Ilmi Marttinen - alansa voimanainen

Hämeenlinnalaisella Ilmi Marttisella on monta roolia. Hänet tunnetaan taitavana balettipedagogina ja tanssikasvatuksen kehittäjänä, mutta hän oli myös omintakeisen lastentanssin opetussuunnitelman luoja ja koreografi, järjestönainen, säveltäjämiehensä tuki, kuusihenkisen perheen äiti ja nykyään sukunsa yhteen kokoaja.

Jatketaanko yhdessä tästä?

”Jatketaanko yhdessä tästä?” kysyttiin Ilmi Tuomistolta hänen astuessaan junasta Helsingin asemalaiturille. Kysyjä oli pianisti Tauno Marttinen.

Oli sotavuosi 1944. Elsa Puolanteen tanssiryhmä oli esittänyt Tauno Marttisen säveltämää Valoa kohti -tanssiteosta Lapin kiertueellaan. Vasta tavannut pari päätti jatkaa yhdessä, ja muutaman kuukauden kuluttua 22-vuotias tanssija, joka harrasti tekstiilitaidetta, ja 32-vuotias pianisti, joka tahtoi säveltäjäksi, vihittiin avioliittoon. Häätilaisuuden aloitti Tauno Marttisen säveltämä Häämarssi.

Näin alkoi taiteilijaparin yhteinen, 64 vuotta kestänyt värikäs ja työntäyteinen taival. Sen rakennusaineina olivat yhteistyö, tekemisen ilo sekä innostus ja herkeämätön energia. Rohkeutta ei puuttunut kummaltakaan. He halusivat luoda yhdessä uutta. Siirryttyään vuonna 1950 Helsingin normeista epävarmuuteen Hämeenlinnaan he loivat elämälleen varmat tavoitteet: Ilmi Marttinen tanssinopetuksen, Tauno Marttinen musiikinopetuksen ja säveltämisen saralla.

Virikkeellinen kasvuympäristö  

Ilmi Tellervo Tuomisto syntyi Helsingissä 17. maaliskuuta 1922. Hän kasvoi virikkeisessä ympäristössä, mikä vaikutti läpi elämän.

Merkityksellisiä olivat lapsuusvuodet edistyksellisessä Kotikallion päiväkodissa, jossa kiinnitettiin paljon huomiota aistien, älyn ja tunne-elämän kaikinpuoliseen kehittämiseen. Kotikalliossa oli liikuntaa, musiikkia, puutarha ja kirjasto sekä aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa kouluikäisille. Siellä Ilmi aloitti voimistelun, kävi pianotunneilla ja osallistui käsityö- ja taidekerhojen toimintaan. Siellä syntyi myös tanssikipinä. Ilmi aloitti 16-vuotiaana tanssiopinnot Esteri Suontaan koulun liikuntatunneilla opettajinaan muun muassa Elsa Puolanne ja Mirri Karpio. Hämeenlinnaan muutettuaan hän kävi tanssitunneilla Tampereella ja Helsingissä.

Pariskunnasta näkyvä kulttuuritoimija

Hämeenlinnassa Ilmi Marttinen oli mukana puolisonsa Tauno Marttisen perustaessa vuonna 1950 Hämeenlinnan Musiikinystävät ry:n ja sen ylläpitämän musiikkiopiston, jossa oppiaineena oli aluksi musiikin lisäksi myös baletti. Opettajaksi saatiin Suomen Kansallisoopperan balettimestari Alexander Saxelin.

Ilmi Marttinen toimi puolisonsa kanssa näkyvästi Hämeenlinnan kulttuurielämässä osallistuen Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen vireään toimintaan. He tapasivat konserteissa, teatterissa ja taidenäyttelyissä kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjallisuuden ja näyttämötaiteen ammattilaisia sekä kaupungin kulttuurielämän kehittämisestä kiinnostuneita kaupunkilaisia.

Taiteilijapariskunnan koti oli aina avoinna taiteilijoille ja taiteiden ystäville.  Nämä toivat ajassa liikkuvia vaikutteita Helsingistä ja eri puolilta Suomea. Välillä pitkäksikin venyneet vierailut toivat perheen arkeen eloa ja jännitystä.

