Ida Sofia Aalle-Teljo (alk. Ahlstedt , vuosina 1906-1912 Aalle) syntyi 6.5.1875 Kaitarannassa Nurmijärvellä ja kuoli Helsingissä 17.6.1955. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä naiskansanedustajista, Työläisnaisten Liiton (nyk. Sosialidemokraattinen Naisliitto) perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, ensimmäinen puoluehallintoon osallistunut naisedustaja, työväenliikkeen merkittävimpiä naisvaikuttajia, äänioikeustaistelija, vanhainkotitoiminnan kehittäjä. Koulutukseltaan Ida Ahlstedt oli sokerileipuri. Ida Aalle-Teljon puoliso vuodesta 1912 oli kapellimestari Kyösti Alfred Teljo (1879-1933).
Lapsuus ja nuoruus
Ida Aalle-Teljon vanhemmat olivat itsellinen (maaseudulla tilapäisansioilla elävä) Johan Johansson Ahlstedt (1841-1918) ja Maria Magdalena Eerikintytär (1843-1917), jotka asustivat vaatimattomassa torpassa Palojoella. Idan isä oli kyllä talonpoikaista sukujuurta, mutta huolimattoman taloudenpidon ja takauksien takia hän joutui muuttamaan Kaitarannan torppaan Palojoen kylään.
Perheessä oli seitsemän lasta, kuusi tyttöä ja yksi poika: Johan Erland Ahlstedt; Matilda (Tilda) Maria (Salminen); Hilma Josefina Ahlstedt; Amanda (Mandi) Wilhelmina (Freyberg); Olga Alexandra (Salmenoja) ja Johanna Eufrosyne (Reingoldt). Vaatimattoman luku- ja kirjoitustaidon äiti pystyi lapsilleen opettamaan, paikkakunnalla ei ollut edes kansakoulua.
Mutta torppa ei elättänyt kaikkia, joten leipää oli haettava muualta. Ida lähetettiin sisarustensa tavoin töihin jo yhdeksänvuotiaana Helsinkiin sukulaistensa Salon perheen luo. Ensin hän hoiti perheen lapsia ja myöhemmin siirtyi kotileipomon puolelle, jossa vanhin sisar Tilda jo työskenteli. Vuonna 1890 Salon perhe hankki uuden leipomon, jolloin vanha liike Iso-Robertinkatu 37:ssä sijaitseva siirtyi alaikäisen Idan, Tildan ja Hilman omistukseen. Ida lähetettiin kouluttautumaan kondiittoriksi. Hänestä tuli sokerileipuri ja koulutuksen ansiosta liikkeen tuotto lisääntyi huomattavasti. Kuusi sisarusta asui nyt Helsingissä, veli Johannes asui siskostensa luona ja hänestäkin tuli yrittäjä. Ahlstedtin sisarukset olivat hyviä ammatti-ihmisiä, ahkeria ja taloudellisia. Leipomo menestyi hyvin.
Sosialidemokraatti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Ida Ahlstedt kiinnostui 1890-luvun lopulla yhteiskunnallisista kysymyksistä samoin myös Helsingissä asuvat sisaruksensa. He opiskelivat Kansanvalistusseuran iltakursseilla, joissa opetettiin yleissivistäviä aineita sekä kokouksen ja puheenvuorojen pitoa, opettajana mm. Väinö Voionmaa. Sisarukset osallistuivat Raittiusyhdistys Koiton ja Helsingin Työväenyhdistyksen kokouksiin. Koitossa naisjäsenet toimittivat pikkutehtäviä, kuten kahvinkeittoa jne. Miehet hoitivat kaikki tärkeimmät asiat. Idan ensimmäinen järjestötoiminnan luottamustehtävä oli osallistua suuren juomalakkokokouksen edustajana Tampereella 1897. Työväenliikkeen miehet ymmärsivät naisten tärkeän roolin järjestötoiminnassa. Olihan porvarillisilla naisillakin omat naisjärjestönsä, Suomen Naisyhdistys ja Naisasialiitto Unioni.
