenmielisiin paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Mendelinin jäämistöstä on löytynyt Nuorsuomalaisen puolueen keskustoimikunnan, piiritoimikuntien sekä naistoimikuntien asiakirjoja ja kirjelmiä vuosilta 1905-1908.

Mendelin oli myös mukana Lotta Svärd -yhdistyksessä varsinkin Suomen kansalaissodan aikana ja jatkoi aktiivisena jäsenenä yhdistyksen perustamisesta aina kuolemaansa saakka. 

Kirjallinen työ

Irene kirjoitti paljon jo lapsuudestaan saakka. Mutta hän ei uskonut omiin kirjallisiin kykyihinsä. Tarjota runokokoelmaa kustantajalle ei ensimmäiseksi tullut mieleen. Onneksi opettaja ja ystävä Bernhard Godenhjelm ja hänen puolisonsa Ida kannustivat nuorta runoilijatarta. 

Otavan kustantama ilmestyi runokokoelma Koivikossa I vuonna 1893. Runokokoelma on ensimmäinen suomalaisen naisrunoilijan kirjoittama. Koivikossa II ilmestyi Öhrnbergin kustantamana 1899 ja kolmas Lehtisiä koivikossa 1915 Gummeruksen ollessa kustantajana.

Ylen toimittaja Kaisa Alenius, joka on tehnyt pro gradu -tutkielman Irene Mendelinin tuotannosta, artikkelissaan Koivikosta Mannilan männikköön kertoo näin Mendelinin runoudesta:

”Mendelin vaati taiteelta aina aatetta ja kauneutta. Realismia hän hieman vieroksui. Hän kirjoittikin runonsa romanttisessa ja idealistisessa hengessä. Mendelin ei etsinyt runoissaan yhteiskunnan epäkohtia realistien tapaan tai ammentanut mytologioista kuten symbolistit. Mendelin koetti viedä rakkauden ja

oikeudenmukaisuuden aatteita luomalla kuvia, joissa ne toteutuvat. Tässä mielessä Mendelin on vanhempien miesten, Runebergin ja Topeliuksen jälkeläinen.”

Irene myös suomensi maailmankirjallisuutta. Hän suomensi runoja, kertomakirjallisuutta ja näytelmiä ruotsista, norjasta, ranskasta ja saksasta 1890-luvun alusta vuoteen 1929 saakka. Valtakunnallisesti merkittävää oli näytelmäsuomennokset Suomalaiselle Teatterille.

Suomen Nainen vuodelta 1925 lainaa Suomalaisen Teatterin perustajan ja johtajan Kaarlo Bergbomin sanoja, jossa Irenen työn laatua kuvataan kauniisti seuraavin sanoin: 

”Kun luin Wasantasheman, huomasin, että Irene Mendelinillä on suloa, kun luin Makkabealaiset, huomasin, että hänellä on voimaa, kun luin Sapphon, huomasin, että hänellä on henkeä.”

Ei Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historiassa eikä Tarkiainen-Kauppinen Suomalaisen kirjallisuuden historiassa ole mainittu Irene Mandelinin nimeä. 

Muistolaatta ja katu 

Irene Mendelinin muistolaatta sijaitsi ennen Saarijärvellä Paavontie 50:ssä metsämökin seinässä (Erkki Limingoja, valmistunut ja paljastettu 1969, kupari). Siirretty museon esinekokoelmaan 11.11.1991, rakennus purettu 1990-luvulla. 

Irene Mendelinin Jyväskylän ajasta kertoo yliopistoalueen vieressä oleva kadun nimi, Mendelininkatu. Kirjailija asui pitkään nykyisen Vanhan Tiilitalon kohdalla Kauppakatu 41:ssä olleessa talossa, jonka puutarha oli erityisen suuri ja kaunis. Jyväskylä halusi palkita Irene Mendelinin, joka saavutti merkittävän kulttuurisen ja sosiaalisen aseman kotikaupungissaan, nimeämällä kadun hänen sukunimensä mukaan.

Irene Mendelinin hauta sijaitsee Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. 

Lisälukemista: Kaisa Alenius, Oikeudentunnon ja rakkauden suuret aatteet. Irene Mendelin aatehistorian, kulttuurihistorian ja sosiaalihistorian risteyksessä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2005.