Maisteri Ida Sarkanen oli sisäistänyt naisasian ja toimi sen mukaisesti olemalla kansanedustajaehdokas useampaan kertaan ja oli arvostettu luennoitsija, joka lukuisissa tilaisuuksissa kertoi naisasiasta ja avioliittolain uudistamisesta.

Ida Vilhelmina Mikkonen syntyi Keiteleellä vuonna 1885. Isä oli nimeltään Aapeli Pekanpoika Mikkonen (1856-1906) ja äiti Anna Maria (1851-?) o.s. Jäntti. Perheessä oli neljä lasta.

Avioliitto Vilho Sarkasen kanssa

Kesäkuun Helsingin Sanomien uutisissa vuonna 1911 ilmoitettiin, että viipurilainen filosofian kandidaatti Ida Mikkonen oli vihitty avioliittoon hovioikeuden auskultantti ja kauppiaan pojan Sortavalasta kotoisin olevan Vilho Sarkasen (1884-1940, ent. Subrinsky) kanssa. Heille syntyi  kolme poikaa: Antti (1914-1991), Jaakko (1916-1992) ja Kyösti (1921-1990). Kyösti Sarkasesta tuli tunnettu tiedemies, suomalainen puukemian tutkija ja Yhdysvalloissa työskennellyt professori. 

Idan aviopuoliso Vilho Sarkanen valmistui Helsingin yliopistosta molempien oikeuksien kandidaatiksi vuonna 1912. Sarkasella oli asianajotoimisto Karjalan Asianajotoimisto Oy Viipurissa ja Pietarissa ja Helsingissä nimeltään Vilho Sarkasen asianajotoimisto vuosina 1912-1940. Hän toimi myös lyhyen ajan Viipurin läänin vt. kuvernöörinä 1917.

Ida ja Vilho Sarkasen omistama Ryymä-niminen tila Ruskealan pitäjän Ruisselän kylässä pinta-alaltaan 3,98 ha pakkohuutokaupattiin 1935 Helsingin Osakepankin saatavasta.

Kansanrunouden opiskelija

Ida o.s. Mikkonen opiskeli ylioppilaaksi tulonsa jälkeen kansanrunoutta. Hän sai useita stipendejä mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta. Wiipurilaisen Osakunnan albumissa vuonna 1910 julkaistiin Ida Mikkosen kirjoittama yhteenveto keräämistään tuloksista nimellä Kansanrunouden keräystyö viipurilaisen osakunnan alueella vv. 1847-1900. 

Ja työ sai kehuja! Kotiseutu Suomen Kotiseutututkimuksen äänenkannattaja nimimerkillä A. M. T. kirjoittaa 1910 Idan keräystyöstä seuraavasti : Nyt vaan huomautan Ida Mikkosen kirjoitusta Kansanrunouden keräystyöstä Viipurilaisen Osakunnan alueella vv. 1847-1900. Juuri tällä tapaa tulee työt suunnitella, ottaa selkoa kaikesta jo löytyvästä ainehistoriasta, ja tulokset tulevat olemaan hämmästytävät.”

Eduskunta- ja kuntavaaliehdokas

Eduskuntavaaleisssa 1929 Ida oli vaalipiirin edistysmielisten naisten ehdottomana ehdolla Kansallisen Edistyspuolueen edustajana Viipurin 1. läntisessä vaalipiirissä. Hän oli ns. villillä listalla, oli jäänyt siis puolueen vaaliliiton ulkopuolelle. Ja annetut äänet menivät hukkaan. 

Taas seuraavana vuonna oli eduskuntavaalit. Vaaleissa 1930 Ida oli Kansallisen Edistyspuolueen Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaana. Hän oli yhden hengen listalla ja olisi oman kannatuksensa perusteella mennyt läpi, mutta jäi kahden hengen listajärjestelyn tähden valitsematta.