Vuonna 1898 Ida oli mukana perustamassa Helsingin Työväenyhdistyksen naisosastoa, jäsen nro 2, ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1901 saakka. Vuonna 1899 hän osallistui Suomen Työväenpuolueen perustavaan kokoukseen Turussa 17.–20. heinäkuuta 1899 ja hänet on merkitty yhdeksi työväenpuolueen perustajajäseneksi. Heinäkuussa 4.-6. päivänä vuonna 1900 Ida Ahlstedt valittiin Työläisnaisten Liiton (nyk. Sosialidemokraattinen naisliitto) puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1921 saakka. Hän oli myös ainoa Suomen Työväenpuolueen ensimmäiseen puoluetoimikuntaan valittu nainen. Ida Alhstedt vaikutti puoluetoimikunnassa vuodet 1899–1903 ja 1905–1906.
Suomen Työväenpuolueen nimi vaihdettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi Forssassa vuonna 1903 pidetyssä II puoluekokouksessa. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Ida Ahlstedt toimi pulueen kiertävänä puhujana ja teki töitä aktiivisesti yleisen äänioikeuden puolesta. Syksyllä 1903 hän lähti mukaan venäläistämistoimenpiteisiin kohdistuvaa passiivista vastarintaa harjoittaneen kagaalin (vastarintajärjestö) toimintaan. Ida Ahlstedt muutti Kotkaan ja perusti kansankeittiön, joka oli samalla venäläisvastaisen propagandan välityspaikka. Yritys joutui lopettamaan toimintansa toukokuussa 1904 santarmien tekemän ratsian jälkeen. Ahlstedtia ei kuitenkaan pidätetty ja hän muutti takaisin Helsinkiin. Kotkan aikanaan hän toimi myös paikallisen työväenyhdistyksen varapuheenjohtajana.
Kesällä 1904 työläisaktivistit perustivat Helsinkiin salaisia komiteoita, joissa Helsingin Työväenyhdistyksen naiset puheenjohtajansa Idan kanssa olivat kantavana voimana. Ida Ahlstedt pidätettiin useita kertoja aktiivisen toiminnan takia. Vuonna 1905 Ida Ahlstedt kiersi edelleen puolueensa agitaattorina ympäri valtakuntaa ja vieraili myös Ruotsissa ja Tanskassa tutustuakseen sosialidemokraattien toimintaan. Vuoden1905 suurlakon aikana hän piti puheita kansalaiskokouksissa ja hänet valittiin Helsingin suurlakkokomitean jäseneksi. Suuressa nimenmuutoksessa vuonna 1906 Ida Ahlstedt suomensi sukunimensä Aalleksi.
Vuonna 1912 Ida Aalle avioitui kapellimestari, urkuri Kyösti Alfred Teljon kanssa ja hän otti uudeksi sukunimekseen Aalle-Teljo. Elokuussa vastavihityt lähtivät yhteiselle häämatkalleen Saksaan.
Ensimmäiset eduskuntavaalit 1907
Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät olivat kokoontuneet säännöllisesti vuodesta 1863 alkaen. Suomelle avautui tie valtiopäivätoiminnan uudistamiseen syksyllä 1905 Venäjän ajauduttua kriisiin mm. hävityn Japanin sodan myötä. Säätyvaltiopäivät tuki yhtenäisenä ehdotusta yksikamarisen ja yleisellä äänioikeudella valittavan eduskunnan perustamista. Venäjän keisari vahvisti esityksen ja eduskunta perustettiin vuonna 1906. Äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen kaikille 24 vuotta täyttäneille suomalaisille. Siis naiset saivat täydelliset valtiolliset oikeudet eli oikeuden äänestää sekä asettua vaaleissa ehdolle.
Yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Eduskuntaan valittiin tuolloin 181 miestä ja 19 naista, maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Äänestysprosentti oli 70,7. Sosialidemokraattinen Puolue sai 80 edustajaa, joista 9 oli naista. Vaalit oli puolueelle suurvoitto.