Uusi Liikunta- ja Balettikoulu syntyy

Ilmi Marttinen koki tanssinopetuksen Hämeenlinnassa niin tärkeäksi, että perusti vuonna 1952 Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun. Opetustiloina toimivat koulujen voimistelusalit, ja opettajiksi hän sai Suomen Kansallisoopperan tanssijoita.  Oppilaita oli aluksi kolmisenkymmentä, ja eri-ikäiset harjoittelivat samoilla tunneilla.

Hämeenlinnalainen kulttuuriympäristö oli varauksellinen ja syttyi hitaasti uusiin ideoihin. Tanssi uutena ja outona taidemuotona herätti pitkään ennakkoluuloja. Ilmi Marttinen saikin kauan ponnistella läpi taloudellisten ja henkisten vastusten.

Nelilapsisen perheen äitinä Ilmi Marttinen huolehti arjen sujumisesta kotiapulaisen avulla. Kiireiset talvikaudet vaihtuivat kesälomilla lepoon ja uuden oppimiseen.  Hän ymmärsi myös hyvin säveltäjäpuolisonsa työn vaativuuden ja järjesti kotiin säveltämiseen tarvittavan hiljaisuuden.

Perhe eli tiiviisti taiteiden välimaastossa. Tästä seurasi luonnollisesti, että kaikki neljä lasta löysivät elämäntyönsä taiteiden parista.

Tanssijasta kehittyy innostava opettaja

Kiinnostus tanssinopetukseen  heräsi Hämeenlinnassa, ja oppilasmäärä kasvoi.  Ilmi Marttinen alkoi itse opettaa nuorimpia oppilaita. Hän pyysi puolisoaan säveltämään koreografioihinsa sopivia kappaleita. Ensimmäiset tanssit omistettiin omille tyttärille: Silmänsä sulkeva nukke Kristiinalle ja Kukkakorivalssi Helenalle.  Avioparista tuli näin myös dynaaminen työpari.

Oman koulunsa opetussuunnitelmaa luodessaan Ilmi Marttisella oli vahva näkemys siitä, että opetuksella täytyy olla johdonmukainen sisältö, metodit ja tavoitteet.  Baletin perusteet ja nykytanssin elementit olivat mukana pienimpienkin oppilaiden tansseissa, ja vaativuus lisääntyi asteittain. Oppilaille kehittyi vuosien kuluessa kymmenien tanssien monipuolinen ohjelmisto, ja heidän tekniset ja tanssilliset sekä ilmailulliset taidot karttuivat luontevasti. Parissakymmenessä vuodessa Ilmi Marttisen johtaman koulun oppilasmäärä kasvoi lähes kahteensataan, ja tanssin opetus sai omat tilat isosta puutalosta Lahdensivuntieltä.

Lapsena Ilmi Marttinen oli ujo ja sairastui aina salaperäisesti esiintymishetken koittaessa. Tarve ilmaista ja esiintyä oli suuri, mutta isot paineet kävivät ylivoimaisiksi. Mutta tanssipedagogin työssään hän pystyi kompensoimaan näitä pettymyksiään tehdessään tansseja muille, lapsille ja nuorille. Oppilasnäytöksissä hän toimi kuuluttajana ja magnetofonin käyttäjänä.  Alkuvuosina hän myös suunnitteli ja ompeli pukuja, joissa saattoi hyödyntää kiinnostustaan väreihin ja lyhytaikaisia opintojaan Taideteollisen korkeakoulun ja Wetterhoffin kursseilla.

Klassisen baletin pedagogiksi

Ilmi Marttinen loi oman työnsä. Kehittyäkseen hän opiskeli jatkuvasti uutta ja etsi hellittämättä tietoa tanssitaiteesta. Hänellä oli selkeä näkemys, mikä edisti kasvuikäisten motorista kehitystä ja taideaistia.