Elokuussa 1933 Naisten ääni julkaisi eduskuntavaaleissa olleiden kaikkien naisehdokkainen saadut äänimäärät koko valtakunnassa. Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä valittiin Kokoomuksesta ja Sosialidemokraattisesta puolueesta naisedustajia. 

Liberalistisia ajatuksia ajava Kansallista Edistyspuoluetta edustanut Ida Sarkanen sai 484 ääntä, Kokoomuksesta Kaino Oksanen tuli jälleen valituksi ja hän sai 4370 ääntä.  Sosialidemokraattien valitut kansanedustajat olivat Hilja Pärssisen, joka oli kahdella listalla, sai yhteensä 6271 ääntä ja Elsa Metsäranta 4079 ääntä. Vaatimaton oli Ida Sarkasen äänimäärä.

Myös eduskuntavaaleissa 1936 Ida oli ehdolla Kansallisen edistyspuolueen listoilla Viipurin läntisessä vaalipiirissä samoin vuoden 1939 vaaleissa, joissa hän sai vaatimattomat 607 ääntä. Vaalipiiristä meni yksi naisehdokas läpi nimittäin kotkalainen ja sosialidemokraattien ehdokas Elsa Metsäranta saaden 4356 ääntä. 

Vuonna 1930 Ida valittiin Edistyspuolueen ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon. 

Näin hän kirjoitti vaaliteemoistaan Helsingin Sanomissa marraskuussa 1930. ”Me naiset seuraamme mielestäni liian vähän kunnallispolitiikkaa ja kunnallisia asioita yleensä.  Yhdistyksissämme ja kerhoissamme esitelmöidään keskustellaan sangen harvoin kunnallisista kysymyksistä olivatpa ne kuinka päivän polttavia tahansa… Ja kuitenkin on juuri kunnallinen elämä se ala, jossa naiset voisivat erittäin tehokkaasti vaikuttaa. Lastenhuolto, köyhäin- ja terveydenhoito sekä koulukysymykset ovat sellaisia asioita, joiden järjestämiseen erikoisesti naisilla pitäisi olla kykyä, taitoa ja mielenkiintoa.”

Suomalaisen Naisliiton Viipurin osasto ja Naisliitto

Suomalaisen Naisliiton Viipurin osasto perustettiin 1907. Sen puheenjohtajana Ida toimi useamman vuoden ajan 1930-luvulla. Kun hänet valittiin Viipurin osaston puheenjohtajaksi, kauhistui hän kokoukseen tulevien naisten mukanaan tuomista käsitöistä. Näin jäi käsityöharrastus sivuun Idan johtamissa kokouksissa ja perustelut olivat, ettei miehetkään kokouksissa kantaneet mukanaan puukkoa ja puupalikkaa.

Myöhemmin sodan jälkeen luovutetun Karjalan osastot Viipuri ja Jaakkimaa sulautuivat Helsingin osaston toimintaan.

Suomalaisen Naisliiton puheenjohtajaksi Ida Sarkanen valittiin vuonna 1946 Hedvig Gebhardin jäädessä pois terveyteensä vedoten. Ida johti Naisliittoa vuoteen 1953, jonka jälkeen puheenjohtajaksi jo toistamiseen valittiin Hilja Vilkemaa.

Suomalaisen Naisliiton keskusvaliokuntaan Ida kuului aina 1920-luvulta lähtien.

Tartossa lausuttiin vuonna 1926 Alkoholitonta Kulttuuria edistävän Pohjoismaisen Naisliiton syntysanat. Liiton johto sijaitsi Tukholmassa, jossa ensimmäinen pohjoismaiden naisten raittiuskokous pidettiin. Toisen kokouksen pitopaikka oli sitten Helsingissä heinäkuussa 1931. Ida kuului kongressitoimikuntaan, Naisliittoa edusti Hilja Vilkemaa. 