Ida Aalle valittiin eduskuntaan 32-vuotiaana Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ehdokkaana Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän toimi kansanedustajana yhtäjaksoisesti lokakuuhun 1917 saakka.
Elokuussa 1910 hän osallistui Suomen virallisena edustajana Kööpenhaminassa pidettyyn sosialidemokraattisten puolueiden kansainvälisen yhteistyöjärjestön toisen internationaalin kongressiin, jossa päätettiin mm. kansainvälisen naistenpäivän vietosta. Kokouksessa olivat mukana myös puoluetoverit ja kansanedustajat Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Ida Aalle toimi eduskunta-aikanaan mm. perustuslakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Äänioikeuden alentaminen 21 vuoteen ja työläisten mm. leipureiden työajan lyhentäminen olivat Ida Aallelle sydämen asioita.
Ida Aalle-Teljoa on Sosialidemokraattinen puolue kunnioittanut: Vuonna 1946 Ida Aalle-Teljo kutsuttiin Sos.-dem. Puolueen kunniajäseneksi ja vuonna 1947 hänet valittiin Sos.dem. Naisliiton kunniapuheenjohtajaksi. Ja hänen kunniakseen painettiin myös rintamerkki, nimittäin SDP:n vappumerkki vuosimallia 1959: IDA AALLE -TELJO -rintaneula
Sisällissota ja vangitseminen
Sosialidemokraattinen Naisliitto suhtautui kielteisesti aseelliseen yhteenottoon ja sisällissodan sytyttyä vuonna 1918 Aalle-Teljo tunnettiin jyrkkänä naisten aseistautumisen vastustajana.
Hänet kuitenkin määrättiin Naisliiton ehdotuksesta Työväen pääneuvoston jäseneksi, jonka vuoksi hänet sodan jälkeen tuomittiin vankeuteen. Varsinaisena tehtävänä sodan aikana Ida Aalle-Teljon tehtävänä oli kiertää puhumassa rintamalla ja toreilla. Sisällissota, kansalaissota alkoi 27.1.1918 ja viimeiset punaiset antautuivat Pyhtäällä 5.5.2018.
Eduskunta kokoontui 15. toukokuuta ensimmäisen kerran sodan alkamisen jälkeen. Lähes kaikki sosiaalidemokraattien edustajat Ida Aalle-Teljo mukaan luettuna oli suljettu eduskunnan toiminnan ulkopuolelle.
Aalle-Teljo joutui sodan loppuvaiheessa huhtikuussa pakenemaan Helsingistä, ensin Kotkaan ja sitten Viroon 3.5.19018 ilman passia, ilman rahaa.
Ida Aalle-Teljo pidätettiin miehensä kanssa Tallinnassa Viron vapaussotaan osallistuneiden suomalaisten ilmiannon johdosta maaliskuussa 1919 ja toimitettiin takaisin Suomeen. Ihmetystä herätti suomalaisen tiedustelijaosaston toiminta, kun he vangitsivat ja kuulustelivat entistä suomalaista kansanedustajaa toisen valtion alueella, siis itsenäisessä Virossa.
Suomessa poliisilaitoksella kuulustelujen aikana Ida sairastui espanjantautiin saatuaan sen sellitoveriltaan ja joutui pariksi viikoksi Marian sairaalaan. Ida Aalle-Teljo sai valtiopetoksesta 12 vuoden kuritushuonerangaistuksen, joka myöhemmin alennettiin yhdeksäksi, ja lisäksi hänet tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa viideksitoista vuodeksi kuritushuonerangaistuksen jälkeen. Valituksen jälkeen tuo tuomio muuttui kahdeksitoista vuodeksi ja Ida Aalle-Teljo joutui suorittamaan tuomionsa Hämeenlinnan vankilassa.
