Hilda Hellman - Suomen raittiusliikkeen uranuurtaja

Pietarsaaressa syntynyt kansakoulunopettaja Hilda Wilhelmina Hellman (1839-1901) perusti Suomen ensimmäisen täysraittiutta ajavan raittiusseuran Vasa absoluta nykterhetsförening (Vaasan Ehdottoman Raittiuden seura) vuonna 1877 sisarustensa kanssa. Hilda oli mukana kehittämässä ja uudistamassa myös Vaasan kansankirjastoa, kaupunginkirjaston edeltäjää, toimimalla kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja vuosina 1875-1901.

Hilda Wilhelmina Hellman syntyi 1839 Pietarsaaressa värjärin perheeseen. Hilda Hellmanin isä oli härmäläisen talollisen poika, värjäri Juho (Johan ) Hellman (1801-1852), joka oli 13-vuotiaana Härmästä muuttanut Pietarsaareen ja aloittanut värjärin oppipoikana, sittemmin hän sai värjärimestarin oikeudet. Toimeentulo oli vaatimatonta.  Hän meni 29-vuotiaana naimisiin Karolina Kristina o.s. Kjellberg (1811-? ) kanssa. Perheeseen syntyi 11 lasta, joista Hilda oli viides. Koti oli hengellisiä harrastuksia vaaliva, kristillismielinen. Isä Juho toimi pyhäkoulunopettajana ja lapset saivat olla auttamassa. Perheen viisi lasta toimi aikuisiälläkin opettajina. Juhon kuoltua auttoi Hilda taloudellisesti perhettään taitavana piirtäjänä ja tekstaajana.

Hilda meni pientenlasten kouluun Pietarsaaressa ja jatkoi opintojaan Pietarsaaren yksityisessä tyttökoulussa 1854. Koulu piti jättää parin vuoden kuluttua kesken varojen puutteessa. Mutta onneksi työtä löytyi kotiopettajana. Hilda opetti vuosina 1856-1859 Ylihärmän kappalaisen pappilassa sittemmin yliopiston professorin Karl Gustaf von Hessenin perheessä.

Vuonna 1859 Hilda palasi Pietarsaareen ja jatkoi opiskelua yksityisesti. Hän pääsi sikäläisen naisyhdistyksen ylläpitämään köyhille tytöille tarkoitetun koulun johtajaksi. Koko perheen muutettua vuonna 1863 Vaasaan perustivat siskokset Hilda, Anna ja Alba Hellman yksityisen 3-luokkaisen valmistavan tyttökoulun, joka toimi 12 vuotta vuoteen 1875. Seuraavaksi oli johtajattaren toimi poikakansakoulussa Vaasassa (1875-1901). Hän tuli hyvin toimeen topakkana opettajana ei aina niin kilttien yläkoulupoikien kanssa. Sisar Anna aloitti Vaasan tyttökoulussa opettajana ja Alba heikon terveyden omaavana  jäi kotiin hoitamaan sisarusten yhteistä kirjakauppaa.

Sisarukset olivat Vaasan vapaakirjollisen yhdistyksen toiminnassa ja sen perustajajäseniä.

Suomen raittiusäiti

Hildalla oli tapana käydä oppilaiden kotona ja hän näki paljon kurjuutta, joka johtui etupäässä ylenpalttisesta juoppoudesta. Viinan haitat olivat kaikkien tiedossa. Kruunu puuttui juopotteluun säätelemällä viinanpolttoa. Yhteinen huoli oli leipäviljasta, josta keitettiin pontikkaa sen sijaan, että olisi leivottu leipää. Köyhyys ja kurjuus siitä seurasi. Jopa osa palkollisten palkoista maksettiin viinana.

Yhdysvalloista, Englannista ja Ruotsista levisi Suomeen raittiutta ja kohtuukäyttöä kannattava liike. Juominen oli kansainvälinen ongelma.

Kesällä 1877 ruotsinmaalainen eversti, baptistiseurakunnan pastori Knut Oscar Broady oli esitelmämatkalla Vaasassa. Esitelmän innoittamana saivat Hellmanin sisarukset idean tehdä jotain raittiusliikkeen hyväksi. Broady auttoi neuvoillaan ja rohkaisullaan. Tästä oli seurauksena, että sisarukset Alba, Anna, Hilda ja Rosina perustivat samana vuonna Vaasaan Suomen ensimmäisen yhdistyksen ehdottoman raittiuden puolesta Vasa absoluta nykterhetsförening. Varsinainen perustava kokous pidettiin vasta vuonna 1878, jäseniä oli melkein 70. Osassa lähteistä mainitaan yhdistyksen nimeksi Toivon joukko.

Kun yhdistystä perustettiin, ei miestä ilmaantunut puheenjohtajaksi. Hilda otti luottamustehtävän vastaan. Hänen johtamallaan yhdistyksellä oli pelastavan raittiustyön leima. He järjestivät alkoholiongelmaisille veljesiltoja, jotta viinasta luopuminen olisi yhdessä helpompaa. Jopa lapset pääsivät jäseniksi vanhempiensa luvalla. Kaikki eivät suinkaan olleet yhdistyksen ja Hildan tukena. Varsinkin osa papeista aiheutti huolta. Ei itse asian vuoksi vaan sen tähden, että Hellmanin sisarukset olivat baptisteja.

Hildan toimesta perustettiin Vaasaan myös raittiusravintola, jossa työväellä oli mahdollisuus lukea sanomalehtiä ja hyödyllisiä kirjoja.

Hilda Hellmanin viimeinen urotyö raittiusliikkeen saralla oli hänen alustuksensa keväällä 1901, johon sisältyi ehdotus, että Vaasan kansakoulujen opetusohjelmaan lisättäisiin raittiusopetus. Tämäkin toteutui.

Valtakunnallinen raittiusliike perustetaan

1880-luvun alkuvuosina useita raittiusyhdistyksiä perustetaan. Hilda Hellmanissa heräsi ajatus yleisestä valtakunnallisesta raittiuskokouksesta, jossa samaa aatetta kannattavat voisivat kokoontua. Turussa pidettiin ensimmäinen yleinen kokous kesäkuussa 1883 ja Hilda oli siinä innokkaasti mukana ja myös seuraavissa kokouksissa noin kymmenen vuoden ajan. Helsingissä perustettiin vuonna 1884 kattojärjestö nimeltään Raittiuden ystävät, joka yhä jatkaa toimintaansa.

Heinäkuun 17. päivänä 1901 kuoli Hilda Hellman. Vihtori Mäkelä kirjoittaa Pyrkijässä seuraavasti: ”Hänen hautajaisissaan maan raittiusväki ja monet vähäväkiset, joiden kuormaa Hilda Hellman oli tahtonut keventää, osoittivat kiitollisuuttaan.”

Hilda Hellman lepää siskonsa Alban kanssa samassa perhehaudassa Vaasan vanhalla hautausmaalla.

Hilda Hellmanista kerrotaan Vaasa–Mustasaari oppaat ry:n julkaisemassa Vahvat vaasalaiset naiset -vuosikalenterissa 2021.