Balettitekniikan johdonmukaisuus ja harmonia kiinnostivat pohjattomasti ja hän perehtyi tiiviisti klassisen baletin pedagogiikkaan.  Hän korosti opetuksessaan alusta alkaen baletin tekniikan tärkeyttä ja osallistui vuosikymmenten ajan pedagogikursseille Helsingissä.

Opetustyönsä Ilmi Marttinen teki niin perusteellisesti kuin aikuisena uuden asian omaksunut vain voi tehdä. Tuntien omassa kehossaan baletin vaikeudet hän opasti oppilaansa hitaaseen ja järjestelmälliseen työskentelyyn mahdollisimman suuren tyylipuhtauden saavuttamiseksi. Vaganova-koulun ankara, tinkimätön puhdaslinjaisuus loi ongelman: Miten yhdistää tanssin ilmaisevuus ja vauhdikkuus sekä baletin tinkimätön tekniikka ja estetiikka? Tässä kamppailussa Ilmi Marttinen menetti jotain luovuutensa ytimestä, mutta ei sisustaan ja tarmostaan.

Uutta näkemystä työhönsä Ilmi Marttinen sai tutustuessaan karakteritanssiin kursseilla, joiden opettajina olivat muun muassa Irja Koskinen, Seija Silfverberg ja Ilma Adamson. Karakteritanssin elementtejä näkyykin hänen myöhemmissä koreografioissaan.

Jatkuvasti uutta oppimassa

1960-luvulla moderni tanssi ja jazztanssi tulivat Suomeen.  Moderni tanssi synnytti laajan taidetanssin kirjon. Tämä nykyisin nykytanssiksi nimitetty laji otettiin myös Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun opetusohjelmaan – ensimmäisenä opettajana oli Riitta Vainio, myöhemmin muun muassa Leena Gustavson.

Ilmi Marttinen laajensi tanssitietämystään opiskelemalla steppiä ja itämaista tanssia käyttäen kaikkea oppimaansa opetuksessaan ja koreografisessa työskentelyssään.

Tiukkana ja ankaranakin pidetty opettaja tiesi, mihin määrätietoisimmat ja lahjakkaimmat oppilaat ylsivät.  Jokainen oppilas oli kuitenkin tärkeä omine taitoineen ja kykyineen. Tärkeintä oli innostus ja halu oppia. Vuosittainen kohokohta oli, kun oppilaiden kanssa käytiin katsomassa Suomen Kansallisoopperan baletin esitystä Helsingissä.

Koreografioita Linnanmäelle ja televisiolle

Vuosien mittaan opetuksen tueksi syntyi lähes 70 tanssia. Tanssiryhmät esiintyivät omien näytöstensä lisäksi Suomen Television lastenohjelmassa Sirkus Papukaija, Linnanmäen esityslavalla ja Satukirjan lehtiä -tanssisarjan Pikku Kakkosessa, jonka   TV2 kanava taltioi. Ilmi Marttinen laati koreografiat myös moniin miehensä näyttämöteoksiin, muun muassa Mestari Pateliniin, Kihlaukseen ja Tulitikkuja lainaamassa -teokseeen. Hänen laatimansa moni-ilmeiset koreografiat vaativat rohkeutta ja ilmaisukykyä esittäjiltään, mutta eri-ikäiset oppilaat saivat tuntea ja kokeilla ilmaisunsa rajoja. Niihin kuului intialainen tanssi, joka oli koreografisesti huikein ja teknisesti vaativin. Se vaati hyvää kehon ja rytmiikan hallintaa. Taidokkaasti tehdyt puvut ja rytmiä korostavat nilkkahelistimet loivat taianomaisen ja orientaalisen tunnelman.

Taiteilijapariskunnan yhteistyönä valmistui myös ensimmäinen kokoillan baletti Lumikuningatar vuonna 1971. Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun ohjelmistossa nähtiin myös tanssiteokset Tanssillinen messu vuonna 1972 Hattulan Pyhän Ristin kirkossa ja baletti Ruma Ankanpoikanen vuonna 1982 Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Nämä kokoillan teokset maksoivat paljon ja vaativat taiteellisia ponnistuksia, mutta  veivät koulun opetusta eteenpäin.