Mistä tuomio tuli? Valtiorikosoikeuden toisen osaston päätöksessä 12.5.1919 tuomio tuli kuulumisesta Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskuntaan, kapinan aikana ao. oli toiminut Suomen Työväen Pääneuvostossa ja n.k. perustuslakivaliokunnassa sekä Helsingin kaupungin kirjaston valtuutettuna. Oliko päätöksen pöytäkirjassa tahallista huolimattomuutta? Myöhemmin vankeusaikaa kuitenkin lyhennettiin valtiorikosylioikeudessa ja Ida Aalle-Teljo vapautui vankilasta 27.1.1922 armahduslain perusteella istuttuaan vankilassa kuusi vuotta. Miehensä Kyösti tuomittiin neljän vuoden ehdonalaiseen.
Elämä sodan jälkeen yrittäjänä ja vanhainkotitoiminnan uranuurtaja
Vankeusajan jälkeen Ida Aalle-Teljo oli puilla paljailla ja ilman työtä. Onneksi Sosialidemokraattinen Puolue palkkasi hänet kiertäväksi puhujaksi. Teljon pariskunta asui lyhyen aikaa Porissa.
Sitten muutto vuonna 1923 Kotkaan Kyösti Teljon saatua kuoronjohtajan sekä Kaupungin- ja Työväenteatterin pianistin toimen elämä asettui kohdalleen. Ida Aalle-Teljo ei jäänyt toimettomaksi. Hän perusti kaupunkiin leipomon ja kahvikaupan lainarahoilla ja vuosikymmenen loppupuolella hän avasi tasokkaan Mokka-nimisen I luokan ravintolan. Myös kunnallispolitiikka kiinnosti uudella paikkakunnalla. Ida Aalle-Teljo toimi Kotkan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1929–1933. Vuoden 1931 presidentinvaaleissa hän toimi puoluetoverinsa Väinö Tannerin valitsijamiehenä.
Idan aviopuoliso Kyösti Teljo kuoli vuonna 1933. Ida Aalle-Teljo laajensi yritystään sisartensa kanssa ja he rakennuttivat Kotkan keskustaan seitsenkerroksisen kivitalon. Vuonna 1942 Ida Aalle-Teljo luopui osuudestaan yrityksessä ja muutti takaisin Helsinkiin. Viimeisinä vuosinaan hän vaikutti aktiivisesti vanhustenhuollon parissa ja häntä pidetään myös yhtenä suomalaisen vanhainkotitoiminnan uranuurtajana. 1940-luvulla hän oli mukana perustamassa Koskenrinteen vanhainkotia Kotkaan, se valmistui vuonna 1955, sekä Käpyrinteen vanhainkotia Helsinkiin (Vihkiäisjuhla 26.3.1952). Vihkiäisjuhlaa kunnioitti läsnäolollaan myös presidentin puoliso Alli Paasikivi. Ida Aalle-Teljo asui Käpyrinteen vanhainkodissa sen avaamisesta aina kuolemaansa saakka.
Vuosina 1953–1955 Aalle-Teljo toimi Koteja Vanhuksille ry:n (nyk. Valli, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto) ensimmäisenä puheenjohtajana. Liiton jäsenistö muodostui tuolloin vanhainkoteja ylläpitävistä järjestöistä ja säätiöistä.
Testamentti
Leipomo- ja ravintolayrittäjänä hankkimansa omaisuuden Ida Aalle-Teljo testamenttasi 2.12.1950 päivätyllä testamentilla kokonaissummasta puolet Sosialidemokraattiselle Naisliitolle, yhden neljäsosan kokonaissummasta sai Helsingissä rekisteröity Vanhainkodin kannatusyhdistys ja yhden neljäsosan kokonaissummasta sai Kotkassa rekisteröity Kotkan Vanhainkodin kannatusyhdistys.
”Ida Aalle-Teljo oli harvinainen persoonallisuus, ystävällinen, äidillinen, voimakastahtoinen, sitkeä ja ennenkaikkea uskollinen kerran omaksumalleen asialle. Hänessä ei ollut mitään itsekästä ja jos hän joltakin vaati jotakin niin sen saman vaatimuksen hän ennen muuta kohdisti itseensä. Hän ei myöskään koskaan unohtanut joukkoliikkeen olemusta: kurinalaisuutta ja yhteistyötä.”