Ida Sarkanen ei ollut mikään parkanen, kuten Inkeri Savolainen, Liiton puheenjohtaja 1974-1980, muisteli jäsenillan kronikassa. Ida oli Liiton, Viipurin osaston ja Helsingin osaston kantavia voimia ja pidetty puhuja vuosikymmenten ajan. Inkeri muisteli Idan olleen tyylikäs, hoikka, hyvin pukeutunut ja kampaus viimeisen päälle oleva moderni, tupakoitseva nainen. 

Ida Sarkanen oli myös Suomalaisen Naisliiton Helsingin osaston puheenjohtaja vuonna 1946.

Kun Ida täytti 80 vuotta 1966 Naisliiton keskushallitus, Helsingin osasto ja Viipurilaisten osasto järjestivät hänelle juhlan, jossa paljastettiin ja Naisliiton muotokuvakokoelmiin liitettiin Idasta muotokuva Martta Helmisen maalaamana.

Luennoitsija

Helsingin Kansallisen Edistysseuran naisosaston vuosikokouksen jälkeen päätyttyä piti Ida Sarkanen esitelmän kaupunginvaltuutettuna tekemistään huomioista yhteiskunnallisen huoltotoiminnan lähinnä lastentarhatoiminnan alalta.

Hän luennoi aiheista vaalikiertueellaan ja Naisliiton eri tilaisuuksissa hyvin ahkerasti. Puheiden otsikot olivat pinnalla olleita yhteiskunnallisia keskustelunaiheita kuten ”Uusi avioliittolaki”, ”Mitä historia todistaa naisvaltikasta?”,”Mitä naiset voivat oppia pula-ajasta”,  ”Huomioita yhteiskunnallisen huoltotyön ajalta”, ”Työttömyyskysymyksestä” ja ”Lapsirajoituksesta”.

Viipurin Naistentalon Säätiön perustava kokous 

Vuonna 1917 lausuttiin viipurilaisten naisjärjestöjen yhteisillä naistenpäivillä toivomus rahastosta, jonka avulla hankittaisiin yhteinen kiinteistö kokous- ja työskentelytiloja varten. Viipurilaiset naisjärjestöt keräsivät varoja vuosien ajan myyjäisillä, rahankeräyksillä, juhlilla jne. Varoja oli kasassa niin paljon, että rahastolle perustettiin säätiö, jonka perustava kokous pidettiin toukokuussa 1934. Viipurin Naistentalon Säätiön perustajayhdistysten valtuuskuntaan valittiin viideksi vuodeksi Suomalaisen Naisliiton Viipurin osastosta maisteri Ida Sarkanen.

Marraskuussa 23. päivänä 1939 perustettiin Viipurin Naisten kerhon huoneistossa 31 naisjärjestöjen edustajien kokouksessa Suomen naisten vapaaehtoisen työvalmiuskeskuksen Viipurin paikalliskeskus, joka samalla oli myös läänin keskus. Keskuksen jäseneksi ja propagandajaoston puheenjohtajaksi valittiin Ida. Marraskuun 30. päivänä 1939 alkoi talvisota Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. 

”Kauanko aiotaan väärinkäyttää kärsivällisyyttämme”

Ida Sarkanen kirjoitti teoksen ”Kauanko aiotaan väärinkäyttää kärsivällisyyttämme” vuonna 1924 kustantajana Rosma. Teos kuuluu Suomalaisen naisliiton julkaisusarjaan. Ida Sarkanen nimesi kirjansa tunnetun roomalaisen filosofin Ciceron tunnettujen sanojen mukaan, joka pohti hyvän ja pahan olemusta. Kirjassa kirjoittaja Ida Sarkanen esittää kaikki lakipykälät, jotka vielä ehkäisevät naisten toimintavapautta. Avioliittolainsäädäntö oli vanhentunut ja eduskunnan olisi pitänyt uudistaa se.

Maisteri ja naisasianainen Ida Sarkanen haudattiin Hietaniemen hautausmaalle vuonna 1969 samaan hautaan, missä myös hänen aviomiehensä Vilho ja poikansa Jaakko lepäävät.