Määrätietoinen ja loputtoman tarmokas

IImi Marttinen huolehti koulunsa opetuksen monipuolisuudesta. Hän palkkasi taitavia opettajia, joiden koreografiset taidot rikastuttivat näytösohjelmistoa. Koulun opetusohjelmassa oli lastentanssin ja baletin lisäksi nyky-,  jazz- ja historiallisia tansseja, tanssin historiaa, itämaista tanssia, flamencoa, joogaa, taijita ja steppiä. Hän järjesti kesäkursseja ja oppilasesiintymisiä, osallistui tanssitapahtumiin ja huolehti koulunsa hallinnollisista töistä. Hän oli alansa voimanainen, määrätietoinen, loppumattoman tarmokas, utelias ja opinhaluinen.

Kesäisin Hämeenlinnassa pidetyille kursseille saatiin opettajiksi muun muassa Uno Onkinen, Marita Ståhlberg, Sonja Tammela, Juhani Teräsvuori, Heikki Värtsi ja Liisa Priha.

Ilmi Marttinen sai sytytettyä tanssikipinän oppilaisiinsa. Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun oppilaita on valmistunut tanssin alan ammatteihin, tanssijoiksi, tanssin opettajiksi ja koreografeiksi. Tanssipedagogi ja Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulu ovat saaneet vuosien aikana apurahoja ja tunnustusta. Vuonna 1997 Ilmi Marttinen valittiin Vuoden Hämeenlinnalaiseksi.

Vähitellen Ilmi Marttinen siirtyi huolehtimaan koulunsa hallinnollisista töistä opetuksen siirtyessä nuoremmille opettajille. Hän piti tanssioppilaitostaan vuoteen 2002, 80-vuotiaaksi.

Vuonna 2002 Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun tanssinopetus liitettiin 50 itsenäisen vuoden jälkeen, uudelleen musiikinopetuksen yhteyteen Hämeenlinnan Sibelius-opiston tanssiosastoksi ja valtionavun piiriin.

Kulttuurivaikuttaja  ja järjestönainen

Ilmi Marttinen, järjestönainen ja visionääri, on ollut monessa mukana. Perustettuaan Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulun hän oli mukana perustettaessa Balettipedagogien ja Suomen Tanssioppilaitosten liittoa ja toimi niiden hallituksissa. Tuloksena oli 1990-luvulla muotoutunut taiteen perusopetuksen rakennelma,   jossa  musiikki,  tanssi, teatteri  ja  kuvataide  saivat  omat opetussuunnitelmansa. Vuonna  1969 Ilmi Marttinen hyväksyttiin Suomen Tanssitaiteilijain Liiton opettajaksi, ja hän on toiminut  erityisesti  baletin valtakunnallisen opetussuunnitelman aikaansaamiseksi.

Vuosikymmeniä Ilmi Marttinen on kiinnostuneena seurannut tanssialan huimaa kehitystä ja laajenemista Suomessa. Taidekasvatus, jota hän sai Kotikallion päiväkodissa, on tullut lähes kaikkien lasten ulottuville.

Isoisoäiti osallistuu edelleen

94-vuotias Ilmi Marttinen seuraa aikaansa ja käy mielellään teatterissa ja konserteissa sekä kuuntelee äänikirjoja. Hänet näkee usein myös Suomen Kansallisoopperan katsomossa, ja hän on radion kulttuuriohjelmien suurkuluttaja, sillä hän haluaa tietää enemmän, oppia enemmän, jatkuvasti. Isoisoäiti on aina mukana innokkaasti järjestämässä juhlahetkiä perheen yhteisessä loma-asunnossa lastensa ja lastenlastensa kanssa. Hän nauttii suunnattomasti, kun ympärillä on elämää, tapahtumaa ja liikettä. Silloin hänestä välittyy sitä nuoruuden rohkeutta, aktiivisuutta ja peräänantamattomuutta, josta me nuoremmat voimme ottaa opiksemme.