Sos.-dem. Naisliiton puheenjohtajan, ministeri Tyyne Leivo-Larssonin puhe Ida Aalle-Teljon muistojuhlassa 23.6.1955.
Kansanedustaja
Kansanedustajana 22.05.1907–31.10.1917
Vaalipiiri: Turun läänin eteläinen vaalipiiri 22.05.1907 – 31.10.1917
Päättyneet toimielinjäsenyydet ja tehtävät:
Kunnallisvaliokunta
Laki- ja talousvaliokunta
Perustuslakivaliokunta
Suuri valiokunta
Toimitusvaliokunta
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 22.05.1907–31.10.1917
Työura ja luottamustehtävät
Piikana sukulaisissa
Leipuri, leipomon osakas, ompelija ja täysihoitolan pitäjä Helsingissä 1884-1905
Sosialidemokraattisen puolueen puhuja, luennoitsija ja kurssien pitäjä Helsingissä 1905-1906
Venäjällä pakolaisena 1918-1919
Vankilassa poliittisista syistä 1919-1922
Sosialidemokraattisen puolueen puhuja 1922
Yrittäjänä ja ravintoloitsijana Kotkassa 1923-1942
Valtiolliset luottamustehtävät:
Presidentin valitsijamies 1931
Kunnalliset luottamustehtävät:
Kotkan kaupunginvaltuusto 1929-1933
Muut luottamustehtävät:
Suomen työväenpuolueen puoluehallinto
Sosialidemokraattisen Puolueen puoluehallinto
Sosialidemokraattinen Naisliitto, pj
Työväen pääneuvosto
Suurlakkokomitea
Koteja vanhuksille ry, pj
Vanhojen huolto ry, pj (1943-1954), (aik. Vanhainkodin Kannatusyhdistys)
Kirjoittaja
Raili Ilola
Lähteet
Painetut lähteet ja verkkojulkaisut:
Uranuurtajan tie. Otteita Ida Aalle-Teljon elämästä. SOS.-DEM. Naisliitto r.y. Turku 1955.
https://htynaiset.vas.fi/ida-aalle-teljo-2/
https://www.geni.com/search?names=ida+aalle-teljo
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ky%C3%B6sti_Teljo
https://areena.yle.fi/audio/1-1287329
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910217.aspx
https://www.valli.fi/valli-ry/historia/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ida_Aalle-Teljo
https://demarinaiset.fi/ajankohtaista/iida-aalle-teljo-ahlstedt-suomen-tyovaenpuolueen-ensimmainen-nainen/
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/historia/Sivut/default.aspx
http://itsenaisyys100.fi/persons/aalle-teljo-iida/
https://kapyrinne.fi/wp-content/uploads/Punaisen_sydamen_talo_1959_B.pdf
http://www.arjenhistoria.fi/actions/search.php?s_start=420&s_class=2&s_fulltext=rintaneu%2A&s_adv[0]=&s_adv[1]=&s_adv[2]=&s_advfrom[0]=1&s_advfrom[1]=1&s_advfrom[2]=1&s_org=0&s_viewmode=2&s_advs=3
Valokuvien lähteet, Työväen Arkisto:
Kuva nro 1. Kuvaaja: Schulz, Fr. Kuvausaika:1897-1898?. Paikkakunta:Helsinki. Aihe:Ida Sofia Aalle-Teljon studiokuva.
Kuva nro 2. Kuvaaja:Kansallisatelieri; Fredrikintori, Helsinki. Kuvausaika:1900?. Paikkakunta:Helsinki, Fredrikintori. Aihe:Ida Sofia Aalle-Teljon studiokuva.
Kuva nro 3. Kuvaaja: Andersen, E.M. (Emma Marie), valokuvaaja, Helsinki,
Kuvausaika: 1901-1913. Paikkakunta:Viipuri, Aleksanterinkatu
25. Aihe:Ida Sofia Aalle-Teljo.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.